Wednesday, April 25, 2012

Turismia ja tinkimistä


Tänään läksimme jo aamusta kohti Sarojini Nagar-torialuetta, jota matkaoppaani olivat ylistäneet "parhaaksi paikaksi ostaa länsimaisia merkkivaatteita parilla eurolla". Ja pyh, sanon minä. Rihkamakoruja, huonolaatuisia kurta-paitoja ja sareja, krääsää ja hei - t-paitoja joissa lukee "Google", "Benetton" tai "Reebok". Pettymys! 

Totesimme paikan nähdyksi jo monta kertaa aiemmin, monessa eri maassa, joten suuntasimme seuraavaan kohteeseemme, Dilli Haat-nimiselle markkina-alueelle. Sinne kävellessämme törmäsimme ilmeisesti jonkinlaiseen hääseurueeseen: joukkoon juhlasareihin pukeutuneita iloisia naisia ja pieneen soittokuntaan. Koko poppoota vielä kuvattiin videokameralla. Olin juuri ottamassa valokuvaa tästä värikkäästä ja meluisasta sakista, kun meidät imaistiin ringin keskelle tanssimaan. Ja mehän tanssimme kun käskettiin! Jokainen naisista halusi tanssia kanssani vuorotellen, ja välillä Pekka pääsi ringin keskelle esittelemään omia tanssitaitojansa. Rumpali hakkasi rumpuansa niin kovaa että sydän hakkasi tuon epämääräisen free jazzin/intian perinnemusiikin tahtiin, ja trumpetit raikasivat niin että tärykalvot olivat koetuksella. Ihana kokemus tuo värikäs, iloinen hullunmylly!

Iloinen hääseurue!

Dilli Haat-torilla myydään intialaisia käsitöitä eri puolilta Intiaa, mm. Kashmirista, Rajasthanista. Yksi myyjä saa myydä 15 päivää kerrallaan, ja tämän jälkeen hänen paikalleen tulee uusi tyyppi jostain muualta. Torille on 20 rupian pääsymaksu, joka pitää turhat kaupustelijat ja hännystelijät loitolla. Tällä hetkellä ei selvästikään  ole sesokiaika, sillä eräs kamelinnahkalaukkuja kauppaava rajasthanilainen mies kertoi meidän olleen päivän ensimmäiset asiakkaat jotka tulivat juttelemaan. Kaikki muutkin myyjät pahoittelivat kaupankäynnin kuivaa sesonkia ja asiakkaiden vähyyttä. Siksi, ihan "kannatuksen vuoksi", Pekka osti itselleen hienot, peri-intialaiset nahkatöppöset. Minä ostin bindejä ja sain nauttia vanhan rouvan taidokkaista henna-kuvioista, joita hän on tehnyt jo 30 vuotta. Hieno tuli!
Hennamassat vielä paikallaan. Itse tatuointi on vielä hienompi!

Torilta nappasimme tuk-tukin, tinkasimme sopivan hinnan (kuten aina, sillä kuskit yrittävät vedättää turisteja minkä kerkeävät) ja hurautimme vielä Bahá'í-temppelille. Kansan keskuudessa tuo valkoinen, lootuksenkukan muotoinen temppeli tunnetaan yllättäen nimellä Lotus-temppeli, ja se on avoin kaikille uskonnoille ja siellä saa palvoa mitä jumalaa kukin haluaa. Hieno rakennus kauempaa katsottuna, mutta lähestyessämme sitä (ja viimeistään sisälle mennessä) mieleen tuli Tampereella sijaitseva Kalevan kirkko. Lotus-temppeli vain on rauhoittavampi ja siellä ei ole ollenkaan alttaria, saati jumalkuvia.



Siisti puu!

Hyppäsimme taas tuk-tukin kyytiin suuntana koti, sillä tämänpäiväisen reittimme varrella ei mene sopivaa metrolinjaa ja bussiaikatauluista ei ole mitään tietoa varmaan kenelläkään koko Delhissä, saati bussien linjoista. Sehän sopi, sillä olen jo kiintynyt noihin kolmipyöräisiin vekottimiin. Liikenteen seassa poukkoilevan peltipurkin kyydissä istumisen pelko muuten hälvenee jo parin kyydin jälkeen, kuolemanpelko katoaa vuorokaudessa. Tästä eteenpäin voi vain nautiskella kyydistä ja aistia ilmapiiriä joka on paikoitellen hyvinkin käsin kosketeltavaa, sillä tuk-tukeissa ei ole ikkunoita, saatika seiniä siinä kohtaa missä matkustajat istuvat.

Useimpien riksojen mittarit ovat yleensä mystisesti rikki... "No meter. