Sunday, July 29, 2012

Aktiiviarkea


Kauan kaivattu auringonpaiste ja lämpö vaikuttavat näemmä poaitiivisesti vireystasoomme, ja olemmekin olleet aktiivisia tällä viikolla (paitsi valokuvauksen suhteen).


Torstai-iltana käväisimme couchsurfaaja-kavereidemme kanssa parilla Eschschloraque:ssa (yritä sanoa kymmenen kertaa nopeasti peräkkäin!). Muistaakseni tuo ei edes ollut baarin koko nimi, vaan pelkästään ensimmäinen osa. No, tuttavallisesti sanottuna Eschschloraque. Baari sijaitsee Mittessä entisessä squatissa ja on ainakin sen illan aikana näkemiemme turistiryhmien perusteella aika suosittu nähtävyys. Samassa pihapiirissä on myös leffateatteri, toinen baari, pari myymälää ja Monsterkabinett, jonne haluan joskus mennä! Paikka oli oikein viehättävä, jo senkin takia että asiakaskunta koostui nuorehkoista, pääosin paikallisista ihmisistä. Turistit kävivät vain räpsimässä kuvia pihapiiristä ja pihan keskellä tönöttävästä monsteri-robotista joka heräsi henkiin saadessaan kolikon automaattiinsa.

Monsteri-robotti ja pihapiiriä


Graffiti; näitähän riitti
Perjantai oli kaikin puolin täydellinen päivä: heti aamusta polkaisin, auringon jo porottaessa paahtavasti, 10 km Neuköllniin syömään aamiaista (joka kaikessa kiirettömyydessään venyi lounaaksi) couchsurfing-kavereideni kanssa. Koska ilma oli niin kaunis, päätin käväistä paluumatkalla Tiergartenissa ottamassa aurinkoa ja herättämässä paheksuntaa eläkeläisporukoissa. Saatoin kuulla paheksuvat tuhahtelut kun nakkasin mekkoni pois päältä ja asetuin makaamaan ruohikolle bikineissäni.

Ennen-kuvaa en ehtinyt ottaa!


Illan kruunasi Combichristin keikka Kreuzbergissä ja hellepäivälle kertyneet miltei 40 pyöräiltyä kilometriä. Lämppäribänditkin olivat vallan hyvän kuuloisia, varsinkin Aesthethic Perfection. Combichristin keikka oli yhtä hittitykitystä ja yleisö tanssi keikan alusta loppuun vaikka lämpötila sisätiloissa kohosi varmaan kevyesti yli 40! Mahtava keikka! :)







Eilen kävimme shoppailemassa (tai siis Pekka shoppaili!) ja ihmettelemässä tähtitieteellisen naurettavia hintoja Mittessä. Olimme bonganneet korttelin jossa piti olla nuorten berliiniläisten suunnittelijoiden putiikkeja, mutta löysimme lähinnä ylihintaisia trendiliikkeitä. Henkilökohtainen lempparini ko. liikkeissä oli t-paita joka maksoi about 200 euroa. T-paita. Ihan normaali, tylsän ja nuhjuisen näköinen t-paita. Sellainen, joka päällänsä istuu oikein hyvin massaan. Eli hajuton ja mauton. Ja väritön. 200€. Oli siellä myös vähän kohtuuhintaisempia putiikkeja jotka möivät kaikkea ihanaa ja todella tarpeellista, kuten minun himoitsemani kynttilänjalka-korvakorut (miniatyyrikoossa tosin).

