Sipadan

Sukellusurakkamme Borneolla lopettaa kolmen sukelluksen paiva yhdella maailman kauneimmista ja himotuimmista kohteista: Sipadan. Aikoinaan Jacques Cousteaun tunnetuksi tekema kohde on yksi suosituimpia sukelluspaikkoja maailmassa ja lahes joka sukellukselle luvataan mm. haita ja merikilpikonnia. Paatimme vuokrata myos kameran eraalta ohjaajalta, jonka piti alunperin tulla mukaan Sipadanille mutta ei kuitenkaan sairastumisen vuoksi paassyt paikalle.

Vene starttasi aamulla yhdeksan pintaan Mabulilta kohti Sipadania. Tassa vaiheessa jannitti jo ihan hemmetisti, olihan paikkaa hehkutettu oikealta ja vasemmalta. Mukana sukeltamassa meidan lisaksi oli yksi saksalainen, yksi ranskalainen ja yksi englantilainen seka paikallinen sukellusohjaajamme Wong. Aiemmista ohjaajista poiketen Wong oli todella niukkasanainen ja oletti etta osaamme sukeltaa ja selviamme pinnan alla. Myos sukellusaika maaritettiin tarkasti ja se olisi jokaisen sukelluksen kohdalla 45 minuuttia (riitti happea eli ei...).

Ensimmainen sukellus starttasi Turtle Patchilta ja valittomasti veteen paastyamme huomasin Sipadanin erikoislaatuisuuden - se oli pieni saari jonka reunoilta alkoi todella syva (600 metria) pudotus. Aivan kuin olisi leijunut vuoren reunamalla ja katsellut vuoren seinilla kasvavaa elamaa. Tilanne oli myos melko pelottava, silla sinun ja valtavan pudotuksen valilla ei ollut mitaan estamassa mahdollista uppoamista ja syva merenpohja ikaankuin 'imi' jatkuvasti syvemmalle. Alkujannityksesta selvittyani aloin ymmartaa myos ymparoivaa merenalaista maailmaa ja niita miljoonia kaloja joiden seassa uimme. Tytti toimi kuvaajana mika myos rokotti hieman sukellusaikoja kun piti keskittya seka hengittelemaan veden alla etta ottamaan loistavia kuvia joka taas kulutti huomattavasti normaalia nopeammin happea. Taman vuoksi Tytti lainaili happea seka minulta etta ohjaajaltamme Wongilta.

Ensimmaisen sukelluksen jalkeen kavimme kahvittelemassa Sipadan-saarella. Lepailimme aikamme (sukellusten jalkeen taytyy pitaa aina vahan taukoa ennen seuraavaa sukellusta) ja lahdimme vesisateessa kohti toista sukelluspaikkaa, Drop Offia. Tasta sukeltaisimme 'Turtle cavelle' eli vedenalaiseen luolaan ja siita edelleen seinaa pitkin. Talla sukelluksella kavimme myos huomattavasti syvemmalla kuin koskaan aiemmin, 25:ssa metrissa (Open Water-lisenssilla saisi sukeltaa vain 18:ssa metrissa mutta taalla se ei ole niin justiinsa). Ja nakyihan siella veden alla kaikenlaista: kilpikonnia, haita, barracuda-laumoja ja mina bongasin jopa yhden vasarahain!

Taman jalkeen palasimme jalleen Sipadanille syomaan lounaalle ja sade ja tuuli olivat yltyneet entisestaan ja talla kertaa sukellusten valilla ihan oikeasti paleli. Tama oli tietysti ainoa sukellus kun paatettiin jattaa pyyhkeet ja vaatteet hostellille ja otettiin mukaan ainoastaan aurinkorasvaa... Lounaalla kuuntelimme ranskalaisen sukellusohjaajan sukeltamisaiheisia kauhutarinoita. Vihdoin koitti viimeisen sukelluksen aika ja paikkana Barracuda Point. Nimensa mukaisesti alueella pyorii paljon barracudia ja luonnollisesti myos haita ja kilppareita. Viimeisella sukelluksella Tytti alkoi olla jo sujut kameran kanssa ja talla kertaa ei tarvinnut lainailla suukapuloita toisilta sukeltajilta. Sukelluksen loppuvaiheessa sain kehiteltya viela ilmataskun hampaaseen ja voi pojat etta se oli kivuliasta!

