Monday, June 25, 2012

Pekan matkavinkit

Tämän paskaläjän jälkeen koin velvollisuudekseni jakaa ne vähäiset vinkit, joita olen tässä vuosien varrella matkustellessa oppinut. Sinälläänhän tuo teksti on ihan hyvä nimenomaan Iltasanomien keskivertolukijoille, joille esimerkiksi neuvo "Ole kohtelias" voi tuottaa yllättäviä haasteita. Mutta tässä näitä nyt sitten olis:

Viivy hyvissä paikoissa pidempään - Älä tee liian tiukkaa matkustusaikataulua. Saatat missata joitain aivan mahtavia paikkoja pelkästään sen takia, että olet suunnitellut ja varannut aikaa yhdelle paikalla aivan liian vähän. Matkustaminen ja paikasta toiseen siirtyminen on välillä muutenkin melkoisen tylsää ja kuluttavaa touhua, joten miksi et vaan suosiolla viipyisi esim. siellä Roomassa tai Pariisissa muutamaa päivää pitempään? Nähtävyydet ja kiinnostavat paikat tuskin loppuvat kesken...
Viivy vielä hetki

Borneon pohjoiskärjessä ollessamme (http://www.reissussa.fi/2011/11/paratiisi-luonnon-helmassa.htmltapasimme pari amerikkalaista teinityttöä, jotka kiersivät Borneota todella tiukalla aikataululla. He viettivät ks. paratiisissa YHDEN päivän (ei siis yötä), jonka jälkeen heillä piti lähteä takaisin suureen kaupunkiin ja siitä lentämällä eteenpäin pariksi päiväksi Mulun luonnonpuistoon (http://www.reissussa.fi/2011/11/kansallispuistoja-taivaskavelyita-ja.html).


Yleisenä ohjenuorana voisi sanoa, että viikko suurissa kaupungeissa riittää yleensä mukavaan pintaraapaisuun, mutta jos haluat nähdä todellista elämää niin varaa 10+ päivää ja tutustu niihin paikallisiin. Tästä päästäänkin seuraavaan neuvoon, eli 


Tutustu Couchsurfingiin - Couchsurfing on tällä hetkellä ylivoimaisesti paras tapa tutustua paikalliseen väestöön. Kyseessä on siis palvelu, josta voit etsiä itsellesi ilmaista majapaikkaa paikallisten luota, mutta sivustosta on paljon muuhunkin. Sieltä voit etsiä kahvittelu/kaljotteluseuraa, tapahtumia, keikkoja, yms. CS on täynnä sosiaalisia ihmisiä joita kiinnostaa erilaiset menot, joten helpointa on vaan ottaa yhteyttä kaikkiin mukavilta vaikuttaviin jamppoihin ja kysyä että "lähdetääx bailaa hei?".

Bailattiin


Opettele muutama sana paikallista kieltä - Opettele ainakin sanomaan kiitos. Jos opettelet tervehdykset, niin se kaupan täti saattaa olettaa että olet paikallinen ja alkaa puhumaan sinulle omaa kieltään. Mutta mitä enemmän opettelet, sen parempi. Paikalliset ja varsinkin vanhemmat ihmiset arvostavat yritystäsi (vaikka kuulostatkin heidän korvaan vammaselta).


Uhmaa vatsatautia - Syö paikallisia herkkuja. Yleensä se vatsatauti muhii vesijohtovesissä, ja joissain tapauksissa sitä on mahdotonta välttää. Missaat paljon kun jätät ne kulinaristiset elämykset väliin pelkästään sen takia, että niissä on pienehkö (Intiassa isohko) riski sairastua. Älä syö mitään mikä vaikuttaa raa'alta, älä juo hanasta vettä, älä juo juomia joissa on jäitä ja jos haluat olla extra-varovainen, niin älä syö salaattia yms. vihreetä. Viimeinen ohje luulis onnistuvan varsinkin miehiltä.

Vatsataudin uhmausta


Älä pelkää turhaan - Aina silloin tällöin keltainen lehdistö kirjoittaa turistien ryöstöistä, murhista, raiskauksista, yms. Jos säilytät reissuillasi maalaisjärjen, tätä tuskin tapahtuu sinulle. Kaikissa maissa suurin osa ihmisistä on kuitenkin aivan tavallisia, työssäkäyviä heppuja joilla ei ole mitään tarvetta ryöstää tai raiskata ketään.

Ota matkalle hyvät kengät - Koska luultavasti kävelet paljon.

