Saturday, April 28, 2012

Taj Mahal (ja häsellystä)


Tämän blogipostauksen kuvat löytyy tekstin lopusta.

Herätyskello herätti jo ennen kukonlaulua, mutta jostain syystä sain itseni kammettua ylös ja kammattua ihan suhteellisen kivuttomasti. Lähdimme pikaisesti herättyämme hotellin alakertaan tavataksemme autokuskimme, joka liittyi seuraamme. Lähdimme hotellilta liikkeelle noin 6.00, ja jo tuolloin pyöräriksakuskit olivat vauhdissa: "very cheap, to Taj Mahal!", "it is very far, one kilometer". Todellisuudessahan tuo ihmeellinen rakennus sijaitsi hotellimme kadulla, noin 500 metrin päässä. Yllättäen itäisellä portilla ei ollut vielä tuohon aikaan jonoa, mutta säätöä sen sijaan riitti. Miehet pääsivät sisään jonottamatta, mutta minä naisena jäin jonoon jumiin. Portin turvatarkastus ja naisten käsilaukut eivät sovi yhteen... Kuten intialaiseen kulttuuriin kuuluu, jonossa etuiltiin huolellisesti. Itse en pidä etuilijoista, joten pysyttelin kiltisti paikallani (katsoen kuinka takaani puskee väkeä ohitse). Vihdoinkin sisälle päästyäni aloimme lähestyä tuota kuuluisaa valkoista pytinkiä. Ja olihan se kaunis! Näkemäämme on täysin turha edes yrittää kuvata sanoin (yritin jo, mutta se kuulosti lähinnä kornilta, siirappiselta rakkauslaululta).

Taj Mahalin jälkeen kävimme hotelliaamiaisella ja lähdimme lepäilemään hetkeksi. Check outin koittaessa huomasimme että mikään ei todellakaan ole täällä helppoa. Jo eilen hotellille saapuessamme nimeämme ei löytynyt mistään hotellin listalta ja Pekka joutui lähettämään booking.comin kautta tekemämme varauksen vastaanottovirkailijan sähköpostiin. Lyhyen säädön jälkeen saimme vähän hienomman huoneen kuin mistä olimme maksaneet, mikä oli sinänsä ihan mukavaa. Ainoa mutta oli lämpimän veden puute, josta Pekka kerran soitti respaan ja josta luvattiin että asia korjaantuu pikimmiten. No, kylmä suihku kaunistaa. Tänään maksaessamme huomasimme että booking.com ei ollutkaan veloittanut meiltä muutakuin varausmaksun ja että meidän täytyy maksaa vielä yöpymisestä paikan päällä. Hetken ajan jo luulimme että aamiainen ei kuuluisi hintaan (näin meille sanottiin), mutta laskua selaillessamme huomasimme että näin ei kuitenkaan ollut. Siis ihan ihme säätöä. Onneksi vastaanottovirkailija, nuori nainen, kehui kovasti ulkonäköäni ja otsassa koreilevaa bindiäni.

Verenpaineen noustua lähdimme kuskimme ajamana kohti Agra Fortia ja Akbarin hautakammiota. Agra Fort on kuulemma samankaltainen kuin Delhissä sijaitseva Red Fort; punatiilinen linnake. Agra Fort oli kyllä näkemisen arvoinen, todella suuri ja kauniisti rakennettu.

Lopuksi kävimme vielä Akbar's Tombissa, joka myös kaikkine koristeluinensa oli näkemisen arvoinen. Paikan kohokohta oli itse hautakammio, jonne johti marmorinen alaspäin viettävä luiska, ja joka oli korkea ja kolkko marmorista rakennettu huone. Eräs mies demonstroi meille kuinka tietty äänentaajuus jää soimaan kammioon pitkäksi aikaa. Hyvästi tärykalvot.

Hauskaa näissä kaikissa kolmessa nähtävyydessä oli se, että minä ja Pekka olimme se nähtävyys välillä. Paikalliset ihmiset tungeksivat (kirjaimellisesti!) päästäkseen meidän kanssamme samaan kuvaan. Minun vaaleat hiukseni taisivat kiinnostaa ihmisiä erityisesti. Tapahtuma noudatti aina suunnilleen tätä kaavaa: yksi ihminen bongaa minut ja pyytää päästä yhteiskuvaan. Toki kaverinsakin kameran takaa haluaa myös tulla ikuistetuksi tällaisen friikin rinnalla. Sitten tulee pari muuta kaveria, mummot ja vaarit, pikkulapset, vielä muutama ihminen joka äkkää huutavan väkijoukon ja saapuu ihmettelemään tapahtuvaa, ja vielä tämän muutama kaveri, serkku ja naapuri. Lopuksi kaikki kättelevät iloisesti ja minä ja Pekka liukeamme vähin äänin paikalta. Kuinkakohan monen intialaisen facebookissa me jo tänä iltana olemme?

Taj Mahal
Naiset jonottaa, miehet odottaa...
Portti Tajille

















Agra Fort





Paikalliset halus ottaa kuvia meidän kans

Akbarin moskeija

 Akbarin hauta



Paikalliset piirittää Tyttiä


Kotimatka sujuukin sitten parhaillaan iloisessa ruuhkassa, jossa tälläkin hetkellä seisomme. Jostain syystä kaikki halusivat yhtäkkiä ajaa vastaantulijoiden kaistalla, joka on erotettu liikenteenjakajalla. Kuinka ollakaan, yhtäkkiä tie oli täysin tukossa ja hetken päästä viereinen kaista alkoi vetää. Siis se jolla meidän olisi pitänyt ajaa. Vastaantulevat autot, mopot, tuk-tukit ja rekat ajelivat penkan kautta poliisien kirotessa ja huutaessa vieressä. Yli tunnin seisottuamme pääsimme vihdoin liikkeelle ja syyksi selvisi kolari. En yhtään ihmettele. Vaan eipä tämä ruuhka tähän lopu ja Delhissä pitäisi olla reilun tunnin kuluttua.

Päivitys: Kotimatka kesti yhteensä n.8 tuntia ja matkaahan oli siis 211 kilometriä.

No comments:

Post a Comment