Sukelluksen paatyttya palasimme kevyessa myrskyssa ja melkoisessa merenkaynnissa Mabulille iloisina ja vasyneina. Tietysti Tytin kuvat olivat onnistuneet aivan loistavasti ja saimme paljon hyvia kuvia mm. kilppareista, haista, kivikaloista ja barracudista. Sukellusten verbaalinen selostaminen on mielestani aika turhaa joten annetaan niiden myohemmin lisattavien kuvien kertoa vahan kokemuksestamme. Pikaisen suihkun ja varusteiden pesun jalkeen hyppasimme veneeseen kohti Paradise Citya ja siita edelleen yobussilla kohti KK:ta. Tama oli reissun ei-niin-mukava osuus ja seuraava paiva piti selvita melko niukoilla younilla.

Tassa bongattuja otuksia:

stonefish

white tip reef shark

barracuda

hawksbill turtle

ja satoja muita joita sukellusohjaajamme ei jaksanut/halunnut nimeta :(


EDIT.

Se ranskalainen sukellusohjaaja kertoi mm. seuraavan tarinan:

Kaksi sukellusmestaria (eli todella osaavaa sukeltajaa) olivat sukeltamassa Sipadanilla. He olivat laskeutuneet reilu pariinkymmeneen metriin niinkuin nyt sukeltajat yleensa laskeutuvat. Yhtakkia toinen sukeltajista oli lumoutunut meren syvyydesta ja jatkanut, jatkanut, jatkanut laskeutumista. Toveri oli yrittanyt uida hanet kiinni, mutta oli liian myohaista: han paatti etta parempi menettaa yksi kuin kaksi henkea. Kaveri oli saanut typpinarkoosin (ts. syvyyshumala) joka tuottaa sanoinkuvaamatonta euforiaa tai vaihtoehtoisesti kauhutiloja. Tassa tapauksessa mita todennakoisimmin euforiaa. Miesta ei koskaan loydetty ja kukaan ei tieda paasiko han kenties pohjaan asti. Ainakin heitti veivit iloisena, ts. humalassa(?).

...ja taman jalkeen sitten lahdettiin sukeltamaan Sipadanille! :D

Mabul & Kapalai

Herasimme kuuden aikaan aamulla, tarkoituksena ehtia 6.45 lahtevaan veneeseen joka veisi meidat Sempornaan josta sitten jatkaisimme toisella veneella Mabul-saarelle. Mabul kuuluu Sempornan rannikon etelaisiin saariin joihin luetaan myos Kapalai ja Jacques Costeaun maailman parhaaksi sukelluspaikaksi kehuma Sipadan (josta kirjoittelen lisaa myohemmin). Seutua pidetaan ihan yleisesti yhtena maailman parhaista sukelluspaikoista ja sielta loytyy mukavasti melkein ne kaikki kalalajit joita on tullut joskus tuijoteltua akvaarioissa.

Mabulille saavuttuamme totesimme majoituksen ns. very basic-tasoiseksi, eli kyseessa oli veden paalle rakennettu homestay. Valittomat flashbackit Mulun kansallispuiston parhaista puolista tuli ulkona kiekuvista kukoista ja kylmasta suihkusta. Lyhyen orientaation jalkeen paatimme lahtea tutkimaan saarta. Tama tapahtui nopeasti, silla saaren toisesta paasta toiseen paahan kavelee 15 minuutissa. Tarkoituksena oli aluksi testailla hieman snorklailumahdollisuuksia ja loysimmekin todella roskaisen ja muutenkin epamiellyttavan rannan josta olisi mukava lahtea tutkimaan vedenalaista maailmaa.

Olimme aiemmin lainanneet majapaikasta rapylat, silla vedessa oli paljon myrkyllisia organismeja kuten merisiilia, skorpionikaloja, leijonakaloja ja kivikaloja (nama voivat oikeasti tappaa...). Hyvin nopeasti veteenmenon jalkeen tajusimme erheemme - vesi oli TODELLA matalaa ja likaista, ja pikku hiljaa pohja tayttyi sopolta nayttavista merisiilista (joihin olin tehnyt jo aiemmin tuttavuutta KK:ssa). Tassa vaiheessa pohja oli viela hiekkaa mutta vahitellen se vaihtui varikkaaksi koralliksi. Snorklailut jai kuitenkin melko lyhyeksi silla tormasimme jalleen yhteen epamiellyttavaan merenelavaan - meduusaan. Vesi oli taynna minikokoisia, ilkeasti pistavia meduusoita ja lahdimme paniikissa sukeltelemaan kohti matalampia vesia. Meren vihamielisyys iski kovasti vasten kasvoja kun vaistelimme merisiileja ja mahdollisia kivikaloja.

Ei ollut siis mikaan ihanteellinen aloitus taalla maanpaallisessa paratiisissa (taas se sana...), mutta sitten keksimme kayttaa eraan sukellusyrityksen laituria lahtoalustana snorklailuille. Vaikka meduusat pistelivat edelleen kipeasti, paatimme tsekata Mabulin snorklaustarjonnan ja eihan se kylmaksi jattanyt: satoja varikkaita kaloja ja kaunista korallia silmankantamattomiin. Loppuilta meni aloe veraa levitellessa ja kirjoja lueskellessa (yleensa sen sosiaalisen vaiheen alkamiseen menee n. 1-2 paivaa). Painuimme aikaisin pehkuihin silla seuraavana paivana sukellukset jatkuisivat Kapalailla ja Mabulilla.

Aamulla kiirehdimme katsomaan taulua johon ilmoitetaan tulevan paivan sukellukset: 5 sukeltajaa ja 3 ohjaajaa. Todennakoisesti saisimme siis oman ohjaajan mika oli tietysti hyva uutinen. Vahan aikaa kikkailtuamme saimme selville etta sukeltaisimme ranskalaisen Freddien kanssa. Freddie oli sellainen harmiton husari jolla oli kova tarve esittaa ja olla esilla. Puoli kymmenen aikaan veneemme lahti Billabong Scuban laiturilta kohti Kapalai-saarta, joka ei kai kuitenkaan teknisesti ottaen ole saari vaan hietikko jonka paalle on rakennettu kyla.

Sukellus tapahtuisi aluksi korallilla josta siirtyisimme ns. artificial reef-alueelle. Veteen oli rakennettu puisia kehikoita joihin on kasvatettu kaloille ravinnoksia sopivaa tavaraa kuten kasveja. Ja voi etta siella veden alla oli mahtavaa. Naimme mureenoita, leijonakaloja, skorpionikaloja, lehtikaloja, kaikkea! Puukehikoissa sukeltelu oli aivan oma taiteenlajinsa ja jossain valissa piti viela ehtia katselemaan kaikkea ymparilla liikkuvaa. Ainoa hieman sukellusta haittaava tekija oli se, etta Freddie paatti keskittya kuvaamaan jokaisen kiinnostavan elion ja tahan tuhraantui ikavasti sukellusaikaa.

Sukelluksen loppuvaiheessa Freddie paatti viela etta olisimme veden alla hieman pitempaan ja tarjosi Tytille omaa varahengityskapulaa. Sukelluksen loppukesto: 61 minuuttia eli melkein puolet pitempaan kuin edellinen pisin sukellus!

