Siirtomaaherrailua

Tämä oli Pekan viimeinen työpäivä toimistolla, ja sen kunniaksi kävimme Pekan työkavereiden kanssa lounastamassa. Eräs Pekan työkavereista kertoi fanittavansa suomalaista bändiä nimeltä Poets of the Fall. Kaikista Suomen bändeistä. Poets of the Fall. En alkanut utelemaan syitä sen enempää, tyydyin vain sanomaan että en ole koskaan kuunnellut heidän musiikkiaan...

Ulkoministeriö

Rasthrapatri Bhavan

Iltapäivällä ripsotteli virkistävästi vettä ja tuuli mukavasti, joten päätimme suunnata tuk-tukilla ja metrolla katsastamaan Gandhin asuintalon (jonne hänet myös aikanaan tapettiin). Koska meillä on niin pirun hyvä kartta (paperiversio, not in scale, tietenkään), jäimme metrosta pois yhden pysäkin verran liian myöhään. Pekalla oli kuitenkin mukana tabletti-kone ja google maps, joten päätimme sen avulla käydä katsastamassa läheisen, kiinnostavan puiston. Hortoilimme ympäriinsä ihmetellen sotilaita jotka kantoivat erinäisiä ampuma-asteita olallaan ja vyöllään, ja kun menimme kysymään neuvoa eräältä portilta, huomasimme olevamme jossain puolustusvoimain mailla. Jatkoimme vielä kuitenkin matkaa kohti puistoa, ohi sotilassairaaloiden ja aidattujen alueiden, vain huomataksemme että tuo kyseinen puisto oli visusti suljettu ja pyssymiesten vartioima. Meille neuvottiin että täytyisi kiertää toiselle puolelle, "go round", joten samoja jälkiä palaten ja vähän kaartaen löysimme etsimämme: jättiläismäisen, kolossaalisen Delhin hallinnollisen keskuksen.

Vijay Chowk

Urpot

Alue oli hulppean suuri ja hienosti rakennettu, ja siellä vilisi diplomaattiautoja ja valkoisia takseja. Aikamme ihmeteltyämme valtavaa rakennusta ja sieltä aukeavaa näkymää kohti Indian Gatea, vierellemme pysähtyi tuk-tuk, jonka sikhi-kuski lupasi ystävällisesti viedä meidät pilkkahintaan India Gatelle. Hyppäsimme iloisina kyytiin, mutta suunnitelmat vaihtuivat matkan varrella ja loppujen lopuksi sovimme että menemme aluksi Gandhin kotitalolle ja että kuski odottaa meitä ulkopuolella sen aikaa. No, niin teimme ja tyyppi ei edes pyytänyt rahaa takuuksi siitä että palaamme. Ganhdi-museolle saavuttuamme kuulimme että paikan sisätilat olisivat auki enää kymmenen minuuttia. Menimme silti sisälle ja ovensuussa meitä odotti erittäin tehokas ja asiansa osaava opas. Hän vei meidät läpi koko multimediahässäkän, näytti jokaisen välkkyvän valon, soittimen, patsaan ja kertoipa koko Gandhin elämänkerrankin samalla. Kymmenen minuutin kierroksemme oli erittäin tehokas ja oikeastaan miellyttävä kokemus. Ei mitään turhia löpinöitä!

Hippi

Lasikuitu-Gandhit

Gandhin viimeinen asuinsija

Tämän jälkeen kuskimme vei meidät katsomaan India Gatea niinkuin sovittu, ja sen jälkeen johonkin torille joka oli "paljon parempi" kuin se johon aioimme alunperin mennä. No, olihan se varmasti hienompi mutta aivan järkyttävän kallis. Kaikkea mitä turisti haluaisi Intiasta viedä kotiin, mutta nylkyhintaan. Tämä visiitti jäi arvatenkin lyhyeksi ja kuskimme ajoi meidät metroasemalle kuten sovittua. Oli hauska, tosin toisaalta hieman vaivaannuttava kokemus tuo kuskin "vuokraaminen", mutta maassa maan tavalla.

Päivän kruunasi läheisessä ostoskeskuksessa syömämme päivällinen. Kokit ilmeisesti katsoivat minun olevan aikamoinen kovanaama, sillä sain annokseeni ilmeisesti habanerolla höystettyä soosia. Pekan annokseen kuului muka sama soosi, mutta hän ei kierinyt vedet silmissä ja tuli suussa food courtin penkillä. Onneksi apu löytyi sweet lassista. Ainakin hetkellisesti. Tässä vaiheessa haluaisin muistuttaa että delhi belly vaivaa meitä edelleen ja että olen pari viimeistä päivää elellyt Subway-leivillä ja paistetulla riisillä... :)