Thursday, September 27, 2012

Alcatraz, Mission ja Golden Gate park

Ehdin tässä viimeistä lentoa odotellessa kirjoittamaan myös tekstit kuvien seuraksi. Olin jo pari viikkoa sitten varannut liput Alcatrazin vankilasaarelle. Olisin kovasti halunnut mennä sinne yöllä, mutta ne retket pitäisi kuulemma varata monta kuukautta etukäteen, joten jouduin tyytymään päiväretkeen. Saari oli aivan täyteen ammuttu turisteja, mutta reissu oli silti aivan mahtava ja tarjosi paljon inspiraatiota erääseen tulevaan projektiin.

Itse vankilassa turisteille jaettiin äänioppaita, joissa entiset vartijat ja vangit kertoivat elämästä Alcatrazissa. Paluulennolla oli aivan pakko katsoa Clint Eastwoodin Pako Alcatrazista joka oli aivan mahtava elämys kun tunnisti sen ympäristön missä hahmot liikkuivat. Myös tämä oli äärimmäisen kiinnostava tarina:









Frank Morrisin/Clint Eastwoodin selli

Morrisin ja kumppanien käyttämä pakotunneli

Keskiviikkona päätin lähteä käveleskelemään SF:n lähiöihin joista ensimmäisenä eksyin Missioniin. Mission on lähinnä latinoiden asuttama alue jonka lähes jokaista seinää koristaa erilaiset maalaukset ja graffitit. Halpojen vuokrien takia myös taiteilijat ovat löytäneet kaupunginosan mistä syystä jokaisesta kadunkulmasta löytyy muodikkaita kauppoja, baareja, partureita yms. Alue jäi minulle kuitenkin kokonsa vuoksi kysymysmerkiksi. Jääpähän jotain tutkittavaa myös seuraavalle reissulle...

Mission

Mission

Mission

Mission

Mission

Mission
Keskiviikkoaamuna suunnitelmissa oli lähteä käveleskelämään pitkin poikin Golden Gate Parkia. Tuttuun tapaan sekoilin taas julkisten kulkuneuvojen kanssa - alkuperäinen aikomus oli napata sähköbussi puiston hujakoille, mutta koska pitkänkään odottelun jälkeen tätä ajoneuvoa ei näkynyt, hyppäsin summassa seuraavaan bussiin ja toivoin parasta. Tällä kertaa kävikin hyvä tuuri, ja bussi vei minut Haightiin, joka tunnetaan myös yhtenä hippiaatteen synnyinseutuna.

Ihan ensimmäiseksi siirryin perinteiseen amerikkalaiseen dineriin syömään sydänkohtaus-aamiaisen piparminttuteellä. Tämän jälkeen vaeltelin Haight Streetillä ja tsekkailin hippien vanhoja mestoja. SF:n scene ei sinänsä hirveesti kiinnosta (tykkääkö Grateful Deadista oikeesti joku?), mutta oli ihan mukava fiilistellä sitä kukkaistouhua mitä siltä kadulta on joskus löytynyt. Nykyään katuja koristivat lähinnä muodikkaat baarit, ylihintaiset vintage-kirppikset ja "headshopit". Lisäksi ihmetytti punkkarien universaalisuus - SF:n punkit näyttivät täysin identtisiltä Berliinin punkkeihin verrattuna. Suosittelen aluetta silti erittäin lämpimästi, yksi lempialueistani Nob Hillin ohella!

Aamiainen Dinerissa

Haight

Haight

Haight
The Painted Ladies




Haight

Haightista koikkelehdin sitten lopulta sinne puistoon, ja voi hyvänen aika kun se oli pettymys! Olen vahvasti sitä mieltä, että autotiet eivät kuulu puistoihin. Amerikkalaiseen tapaan joka paikkaan pitää kuitenkin päästä autolla, ja näin oli myös tämän massiivisen puiston kohdalla. Joka paikassa meni autoteitä ja ainakin minulta jäi se luonnon tuoma raukea fiilis saavuttamatta. En myöskään pitänyt siitä, että puiston osiin piti maksaa sisälle (Japanese Tea Garden 7 dollaria!), vaan miellän ne kaupunkilaisten yhteiseksi, ilmaiseksi tilaksi. Löytyi sieltä puistosta pari ihan rauhallista spottia, mutta kokonaisuutena koko palsta oli hieman pettymys - olihan se yksi eniten odottamia kohteita koko reissulla.
Jos joku (ei varmasti kukaan) on ihmetellyt miksi minulla ei ole mitään kerrottavaa iltariennoista, on syy yksinkertainen - niitä ei ole ollut. Olen aikatauluttanut matkan niin, että kierrän aamuisin turistirysiä ja teen illat töitä. Koko päivän kävelyn jälkeen ei muutenkaan jaksa riekkua, joten on parasta vaan keskittyä työntekoon.






Japanese Tea Garden
Kirjoittelen tässä tosiaan Tukholman lentokentältä, ja matkaa on taivallettu nyt 17 tuntia. Unitedin lento oli 2 tuntia myöhässä joten myöhästyin jatkolennolta Frankfurtista Tukholmaan. Kotimatkalle tulee kestoa yli 20 tuntia...

Lopuksi vielä kuvia niistä herkkuruuista joita olen viimeisinä päivinä nauttinut:

*****!
*****!
* :-(

****

Monday, September 24, 2012

Jenkkifutista ja pyöräilyä

Eilinen ja tämä päivä meni vielä konferenssissa, mutta olen ehtinyt tehdä vähän muutakin siinä sivussa. Konferenssipaikalle saavuin tietysti SF:n perinteisellä ja ylihintaisella cable carilla. Eilen kotiin palatessani kuulin paikallisesta anniskeluravintolasta hirveetä mekkalaa, joten päätin mennä katsomaan mistä on kyse. Paikallinen jenkkifudistiimi San Francisco 49ers pelasi Minnesotaa vastaan ja koko paikka oli täynnä 49ers-faneja. Tunnelma oli sen verran huumaava että päätin jäädä katsomaan matsia paikallisten seurassa. Innostuin siinä sitten juttelemaan Darryl-nimisen Seattlessa asuvan jenkkimiehen kanssa, joka selitti minulle pelin ohjeita samalla kun seurasimme matsia. Ja siinähän kävi sitten samalla lailla kuin Delhissä, eli innostuin pelistä ja tälläkin hetkellä pyörii matsi tuolla taustalla. Tein myös jotain josta olin haaveillut siitä hetkestä asti kun astuin jalallani tälle mantereelle - tilasin hot wingsejä! Niiden kanssa kävikin sitten vähän samalla lailla kuin Mustafan kebabin kanssa Berliinissä: ruoka oli liian hyvää ja Suomen siivet ovat varjo vain tästä täydellisestä annoksesta jonka nautin.




Cable car-pysäkki Chinatownissa




Konferenssiporukka oli järjestänyt myös illanvieton kaikille vieraille. Yleensä nämä tapahtumat järjestetään jossain mielenkiintoisissa paikoissa kuten museoissa. Tällä kertaa meille oli varattu tiedekeskus nimeltä Exploratorium, jossa iloiset tietokonenörtit saivat kokeilla kaikenlaisia tiedevekottimia ilman ympärillä huutavia ja kaiken pilaavia lapsia. Oli hauska katsella sitä aitoa iloa joka +50-vuotiaiden professorien kasvoilta paistoi kun he pääsivät kokeilemaan lapsille tarkoitettuja vekottimia. Muuten koko illanvietto oli vähän nihkeästi järjestetty ja juhlat loppuivat jo yhdeksän jälkeen kun ilmainen alkoholitarjoilu päättyi. Itse olin sen verran väsynyt että menin suoraan hotellille nukkumaan.







Tänään kävin kuuntelemassa vielä parit aamupäivän esitykset josta kävelin Fisherman's Wharfille pyöränvuokraukseen. Tarkoituksena oli pyöräillä Golden Gaten yli ja ottaa bussi Muir Woodsiin katselemaan jättimäisiä punapuita(?). Pyörämatka vei kuitenkin mehut sen verran pahasti, etten jaksanut enää vähintään 4 tuntia kestävää matkaa kansallispuistoon. Päivän aikana tuli lopulta pyöräiltyä n. 30 kilometriä! Sen sijaan vierailin sillan toisella puolella olevassa kauniissa Sausalitossa. Aamupäivällä paikka oli oikein mukava ja siedettävä, mutta jossain vaiheessa paikka täyttyi vanhemmista saksalaisista turisteista ja päätin lähteä pyöräilemään takaisin SF:n. Pyöräily oli muuten todella helppoa Berliinin jälkeen, ja autoilijat antoivat todella hyvin tietä. Varsin yllättävää täällä autoilun luvatussa maassa...























Illalla kävin vielä Haightin shoppailukaduilla katselemassa muodikkaita ja ylihintaisia vaatteita. Tämä tietysti johti lopulta siihen, että istuin anniskeluravintolassa olutlasin ääressä katsomassa jenkkifudista. Seuraavaksi joudunkin sitten töiden ääreen, mutta onneksi ostin pari olutta kaveriksi...

Tässä vähän kuvia parin päivän ruokailuista:

***, olut ****
*
*****
***½

**½