Seuraavat pulahdukset tapahtuisivat 'kotisaarellamme' eli Mabulilla. Toisesta sukelluksesta en muista juurikaan muuta kuin etta mukavaa oli kaloja nakyi paljon. Taman jalkeen palasimme majapaikkaan lounaalle jossa Freddie kertoi viimeisen sukelluksen olevan ns. muck-dive, eli sukellus tapahtuisi hiekkapohjassa josta etsisimme kaikkea mielenkiintoista ja outoa elamaa. Tama oli henk. koht. paivan paras sukellus ja naimme mm. merihevosen, pienen mureenan ja jattimaisia merikilpikonnia. Lisaksi bongasimme mandariinikalan joka on todella harvinainen ja esiintyy vain Mabulin alueella ja jossain pain Indonesiaa.

Sukellusten jalkeen olimme erittain vasyneita ja energiaa ei riittanyt oikein mihinkaan. Sinnittelimme melkein yhdeksaan (Tytti taisi nukahtaa siina 20 vaille) jonka jalkeen nukuimme autuaasti kukkojen kie'untaan asti. Seuraavana paivana olisi luvassa sukellusmekka Sipadan!

Tassa jotain kaloja ja otuksia joita naimme, voitte tsekkailla vaikka Googlen kuvahaulla jos kiinnostaa:

giant green turtle
lion fish
common seahorse
mandarin fish
spotted snake-eel
leaf fish
scorpion fish

Lopuksi viela linkki yhteen maailman kovimpaan biisiin joka soi taalla koko ajan ja joka paikassa:

Kuvat lisaillaan sitten kun se on teknisesti mahdollista.

SDI Open Water-sukelluskurssi (jonne meidan ei ensin ollut edes tarkoitus menna)

Herasin perjantaiaamuna jo ennen kukonlaulua kun aurinko vasta harkitsi nousua.Jannittaako? Ehei! Minuutteja laskien katselin ikkunasta paikallisten haaraysta ja heratyskellomme soidessa 7.00 olin jo taysin virkea. 8.30 olimme tikkoina Sabah Diversin toimistolla KK:n keskustassa, valmiina aloittamaan sukelluskurssimme. Jee!

Ensimmainen kolmesta paivasta oli intensiivista opiskelua yli-ilmastoidussa luokkahuoneessa. Ohjaajanamme toimi uusi-seelantilainen Neville Kippenberger, ja kanssamme opiskelemassa oli kaksi paikallista miesta, toinen 17-vuotiaan nakoinen 37-vuotias jonka silmat pullistuivat kolminkertaisiksi taman rapikoidessa myohemmin vedessa, ja toinen keski-ikainen, rapakuntoinen mies, jonka keltaiset silmat huusivat maksavaivoista. Neville oli hyva ohjaaja, ammattitaitoinen, karsivallinen (paitsi paikallisten suharien kanssa), luonnostaan hyvin kelluva ja ylta paalta tatuoitu erilaisin elain-, intiaani- ja shamaaniteemoin.

Mina ja Pekka saimme teoriaosuutemme valmiiksi illansuussa kauan ennen paikallisia tovereitamme, jotka tayttivat 'koe'kaavakettamme malesialaisella hartaudella ties kuinka pitkalle iltaan. Lauantaiaamuna koitti ensimmainen sukelluksemme. Sovitimme BCD-liivimme, sukellustietokoneemme, painovyomme, rapylamme ja markapukumme (paikalliset toverimme sahlasivat taysilla), suuntasimme satamaan ja hurautimme pikaveneella Tunku Abdul Rahman-puiston saarille, Sapi-nimisen pikkusaaren edustalle. Varusteet niskaan niinkuin eilen opimme teoriassa, buddy check varmistaaksemme etta laitteet on kytketty oikein, rauhallista hengittelya ja PLUMPS! veneesta takaperin pudottautuminen veteen (backroll). Sydameni hakkasi iloisen kovasti kun otin ensimmaiset henkaykseni veden alla selassa olevasta ilmasailiosta. Mahtavaa! Koko aamupaiva meni harjoitellessa erilaisia perustaitoja rinnankorkuisessa vedessa, ja ensimmaisen session paatteeksi kavaisimme kahdeksan metrin syvyydessa. <3