Kuvassa surkeat kengät

Shoppaile ja syö kauempana turistikeskuksista  - Suurten kaupunkien keskustat ja ns. shoppailukadut ovat yleensä todella kalliita. Kävele, metroile tai busseile vähän kauemmas ja hinnat saattavat tipahtaa alas jopa puolella.
Sääntö ei koske pizzaa Roomassa.

Käytä julkisia kulkuneuvoja tai vuokraa pyörä - Joka maassa on aina se yksi kulkuneuvo, jota paikalliset suosivat. Saksassa ja Hollannissa se on polkupyörä, Malesiassa skootteri, Roomassa jalat ja Amerikassa valitettavasti valtava katumaasturi. Julkiset kulkuneuvot ovat yleensä Suomen ulkopuolella oikeasti edullisia ja niillä pääsee yleensä kätevästi paikasta toiseen. Jos ei pääse, niin kävelemällä voi kuluttaa ne edellisiltana nautitut olutkalorit...


Sunday, June 24, 2012

Juhannussauna ja uinti Spreessä


Tässä on nyt juhlittu torstaista asti ja tänään takki on ollut ns. tyhjä, mutta tällä välillä on päässyt tapahtumaan kaikkea kivaa ja mielenkiintoista! Pidimme tiistaina myös lettukestit Couchsurfing-ihmisille. Juhlassa oli oikein mukava tunnelma ja naatimme puolilleöin asti. Ihmisiä oli Perusta, Saksasta, Hollannista, Latviasta ja Valko-Venäjältä. Pirskeet meni sen verran hyvin, että päätettiin pitää toiset nyt tulevana tiistaina.

Perjantaina kävimme siis Helsinki Fresh-järjestön(?) organisoimassa juhannustapahtumassa ja meille oli jo etukäteen luvattu mm. grillausta ja saunomista. Haettiin siinä sitten Lidlistä evästä ja pyöräiltiin paikalle. Puitteet olivat todellakin kunnossa, sillä juhlaa vietettiin Spreen varrella kauniissa vanhassa talossa. Juhlassa soitti myös pari bändiä, ensimmäinen semmosta maalailevaa ambienttia ja toinen musiikkia, joka sopii oikein hyvin Marimekon sponsoroimiin juhliin. Jälkimmäinen soitti hienosti toisen kerroksen parvekkeella ja tunnelma oli muutenki kohdallaan.



Juhannuseväät

Kuuden maissa päästiin sitten vihdoin saunaan. Kyseessä oli 50 kilometrin päästä ajettu mobiilisauna ilman mitään luksusta, kuten esim. pukukopit tai vesihana. Löylyvettä haettiin tietenkin sisätilojen vessasta (eivät ilmeisesti olettaneet että käytettäisiin enempää kuin yksi sankollinen) ja vaatteet vaihettiin suoraan saunassa. Keskieurooppalaiseen tapaan saunaan mentiin uimapuvut päällä. Itse aloitin saunomisen samantien kun sauna oli lämmin ja muut seurasivat sitten vähän myöhemmin perästä. Aito juhannustunnelma saatiin lopulta suomalaisen teekkarin tuomalla kossupullolla.






Saunassa ei tosiaan ollut minkäänlaisia pesutiloja tai edes vettä, joten meillä ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin pulahtaa Spreehen. Ongelmalliseksi tilanteen teki se, että saunan kohdalla oli pelkästään kanava josta laivat menivät ja sehän oli tietysti yksityisaluetta. Mutta mikäs meitä nokkelia suomalaisia estäisi, eikun hyppy aidan yli, roskakorin kautta laiturille ja siitä hyppäys veteen. Eikä ollut edes kylmää! Puolenkymmentä kertaa me ehdittiin pulahtaa ennen kuin vartijat tulivat paikalle naureskellen. Tätä ennen laivafirman kaverit olivat huudelleet meille jo muutamaan otteeseen.

Panoraama

Juhannusördäystä

Pari tuntia hurahti kuin siivillä saunoen, vihtoen, uiden, löylytellen ja kossutellen ja lopulta olikin aika pyöräillä kotiin ja siitä sitten vahtaamaan Saksa-Kreikka puolivälieräottelua. Hauptbahnhofilla oli oikein kiva tunnelma, mutta oltiin auttamattomasti myöhässä ja saatiin vain surkeat näkymät screenille. Lisäksi olin unohtanut rillit kotiin, joten jouduin välillä katselemaan highlightit Tytin rillit väärinpäin päässä. Pelin jälkeen palasimme kotiin hyvin, hyvin väsyneinä vaikka kello oli vasta kahdentoista.

