Maanantaina alkoi Sheraton-hotellissa konferenssi, jonka vuoksi tänne pääsin. Pikaisen rekisteröitymisen jälkeen hakeuduin seuraamaan kiinnostavia konferenssipuheita aamupäivän ajaksi. Koska iltapäivä oli pyhitetty workshopeille, niin päätin lähteä jälleen samoilemaan pitkin Kaanapalin rantoja ja etsimään ruokapaikkaa. Lopulta iskin kultasuoneen, kun löysin viereisen kauppakeskuksen alakerrasta food courtin! Tämä siis tarkoitti sitä, että lähistöltä oli saatavilla lompakolle ystävällistä, helvetin epäterveellistä ruokaa jota TÄYTYY nauttia täällä puolella maailmaa. Lämmittelyksi otin viiden juuston pizzan (jenkeillä täytyy ilmeisesti aina pistää paremmaksi, vrt. quattro formaggi). Illan vietin ensiksi auringonlaskua katsellen ja sen jälkeen koneen ääressä chattaillen kauniille vaimolleni koto-Suomeen.
 |
| 5 juustoa, 3 tähteä! |
 |
| Tirppa |
Olin jo sunnuntaina varannut aamupäivälle snorklailuretken Molokini-saarelle. Molokinia on kovasti kehuttu snorklailijan paratiisiksi, eli olihan se ihan pakko käydä katsomassa että pitääkö väite paikkaansa (Borneo asetti tälle aika kovat pohjat...). Retkelle lähdettiin saaren eteläkärjestä, Ma'alaea -nimisestä kalastajakylästä. Vene lähti 7.45, mutta paikalla piti olla jo 7.15. Tämä tarkoitti sitä, että herätys oli 5.30 (tosin heräsin omia aikojani jo 5.20, kiitos aikaero!) ja ensimmäiseen bussiin noustiin klo 6.00 ja toiseen 6.30.
 |
| Paikallista |
 |
| Molokini |
Veneretki kesti noin tunnin ja oli aivan hemmetin upea! Turkoosi meri, hedelmistä koostuva aamiainen, viilentävä tuuli ja lämmittävä aurinko tekivät aamusta täydellisen. Snorklaus itsessään oli valitettavasti melkoinen pettymys - snorklaajia oli aivan liikaa pienellä alueella ja näkymätkin jäivät helposti kakkoseksi kun aletaan vertailemaan Borneoon. Onhan se koralliriutta kaloineen aina kaunis, mutta odotukset oli ilmeisesti liian korkealla.
 |
| Turtle Beach |
Sitten tuli reissun kohokohta - paikka nimeltä Turtle Beach. Kuten nimestä pystyy arvaamaan, alueella on paljon jättikilpikonnia, joista pidän toooodella paljon. Se on aivan käsittämättömän hieno tunne, kun metrin mittainen jättikilppari uiskentelee hitaasti siinä puolen metrin päässä ja elelee rauhallista elämäänsä sinusta välittämättä. Manaattien jälkeen ihan ykkös-vedeneläviä!
Iltapäivä istuskeltiin konferensissa ja illalla sitten ne perinteiset auringonlaskut. Kolme kuvaa on parempi ku kolme tuhatta sanaa:
