Wednesday, October 31, 2012

Kuvei Havaijilta

Konferenssipäivä, josta hyvin vähän kerrottavaa. Laitetaan sen sijaan muutama kuva:





Pannupizza ja extrana jälkiruuaksi "wyngzit". Only in America...

Happy Halloween!
Ommattu salaiselle poikaystävälleni

Tuesday, October 30, 2012

Konferenssi ja snorklailua


Maanantaina alkoi Sheraton-hotellissa konferenssi, jonka vuoksi tänne pääsin. Pikaisen rekisteröitymisen jälkeen hakeuduin seuraamaan kiinnostavia konferenssipuheita aamupäivän ajaksi. Koska iltapäivä oli pyhitetty workshopeille, niin päätin lähteä jälleen samoilemaan pitkin Kaanapalin rantoja ja etsimään ruokapaikkaa. Lopulta iskin kultasuoneen, kun löysin viereisen kauppakeskuksen alakerrasta food courtin! Tämä siis tarkoitti sitä, että lähistöltä oli saatavilla lompakolle ystävällistä, helvetin epäterveellistä ruokaa jota TÄYTYY nauttia täällä puolella maailmaa. Lämmittelyksi otin viiden juuston pizzan (jenkeillä täytyy ilmeisesti aina pistää paremmaksi, vrt. quattro formaggi). Illan vietin ensiksi auringonlaskua katsellen ja sen jälkeen koneen ääressä chattaillen kauniille vaimolleni koto-Suomeen.

5 juustoa, 3 tähteä!


Tirppa




Olin jo sunnuntaina varannut aamupäivälle snorklailuretken Molokini-saarelle. Molokinia on kovasti kehuttu snorklailijan paratiisiksi, eli olihan se ihan pakko käydä katsomassa että pitääkö väite paikkaansa (Borneo asetti tälle aika kovat pohjat...). Retkelle lähdettiin saaren eteläkärjestä, Ma'alaea -nimisestä kalastajakylästä.  Vene lähti 7.45, mutta paikalla piti olla jo 7.15. Tämä tarkoitti sitä, että herätys oli 5.30 (tosin heräsin omia aikojani jo 5.20, kiitos aikaero!) ja ensimmäiseen bussiin noustiin klo 6.00 ja toiseen 6.30.




Paikallista
 


Molokini
Veneretki kesti noin tunnin ja oli aivan hemmetin upea! Turkoosi meri, hedelmistä koostuva aamiainen, viilentävä tuuli ja lämmittävä aurinko tekivät aamusta täydellisen. Snorklaus itsessään oli valitettavasti melkoinen pettymys - snorklaajia oli aivan liikaa pienellä alueella ja näkymätkin jäivät helposti kakkoseksi kun aletaan vertailemaan Borneoon. Onhan se koralliriutta kaloineen aina kaunis, mutta odotukset oli ilmeisesti liian korkealla.

Turtle Beach


Sitten tuli reissun kohokohta - paikka nimeltä Turtle Beach. Kuten nimestä pystyy arvaamaan, alueella on paljon jättikilpikonnia, joista pidän toooodella paljon. Se on aivan käsittämättömän hieno tunne, kun metrin mittainen jättikilppari uiskentelee hitaasti siinä puolen metrin päässä ja elelee rauhallista elämäänsä sinusta välittämättä. Manaattien jälkeen ihan ykkös-vedeneläviä!





Iltapäivä istuskeltiin konferensissa ja illalla sitten ne perinteiset auringonlaskut. Kolme kuvaa on parempi ku kolme tuhatta sanaa:







Kaanapali ja Lahaina

Seuraavana aamuna pääsimme lopulta pitkän taistelun jälkeen syömään Lahainan kaupunkiin. Ruoka oli ihan mukiinmenevää ja erittäin kallista. Lahaina on ihan puhtaasti turismilla pyörivä kyläpahanen ja hetken kuluttua minulle selvisi, että myös kaikki muu oli kallista. Esimerkkinä vaikka 6 dollarin mansikat ja 10 dollarin six-pack ruokakaupassa... No okei, oli siellä halvempaakin olutta, mutta sen opin San Franciscossa että Coors/Bud Lightia ei kannata ostaa.

Mukiinmenevä ja kallis omeletti hash browneilla. **

Tästä muut suuntasivat bussilla muihin pieniin kyliin, ja minä päätin nauttia ainoasta vapaapäivästäni altaalla aurinkoa palvoen. Ei sitä kuitenkaan kovin kauan jaksanut paikallaan maata, joten lähdin kävelemään rantaa pitkin ja katselemaan maisemia (en nyt siis tarkoita naisia, vaan ihan oikeita maisemia). Ja niitähän riitti! Ympäristöstä lumoutuneena kävelin Lahainaan asti (n. 7 kilometriä) ja päätin perinteiseen tapaan mennä nauttimaan amerikkalaisen burgerin Teddy's nimiseen paikkaan. Oli hyvä.