Futishuumaa


Kaukainen screeni



Friday, June 22, 2012

Tapahtumia ja juhannusta!


Eilen oli vuoden pisimpänä päivänä järjestettävä Fete de la Musique (Fete de la Musique, by Wikipedia!). Koko kaupunki tuntui olevan täynnä tapahtumia ja jokainen pubi ja puisto muuttui keikkapaikaksi. Meidän oli ensin tarkoitus mennä CouchSurfing-tuttavien (niiden, joiden kanssa vietimme tiistaina lettukestejä meillä, "Finnish pancake party" oli tapahtuman nimi) kanssa Tempelhofin entisen lentokentän kiitoradalle, nykyiseen puistoon katsomaan auringonlaskua, mutta sään ollessa harmaa, vetinen ja kolea, päätimme mennä sinne joskus toiste. Silloin kun aurinko edes nousisi jotta voisi nähdä sen laskevan... 


Iloisia bileihmisiä Spreellä. Kappalevalinnoista päätellen siellä jo lämmiteltiin huomista Christopher Street Day-paraatia varten.
Sen sijaan siis suuntasimme tuttavamme bongaamaan tapahtumaan joka oli tässä lähistöllä. Paikkana oli S-junaradan kivijalassa sijaitseva teatteri, joka oli kaikessa hämyisyydessään todella viehättävä. Sisälle päästyämme huomasimme että siellä oli meneillää yhden naisen huumorimusiikkiperformanssi. Soittimena oli lasten itsestäänsoiva pikkukiippari ja rekvisiittana hai-pehmolelu. Noh, tuota taidetta ei onneksi kauaa kestänyt ja seuraavaksi lavalle kiipesi joukko vanhempia herrasmiehiä, jotka näyttivät siltä että tästä touhusta on huumori kaukana. Kuten bändin ulkonäöstä saatoimme päätellä, he todellakin soittivat bluesia E:stä. Ja hyvin! Ihmetyksekseni bongasin isäni entisen työkaverin bassonvarresta, jos ei nyt ihan sama ihminen ollut niin ainakin kaksoisolento. En mennyt kysymään että "Anteeksi, puhutteko suomea?" joten asia jää arvoitukseksi.

Graffiti Pekan työpaikan lähellä. Ei liity millään tavalla Fete de la Musiqueen, mutta silti.

Seuraava bändi soitti todella taitavasti proge-reggae-rokkia afrikkalaisella laululla höystettynä. Katsoimme parhaaksi lähteä kotiin (niinkuin puolet väestä) siinä vaiheessa kun lavalle kipusi joukko 17-vuotiaita nuoria glittervaatteissansa. Kyllä hekin hyvin soittivat, eipä siinä. Illan lopuksi kutsuimme uusia tuttavuuksiamme ensi viikon lättykesteihin, huikkasimme heipat ja pyöräilimme lähimpään döner-paikkaan. Siinä dönereitä odotellessamme ja kaljaa siemaillessamme päätimme kokeilla kolikkopeliautomaattia ja valitsimme peliksi pokerin. Hetken kuluttua paikan omistaja kiirehti hädissään kertomaan meille, että juurikin pokerin pelaaminen on kielletty. Kaikkia muita automaatin pelejä saa pelata, mutta ei pokeria. Hups. Ilmeisesti täällä uhkapelien pelaaminen on kielletty muualla kuin kasinoissa.

Vege-döner ja puolalaista kaljaa. Nam.


Tänään on juhannus ja Pekalla vapaapäivä, ja lähdemme kohta viettämään iltapäivää muutaman kilometrin päähän Helsinki Fresh-tapahtumaan. Luvassa on grillausta, Aves-niminen bändi ja SAUNA, sillä mitäpä olisi juhannus ilman saunaa. Aurinkokin pilkistää pilvien raosta ja pitkästä aikaa lämpötila kohoaa pariinkymmeneen, ylikin. Saunomisen jälkeen aiomme mennä katsomaan Saksan peliä isolta screeniltä Hauptbahnhofin lähelle ja huutamaan mukana.

Parvekkeella liehuu lippu
Ja huomenna on Christopher Street Day-paraati! Minä ainakin aion suunnata sinne, Pekkaa täytyy vielä vähän houkutella.

Kuvia tapahtumista seuraa perässä! :)

I want to ride my bicycle, I want to ride my bike!

Tuesday, June 19, 2012

Matkustuksen autuudesta

Matkablogeja selaillessa matkustuksesta saa aivan liian auvoisen kuvan - matkailu ei suinkaan aina ole paratiiseissa ja kulttuurikohteissa sukkulointia, hyvää ruokaa ja nautiskelua. Matkailuun kuuluu olennaisena osana myös vatsataudit, kinastelut, eksymiset, nälkä, jano, väsymys sekä muut ei-niin-mukavat ilmiöt ja tapahtumat. En esimerkiksi edelleenkään pysty syömään purkkinuudeleita tai edes ajattelemaan etelä-intialaista ruokaa ilman oksennusrefleksiä.


Tätä kuvaa katsellessa voi haistaa palaneen nahan
20 metriä veden alla - puoli tuntia myöhemmin hampaaseen ilmestynyt ilmatasku teki elämän tukalaksi.

Tässäpä listattuna ne ärsyttävimmät (mutta myös mieleenpainuvimmat!) ilmiöt matkan päällä:

Nälkä  - Aiheuttaa ehkä eniten kinastelua ja sanaharkkaa. Usein kaupungeissa tai viidakoissa kävellessä nälkä yllättää ja usein sitä ei edes huomaa ennenkuin saa apetta nenän alle. Yleensä menen reissuilla jostain syystä Tytin vatsan mukaan, joten tuppaa nuo valtavat lihaksetkin reissussa kutistumaan... Nälkää on varmasti koettu jokaisella reissulla, sekä lyhyillä että pitkillä.

35 astetta, liian vähän ruokaa ja epämukavat vaatteet.

Jano - Jano on hieman harvinaisempi ilmiö, mutta sitäkin tapahtuu silloin tällöin. Pahin kokemus janosta on varmasti Borneolta, jossa lähdimme meren etsintään liian vähillä vesivarastoilla (http://www.reissussa.fi/2011/10/bakoon-huomatkaa-sanaleikki.html). Lisäksi janosta on kärsitty krapulassa biitsillä ja Berliinissä. Yksi mieleenpainuvimpia nestehukkia oli poikien reissulla Espanjan aurinkorannalla, kun edellisenä iltana oli mennyt alkoholipitoisia nesteitä ja nautimme rannalla n. 80-asteista juomavettä 30 asteen lämmössä.

Bakon sademetsävaellus ja eksymiset ilman vettä

Väsymys - Korostuu varsinkin pitkillä lennoilla ja aikavyöhykkeitä ylittäessä. Näistäkin on jäänyt mieleen erityisesti bussimatka Sempornasta Kota Kinabaluun Borneolla. Yöbussi oli todella kylmä, penkit epämukavat ja nukkumistilaa nihkeästi. Unta tuli yön aikana varmaan pari tuntia ja seuraava päivä meni lievästi sanoen kohmeessa. Myös 12 tunnin paluulennolla Singaporesta Helsinkiin tuli nukuttua hyvin vähän, mutta kotiinpaluun tuoma innostus peitti kaiken väsymyksen taakseen. :)


12 tunnin lento takana ja kuuden tunnin aikaero edessä

Eksyminen - Eksyminen liittyy myös em. Bakon reissuun, jossa lähdimme etsimään merta vaellusreitin varrelta. Olimme edellisenä päivänä saaneet ensikosketuksen lämpimään meriveteen ja mieli hamusi lisää, joten päätimme yhdistää viidakkovaelluksen ja meriuiskentelun. Eksyimme matkan aikana ehkä 4 kertaa ja kun lopulta pääsimme merenrantaan, oli nousuveden aika ja vesiraja oli jossain sadan metrin päässä...


Karaokea Labuanilla, autuaan tietämättömänä seuraavan päivän venematkasta krapulassa ja järkyttävässä merenkäynnissä.

Vatsataudit - Tämä on ihan ykköshirveys ja näiden olotilojen ajattelukin saa pahan olon hiipimään pitkin kehoa. Intiassa selvisin jopa 3 viikkoa ennen kuin tauti iski (heti kun vaimo tuli, perkele...) ja Borneollakin taisi mennä n. kuukausi. Ensimmäinen pahemmanlaatuinen vatsatauti tapahtui Borneon Gunung Mulussa (http://www.reissussa.fi/2011/11/julma-paratiisi.html ja http://www.reissussa.fi/2011/11/sairastelua-ja-maiseman-vaihtoa.html) ja toinen Intiassa (http://www.reissussa.fi/2012/04/delhi-belly.html). Näiden jälkeen tosiaan seuraavien ruoka-aineiden ajattelu saa pahan olon: dosa, lassi, rusinat ja purkkinuudelit. Toivottavasti nuo ruokakammot jossain vaiheessa poistuvat, sillä pidän kyllä normaalisti kaikista em. ruuista (nuudelit poislukien...). Näitä voisi tietysti välttää sillä, että jättäisi esim. salaatit sun muut syömättä, mutta ainakaan minua ei kiinnosta jättää yhtä matkan tärkeintä elementtiä, eli ruokakulttuuria, pois pelkästään sen takia että pelkää tauteja. Vatsatauti tulee yleensä muutenkin vedestä, jota käytetään kaikkialla ruuanlaitossa, tiskauksessa, yms.



