Sunday, December 11, 2011

Loitering in Singapore

Taalla kaupungissa saattaa saada sakot jos "rotvaa" eli venyy ja vanuu, eli oleskelee turhaan sellaisilla alueilla jossa niin ei saa tehda. Taalla saa sakot myos jos polttaa tupakkaa vaarassa paikassa, jos syo tai juo julkisissa kulkuvalineissa, jos sylkee tai mita vain. Jossain paikoissa on durian-kielto, enka ihmettele miksi. Tanaan kuitenkin venyimme ja vanuimme emmeka saaneet sakkoja tai vankeustuomiota.

Tarkoituksenamme oli lahtea kiertamaan Singaporen hienompi turistiseutu, mutta saaherra oli meita vastaan ja paatti etta koko aamun, paivan ja iltapaivan sataa. Kavaisimme teatterilla ihastelemassa joelle aukeavia maisemia ja sielta lahdimme eksymaan kaupunkiin. Eksyimmekin kivasti, silla tormasimme kansalliseen kirjastoon joka on 14-kerroksinen rakennus. Meilta meni yli puoli tuntia ennen kuin loysimme ensimmaistakaan kirjaa, ja sita ennen loysimme itsemme 5. kerroksen ulkoilmapuutarhasta ja 13. kerroksesta ihastelemassa maisemia. Kun viimein loysimme kirjoja kirjastosta, huomasimme niiden kaikkien olevan paperikantisia ja hyvin luetun nakoisia. Pekalle tama oli pettymys ja taytyy sanoa etta en minakaan ole koskaan nahnyt kirjastoa jossa on pelkastaan paperikantisia kirjoja. Eikos se nyt olisi ekologisesti fiksumpaa ostaa kovakantisia, jotka sailyvat pidempaan ehjina?

Kirjaston jalkeen suuntasimme Arab Streetille, viimeiselle etniselle alueelle joka meilta on nakematta. Se oli taynna varikkaita kaksikerroksisia taloja joiden sisalla oli sikalaisia ravintoloita ja muodikkaita paikallisten pienten suunnittelijoiden putiikkeja jotka toivat mieleeni Tukholman hipster-kaupat.

Tama paiva oli sikali vahan jamapaiva, etta emme tehneet mitaan kirjoittamisen arvoista. Kiertelimme illan Little Indiassa, jonka kadut olivat taynna (todellakin!) paikallisia ihmisia. Poliisi oli kadun paassa ohjaamassa liikennetta, lahinna siis jalankulkijoita, silla kaikki ihmiset olivat lahteneet sunnuntain kunniaksi liikkeelle. Ihanaa hulinaa.

Lahtotunnelmia Singaporesta

Lomamatka alkaa olla lopuillaan ja lahtoa lasketaan jo tunneissa. Singapore on ollut loistava viimeinen kohde ennen Eurooppaan ja kotiin paluuta, silla kaupunki on huomattavasti lahempana koto-Suomea kuin esimerkiksi Borneo. Hyvina puolina kaupungista voisi mainita arkkitehtuurin, ruuan ja oikeasti toimivan monikulttuurisuuden (ehka pinnan alla kuplii, ei voi tietaa...). Huonoina puolina sanon ainoastaan ihmispaljouden joka alkaa pidemman paalle ahdistaa.

Colonial posh!

Todisteeksi etta oltiin tuolla
Omia suosikkeja ovat olleet jo Tytin mainitsema Little India ja myos ns. ydinkeskusta jossa on kokoelma pilvenpiirtajia, kutsuvia ravintoloita ja vanhempaa, siirtomaa-aikaista arkkitehtuuria. En ole (viela) kaynyt Intiassa, mutta uskon etta jos ottaisimme satunnaisen alueen mista vaan Intian kaupungista, poistaisimme roskat seka kerjalaiset ja copy-pasteisimme sen tanne niin lopputulos olisi aikalailla vastaava. Ruoka on taivaallista ja ennen kaikkea yksinkertaista - tama on jo toinen kaupunki jossa syon mieluummin kasvisruokaa kuin lihaisia vaihtoehtoja (se toinen on Rooma) ja ihan vaan pelkastaan loistavan maustamisen vuoksi. Lisaksi ihmiset ovat iloisia ja ystavallisia, tosin valilla sadat ja sadat vastaantulevat nuoret miehet intensiivine katseineen hairitsevat. Niita on vaan niin paljon ja ne kaikki nayttaa niin samalta (em. poitsut varmaan ajattelis samalla lailla Suomessa)!

Taloja


Pakollinen turistireitti kiersi ydinkeskustassa sijaitsevaa jokivartta pitkin ja 'ei hitto'-, 'ei oo totta'- ja 'ihan alyton'-elamyksilta ei voinut valttya. Minkalaiselle ihmiselle tulee mieleen rakentaa LAIVA kolmen pilvenpiirtajan paalle? Tai tehda kaksi durianin muotoista teatterirakennusta? Tai muuten vaan rakentaa pieni alue niin tayteen liian suuria rakennuksia? Tuntuu etta tanne on lainattu kaikista mahdollisista kulttuureista hienoimmat jutut (kuten aiemmin kirjoittelin jo copy-pasteilusta) ja luotu niiden valille taydellisesti toimiva, siisti yhteiskunta.


Laiva pilvenpiirtajien paalla. Niin, laiva pilvenpiirtajien paalla.

Mutta kyllahan taalla rahaa menee...

Saturday, December 10, 2011

Pekan painajainen: joululahjojen ostelua

Tama paiva ei ollut Pekan mieleen: joululahjojen ostelua (yksille ihmisille vaan) Orchard Roadilla. Kiertelimme ja kaartelimme niita monia ostoskeskuksia ja tyrmistelimme jarkyttavan kalliita design-liikkeiden hintoja. Laskimme etta tama koko matkamme lentoineen, majoituksineen ja ruokineen paivineen maksoi meilta molemmilta yhta paljon kuin viisi-kuusi Versacen mekkoa maksaa, ei edes mitaan haute couture vaan ihan perus. Hui. Kiva niita kauppoja on silti katsella, samaten niita hotelleja jotka on rakennettu ostoskeskuksiin, niiden edella mainittujen design-liikkeiden kylkeen. Yhdesta kalliista ostoskeskuksesta loysimme ihanan luomukaupan (suunnattu rikkaille ihmisille) jossa myytiin kaikkea ihanaa luomuhompotysta ja tuontituotteita. Joulukinkun olisi taalta saanut hintaan 85 SGD, eli jotain 50 euron luokkaa...

Olimme jo ensimmaisena Singaporen paivana bonganneet ihanan kirjakaupan, Kinokuniya, joten menimme sinne pakoon kaupungin hulinaa. Tama kauppa oli vahan samanlainen kuin eilinen Mustafa Center: mita kirjaa taalta ei loydy, sita ei ihminen tarvitse. Englannin-, japanin-, kiinan-, saksan-, ja ranskankielisia kirjoja notkuvien hyllyrivistojen taydelta. Pekan verenpaine laski taalla taas normaaleihin lukemiin hanen tanssahdellessaan hyllyjen valissa. Mina keskityin lahinna sarjakuviin ja keittokirjoihin. Se tosin yllatti etta taalla myytavat kirjat olivat miltei kaikki paperikantisia, kovakantiset kirjat maksoivat tuplasti enemman.

Illalla jatkoimme luomu-teemaa sattumalta menemalla Little Indiassa sijaitsevaan City Square Malliin, joka on Singaporen ensimmainen eko-ostoskeskus. Se on omien sanojensa mukaan rakennettu mahdollisimman luonnonmukaisesti ja vahan luontoa rasittaen. Sen pihalla oli jattimainen Pokemon-joulukuusi (...) jonka led-jouluvaloihin lapset saivat polkea erikoispyorilla sahkoa. Mina kavin herkuttelemassa halvalla sushilla, ja talla valin Pekka kuorrutti ravintolan soijakastikkeella jota loytyy varmaan vielakin jokaisesta joulukoristeesta ja kattopalkeista. Kavimme myos ihastelemassa kahta taalla sijaitsevaa luomukauppaa ja oli mukavaa huomata etta ei sen luomun taydy aina olla ihan hirvean kallista.

Ai niin, lomamme lopun lahestymisen kunniaksi avasimme viinipullon ja maistuihan se vahan huonompikin punaviini hyvalta seitseman viikon tauon jalkeen. Ja mikas tassa ollessa, hostellin terassilla istuessa, katsellessa paikallisten hulinaa. :)

Friday, December 9, 2011

Chinatownin temppelit

Tanaan suuntasimme Little Indiasta Chinatowniin. Kansainvalista! Sita ennen kuitenkin kavimme sekoilemassa taalla kotikonnuillamme sijaitsevassa Mustafa Centerissa joka on 24/7 ostoskeskus josta saa KAIKKEA. Mita sielta ei saa, sita ei ihminen voi tarvita. Oikeasti, siella oli pelkastaan esim. kuulokkeita kymmenen hyllyllista. KYMMENEN. Kokonainen hylynmitta hiustenkuivaimia ja -kihartimia. Riisinkeittimia moneen lahtoon. Jokaisen kannykkamerkin oma tiski, ja taman lisaksi viela muutama tiski jossa myytiin kaikkia merkkeja. Kultakoruja niin monessa muodossa etta silmia haikaisi. Ja kelloja! Takalaiset rakastavat kelloja. Suklaata 25 hyllyllista. Apteekki-osasto joka jakautui moneen huoneeseen. Pelkastaan tiikeribalsamia kaksi hyllyllista. Ja deodorantteja LIIOTTELEMATTA 15 hyllyllista. Pekka todistaa taman! :D

Rullaportaat puistossa. Only in Singapore!
Sitten sinne Chnatowniin. Pekka bongasi hostellilta lainaamastamme Lonely Planet Singapore-oppaasta pari mielenkiintoiselta kuulostavaa temppelia, Sri Mariamman Temple ja Buddha Tooth Relic Temple. Kavelimme taas suut auki ohittaen kansallismuseon ja henkilokohtaisen suosikkini, postimerkkimuseon. Siella olisi ollut Tintti-nayttely, mutta paatimme olla menematta sinne ellei joku paiva satu olemaan tylsaa (pyh).

Chinatown oli kuin eri maailma. Yllattaen. Kauniita vanhoja taloja (niiden jattimaisten korkeiden toimistorakennusten lomassa), kaikenmaailman yrttikauppoja, syotavien linnunpesien-museo, taikauskoista hompotusta ja punaista ja kultaista varia kaikkialla. Paperilyhtyja, vilkuvaloja, viuhkoja, miekkoja, jadea, turistikraasaa ja niita temppeleita. Ensin menimme hindutemppeliin nimelta Sri Mariamman Temple, joka oli miltei puolen korttelin kokoinen. Sisalle mentaessa kengat piti luonnollisesti ottaa pois ja ovella perittiin (temppelin hyvaksi meneva) nimellinen maksu jos aikoo kayttaa kameraa. Satuimme paikalle haiden ja kastetilaisuuden aikaan. Ilmassa leijaili ihana suitsukkeiden tuoksu ja temppelin varikkaat eri alueet oli pyhitetty eri jumalille. Kaunista.

Hindujen haat

Hindujen kastetilaisuus

Yksi temppelin monista koristeista


Lounasaikaan suuntasimme Pekan Lonely Planetista bongaamaan intialaiseen ravintolaan (yllatys). Ravintola, Annalakshmi, tarjoilee ainoastaan kasvisruokaa jossa ei ole sipulia eika valkosipulia (hairitsevat ruoansulatusta ja nainollen meditointia), ja se toimii vapaaehtoisvoimin. Buffet-poyta notkui herkkuja, ja kylliksemme syotyamme kiitimme, maksoimme parhaaksi katsomamme summan (15 SGD) ja suuntasimme taas kerran tyytyvaisina seuraavaan temppeliin jonka olimme bonganneet matkan varrella, eli suunnitelmat muuttuvat taas!

Seng Wong Beo Temple on buddhalaistemppeli joka on omistettu Kaupungin Jumalalle, joka kaitsee ja huolehtii asukaiden hyvinvoinnista ja vie kuolleiden sielut manalaan. Se on myos ainoa temppeli Singaporessa joka viela nykyaan vihkii kuolleita (?).

http://en.wikipedia.org/wiki/Ghost_marriage_(Chinese)

Tamakin temppeli oli todella kaunis, rauhan tyyssija. Varikas, suitsukkeilta tuoksuva, taynna erilaisia Buddhan kuvia ja patsaita. On mohomahaista nauravaa Buddhaa ja kaveriansa vahan coolimpaa Buddhaa. Tamakin paikka oli kiinalaisen perinteen mukaan vahan kitsh, mutta silti hieno. Ostin sielta suitsukkeita ja sytytin ne tietamatta yhtaan miten minun olisi pitanyt menetella. No, tuskin mikaan maailmankaikkeuden voima minuun suuttui. Poislahtiessamme paasimme viela todistamaan kiinalaispariskunnan ilmeisesti ennustustuokiota. Rouva oli polvistunut pyhalle alueelle ja heitteli sielta punaisia puupalikoita lattialle, herran samalla hopistessa jotain, keraillessa palikoita ja kumarrellen Buddhalle. Rouva naytti nyrpealta, kenties ennustus ei mennyt ihan niinkuin han olisi halunnut?

Buddhan hammas-temppeli


Ulos paastyamme naky oli vahan absurdi: Olemme juuri olleet pienessa ja intiimissa temppelissa, mutta ulkona meita odotti taas huiman korkeat toimistorakennukset ja viiden tahden hotellit. Katseet ylospain suunnattuna, suut auki lahdimme kohti seuraavaa temppelia, sita Buddhan hammas-tsydeemia. Sekin oli todella suuri ja yltakyllainen. Ehka vahan jopa liikaakin. Jai vahan tyhma olo, silla siella myytiin, myytiin ja myytiin (lahinna turisteille) kaikkea mahdollista: koruja, kultakolikoita, pyhia kaaroja, kirjoja, teeta, lehtia, kannykkakoruja ja t-paitoja. Silti taallakin temppelissa ramppasi paikallista vakea rukoilemassa ja rauhoittumassa, niin nuoria bisnesmiehia kuin vanhoja muoreja. Lahteissamme satuimme viela nakemaan ja kuulemaan kun salintays ihmisia rukoilee hypnotisoivan monotonisesti parin tyypin rummuttaessa hiljalleen. Tassa temppelissa muuten oli varmaan yli 20000 Buddhan kuvaa!

Buddhahan se siina!
Ilta meni taas tuttuun tapaan omilla hoodeilla Little Indiassa ihmisia ihmetellen ja taivaallisen hyvaa KASVISruokaa syoden. Pekalta muuten lipsahti taas lausahdus "Kylla se nyt vaan niin on etta ruoka ei todellakaan tarvitse lihaa ollakseen hyvaa". Khihi. :)

Thursday, December 8, 2011

Orchard Road & Little India: Kuin kaksi eri maailmaa

Tana aamuna paatimme lahtea kappailemaan kohti Orchard Roadia, tuota kuuluisaa ostoskatua. Jo matka sinne oli kokemus, silla nyt oikeasti vasta aloimme tajuta miten suuri kaupunki Singapore on: korkeita rakennuksia korkeiden rakennusten peraan, ostoskeskuksia vieri vieressa ja ihmisia ja metelia joka puolella. Orchard Roadille paastyamme pystyimme vain aukomaan suutamme ja nauramaan samalla kun ohittelimme niita korkeita rakennuksia ja ostoskeskuksia joita sitten meinaan taalla riittaa! Koko katu, varsinkin nain joulun alla, on ihan overi. Joka puolella kimaltaa ja soi, ja mihin tahansa paasi kaannatkin, siella on joku haute couture-liike (Pradalla on laskujeni mukaan ainakin muutama kauppa kyseisella kadulla, samoin Diorilla, LV:lla ja niilla muilla okyliikkeilla)!

