Monday, October 29, 2012

He aha kau helu kelopana?

Helsingistä Mauille on kyllä sellainen matka jota ei ihan kovin monesti elämän aikana jaksa tehdä. Aikaa koko touhuun meni aika tarkasti 30 tuntia josta koneessa istuttiin yli 20. Saapuminen oli kuitenkin äärimmäisen palkitsevaa, sillä lentokentällä minua tervehti lämmin ilma ja viilentävä tuuli. Perille päästyäni Mauilla oli jo pimeää, ja hyppäsin etukäteen varattuun shuttle bussiin joka veisi vielä n. tunnin ajastani. Muut bussissa olijat olivat sen vertan nörtin näköisiä, että päätin kysyä ovatko he myös tulossa konferenssiin. Ja olivathan he, joten aloimme siinä sitten jutella niitä näitä. Teimme myös yhteiset illallissuunnitelmat ja tapasimme konferenssihotellin aulassa pikasuihkun ja kaunistautumisen jälkeen.






Asustelen siis Kaanapali-nimisellä rannalla, joka on käytännössä hotellien täyttämä kaistale kaunista hiekkarantaa. Kävelimme rantapolkuja pitkin etsien sopivaa (lue: halpaa) ravintolaa ja jossain vaiheessa matkaa saimme vastaantulevilta ihmisiltä varoituksia tsunamista. Menimme erääseen ravintolaan kysymään että mitäs tässä nyt oikein tapahtuu, ja baarimikko sanoi meille että kaikki rannan ravintolat ovat menossa kiinni ja että Kanadassa on ollut 7,7 richterin maanjäristys ja Havaijia kohti on tulossa tsunami. Olimme edelleen hyvin hämillämme ja myös vähän peloissamme, olihan esimerkiksi minun hotellini aivan rannalla ensimmäisessä kerroksessa. Hotellin henkilökunta ei osannut neuvoa mitään muuta kuin että odottaisimme evakuontisuunnitelmaa, joten päätimme lähteä kohti Sergein hotellia. Hänellä oli huone 11. kerroksessa jonne tsunami tuskin yltäisi.





Tässä vaiheessa meitä kaikkia vaivasi suuri epätietoisuus tulevasta. Sergein hotellin aulassa meitä neuvottiin menemään huoneisiin ja odottamaan lisäohjeita. Keräsimme kolehdin 10 taalan Internet-yhteyteen ja avasimme paikallisen uutiskanavan josta alkoi tuli perinteiseen amerikkalaiseen tyyliin pahimpia mahdollisia skenaarioita ("tsunami voi olla jopa 3 metriä korkea!"). Olimme kaikki nälkäisiä ja väsyneitä matkustuksesta ja kun tsunami lopulta osoittautui odotettua pienemmäksi, päätimme nukkua hetken. Heräsimme yöllä n. kolmen aikaan ja päätimme lähteä nukkumaan omiin huoneisiimme.






No comments:

Post a Comment