Vatsataudissa


Toipumista vatsataudista. Kuvassa on kuusamolaisten kehittämä ikiaikainen shamaanin teltta, jossa paraneminen nopeutuu jopa 40%.
Näihin tapahtumiin palattuani tajusin yhden seikan: matkoista jää yleensä parhaiten mieleen ne kaikista superimmat tapahtumat ja sitten ne kaikista ikävimmät. Eikä noissa ylläluetelluissa mitään todella ikävää ole tapahtunut, ja niin pitkään kun mitään pysyviä vammoja tai menetyksiä ei tule, voi niitä muistella jälkeenpäin naureskellen. 

Vain hetkiä ennen merisiilin kivuliasta pistoa

Tuesday, June 12, 2012

Kulttuurieroja ja pyöräilyä



Kuten olemmekin jo aiemmin saattaneet mainita, täällä on taivaallista pyöräillä. Kävin tänään pyöräilemässä sillä välin kun Pekka oli töissä, ihan vain pyöräilyn ilosta. Osassa kaupunkia jalkakäytävästä on lohkaistu metrin kaistale pyöriä varten, osassa pyörätie on piirretty autotien reunaan, ja lopun aikaa ihmiset pyöräilevät autojen tai jalankulkijoiden seassa. Vähän niinkuin aika monessa muussakin kaupungissa, mutta sillä erotuksella että täällä kaikki ovat sulassa sovussa. Pyörät ja jalankulkijat väistävät toisiaan, samoin kuin pyörät ja autot. Yleensä autot väistävät jo kaukaa pyöräilijöitä, hidastavat ja antavat kaistaa, usein jopa tööttäävät merkiksi siitä että kääntyminen tms. on turvallista.

Pekan sisko kuvasi.


Viimeksi siis tänään iltapäivällä hämmennyin pyöräilijäystävällisestä kulttuurista joka vallitsee täällä. Poljin autotien reunaan maalattua pyörätietä pitkin kun huomasin että edessäpäin on leveä kuljetusliikkeen auto parkkeerattuna keskelle minun kaistaani, ja vähän autotiellekin. Aloin jarruttaa, tottakai, sillä takanani tuli autoja. Huomasin kuitenkin että koko se takana tuleva autoletkakin alkoi hidastaa, vain päästääkseen minut ohittamaan tuon hassusti parkkeeratun pakettiauton heidän kaistansa kautta. On sitä jännittävämpiäkin asioita joskus tapahtunut, mutta tuo tilanne yhtäaikaa lämmitti sydäntä ja hämmensi kovin, sillä omat pyöräilykokemukseni rajoittuvat tällä hetkellä lähinnä Tampereella ajeluun, joka on huomattavasti epämukavampaa kuin täällä, sillä autoilijat (ja jalankulkijatkin) näyttävät siellä inhoavan pyöräilijöitä ja soittokellon käyttö otetaan henkilökohtaisena pottuiluna.

Pekan sisko kuvasi

Toinen syy sille miksi pyöräily täällä on niin miellyttävää, on se että täällä ei juurikaan ole mäkiä. Kaupunki on enimmäkseen litteä, olen tärmännyt täällä muutamaan hassuun mäkeen. No big deal normaalille ihmiselle, mutta itse Tampereella Pispalassa asuvana nautin kovin siitä, että parilla hassulla polkaisulla pääsee melkein määränpäähänsä asti. :)

Koira ottaa rennosti, ei paljo pyöräily kiinnosta. Tai mikään muukaan, lukuunottamatta syömistä ja leikkimistä.

Eräs hämmentävä kulttuuriero pyöräilyn rinnalla on se, että täällä ihmiset katsovat pitkään, tuijottavat ja katsovat silmiin. Suomessa on tottunut siihen, että jos katsoo vastaantulijoita silmiin, on outo, ja jos katsoo liian pitkään ihmistä kohti, on a) töykeä, b) irstas, tai c) katseen kohteella on nokea nenässä tai pinaattia hampaiden välissä. Täällä kaupungilla kulkeissa täytyy tottua siihen että ihmiset katsovat pitkään, ja että minulla ei välttämättä ole nokinen nenä tai hame sukkahousujen sisällä. Kyllä, ensi alkuun ajattelin että näytän jotenkin oudolta kun niin tuijotetaan.

...ja se ihmisten tervehtiminen. Jos Suomessa tervehdit tuntemattomia, pidetään sinua outona. Täällä on tapana tervehtiä naapureita rappukäytävässä, vieruskaveria metrossa, kanssaihmisiä kuntosalin pukuhuoneessa, ja olenpa jopa kuullut huikattavan "hallo!" yleiseen vessaan saavuttaessa. Muutenkin täällä harrastetaan tuntemattomien kanssa jutustelua noin 100% enemmän kuin mihin olen suomalaisena jörönä tottunut. Ihmiset kysyvät kelloa tai suuntaa kadulla, koiranulkoiluttajat jäävät usein jutustelemaan, ja tänään bongasin kun joku mummeli alkoi juttelemaan punkkarin näköisen rastapään kanssa kohdatessaan tämän kadulla.

Aika perus-ilta.


Tykkään olla täällä. Syödään Pekan kanssa miltei päivittäin iltapalaksi mansikoita ja vesimelonia.

Juhlailtapala viime perjantaina: kuohuviiniä, mansikoita ja juustoja. Ja Rouva fiksuna (jo ennen pullon avaamista).

Dyykattiin valollinen  karttapallo (Itä- ja Länsi-Saksoineen ja Neuvostoliittoineen) tuossa eräänä päivänä <3


ps. Olin muuten koko viikonlopun mallintöissä. Toivottavasti tuo keikka poikii vielä lisää mallihommia, sillä <3!

Sunday, June 10, 2012

Väliraportti


Taas on vierähtänyt tovi edellisestä blogipäivityksestä, tämä johtuen lähinnä kiireistä ja arjen iskemisestä kovaa vasten kasvoja. Itse en ole juuri töiltäni ja tapaamisiltani ehtinyt kirjoittelemaan, eikä niissä kohtaamisissa ole kyllä paljon kirjoitettavaakaan. Nyt on siis tasan kuukausi siitä kun matkustimme tänne Saksanmaalle, ja elämä alkaa pikku hiljaa asettua paikoilleen. Tytti on taas ollut koko viikonlopun mallikuvauksissa ja minä olen hengaillut koiran kanssa ja katsellut jalkapalloa.
KaDeWe

Kävin myös tapaamisessa Telekom Highrisessa Ernst Reuter Platzilla. Rakennuksen 20. kerroksessa on kahvila josta näkee varsin mukavasti ympäri Berliiniä, ja vieläpä aivan ilmaiseksi! Torstaina ja perjantaina tuli myös maisteltua perinteistä saksalaista ruokaa lihapullien ja possupihvin muodossa. Torstaina kävimme Mommsen-eck -nimisessä olutravintolassa, josta löytyy yli 100 erilaista olutta. Tietystihän minä valitsin tylsänä poikana perus-Berlineri pilssin. Toinen ravintola oli Tiergarten Quelle, josta löytyikin sitten ravintolan oman panimon Lemke-olutta. Varsin hyvää tavaraa ja hupsahti myös pikkusen hattuun...

Kevyt saksalainen välipala

Ostin myös kuntosalikortin läheiselle McFit-salille. Ihan järkyttävän kokoinen kuntosali, vaikka onkin kuulemma pienin ketjun sali Berliinissä. Se on aika hyvä merkki arjesta kun ehtii käymään kuntosalilla päivisin. Eikä hintakaan päätä huimaa, 17 euroa kuussa. Tähän saa lisäpalveluna jotain personal trainer-juttuja ja jotain muuta saksankielistä tauhkaa. Salin kävijöitä kun katselee niin väistämättä tulee mieleen että täällä on ilmeisesti noita anabolisia steroideja vähän helpompi saada kuin Suomessa...

Berliner Dom

Täällä on kaupunki täynnä Saksan lippuja kun on nuo kisat. Niitä on työnnetty koirien kaulapantoihin, autoihin, piirrelty lasten poskiin yms. Eilisen Saksan voiton jälkeen naapurit päättivät räjäytellä aika helvetin isoja pommeja tuossa sisäpihalla ja muistot palasivat vuoden 1945 Dresdeniin. Mutta on silti hienoa katsella tätä jalkapallohuumaa. Suomen jäkisfiilistelyt jää kyllä aika pahasti kakkoseksi. En nyt jaksa kirjoittaa enempää, kun tuolta tv:stä tulee kahden konkurssimaan (Espanja ja Italia) välinen matsi!