Illalla päätimme lähteä lepuuttamaan shoppaillessa rasittuneita kehojamme Liquidrom-nimiseen spahan (LINKKI). Olin kuullut jo aiemmin pelkkää hyvää kyseisestä paikasta, mutta perille päästyämme se osoittautui vielä kuviteltuakin paremmaksi! Ihana, tyylikäs, puhdas, zenmäinen pikku kylpylä jossa lepäsi sekä keho että mieli. Siellä oli kattava saunaosasto, oli pari suomalais-tyyppistä saunaa, höyrysauna ja suolasauna, ja saunoissa oltiin alasti (paitsi häveliäät turistit, lukuunottamatta ruotsalaisia ja meitä). Ainoa paikka missä täytyy pitää uima-asua on uima-altaat. Suomalaisena nautin tietysti täysin rinnoin siitä, että sai kekkuloida alasti niinkin fiinissä kylpylässä. Kylmävesialtaan lämpötila muistutti meitä mukavasti Pälkäneellä odottavasta mökistämme, paitsi että tämä vesi oli miltei lämpöisempää kuin Suomessa keskimäärin kesäisin. Ulkona, taivasalla oli pieni allas jossa saattoi hengailla ja siemailla yrttiteetä tai fiinimpiä drinkkejä niin halutessaan. Koska olimme siellä sen verran myöhään, katselimme auringon sijaan yöllistä tummaa taivasta pilvipeitteineen. Paikan perällä kuitenkin odotti ehkä paras asia ikinä ja ultimaattinen rentoutuminen: suuri, matalahko, hämärä huone, jossa oli suuri suolavesiallas jonka pinnan alla SOI MUSIIKKI. Eikä mikä tahansa musiikki vaan vieno sitar/rumpu/sademetsän äänet-kombo. Asiakkaille oli tarjolla kelluntavälineitä joten altaassa pystyi lillumaan selällään täysin rentona, kuunnella rauhoittavaa musiikkia ja antaa ajatusten valua ulos korvista, sekoittua suolaiseen veteen ja katsella aaltoilevia valokuvioita joita vedenpinta kattoon heijasti. Sanomattakin selvää että kaiken tuon jälkeen oli niissä määrin rentoutunut olo että metromatka kotiin a) meni kuin sumussa ja b) vaati suuria ponnisteluja. Ainakin nukutti hyvin kotiinpäästyämme!
Kuvia kyseisestä paikasta ei sattuneesta syystä meillä ole. :D

Tänään kävimme perinteisesti Mauerparkin kirpputorilla pikapyrähdyksen ja ostimme Pekalle uuden polkupyörän, sillä vanha pyöränsä alkaa olla jo liian rämä ja korjaus olisi tullut maksamaan enemmän kuin uuden ostaminen. No, eiköhän senkin joku kaupunkipyöräilyä harrastava hipsteri vielä tule ostamaan meiltä, sillä se on oranssi ja hieno.

Pekka lähti tänään parin päivän työreissulle ja minulla on aikaa kirjoittaa kuulumisia taannoisesta Budapestin reissustani. En kuitenkaan enää tänään, sillä tänään täällä on matalapaine ja sade ja unkarinkielisten paikannimien muisteleminen ukkospäänsäryn kanssa on liian haastavaa.

Wednesday, July 25, 2012

Kuvia, muuten vaan

Ihan aluksi, laita tämä taustalle soimaan:
































Monet varmaan arvas jo mikä paikka on kyseessä? :-) Niille, jotka eivät keksineet: paikkahan on Puerto de la Cruz, Tenerife! Vanhana Teneriffan matkaajana halusin vilauttaa hieman näkymiä muualtakin kuin Heikin Baarista ja Americasin hotellien täyttämästä keskustasta. Itse ainakin tykkäsin Teneriffan eläintarhasta ja vaellusreiteistä sekä tietysti tapas-ravintoloista. Jo pelkkä laiskiaisen pennun näkeminen teki matkasta hintansa arvoisen!

Sunday, July 22, 2012

Pitkä viikonloppu junttiporukalla

Taas on ehtinyt edellisestä kirjoituksesta vierähtää tovi, ja tällä välin on myös hommailtu kaikenlaista kumpikin omilla tahollamme. Tytti on edelleen Budapestissa ja raportoi sieltä varmasti myöhemmin, mutta nyt ajattelin kertailla hieman kavereiden kanssa suoritettuja seikkailuja Berliinin yössä ja vähän päivässäkin. Keskiviikkona käytiin porukalla taas Il Ritrovossa pizzalla ja makusteltiin muutenkin itä-Berliinin tunnelmia. Torstaina käytiin shoppailemassa (rakastan shoppailua!) Alexassa josta siirryttiin kaljalle erittäin viihtysään paikkaan jonka nimi on kuitenkin sen verran hankala tavata ja muistaa etten sitä tähän nyt ala laittamaan. Tunnelma oli kuitenkin kohdillaan, baari löytyi (yllättäen) pieneltä sivukujalta ja miljöö oli täynnä mukavan näköistä katutaidetta. Illalla käytiin syömässä Singaporelaisessa fuusio-ravintolassa mm. malesialaista ruokaa ja oli muuten helvetin hyvää!
Baari jonka nimeä ei tule sanoa

Tegeler See
Juntti
Perjantaina pojat vuokras pyörät ja lähdettiin kiertelemään Berliinin rajaseutuja. Pyöräiltiin ensin Weddingin läpi Tegelin lentokentän läheisyyteen josta bongailimme muutaman laskeutuvan lentokoneen. Tästä jatkoimme Tegelin lähellä oleville järville jossa oli myös jonkinlainen kesänavajaisfestari. Paikalla oli aivan helvetin järkyttävän kuulosia saksalaisia pop/folk/humppa-bändejä joita fiilistelimme oman aikamme, kunnes oli taas aika jatkaa matkaa järven rannoille. Kiersimme Tegeler See-järven ja otimme lautan toiselle rannalle (matka oli n. 20 metriä...) josta jatkoimme Zitadellelle ja Spandauhun turistikauppojen ytimeen. Tässä vaiheessa olimme pyöräilleet jo +20 kilometriä joten kovin pitkään emme jaksaneet kierrellä. Spandausta otimme metron ja lähijunan kämpille jossa otimme pienet nokoset ennen illan varsinaista koitosta. 
Tämän tahdissa tuli jammailtua

Spandau
Zitadelle
Planespotting

Olimme menossa siis itään kiertelmään baareja ja lopullinen kohde olisi baari nimeltä Gretchen. Aloitimme illan kuitenkin Ä-nimisessä paikassa Neukölnissä. Baari oli mukavan tunnelmallinen ja musiikki oikein hyvää. Nautimme pikaisesti oluet ja päätimme lähteä Gretcheniin, koska kello oli yli puolenyön ja emme halunneet jonotella koko iltaa. Saavuimme paikalle n. 0.30 ja aluksi emme meinanneet löytää koko paikkaa - se oli piilotettu hyvin vanhaan tehdashalliin eikä missään ollut kylttejä tai valotauluja ilmoittamassa paikan olemassaolosta. Ilmeisesti aika tyypillistä Berliinissä...


Jottai lintuja

No, maksoimme sisäänpääsystä 12 euroa vain huomataksemme, että paikka oli lähes tyhjä. Eihän me siellä lopulta jaksettu istua viittä minuuttia pitempään, ja jatkoimme takaisin Ä:hän ja sieltä edelleen Neukölnin baarikadulle. Tämän kadun baarit muistuttivat hämmentävän paljon toisiaan - jokaisessa oli kynttilävalaistus, vanhaa mummolan tapettia ja ränsistyneitä seiniä. Luonnollisesti tästä samankaltaisuudesta johtuen yhdenkään ravintelin nimi ei jäänyt edes mieleen. Muutaman lisädrinkin jälkeen kello lähestyi kolmea jossa vaiheessa joukkioon lyöttäytynyt saksalainen tyttö halusi viedä meidät vielä yhteen (ja ainoaan) Neukölnin yökerhoon.


Zitadelle

Klubi oli rakennettu ilmeisesti vanhaan kouluun ja voisin kuvitella, että sinne ei kovin moni paikasta tietämätön eksy. Ovella väsymys kuitenkin löi kovasti päälle ja päätimme, että 8 euron sisäänpääsy ja aamuun bailaus ei ole se mitä kehomme kaipaa, joten lähdimme käppäilemään metroa kohti. Silmät sulkeutuivat lopulta puoli kuudelta aamulla ja keho oli väsynyt mutta mieli tyytyväinen. Aapo sai vielä jossain vaiheessa paikalliselta kaveriltaan viestin, jossa sanottiin että jatkot alkais 5.20 Warschauer strassella... ei tosiaan menty.

Tegeler See

Lauantai meni lähinnä lepäillessä (3 tunnin päiväunet, uus ennätys!) ja illalla käytiin nauttimassa persialaisen ravintolan antimia. Annokset olivat valtavia ja ehkä hieman erikoisia minun makuuni (liha oli maustettu huonosti, liian erikoisia salaatteja). Tästä kävimme vielä pelaamassa muutaman erän pingistä kaverin kämpillä. Nyt sitten rauhouttumista ja arkeen paluuta muutama päivä.


Jesus on mushrooms
Lopuksi vielä pyöräreitti (jaettu kahteen karttaan kun Google Maps ei tajua lauttareittejä):

Monday, July 16, 2012

Kuulumisia

Viimeisen viikon aikana on tullut vettä joka päivä, kuten varmaan Euroopan joka kolkassa. Mutta se ei ole estänyt meitä sujahtamasta ulos aina sateen tauotessa!

Viikko sitten pari ystävääni Suomesta ja Hollannista oli täällä käymässä ja päsin heidän kanssaan leikkimään pitkästä aikaa turistia. Kiertelimme Mitteä ja Prentzlauer Bergiä, kävimme kuuluisassa Prater Biergartenissa oluella ja Kastanienalleella sijaitsevassa luomu-vege-kahvilassa syömässä vege/vegaanibrunssia josta sai maksaa lompakkonsa paksuuden mukaan. Oli todella hyvää ja aion raahata Pekankin sinne kanssani joskus. Muutenkin koko Kastanienalleen seutu on täynnä kaikkia mielenkiintoisia putiikkeja, kahviloita ja ravintoloita.

Suihkulähde

Squat/baari/kahvila/taidekeskus
Mitte yläilmoista katsottuna
Torstaina pidimme taas CouchSurfing-lättykestit, mutta tällä kertaa paikalle ilmestyi vain neljä henkilöä joista kaksi oli vanhoja tuttuja. Noh, määrä korvaa laadun ja ilta oli taas oikein mukava ja makoisa. Henkilökohtainen suosikkini on yhden CS-tyypin kirjoittama, "ylistävä" arvostelu illanvietostamme: "P & T hat a pancake event - no spectacle, just a relaxed atmosphere with nice guests, a short legged dog and very lovable hosts!" Loppuillasta seuraamme liittyi kaksi chileläistä, oikein mukavaa CS-tyttöä jotka olivat meillä yötä ja joista toinen lähti vasta tänä aamuna jatkamaan matkaansa.

Perjantaina käväisin juuri avatussa Primark-kaupassa, joka sijaitsee Walther-Schreiber Platzin metroaseman yhteydessä olevassa kauppakeskuksessa, Schloss-Strassen-Centerissä. VIRHE! Kauppa oli täynnä ihmisiä, niin täynnä että liikkuminen oli välillä vaikeata. Ihmiset tuntuivat olevan hulluja, teinit riehuivat ja turkkilaiset perheet huusivat. Käynti oli silti kannattava, sillä sain ostettua (edullisen) kaulahuivin, joka osoittautui todella hyödylliseksi täällä Berliinin "lempeässä" kesässä... Illalla päätimme juhlistaa perjantaita, just because, ja kävimme testaamassa läheisen kreikkalaisen ravintolan, Amphipoliksen, jossa kävimme ensimmäisen kerran jo vuonna 1999 Berliinin filmifestivaalien aikaan Kaurismäen Juha-elokuvan porukan kanssa. Ravintola oli edelleen samassa paikassa, samanlainen, saman vanhan pariskunnan omistama. Ruoka oli hyvää, mutta illan kohokohta oli se, kun omistaja-rouva tuli kirjoittamaan meille laskua ja huomasi meidän olevan suomalaisia. Hänen kuullessaan että olin siellä -99 filmiporukan kanssa, hän sekosi täysin, suuteli minua molemmille poskille, huitoi käsillään, touhotti, taputti minua päähän, piti käsistä, tarjosi Ouzoa ja kaivoi kansion joka oli täynnä lasten piirustuksia. Ja sieltähän löytyi "Tytti 13-v." piirustus!

Hippismi iskostunut aivoihin näemmä jo tuolloin! :D

Juttelimme rouvan kanssa (SAKSAKSI!) pitkän tovin, hän muisteli menneitä ja kertoi että poppoomme istui juuri siinä samaisessa pöydässä, että hänen tyttärensä on minun ikäiseni, että ravintolassaan käy paljon suomalaisia, että meidän täytyisi käydä Kreikassa (hän jopa merkkasi karttaan parhaat paikat meille). Kun tuli puhetta että olen naimisissa, hän suuteli taas minua molemmille poskille pienet kyyneleet silmäkulmissaan, taisipa jopa kurkottaa pöydän ylitse suutelemaan Pekkaakin. Aikamoista häsellystä ja suuria tunteita se oli, ja saimme parit Ouzot ilmaiseksi, palat Bulgarialaista sokerikakkua ja vielä pullon kreikkalaista valkoviiniä kotiinviemisiksi. Päämme olivat pyörryksissä ulos astuessamme, jos ei rouvan ilonpurskahduksista ja sepustuksista, niin ainakin viinistä ja ouzosta!

Siemail
Muikeat tyypit ja minun tuplahampaat.
Eilen kävimme sateen lakattua taas Mauerparkin kirpputorilla, niinkuin jo niin monena sunnuntaina aikaisemminkin. Tällä kertaa huono keli oli verottanut myyjiä, mutta iltapäivää kohden ja auringon paistaessa kirpputori täyttyi ihmisistä. Vaikka itsekin olemme turisteja, niin silti ärsytti ne kaikki turistit siellä. Paljon jenkkejä, espanjalaisia ja brittejä, ja kaikki olivat ilmeisesti pukeutuneet vain tuota kirppiskäynti varten. Jokainen tyylillään mutta jotain rajaa sentään, minä sanon.

Kävimme Kastanienalleella kävelemässä ja syömässä ja katselemassa ihmisiä. Jälkiruoaksi löysimme ihanan jogurttijäätelö-kahvilan, jonka jogurttijäätelö oli aivan taivaallista! Siitä tuli uusi lempijäätelöni, nam.

Namusia moneen lähtöön.
Maistui paremmalta kuin näyttää! Pähkinä-nougat-krokanttia ja jogurttijäätelöä. NOM!

 Bongasimme kauniin kirkon, Zionskirche, jossa kävimme sisällä ja jonka torniin pääsi juuri sinä päivänä kiipeämään. Kirkko oli todella kaunis ja todella ränsistynyt. Mieleeni tuli kaikki ne maailmanloppu-elokuvat, joissa zombiet kokoontuvat vanhoihin, rämiin kirkkoihin. 




Kiipesimme kapeaa, jyrkkää porraskäytävää pitkin torniin, josta oli kauniit (joskin sateisen harmaat) näkymät Berliinin yli (maksoi euron ja näkee miltei yhtä hyvin kuin TV-tornista!). Ylöspäin kiivetessä jalat menivät vähän hapoille ja alaspäin tultaessa olo oli kuin karusellissa, minä jouduin istumaan tovin alas päästyäni ja odottamaan että kirkko lakkaa pyörimästä. :D

Portaat olivat tasan yhtä jyrkät kuin miltä näyttävät
Kirkon kattorakennelmat päältä päin katsottuna


 

Sään kuluttamat, ruosteiset, pitsinohuet kellotaulut
Koneistoa

Pakotunneli
Olimme jo miltei astumassa metroaseman portaita alas kun mieleemme juolahti käväistä katsomassa viereistä "muurimuseota", eli suurehkoa nurmialuetta jonka toista reunaa merkkaa ruosteiset rautatolpat, muurin rakenteet, ja toista puolta halkoo The Muurin sisämuuri.

I used to be a Muuri
Sisämuuria 


Siellä oli tolppia, joissa oli kaiuttimet ja pienet kuvaruudut, ja niistä pystyi katsomaan muurivahtien haastatteluita 70-luvulta ja muurin historiasta kertovia pätkiä yms. Nurmialueelle oli merkattu vartiorakennuksen ulkoseinien kohdat, autoesteiden paikat, salaisten pakotunnelien reitit, paetessaan kuolleiden ihmisten kuolinpaikat ja olipa jäljellä vielä alkuperäinen muurivahtien kävelytie. Ihmettelin, miksen ollut ennen kuullut koko paikasta, mutta ilmeisesti se on avattu vasta helmikuussa 2012. Alue oli todella mielenkiintoinen! Sinne täytyy palata tutkiskelemaan lisää vielä joskus kun ei ole niin kolea ilma.


Tähän kohtaan on kuollut tohtori, paetessaan vuonna 1961. Aika huikeata.

Knallipää tolpannokassa.
Olisipa lauantaina ollut kaverin tupaantuliais-grillijuhlatkin, mutta sinne emme päässeet kun vatsani sai päähänsä että joku "Berlin Belly"-juttu olisi kiva. Joko se johtuu taas tuosta hanavedestä, tai sitten siitä vege-Subwaysta jonka ostin Primarkissa käydessäni: menin tiskille (joka oli yhtä korkea kuin minä, joten jouduin huutamaan sen yli ja siltikään tarjoilijat eivät kuulleet kunnolla...) ja tilasin itselleni vegen ja Pekalle lihaisan version. Jouduin selittämään moneen kertaan, sekä englanniksi että saksaksi, mitä haluan, ja vastaukseksi sain aina "oki doki!". "Ei suolakurkkua"-subini osoittautui jälkeenpäin tarkasteltuna subiksi suolakurkuilla ja muutenkin maku oli vähän hassu. Oli miten oli, aion silti sitkeästi jatkaa hanaveden juomista, vaikkakin tämä olisi jo toinen pöpö minkä sieltä saan. Ei ole meinaan mitään verrattuna Delhi Bellyyn, joten bring it on vaan, Berliini!

Pekka totisena, ei vissiin kelvannut jätski.




Tähänkin on joku pakoa yrittävä tapettu.