Hippeilyä

Aamulla minulla oli vielä autokuski käytössä ja kävimme aamulla pikaisesti Aguada-linnakkeessa. Ihan mukava paikka, nothing special. Sain kuitenkin ensimmäistä kertaa tällä reissulla näkökenttääni merta, mikä on aina mieltä ylentävää. Tämän jälkeen palasimme hotellille ja lähetin autokuskin kotiin. Sitten viikonlopun pääsuunnitelman pariin, eli altaalle! Uiskentelin erittäin tyytyväisnä varmaan tunnin verran, jonka jälkeen käppäiln rannalle katselemaan ehkä sitä perinteisintä Goa-meininkiä - kalliita rantakahviloita sekä saksalaisia ja venäläisiä auringonpalvojia. Käveleskelin rantahietikkoa pitkin ja nautiskelin meren äänistä ja auringon (liiasta) lämmöstä.

Aguada

Aguada

Tänään ärsytti hieman paikalliset sekä myös turistit. Paikalliset luonnollisesti koko ajan tyrkyttivät jotain ja esimerkiksi vaihtorahojen kanssa oltiin melkoisen laskutaidottomia. Hinnat pyöristeltiin mukavasti niin, että ei tarvinut enää erikseen tippiä jättää. Turistit taas tuntuvat elävän jossain kuplassa, jossa ei huomata ketään muita ihmisiä ja paikalliset mielletään lähinnän palvelijoiksi. Luultavasti tämä mielikuva ei ihan täysin vastaa todellisuutta, mutta tällainen kuva mulle jäi, varsinkin venäläisistä.

Goa

Candolim, Goa

Candolim, Goa

 Iltapäivästä kävin tekemässä muutaman kilometrin juoksulenkin rannalla. Tästä sitten syömään ja katselemaan auringonlaskua joka oli erittäin postikorttimainen. Tätä postikorttia en kuitenkaan tässä pysty esittämään, sillä kamera oli valitettavasti jäänyt hotellille. Vindaloo-kana, makea lassi ja chai kustansivat lähes 5 euroa, joka on itseasiassa aika paljon täällä päin mualimaa. Tämän jälkeen jubailin vielä Karnatakasta kotoisin olevan Rameshin kanssa, joka kertoi minulle Goasta ja yleensäkkin tästä kusetusmeiningistä mikä täällä vallitsee. Taksien ja kojujen kohdalla on niin kova kilpailu, että kauppiaat ja kuskit ovat valmiita tekemään mitä tahansa saadakseen asiakkaita (eli rahaa). Sain sovittua aamulle myös sopivanhintaisen taksin (very good price my friend) ja loppuilta menee luultavasti "chillaillessa". Loppujen lopuksi Goa oli ihan kiva paikka kun vaan selvisi siitä alkujärkytyksestä ja paikallisten röyhkeydestä. Kaunista täällä ainakin on.

PS. ei täällä mitään hippejä ole.

Kampuskäynti ja automatkailua

Lähdimme aamusta "kampuskierrokselle" Dharwadin yliopistolle. Kiertelimme pelloilla ja aina niin perusteellinen kollegani selitti jokaisen viljalajin ja kasvin merkityksen ja kasvatustavat. Jos oma tietämys loppui, niin sitten haettiin kampuksen hostellilta opiskelijoita auttamaan (vapaapäivänä...). Tapasimme vielä isoja herroja ja sain yliopistolta jopa lahjan! Iltapäivästä lähdimme autoilemaan kohti Goaa. Pysähdyimme syömään kollegani kotikaupunkiin Belgaumiin jossa tapasin myös hänen vaimonsa. He olivat menneet naimisiin n. vuosi sitten ja tunnelma ravintolassa oli kuin ensitreffeillä... ehkä se ottaa oman aikansa tutustua aviopuolisoon jonka on nähnyt ensimmäisen kerran vasta vuosi sitten. Suureksi yllätykseksi sain lahjan myös näiltä ja alko jo vähä mietityttää että mihin saan kaikki lahjat ja lehmän pissat tungettua.

Pariskunta

Maapähkinöitä

Rrrrattori

Kampus

Mangoja

Matka Goaan oli pitkä mutta hemmetin mielenkiintoinen. Ajoimme läpi pienten kylien ja vuoristojen, ja matkalla näkyi aivan upeita maisemia. Ihmiset näyttivät iloisilta ja onnellisilta ja melkein jokainen rakennus oli maalattu räikeillä väreillä. Tuli mieleen Gandhin sanonta "The soul of India lives in its villages". Aika paljon reissusta ja maisemista kertoo allaolevat kuvat.

Goalle päästyämme tajusin että hotellivalinta oli kaikinpuolin onnistunut. Älytöntä luksusta, lämmintä vettä ja jopa olutta! Tarkoituksena oli olla alkottomana tämä kuukausi, mutta pitkäksi venyneen matkan jälkeen en voinut vastustaa kylmän oluen ja krikettimatsin kutsua. :-)