Tytti tavaroiden taikamaailmassa
Lahdimme liikkeelle kadun toisesta paasta siina kymmenen maissa jolloin oli viela mukavan rauhallista, tosin aika moni paikka oli viela kiinni. Aikamme talsittuamme puikahdimme sisalle johonkin monista ostoskeskuksista ja huomasimme etta ne eivat jatku pelkastaan monia kerroksia maanpinnan ylapuolelle vaan myos maan alle. Teiden alla ja niiden paalla luikertelee ostoskeskuksia yhdistavia kaytavia ja pari metroasemaa. Taalla ei tarvitsisi nahda paivanvaloa ollenkaan jos ei haluaisi! Aikamme niita kaytavia pitkin ostoskeskuksesta toiseen vaelleltuamme paasimme ulos silmiamme siristellen ja huomasimme etta silla valin koko kaupunki oli herannyt eloon ja kadut olivat yhtakkia taynna ihmisia. Aivan kuin joku olisi painanut nappia ja PUF! ihmiset olisivat vain ilmestyneet sinne. Saimme kulutettua melkein koko paivan vain siihen etta kavelimme kadun paasta paahan (ja kaytiin kaupoissa ihan vahan).


Panoraamaa yhdesta niista kymmenista ostoskeskuksista
Ilta meni ihmetellessa naapurustoamme Little Indiaa. Ihana paikka taynna vareja, valoja ja ihania, huumaavia hajuja! Ihmisia tulee ja menee puikkelehtien autojen ja polkupyorien valissa. Kadut taalla ovat enimmakseen kapeita yksisuuntaisia ja paasaantoisesti ihmiset kavelevat keskella katua, ja jos auto haluaa paasta ohitse, se toottaa merkiksi. Voin kuvitella etta talta Intiassa tuntuu, tosin tama taitaa olla siloiteltu versio ilman koyhia kerjalaislapsia, roskia ja koyhyytta. Mita nyt tuossa nurkilla kokoontuu paikalliset kaljaveikot, mutta ne ovat paljon suomalaisia vastineitaan rauhallisempia ja vaivattomampia. Kaytiin muuten taas syomassa intialaista ruokaa yhdessa paikallisten tayttamassa ravintolassa, oltiin ainoat lansimaalaiset siella ja ilmeisesti sen takia meita katsottiin pitkaan ja naurettiin. Tai sitten sen takia etta mentiin istumaan ainoaan vapaana olevaan poytaan ulos, ja ilmeisesti ulkona ei olisi saanut syoda. No, silti meille tarjoiltiin mahan taydelta herkkuja. Om nom.

Little India


Wednesday, December 7, 2011

Hei hei Borneo!

 Viimeinen aamu Borneolla. Rinkat pakaten ja viela viimeinen pyorahdys keskustassa etsimassa kadonnutta huiviani. Kyllahan se loytyi vanhasta hostellistamme, mutta lukkojen takaa ja avaimenhaltija ei ollut maisemissa. Lieko joku henkilokunnasta ottanut omakseen... Saali, se oli lempihuivini.


Minun aikoja sitten Berliinista ostamani kangaskassi, jonka hiiret (tai muurahaiset) taalla soivat  ja jota sukellusreissuilla kaytimme laukkuna, jai KKn roskaponttoon


Kiitokset ja kumarrukset, halit ja yhteiskuvat, suunta lentokentalle (bussi Wawasan Squarelta 2.terminaaliin RM1,5). Kentalla check-inin tehtyamme huomasimme etta ainoat siedettavat (ja halvat) ruokapaikat olivat passintarkastuksen tuolla puolen. Siispa tilasimme odotusterminaalin ainoasta ruokapaikasta ylihintaisen snack-lautasen (salaattia heilla ei tanaan ollut ollenkaan saatavilla, sorry) ja matkamme kalleimman pulloveden. Koneeseen boarding tapahtui myohassa tottakai, mutta silti perille saavuttiin yli 40 minuuttia etuajassa. AirAsia <3. Koska emme olleet maksaneet paikkalipuista, jouduimme istumaan eri puolilla konetta. Tuo pari tuntia onkin pisin aika jonka olemme olleet erossa viimeisen kuuden viikon aikana. Etta hyvaa haamatkaa vain. :)

Jules, Jinny, hippi ja tuplahippi. Iloista sakkia!

Perilla Singaporessa hyppasimme lentokentalta lahtevaan metroon eli MRT:hen, hurautimme Bugis-asemalle ja kuin vanhat tekijat konsanaan kavelimme Little Indiaan hostellillemme jossa meita odotti kaksi petia dormissa. Huutavan nalkaisina suuntasimme laheiseen intialaiseen ravintolaan, joita muuten tassa lahistolla riittaa syysta sattuneesta, soimme taivaallista ruokaa ja loppuillan vietimme ruokaa sulatellen talsien Bugis Streetilla, Singaporen ehka kyseenalaisimmalla kuuluisalla ostoskadulla. Tama kaupunki on kuin toinen maailma unisen, "pienen" Kota Kinabalun jalkeen. Ihanaa!

Jannittavaa intialaista ruokaa, Special Dinner, jonka paikalliseen tapaan soimme kasin. Hauskaa touhua! Oranssi avaimenperalta nayttava kasa oli jalkiruoka joka koostuu sokerista, rasvasta ja vahan jauhosta. Om nom!

Tuesday, December 6, 2011

Hyvaa itsenaisyyspaivaa Suomi!

Viimeista viedaan! Lomamme Borneo-osuus lahenee loppuaan ja sen kunniaksi Pekka hankki itselleen pienimuotoisen flunssan. Itsenaisyyspaivan kunniaksi nuhanena teki itselleen juhla-aamiaisen, janis-burger, juustosiivu ja paistettu muna. "Nam." Yritimme kayda aamulla leipomossa ostamassa burgeriin pohjan ja kannen, mutta eihan mikaan paikka ole auki viela yhdeksan maissa... Tuon kevyen aamiaisen jalkeen lahdimme kiertelemaan Kota Kinabalua ja ostamaan tuliaisia ja flunssalaaketta. Laakkeen osto olikin iloisen helppoa: kavelimme apteekkin, kerroimme vaivamme, annoimme nimemme ja asuinmaamme (myohemmin toisessa apteekissa ei kysytty mitaan henkilotietoja) ja kavelimme Suomessa reseptilla myytavan laakkeen kanssa ulos. Ei se niin tarkkaa taalla ole!

Yksi niista monista kerroista kun teimme lettuja iltapalaksi, talla kertaa menossa mukana myos kaksi californialaista couchsurffaajaa

Aikamme KKn ilmapiiria nuuhkittuamme totesimme etta kyllahan tama jo riittaa. Kavaisimme lahikaupassamme Centre Pointin ostoskeskuksessa (jossa muuten on 7 kerrosta), ostimme tarvittavat aineet suomalaista illallista varten ja suuntasimme majapaikkaamme Julesin luokse. Pekka oli tassa vaiheessa kuin puulla paahan lyoty aiemmin ostamamme laakeen takia, ja hanen nukkuessaan mina yritin kaasuhellaa apuna kayttaen loihtia omenasosetta kiinalaisista tuontiomenoista. Eihan siita tulut niin hyvaa kuin aitin tekemasta, mutta sokerin ja muusinuijan avulla siita tuli ihan viihdyttavaa. Illansuussa Jinny tuli toista ja toi mukanaan ruotsalaisen couchsurffaajan Niclaksen. Mikas sen mukavampaa kuin kertoa ruotsalais- ja suomalaisvitseja itsenaisyyspaivana! :)
  
Ruotsalainen Henrik ikuisti ruskan KKn hylattyyn rakennukseen


Yritin kauan miettia etta mitas perinneruokia Suomessa onkaan, mutta kaikki mita mieleeni tuli oli joko valmistettava uunissa (Julesilla ei ole) tai vaativat kermaa tai jotain muuta mita taalta ei saa. Siispa sen keksin: pyttipannu! Kiinalaisia perunoita, sipulia, valkosipulia, tomaattia ja siitakeherkkusienia. Paalle kananmunaa ja viereen kananakkeja ja keitettya kukkakaalia. Jalkiruoaksi isantavakemme nykyista lempparia: lettuja ja sita minun tekemaa omenasosetta. Parempaa en pystynyt nailla resursseilla loihtimaan, mutta hyvinhan tamakin vaikutti kelpaavan: kattilat nuoltiin viimeista murua myoten.

(En muuten ehtinyt ottaa yhtaan kuvaa illallisesta ennen kuin se syotiin, sori)

Now playing: Finlandia.

Monday, December 5, 2011

Pulau Labuan: osa 2

Lauantai-iltana hostellille paastessamme siella tosiaankin oli jo iloinen tunnelma. Meita odotti hoyryavan kuuma padallinen herkullisia paistettuja nuudeleita ja hostellin omistaja, Uncle Jack lykkasi meille molemmille oluttolkit kateen. Siella soimme sitten illallista iloisessa, 12 hengen porukassamme ja hostellimme tuntui pikemminkin kaverin olohuoneelta kuin maksetulta yosijalta (naurettavan halvalta sellaiselta). Pekka opetti paikallisille suomalaisia juomapeleja verovapaan Finlandia Vodka-pullon kera, ja paikalliset puolestaan nayttivat meille takalaisia, vahintaan yhta hauskoja leikkeja. Vahan ennen yhdeksaa Uncle Jack alkoi touhottamaan lahtoa ja suuntasimme viereiseen (todellakin, matkaa oli noin 15 metria) karaokebaariin.
Eye of the tiger
Karaokebaarissa meita odotti kovalla olevan musiikin, savun (joka ei tullut koneesta vaan ihmisten tupakoista) ja hienojen, valkkyvien joulukoristeiden lisaksi monta baaripoytaa joiden paalla oli 'Reserved'-kyltit ja kolme amparia taynna jaita ja olutpulloja. "It's my Birthday, I'm 19 today!" oli Uncle Jackin illan motto ja tassa vaiheessa sanottakoon etta meidan, niinkuin koko muun poppoonkin baari-ilta oli ilmainen ja yltakyllainen. Vissiin hostelli kannattaa aika hyvin...
Paikalliset ilmeisesti laulavat karaokea aina, silla takalaiset kaverimme vetivat biisinsa:
a) ulkoa
b) tunteella
c) KOVAAN AANEEN

Kappaleet olivat enimmakseen paikallisia ikivihreita, mutta mahtuipa joukkoon muutama amerikkalainen vanha iskelmabiisikin. Me Pekan kanssa edustimme rokkikulttuuria 'Eye of the Tiger', 'I Love Rock'n'Roll', ja 'Song 2'-biiseillamme, ja saanen sanoa etta varsinkin meidan tulkintamme Blurin Song 2-biisista oli hieno!
Seuraavana aamuna Uncle Jack herasi epailyttavan pirteana ennen seitsemaa, haki torilta ja kattoi meille yltakyllaisen aamiaisen, kuten joka aamu: Leipaa, sen seitsemaa sorttia paallisia ja paikallisia jannittavyyksia joiden nimia oikein kukaan ei tiennyt, mutta joista useat maistuivat hyvalta. Aamu meni rotvatessa ja ohuita kanssaihmisia katsellessa. Puolenpaivan aikaan lahdimme kohti satamaa josta lauttamme lahtisi, hyvastelimme Uncle Jackin ja taman ystavat (jotka muuten olivat jo useamman tunnin pelanneet korttia rahasta) ja suuntasimme epaterveellisen pikaruokapaikan kautta evaat mukanamme laivaan.

Viisi minuuttia sen jalkeen kun laiva oli irrottautunut laiturista, tiesin etta tasta reissusta tulee liian pitka: Merenkaynti oli aivan KAUHEATA. Mieleeni palautui ne kaikki lapsuuden bussi-, laiva- ja lentomatkat jolloin en viela ollut loytanyt ystaviani matkapahoinvointilaakkeita. Tallakin kerralla olin varautunut laivan keinutukseen laakkeilla, mutta katin kontit ne mitaan auttaneet. Laiva keinui niin kovasti etta siella liikkuminen oli paikoitellen melkein mahdotonta, ihmiset miltei putoilivat penkeiltaan ja matkan kestosta (n.3,5 tuntia) suunnilleen kolme tuntia joka puolella ihmiset oksentelivat. Tilanne oli niin surrealistinen etta minua olisi naurattanut ellei jo aiempi hontelo oloni olisi noussut aivan uusiin sfaareihin matkapahoinvoinnin takia ja ellen olisi itse pitanyt pienta, hikista, likaista vessakoppia miltei puolet matkasta varattuna. Oli ehka elamani kauhein laivamatka, meinaan. O_o
  
Hengissa paastiin kuitenkin perille Kota Kinabaluun, mita nyt harmaina, tarisevina ja nestehukasta ja ylipaataan energiahukasta karsivina (tai ainakin lahinna mina, tai varjo minusta jonka vatsa oli aika tyhja tassa vaiheessa...). Onneksi pelastavat enkelit, isantapariskuntamme Jules ja Jinny paistoivat lattyja siina vaiheessa kun paasimme heidan luokseen ja nuo letut maistuivat ehka parhailta koskaan. Illalla kavimme Pekan kanssa viela laheisella night marketilla hakemassa tonnikalaa, maissia ja friteerattuja banaaneita (ne ovat muuten laihduttavia), ja yltapaalta markina, kaatosateen yllattamina palasimme Julesin luokse syomaan ja katsomaan jalkapalloa telkkarista. Olimme sen ansainneet.

Tana aamuna heratessamme tunsimme molemmat vielakin eilisen venematkan muiston, ja tama paiva onkin mennyt lepaillessa ja joululahjoja ja tuliaisia shoppaillessa. Keskiviikkona lahtee lento kohti Singaporea ja ensi viikolla nokka kohti Eurooppaa. Sita ei tosin mietita viela, silla lomaamme on viela jaljella keskiverto lomamatkan ajan. :)

Saturday, December 3, 2011

Pulau Labuan (Ruotsinlaiva meets Tallinna)

Eilen jo tapamme mukaisesti herasimme ennen kukonlaulua ja suuntasimme aamulaivalla kohti Labuan-saarta. Ja hyvanen aika etta oli hyvin ilmastoitu laiva (tai pikemminkin vesibussi, silla sielta ei paassyt kannelle ollenkaan ja muutenkin istuimet oli sijoiteltu kuin bussissa). Palelin saronkini alla koko kolmen tunnin reissun ajan, paikallisten lapsiperheiden katsoessa laivan televisiosta naytettavaa karskia vakivaltaelokuvaa (kello oli siis kahdeksan aamulla...). Perilla Labuanilla suuntasimme Lonely Planet-oppaamme ohjeilla hostellille jota ei koskaan loytynyt, ja jonka myohemmin kuulimme menneen nurin jo ajat sitten. Turistitoimiston tadit neuvoivat meille halvan hostellin, sinne siis. Kyseinen paikka sijaitsee hassulla kadulla jonka toinen paa on umpikuja ja joka on kylki kyljessa taynna ruokapaikkoja, turistimaisen nakoisia baareja ja varikkaita karaokepaikkoja. Ja ne ovat ilmeisen pitkaan auki, ainakin viime yona kuulimme huoneeseemme hivenen epavireista laulua myohaan yohon.

Tytti nauttii kahvia Bailey'silla
Labuan on verovapaa (sita hallinnoidaan Kuala Lumpurista) ja heti satamaterminaalissa saarelle saapuvia tervehtii varikkaat kyltit: "Duty-free!". Kauppojen ikkunassa toistuu sama varikas teema ja tunnelma on niinkuin ruotsinlaivalla tai Tallinnan turistikeskustassa: Hyllyt notkuvat halpaa viinaa, tupakkaa ja SUKLAATA! Verovapaiden hajuvesien tuoksu toivottaa tervetulleeksi niin paikalliset turistit kuin ulkomaalaisetkin ostajat ja vuodenajasta johtuen joka paikassa raikaa hilpeat joululaulut. Bongasimme tanaan Pekan kanssa suomalaisia tuotteita: Lapin Kulta (RM 3 = n.70 senttia), Koskenkorva 60% (RM 30 = n.7 euroa) ja yhdessa kaupassa oli kokonainen hyllyllinen Fazerin karkkeja! Emme tosin ostaneet niita, vain ruotsalaisia karkkeja. Siis ihan kuin ruotsinlaivalla! :D

Ruotsinlaiva-tunnelmaa korostaa se, etta meidat kutsuttiin tana iltana juomaan ja laulamaan karaokea hostellimme (omien sanojensa mukaan vahan alkoholisoituneen) omistajan ja taman Labuanille vain ja ainoastaan ryyppaamaan tulleiden kavereiden kanssa. Siella on talla hetkella jo vauhti paalla silla ensimmaiset oluttolkit aukesivat muutama tunti sitten, kolmen maissa. Hostellin omistaja, mukava tyyppi muuten, kertoi meille etta normaali-iltana han konttaa viereisesta karaokebaarista kotiin. Hui. Me suomalaiset taalla vain istumme sadetta pitamassa laheisessa nettikahvilassa ja juomme Sabah-teeta. Viela toistaiseksi ainakin.

Valaan luuranko Labuanin merimuseossa
Yhteista ruotsinlaivan kanssa on myos se etta taalla on suhteellisen vahan tekemista ellei halua shoppailla viinaa (paras loyto tahan mennessa on KOLMEN LITRAN pullo Russian Standard-vodkaa) tai tupakkaa (kartongeissa ja askeissa on kuvia keuhkosyopaan kuolleiden keuhkoista, nikotiinin syovyttamista ikenista, tupakan tappamista sikioista (?!?!?!) ja muita kivoja kuvia jotka suorastaan kutsuvat ostamaan...). Kaupunki on pieni, kaveltavissa paasta paahan. Oikeastaan koko saari on kaveltavissa paasta paahan. Parhaat nahtavyydet taalla on kellotorni (...) ja merimuseo. Merimuseossa kaytiin tanaan ja todettiin etta mehan olemme nahneet luonnossa miltei kaikki kalat ja korallit joita siella oli akvaarioissa. :)
Myos shipwreck-sukeltaminen olisi taalla periaatteessa mahdollista, tosin kuulemamme mukaan paikallisen sukelluskeskuksen moottoriveneet ovat vuodesta toiseen "epakunnossa". Mene, tieda.

Filippiinilaista San Miguelia (kuvan kaantaminen osoittautui mahdottomaksi tehtavaksi joten kaantakaa paata)
Seuraavaksi nuudeleita nassuun ja sitten suunta hostellille. Hostellin omistaja lupasi etta viereisessa karaokebaarissa olisi myos suomalaisia lauluja, joten saas nahda etta miten kovaa sita laulu tanaan raikaa! :)

Thursday, December 1, 2011

Sipadan

Sukellusurakkamme Borneolla lopettaa kolmen sukelluksen paiva yhdella maailman kauneimmista ja himotuimmista kohteista: Sipadan. Aikoinaan Jacques Cousteaun tunnetuksi tekema kohde on yksi suosituimpia sukelluspaikkoja maailmassa ja lahes joka sukellukselle luvataan mm. haita ja merikilpikonnia. Paatimme vuokrata myos kameran eraalta ohjaajalta, jonka piti alunperin tulla mukaan Sipadanille mutta ei kuitenkaan sairastumisen vuoksi paassyt paikalle.


Vene starttasi aamulla yhdeksan pintaan Mabulilta kohti Sipadania. Tassa vaiheessa jannitti jo ihan hemmetisti, olihan paikkaa hehkutettu oikealta ja vasemmalta. Mukana sukeltamassa meidan lisaksi oli yksi saksalainen, yksi ranskalainen ja yksi englantilainen seka paikallinen sukellusohjaajamme Wong. Aiemmista ohjaajista poiketen Wong oli todella niukkasanainen ja oletti etta osaamme sukeltaa ja selviamme pinnan alla. Myos sukellusaika maaritettiin tarkasti ja se olisi jokaisen sukelluksen kohdalla 45 minuuttia (riitti happea eli ei...).

Ensimmainen sukellus starttasi Turtle Patchilta ja valittomasti veteen paastyamme huomasin Sipadanin erikoislaatuisuuden - se oli pieni saari jonka reunoilta alkoi todella syva (600 metria) pudotus. Aivan kuin olisi leijunut vuoren reunamalla ja katsellut vuoren seinilla kasvavaa elamaa. Tilanne oli myos melko pelottava, silla sinun ja valtavan pudotuksen valilla ei ollut mitaan estamassa mahdollista uppoamista ja syva merenpohja ikaankuin 'imi' jatkuvasti syvemmalle. Alkujannityksesta selvittyani aloin ymmartaa myos ymparoivaa merenalaista maailmaa ja niita miljoonia kaloja joiden seassa uimme. Tytti toimi kuvaajana mika myos rokotti hieman sukellusaikoja kun piti keskittya seka hengittelemaan veden alla etta ottamaan loistavia kuvia joka taas kulutti huomattavasti normaalia nopeammin happea. Taman vuoksi Tytti lainaili happea seka minulta etta ohjaajaltamme Wongilta.


Ensimmaisen sukelluksen jalkeen kavimme kahvittelemassa Sipadan-saarella. Lepailimme aikamme (sukellusten jalkeen taytyy pitaa aina vahan taukoa ennen seuraavaa sukellusta) ja lahdimme vesisateessa kohti toista sukelluspaikkaa, Drop Offia. Tasta sukeltaisimme 'Turtle cavelle' eli vedenalaiseen luolaan ja siita edelleen seinaa pitkin. Talla sukelluksella kavimme myos huomattavasti syvemmalla kuin koskaan aiemmin, 25:ssa metrissa (Open Water-lisenssilla saisi sukeltaa vain 18:ssa metrissa mutta taalla se ei ole niin justiinsa). Ja nakyihan siella veden alla kaikenlaista: kilpikonnia, haita, barracuda-laumoja ja mina bongasin jopa yhden vasarahain!


Taman jalkeen palasimme jalleen Sipadanille syomaan lounaalle ja sade ja tuuli olivat yltyneet entisestaan ja talla kertaa sukellusten valilla ihan oikeasti paleli. Tama oli tietysti ainoa sukellus kun paatettiin jattaa pyyhkeet ja vaatteet hostellille ja otettiin mukaan ainoastaan aurinkorasvaa... Lounaalla kuuntelimme ranskalaisen sukellusohjaajan sukeltamisaiheisia kauhutarinoita. Vihdoin koitti viimeisen sukelluksen aika ja paikkana Barracuda Point. Nimensa mukaisesti alueella pyorii paljon barracudia ja luonnollisesti myos haita ja kilppareita. Viimeisella sukelluksella Tytti alkoi olla jo sujut kameran kanssa ja talla kertaa ei tarvinnut lainailla suukapuloita toisilta sukeltajilta. Sukelluksen loppuvaiheessa sain kehiteltya viela ilmataskun hampaaseen ja voi pojat etta se oli kivuliasta!

Sukelluksen paatyttya palasimme kevyessa myrskyssa ja melkoisessa merenkaynnissa Mabulille iloisina ja vasyneina. Tietysti Tytin kuvat olivat onnistuneet aivan loistavasti ja saimme paljon hyvia kuvia mm. kilppareista, haista, kivikaloista ja barracudista. Sukellusten verbaalinen selostaminen on mielestani aika turhaa joten annetaan niiden myohemmin lisattavien kuvien kertoa vahan kokemuksestamme. Pikaisen suihkun ja varusteiden pesun jalkeen hyppasimme veneeseen kohti Paradise Citya ja siita edelleen yobussilla kohti KK:ta. Tama oli reissun ei-niin-mukava osuus ja seuraava paiva piti selvita melko niukoilla younilla.

Tassa bongattuja otuksia:

stonefish
white tip reef shark
barracuda
hawksbill turtle

ja satoja muita joita sukellusohjaajamme ei jaksanut/halunnut nimeta :(


EDIT.

Se ranskalainen sukellusohjaaja kertoi mm. seuraavan tarinan:

Kaksi sukellusmestaria (eli todella osaavaa sukeltajaa) olivat sukeltamassa Sipadanilla. He olivat laskeutuneet reilu pariinkymmeneen metriin niinkuin nyt sukeltajat yleensa laskeutuvat. Yhtakkia toinen sukeltajista oli lumoutunut meren syvyydesta ja jatkanut, jatkanut, jatkanut laskeutumista. Toveri oli yrittanyt uida hanet kiinni, mutta oli liian myohaista: han paatti etta parempi menettaa yksi kuin kaksi henkea. Kaveri oli saanut typpinarkoosin (ts. syvyyshumala) joka tuottaa sanoinkuvaamatonta euforiaa tai vaihtoehtoisesti kauhutiloja. Tassa tapauksessa mita todennakoisimmin euforiaa. Miesta ei koskaan loydetty ja kukaan ei tieda paasiko han kenties pohjaan asti. Ainakin heitti veivit iloisena, ts. humalassa(?).

...ja taman jalkeen sitten lahdettiin sukeltamaan Sipadanille! :D

Tuesday, November 29, 2011

Mabul & Kapalai

Herasimme kuuden aikaan aamulla, tarkoituksena ehtia 6.45 lahtevaan veneeseen joka veisi meidat Sempornaan josta sitten jatkaisimme toisella veneella Mabul-saarelle. Mabul kuuluu Sempornan rannikon etelaisiin saariin joihin luetaan myos Kapalai ja Jacques Costeaun maailman parhaaksi sukelluspaikaksi kehuma Sipadan (josta kirjoittelen lisaa myohemmin). Seutua pidetaan ihan yleisesti yhtena maailman parhaista sukelluspaikoista ja sielta loytyy mukavasti melkein ne kaikki kalalajit joita on tullut joskus tuijoteltua akvaarioissa.

Mabulille saavuttuamme totesimme majoituksen ns. very basic-tasoiseksi, eli kyseessa oli veden paalle rakennettu homestay. Valittomat flashbackit Mulun kansallispuiston parhaista puolista tuli ulkona kiekuvista kukoista ja kylmasta suihkusta. Lyhyen orientaation jalkeen paatimme lahtea tutkimaan saarta. Tama tapahtui nopeasti, silla saaren toisesta paasta toiseen paahan kavelee 15 minuutissa. Tarkoituksena oli aluksi testailla hieman snorklailumahdollisuuksia ja loysimmekin todella roskaisen ja muutenkin epamiellyttavan rannan josta olisi mukava lahtea tutkimaan vedenalaista maailmaa.



Olimme aiemmin lainanneet majapaikasta rapylat, silla vedessa oli paljon myrkyllisia organismeja kuten merisiilia, skorpionikaloja, leijonakaloja ja kivikaloja (nama voivat oikeasti tappaa...). Hyvin nopeasti veteenmenon jalkeen tajusimme erheemme - vesi oli TODELLA matalaa ja likaista, ja pikku hiljaa pohja tayttyi sopolta nayttavista merisiilista (joihin olin tehnyt jo aiemmin tuttavuutta KK:ssa). Tassa vaiheessa pohja oli viela hiekkaa mutta vahitellen se vaihtui varikkaaksi koralliksi. Snorklailut jai kuitenkin melko lyhyeksi silla tormasimme jalleen yhteen epamiellyttavaan merenelavaan - meduusaan. Vesi oli taynna minikokoisia, ilkeasti pistavia meduusoita ja lahdimme paniikissa sukeltelemaan kohti matalampia vesia. Meren vihamielisyys iski kovasti vasten kasvoja kun vaistelimme merisiileja ja mahdollisia kivikaloja.



Ei ollut siis mikaan ihanteellinen aloitus taalla maanpaallisessa paratiisissa (taas se sana...), mutta sitten keksimme kayttaa eraan sukellusyrityksen laituria lahtoalustana snorklailuille. Vaikka meduusat pistelivat edelleen kipeasti, paatimme tsekata Mabulin snorklaustarjonnan ja eihan se kylmaksi jattanyt: satoja varikkaita kaloja ja kaunista korallia silmankantamattomiin. Loppuilta meni aloe veraa levitellessa ja kirjoja lueskellessa (yleensa sen sosiaalisen vaiheen alkamiseen menee n. 1-2 paivaa). Painuimme aikaisin pehkuihin silla seuraavana paivana sukellukset jatkuisivat Kapalailla ja Mabulilla.

Aamulla kiirehdimme katsomaan taulua johon ilmoitetaan tulevan paivan sukellukset: 5 sukeltajaa ja 3 ohjaajaa. Todennakoisesti saisimme siis oman ohjaajan mika oli tietysti hyva uutinen. Vahan aikaa kikkailtuamme saimme selville etta sukeltaisimme ranskalaisen Freddien kanssa. Freddie oli sellainen harmiton husari jolla oli kova tarve esittaa ja olla esilla. Puoli kymmenen aikaan veneemme lahti Billabong Scuban laiturilta kohti Kapalai-saarta, joka ei kai kuitenkaan teknisesti ottaen ole saari vaan hietikko jonka paalle on rakennettu kyla.




Sukellus tapahtuisi aluksi korallilla josta siirtyisimme ns. artificial reef-alueelle. Veteen oli rakennettu puisia kehikoita joihin on kasvatettu kaloille ravinnoksia sopivaa tavaraa kuten kasveja. Ja voi etta siella veden alla oli mahtavaa. Naimme mureenoita, leijonakaloja, skorpionikaloja, lehtikaloja, kaikkea! Puukehikoissa sukeltelu oli aivan oma taiteenlajinsa ja jossain valissa piti viela ehtia katselemaan kaikkea ymparilla liikkuvaa. Ainoa hieman sukellusta haittaava tekija oli se, etta Freddie paatti keskittya kuvaamaan jokaisen kiinnostavan elion ja tahan tuhraantui ikavasti sukellusaikaa.

Sukelluksen loppuvaiheessa Freddie paatti viela etta olisimme veden alla hieman pitempaan ja tarjosi Tytille omaa varahengityskapulaa. Sukelluksen loppukesto: 61 minuuttia eli melkein puolet pitempaan kuin edellinen pisin sukellus!


Seuraavat pulahdukset tapahtuisivat 'kotisaarellamme' eli Mabulilla. Toisesta sukelluksesta en muista juurikaan muuta kuin etta mukavaa oli kaloja nakyi paljon. Taman jalkeen palasimme majapaikkaan lounaalle jossa Freddie kertoi viimeisen sukelluksen olevan ns. muck-dive, eli sukellus tapahtuisi hiekkapohjassa josta etsisimme kaikkea mielenkiintoista ja outoa elamaa. Tama oli henk. koht. paivan paras sukellus ja naimme mm. merihevosen, pienen mureenan ja jattimaisia merikilpikonnia. Lisaksi bongasimme mandariinikalan joka on todella harvinainen ja esiintyy vain Mabulin alueella ja jossain pain Indonesiaa.


Sukellusten jalkeen olimme erittain vasyneita ja energiaa ei riittanyt oikein mihinkaan. Sinnittelimme melkein yhdeksaan (Tytti taisi nukahtaa siina 20 vaille) jonka jalkeen nukuimme autuaasti kukkojen kie'untaan asti. Seuraavana paivana olisi luvassa sukellusmekka Sipadan!

Tassa jotain kaloja ja otuksia joita naimme, voitte tsekkailla vaikka Googlen kuvahaulla jos kiinnostaa:

giant green turtle
lion fish
common seahorse
mandarin fish
spotted snake-eel
leaf fish
scorpion fish

Lopuksi viela linkki yhteen maailman kovimpaan biisiin joka soi taalla koko ajan ja joka paikassa:


Kuvat lisaillaan sitten kun se on teknisesti mahdollista.

Monday, November 28, 2011

Semporna ja Singamata

Paivabusseilu KK:sta Sempornaan ei ollut maisemiltaan mikaan tavallisin retki. Reitti kulki Kinabalu-vuoren vieresta ja matkalla nakyi myos vehreita laaksoja ja kauniita teeviljelmia. Toisaalta reitti ei ollut myoskaan niita kaikkein lyhyimpia ja matka otti aikaa noin 10 tuntia (erinaiset lahteet sanoivat matkan kestoksi 7-9 tuntia, eli taas todistettiin tata borneolaista suurpiirteisyytta). Iltapimealla saavuimme Sempornaan joka myos Paradise Cityna tunnetaan (siis sen jalkeen kun eras ranskalainen sukellusohjaaja sita talla nimella kutsui). Semporna on oppikirjaesimerkki kaupungista jossa paikallinen koyhyys ja turismi kohtaavat. Kaupungin tunnelma oli koko ajan jotenkin painostava ja ihmiset epamiellyttavia.

Olin jo aiemmin lukenut matkaoppaasta ja kuullut monilta reissaajilta etta Semporna on epamiellyttava paikka joten osasin jollain tavalla varautua tulevaan, mutta silti paikan negatiivinen fiilis jotenkin yllatti. Ihmiset jotka ovat kayneet Kuusamon Karhunkierros-baarissa tietavat varmaan mita tarkoitan. No, saimme kuitenkin huoneen rannalle rakennetusta Dragon Inn-hotellista ja se olikin oikein mukava veden paalle kyhatty rakennelma. Lisaksi tama oli ensimmainen maksullinen majoitus jossa meilla oli oma kylpyhuone JA vessa. Tietysti kyseisena ajankohtana oli myos arkipyha jolloin kymmenet lapsiperheet olivat paattaneet majoittautua samaan hotelliin. Aanieristys oli mitaton ja aamulla n. kello 7 jokaisen perheen lapset paattivat kokeilla etta kuinka kovan aanen saa kun juoksee huoneemme edustalla olevalla laiturilla. Se oli aika kova se aani.

Dragon Inn

Singamata veneesta kuvattuna

Aamulla kavimme varaamassa sukellusmatkat tuleville paiville. Ostimme myos evasta kun nokkelasti aavistelimme etta tulevista majapaikoista loytyy niukasti hedelmia ja muuta tuoretta ja terveellista naposteltavaa (kuten sipsia). 11 aikaan menimme Singamatan toimistolle josta lahdimme pikaveneella kohti SEURAAVAA paratiisia. Naita paratiiseja nyt vaan tulee ja tulee ja ymmarran kylla jos ette jaksa enaa lukea. Eli lyhyesti Singamatasta: kyseessa on parin kilometrin paahan Sempornasta matalaan veteen rakennettu 'water village' ja paikka on todella mykistavan kaunis. Jos joskus saan hommia Aurinkomatkojen kuvaajana niin tiedan ensimmaiseksi kohteekseni taman paikan.
Huoneen ikkuna
Olimme varanneet hieman kalliimman (230 RM per yo, eli n. 55 euroa kahdelta, sisaltaa kaikki ateriat) huoneen terassilla. Terassilta ja itseasiassa myos huoneen ikkunasta oli suorat nakymat alas mereen jossa oli myos paljon erilaista merenalaista elamaa. Lisaksi Singamatalla on oma 'akvaario' eli aidattu alue jossa on paljon erilaisia suuria ja pienia kaloja joiden seassa voi sukellella ja snorklailla. Aiemmin olimme sopineet ettemme sukeltaisi viela Singamatalla mutta tavattuamme mukavan sukellusohjaajan Keithin, paatimme varata kolmen sukelluksen retken ei-niin-laheiselle Mantabuan-saarelle.

Nakyma huoneen terassilta

Auringonlasku terassilta
Ja kylla, myos tama paikka oli paratiisi ja kuin suoraan matkaesitteista. Pieni trooppinen saari jota ymparoi kultahietikko ja taydellinen koralli. Erityisesti minua jannitti tulevat sukellukset mutta oppaamme osasi rauhoitella sen verran etta uskaltauduin veteen. Sinne sita sitten mentiin, 18 metrin syvyyteen hengittelemaan ilmaa pullosta. Minulle tama koko konsepti oli kovin tuntematon, olinhan elanyt tahanastisen elamani kuvitellen etta veden alla taytyy pidatella hengitysta, mutta pikku hiljaa hommaan tottui ja kykenin keskittymaan ymparille avautuvaan merenalaiseen maailmaan. Loputtomat koralliriutat, kalaparvet, jattikilpikonnat ja oudot merenelavat saivat isonkin miehen herkistymaan. Yhtakkia kesken sukelluksen jostain kuului valtava pamahdus. Pulssi nousi kahteensataan ja me molemmat Tytin kanssa alamme tarkastella happipullojen tilannetta. Olimme siis edelleen reilussa kymmenessa metrissa ja paniikki oli enemman kuin lahella. Ilmeisesti rajahdys johtui lahiseudulla tapahtuvasta dynamiittikalastuksesta, ja paineaallosta paatellen se ei voinut olla kovin kaukana.
Tytti ja kookos
Toinen sukellus sujuikin jo rauhallisemmin ja aloimme tottua veden alla toimimiseen. Myos sukellusten kestot pitenivat ja toiminta muuttui rennommaksi. Taman jalkeen veneilimme saarelle jossa nautimme lounaasta ja super-kuumasta auringosta. Tytti bongaili myos simpukoita joiden asukkaat mina tietysti jouduin myohemmin poistamaan. Viimeisen sukelluksen jalkeen olo oli helpottunut, onnellinen ja vasynyt. Olimme sukellusten jalkeen todella unisia ja taisimme painua pehkuihin siina yhdeksan pintaan. Seuraavana aamuna siirrymme sitten Sempornan kautta Mabulin saarelle joka on hyvin suurella todennakoisyydella myos sellainen paratiisimainen paikka jossa viihtyy kovin.

Wednesday, November 23, 2011

Ladyboys' night out

Meidan isanta ja hanen mielitiettynsa ovat kovasti mieltyneet noihin meidan suomalaisiin lattyihin. Niita onkin tullut paisteltua joka ilta ja aamu, toisinsanoen lahes yhta paljon kuin kotona Suomessa. Testattiin myos paikallinen hillo, joka kuitenkin koostui lahinna sokerista seka vari- ja sailontaaineista ja maistui niille laakkeille joita lapsena syotiin korvatulehdukseen tai angiinaan. Lattytarvikkeiden hintakin lahentelee Suomen vastaavia, taalla kun ei oikein noita maitotuotteita nautita. Ranskalainen isantamme Jules on ollut todella ystavallinen ja reilu, ja olemme saaneet asua taalla ihan vapaasti niin pitkaan kuin haluamme.