Taidetta lännessä
Kuten tarkimmat ovat ehkä huomanneet, tämän blogipostauksen kuvat eivät lainkaan vastaa sen sisältöä. Tässä sen sijaan yksi otos, joka kuvastaa hyvin minun viikonloppuani:

TAKATAKATAKATAKA

Sunday, June 3, 2012

Paluu arkeen ja pullantuoksua

Tämä viikko on mennyt palaillessa arkeen ja palaillessa muutenkin sukulaisten vierailun jäljiltä (ja laiskotellessa, siksi postaukset tulevat vasta nyt). Pekka on ollut töissä ja minä olen etsinyt töitä ja asioinut toimistoissa. Jälkimmäinen on ollut varsin epämiellyttävää "vuoden asiakaspalvelijoiksi" valittujen, ääliöiden virkailijoiden takia. Mennessäni yhdelle luukulle, yritin sönköttää asiani saksaksi niin hyvin kuin pystyin. Virkailija vastasi minulle pitkän litanian saksaksi, ja kertoessani etten puhu hyvää saksaa ja että ymmärrän vain vähän, hän selitti saman litanian uudestaan mutta tällä kertaa huomattavasti kovemmalla äänellä. Yrittäessäni pyytää häntä toistamaan saman vähän hitaammin, alkoi rouva jo selvästi närkästyä, korotti ääntään vielä vähän enemmän ja muuttui kasvoistansa kovin punaiseksi. Kiitin ja lähdin pois, ymmärtämättä sanaakaan siitä mitä minulle juuri sanottiin. Ymmärrän toki että vieraaseen maahan tultaessa olisi kohteliasta ja käytännöllistä osata kieli jo valmiiksi, ja että virastot pyörivät vain kotikielellään. Uskaltanen silti sanoa että tuollainen ääliömäinen asenne ei yhtään helpota kenenkään elämää, saatika sitten (vaikkakin sitten väliaikaisten) maahanmuuttajien motivaatiota ja sopeutumista. Itseäni ei kiinnostaisi enää mennä kyseiseen toimistoon, mutta minkäs teet kun asiat täytyy hoitaa.

Vitaminoituja jauhoja - terveellisiä puusteja siis!

Kesäinen sää jatkui täällä tasan sen aikaa kun sukulaiset olivat kyläilemässä, sitä ennen ja sen jälkeen sää on ollut lähinnä kolean hyhmäistä. En aio taipua ostamaan kirppikseltä villavaatteita, sillä olen vakuuttunut siitä että kesä alkaa oikeasti pian. Sitä odotellessa testasin sadepäivien kunniaksi paikallisten vehnäjauhojen (type 405) toimivuuden korvapuustien leivonnassa. Hyvinhän ne toimivat, vaikka olinkin kuullut kauhutarinoita jauhojen paakkuuntumisesta ja taikinan tahmaiseksi jäämisestä tai kivettymisestä. Kardemummarouhetta täältä ei saa kuin kuulemma jouluisin, ja hienonhieno jauhe sai kelvata tällä kertaa. Vegaanipuusteihin tarvittava margariinikin yllätti minut koostumuksellaan - se ei tuntunut sulavan millään. Ei millään. Monta tuntia sulamista odoteltuani jouduin sulattamaan sen juoksevaksi kattilassa, ja seuraavana päivänä tiskejä tiskatessani huomasin, että kipon reunoille jäänyt margariini ei ollut edelleenkään sulanut lainkaan. Kylmäkaapista minä sen kyllä otin, heti siitä voipakettien vierestä. Makukin oli perin margariinimainen. Eli kai se margariinia oli.

Valmiit puustit ja Pekan käsi valmiina nappaamaan yhden!


Toivottavasti seuraava postaus olisi vähän mielenkiintoisempi!


ps. Ai niin, sain vihdoin videomateriaalia siitä taannoisesta muotinäytöksestä!

http://vimeo.com/42932528

S'il vous plaît!


Saturday, June 2, 2012

Kuin kunnon turistit konsanaan! / Itä-Berliini





Viimeviikkoisten vieraidemme kanssa päätimme suunnata perjantain kunniaksi itään.