Lounastauko ja lisaa harjoituksia (talla kertaa noin 6-8 metrin syvyydessa): Maskin putsausta, hengityslaitteen "hukkaamista" , etsimista ja veden alla takaisin suuhun laittamista, ilman loppumis-skenaarioita (aiti ala huoli, ei se oikeasti loppunut), kaverilta ilman pyytamista, kellumisen harjoittelua. Paivan paatteeksi kavaisimme 10 metrissa ja pintaan noustessamme satoi kaatamalla. Ei tosin haitannut silla olimme lilluneet vedessa viimeiset 6-7 tuntia anyway.

Sunnuntaiaamuna olimme toimistolla tuttuun tapaamme tarkasti 8.30. Satamaan, veneeseen, laitteiden tarkastus ja kokoaminen, maskin hammastahnaus (kylla, hammastahnaus. Estaa huuruuntumisen. Huom. pestava pois ennen kayttoa) ja nokka kohti Pulau Gayan lieppeita. Meidat aloittelijat nakattiin saarelle siksi aikaa kun ohjaajamme piti advanced-tason kurssin kahdelle hyvin rikkaan nakoiselle australialaismiehelle. Yli kaksi tuntia odottelua, turhautumista ja paikalliseen tapaan ylimakean kahvin lipittelya, ja puolenpaivan jalkeen paasimme vihdoinkin sukeltamaan (vahan tyhmaa kylla, silla olimme kuitenkin maksaneet taydesta paivasta). Varusteet niskaan ja askel reunan yli, Giant Stride. Laskeutumista ja pintaan nousun harjoittelua, malesialaisten tovereidemme pullistuneita (mies raukka naytti valilla kauhistuneelta) ja keltaisia silmia ja ihan PIRUNMOISTA SAHLAYSTA. Siis hei nyt ihan oikeesti! Onneksi minun ja Pekan opettelu ei siita hirveasti hairiintynyt, mita nyt mina sain muutaman kerran rapylasta paahani ja hermot kirealle.

Lounastauolla Gaya-saarella opettelimme dive logien tayttamista. Lempikohtani oli "Lampotila pinnalla: +31 C" ja "Lampotila pinnan alla +30 C". Paivan toinen sukellus (kurssin neljas) vei meidat syvimmalle tahan asti, 17,5 metriin. Tosin oma rannetietokoneeni naytti 18 metria. Ups. Rannetietokoneen kanssa on mukava sukeltaa, siita nakee reaaliajassa kuinka syvalla on, kauanko on ollut vedessa, veden lampotila ja tietysti, paljonko kello on. Sen kaytto taitaakin olla oleellisin (ja ehka ainoa) ero SDI- ja PADI-kurssien valilla, PADIssa luetaan tiedot sukellustaulukoista eika kayteta tietokonetta.

Sukelluksen jalkeen ajelimme sataman kautta toimistolle pesemaan kamppeemme (malesialaiset saativat taas), taytimme viimeisen sukelluksen tiedot dive logeihimme, joihin saimme hienot leimat, ja vastaanotimme upouudet kiiltavat sukelluslisenssi-korttimme. :)


...Ja enta se vedenalainen maailma? Se josta olen nahnyt unia lapsesta asti ja jonne olen yhta kauan haaveillut paasevani? Travellerit joiden kanssa olemme jutelleet taalla, ovat kysyneet mita pidin sukeltamisesta. Sanon kaikille etta "it's nice", silla en pysty ilmaisemaan sita millaan tarpeeksi kauniilla superlatiivilla. Turkoosi vedenalainen paratiisi, ylapuolella valkehtiva auringonkajo, alapuolella aaltojen tahdissa tanssahteleva valkoinen hiekka, ymparilla kaikenvarisia, -kokoisia, -nakoisia ja -muotoisia kaloja, koralleja ja kasveja.

Naurettavan kaunista. <3