Kuten aiemmin kirjoitin, paatimme menna katsomaan ystavamme Jinnyn tuomaroimaa ladyboy-kilpailua laheiseen Chocolate-yokerhoon (nomen est omen...). Paikka oli ihan mukava pieni baari jossa tarjoiltiin 12RM:n (kolmisen euroa) colaa ja 10RM:n olutta (pari euroa). Musiikki soi luonnollisesti liian kovalla niin kuin kaikissa Borneon (ja varmasti myos Malesian) baareissa. Olin aiemmin ilmoittanut etta voisin mahdollisesti esitella illan aikana ylimaallisia tanssitaitojani, mutta nahtyani tanssilattian koon - 1x1 metria - kieltaydyin kohteliaasti.

Kilpailijoita ja viihdyttava juontajapimu
Lopulta kauan odotettu kilpailu alkoi ja lavalle nousi juontamaan ilmeisesti joku aiemmin menestynyt tyttopoika. Ilmeisesti joku oli vihjaissut kansainvalisten supertahtien (eli meidan) paikallaolosta silla juontokielena oli kehno englanti. Pikaisen tuomariesittelyn jalkeen lavalle kutsuttiin myos illan tahdet eli kymmenkunta ladyboyta joista muutama naytti aataminomenaa ja luonnottoman suuria kasia lukuunottamatta ihan oikeasti naiselta. Osa oli selvasti viela prosessin harjoitteluvaiheessa. Niin kuin jokaiseen kauneuskilpailuun kuuluu, niin myos naissa skaboissa jarjestettiin talent-osuus jossa tytot saivat esitella taitojaan tanssin, laulun ja kokkauksen saralla.

Ensimmainen tytto aukoi suuta jonkun tylsan poppibiisin tahtiin ja esityksen viihdearvo oli lahinna sekunnin myohassa oleva lipsync ja ylidramaattiset otteet. Taman jalkeen kilpailija numero 3 (niissa numeroissa ei ollut mitaan logiikkaa...) paatti tehda lavalla 20 minuuttia fuusiopastaa. Niin, me siis katselimme kun ladyboy valmistaa lavalla pastaa. 20 minuuttia. Kolmas esiintyja 'lauloi' ihan kivasti Celine Dionin 'I Surrender'-biisin. Tasta ei jaanyt oikein sen tuksumaisen vihrean paljettimekon lisaksi mitaan mieleen, eli aika tasapaksu esitys. Neljas esiintyja tanssi varsin vauhdikkaasti Flashdance-tyylisen koreografian ja taipui napparan nakoisesti jopa spagaattiin!

Kilpailijoita


Neljannen esityksen jalkeen alkoikin sitten tapahtua. Tallaisissa tapahtumissa on aina pari poliisia seuraamassa taustalla etta mitaan siveettomyyksia ei esiinny. Malesiassa ja muualla suuressa osassa Kaakkois-Aasiaa ladyboyt hyvaksytaan osaksi yhteiskuntaa, mutta joissain tapauksissa poliisi (ja muslimihallitsijat) haluavat nayttaa valtansa ja ilmeisesti tasta tapahtumasta haluttiin tehda varoittava esimerkki. Kymmenkunta poliisia ja muutama maahanmuuttoviranomainen ryntasi sisalle baariin ja alkoivat kerata jokaisen kilpailuun osallistujan henkilotietoja. Ilmeisesti osa kilpailijoista olivat laittomia maahanmuuttajia Filippiineilta ja henkilollisyyspapereita syynattiin lapi huolella.

Loppujen lopuksi kaikki kilpailijat rahdattiin maijaan ja vietiin asemalle jatkokuulusteluita varten. Ystavamme Jules kerjasi viela verta nenastaan huutamalla poliiseille Malesian olemattomasta demokratiasta, mutta onneksi tasta ei tullut kuitenkaan mitaan jatkoseuraamuksia. Myohemmin saimme tietaa etta osa kilpailijoista oli muslimeita, joille 'ristiinpukeutuminen' on syntia. Jokaiselle osallistujalle annettiin sakot ja ohjaus Suomestakin tuttuihin 'eheytystilaisuuksiin'. Poliisien poistuttua saimme kuulla etta yksi kilpailija oli jaanyt baariin - ilmeisesti tama naytti niin kovasti naiselta etta poliisit eivat uskoneet tyttoa pojaksi.

Kaljamahainen siviilikytta salakuvattuna




Kaikenkaikkiaan erittain mielenkiintoinen ilta, siis.

Tuesday, November 22, 2011

Couchsurffausta ja tunnelmia Kota Kinabalusta

Nyt kun taalla KK:ssa on tullut vietettya paiva jos toinenkin, voisimme hieman kirjoittaa tunnelmia kaupungista. Kaupunki on ainakin minun mielestani (Pekka) sopivan kokoinen ja Kuchingin jalkeen on ihan mukava asua suuremmassa ja ei-niin-uneliaassa kaupungissa. Reilun kuukauden oleskelun jalkeen voisi listata mista malesialaiset erityisesti pitavat:

- muovipussit
- pillit
- nuudelit ja riisi
- natriumglutamaatti
- sokeri
- KFC
- ostoskeskukset

Naista taalla ei ihan hirveasti pideta:

- maitotuotteet (loytyy mutta ovat kalliita)
- alkoholi (kts. ed.)
- tummaa leipaa
- kuitupitoista ruokaa
Poseerausta KK:ssa

Vasyneet matkalaiset
Torstaina palattuamme pohjois-Sabahista saimme Couchsurfingin kautta kutsun KK-tapaamiseen. Paatimme menna katsomaan menoa ja tapasimme paikan paalla ranskalaisen Julesin ja paikallisen Jinnyn. Mukana menossa oli myos 10 vuotta maanpaossa elanyt hieman erikoinen amerikkalainen joka oli kiintynyt salaliittoteorioihin. Myohemmin illalla lahdimme Julesin ja Jinnyn kanssa syomaan. Syotyamme Jules kysyi josko haluisimme menna hanen luokse asustelemaan maarittelemattomaksi ajaksi ja luonnollisesti hyvaksyimme tarjouksen. Sukelluskurssin jalkeen sunnuntaina jatimme hostellin ja kavelimme taydella pakkauksella toiselle puolen kaupunkia. Julesin asunto oli TODELLA hieno. 4 huonetta, keittio, 2 kylpyhuonetta, 2 uima-allasta(!) ja ilmastointi joka huoneessa. Kampassa majoittui myos ruotsalainen Henrik joka on kiertanyt maailmaa minibudjetilla jo kaksi vuotta!
Couchsurffaajia ja muuta porukkaa

Yomarkkinoiden tarjontaa
KK:ssa on myos mukavasti tekemista. Eilen kavimme couchsurfing-porukan kanssa syomassa ns. yomarkkinoilla, eli suurella torilla joka kasataan paivittain viiden aikaan ja hajotetaan kymmenelta. Tori on taynna tuoretta kalaa, lihaa, hedelmia ja (ei aina niin tuoreita) kasviksia. Tilasimme jarjettomat maarat merenelavia, riisia ja kasviksia. Ruoka oli erikoisen makuista mutta suurin osa maistui oikein hyvalta. Jalkiruoaksi mina soin satay-kanaa ja kananpakaraa(!) ja Tytti friteerattuja banaaneja. Tana iltana menemme katsomaan ladyboy-kisaa enka rehellisesti sanottuna osaa sanoa aiheesta oikein mitaan, mutta Tytti on kovin innoissaan.

Meilla on siis kaynyt todella hyva tuuri kun saimme ilmaisen majoituksen mahtavassa kampassa ja mahtavassa seurassa. Olemme istuneet porukalla iltaa ja keskustelleet matkustamisesta, kotimaistamme ja kaikesta muusta maan ja taivaan valilla. Good times!