Hyppäsimme S-junaan ja päräytimme Pekan vanhoille hoodeille Friedrichshainiin, Warschauer Strassen asemalle. Pekka oli jo valmiiksi bongannut meille sieltä mainetta niittäneen pizzerian, Il Ritrovo, jota italialaiset punkkarit pyörittävät ja josta kuulemma saa Berliinin parasta pizzaa.

Häikäisee.
Heti juna-asemalta ulos päästyämme koimme pienoisen shokin: aiemmin punkkareiden valtaama, rähjäinen, squatteja vilisevä, nuhjuinen alue onkin nykyään nuorten travellereiden ja hipstereiden suosima "ihanan cool"-mesta, joka kylläkin edelleen vilisee katukivetykselle sammuneita punkkareita, on nuhjuinen ja josta edelleenkin löytyy squatteja, tosin ensimmäinen näkemämme sellainen oltiin muutettu kaupalliseksi, siellä oli ruokakoju ja TURISTITOIMISTO. Kuulemamme mukaan sama kohtalo on toteutunut myös muilla punk-alueilla; porukka huomaa tietyn alueen olevan muodikas, kaikki "in"-tyypit siirtyvät sinne, elämä jatkuu muodikkaana ja ihanan hipsterinä, kunnes joku bongaa taas seuraavan THE-alueen. Tällä hetkellä trendi suuntaa kuulemma koko ajan kaakompaan, saas nähdä missä asti ollaan viiden vuoden kuluttua.


...
Vanhanajan valokuva-automaatti. :)


"Millon se oikein ottaa sen kuvan? Ottiko se jo?!"
Tästäkin huolimatta alue oli edelleenkin viehättävä, ja pääkadulta sivummalle siirtyessämme näimme todellista Friedrichshainia, tosin maustettuna muodikkailla coctailbaareilla. Onneksi pizzeria oli vielä paikallaan ja hyvällä onnella onnistuimme saamaan pöydän neljälle jonottamatta (pöytävarauksen tekeminen tänne on suositeltavaa, varsinkin viikonloppuisin).


Pizzerian asiakaskunta oli värikästä: oli nuoria matkailijoita, punkkareita, pari hippiä, vanhempia pariskuntia sekä siistejä bisnesmatkailijoita. Ruokalista oli sitäkin värikkäämpi: kymmeniä eri pizzavaihtoehtoa (taisi joukossa olla pastaakin, mutten muista sillä keskityin ihmettelemään pizzalistaa, joka oli ainoastaan italiaksi ja saksaksi). Tilasimme ne perinteiset, eli pizza margherita ja pizza mozzarella, ja hetken ajan tunsin olevani Rooman La Baffettossa. Nam!

Buffalo- ja normimozzis.
Pekka todellakin was hier.
Löysin hassun piirroksen valukova-automaatilta. Halvat on huvit.
Kotimatkalla törmäsimme punkkareiden järjestämiin katufestareihin, joiden esiintymislava oli rakennettu pakettiauton perään ja joita poliisi valvoi sankoin joukoin. "Festarialueen", eli kadunpätkän vieressä oli valaisematon puistoalue, ja juuri ohikulkeissamme poliisin alkoi valaista puistoa batman-valon kokoisella valonheittimellä katujyrää muistuttavan ajopelin päältä. Mahtoi olla suurematkin bileet, sillä tuntui että koko kaupunginosan poliisit olivat paikalla.

Viikonloppuisin (ja usein arkisinkin) miltei jokainen paikallinen kulkee kaljapullo kourassa. Me kans!
Lauantaina lähdimme syömään illallista jo hyväksi todettuun Grill und Schlemmerbuffet'iin ja sieltä suuntasimme White Trash Fast Foodiin. Jälkimmäinen näistä on ravintola/klubi/keikkapaikka/tatskaamo. Kyllä, baarin yhteydessä on tatuointi/lävistys-liike. Toivon että varsinkin ilta-aikaan tatuointiliikkeen ovensuussa olisi alkometri. White Trash Fast Food on kuuluisa burgereistaan, moni kehuu niitä Berliinin parhaiksi, joten sinne täytynee mennä joskus uudestaan tyhjällä vatsalla. Hassu sattuma tuona iltana oli, että paikalla oli soittamassa bändi, jonka kitaristi näytti aivan ystävältäni Teemulta. Mustatukkainen, pitkänhuiskea mies joka pysytteli taka-alalla, kunnes tuli kitarasoolon aika. Sitten pärähti! :)

Lisää kuvateksti NO EN.