Blackrock beach
Kaanapali-Lahaina
Kaanapali-Lahaina
Kaanapali-Lahaina
Kaanapali-Lahaina



Näitä näkyy yllättävän vähä,..

Happy Halloween!

Teddy's. ****
Iltapäivästä päätin mennä vielä lämpimän meriveden syleilyyn ja katselemaan rannalle auringonlaskua. Koska olin niin pirun väsynyt aikaerosta ja edellisen päivän säädöstä johtuen, halusin syödä illallisen hotellilla ja siirtyä nukkumaan. Paha virhe! 30 dollaria köyhempänä mielessä pyöri lähinnä ajatus siitä, kuinka tuore, paikallinen tonnikala voidaankaan pilata niin surkealla kastikkeella.

Tonnikalaa. *½

Monday, October 29, 2012

He aha kau helu kelopana?

Helsingistä Mauille on kyllä sellainen matka jota ei ihan kovin monesti elämän aikana jaksa tehdä. Aikaa koko touhuun meni aika tarkasti 30 tuntia josta koneessa istuttiin yli 20. Saapuminen oli kuitenkin äärimmäisen palkitsevaa, sillä lentokentällä minua tervehti lämmin ilma ja viilentävä tuuli. Perille päästyäni Mauilla oli jo pimeää, ja hyppäsin etukäteen varattuun shuttle bussiin joka veisi vielä n. tunnin ajastani. Muut bussissa olijat olivat sen vertan nörtin näköisiä, että päätin kysyä ovatko he myös tulossa konferenssiin. Ja olivathan he, joten aloimme siinä sitten jutella niitä näitä. Teimme myös yhteiset illallissuunnitelmat ja tapasimme konferenssihotellin aulassa pikasuihkun ja kaunistautumisen jälkeen.






Asustelen siis Kaanapali-nimisellä rannalla, joka on käytännössä hotellien täyttämä kaistale kaunista hiekkarantaa. Kävelimme rantapolkuja pitkin etsien sopivaa (lue: halpaa) ravintolaa ja jossain vaiheessa matkaa saimme vastaantulevilta ihmisiltä varoituksia tsunamista. Menimme erääseen ravintolaan kysymään että mitäs tässä nyt oikein tapahtuu, ja baarimikko sanoi meille että kaikki rannan ravintolat ovat menossa kiinni ja että Kanadassa on ollut 7,7 richterin maanjäristys ja Havaijia kohti on tulossa tsunami. Olimme edelleen hyvin hämillämme ja myös vähän peloissamme, olihan esimerkiksi minun hotellini aivan rannalla ensimmäisessä kerroksessa. Hotellin henkilökunta ei osannut neuvoa mitään muuta kuin että odottaisimme evakuontisuunnitelmaa, joten päätimme lähteä kohti Sergein hotellia. Hänellä oli huone 11. kerroksessa jonne tsunami tuskin yltäisi.





Tässä vaiheessa meitä kaikkia vaivasi suuri epätietoisuus tulevasta. Sergein hotellin aulassa meitä neuvottiin menemään huoneisiin ja odottamaan lisäohjeita. Keräsimme kolehdin 10 taalan Internet-yhteyteen ja avasimme paikallisen uutiskanavan josta alkoi tuli perinteiseen amerikkalaiseen tyyliin pahimpia mahdollisia skenaarioita ("tsunami voi olla jopa 3 metriä korkea!"). Olimme kaikki nälkäisiä ja väsyneitä matkustuksesta ja kun tsunami lopulta osoittautui odotettua pienemmäksi, päätimme nukkua hetken. Heräsimme yöllä n. kolmen aikaan ja päätimme lähteä nukkumaan omiin huoneisiimme.






Friday, October 26, 2012

Aloha!

Reilun kuuden tunnin päästä starttaa seuraava konferenssimatka kohti Yhdysvaltoja. Kohteena tällä kertaa (toivottavasti) aurinkoinen Maui Havaijilla. Onneksi sain juuri ennen reissua mukavan kontrastin ilmastoon, kun ensilumi satoi Tampereella viime yönä. Lento Frankfurtin ja Los Angelesin kautta lähtee 6.30 ja yritän tässä aloittaa jo unirytmin kääntämisen - aikaerohan on täydet 12 tuntia!

Eli tarkoitus olisi siirtyä tästä:


tähän:


seuraavan 30 tunnin aikana.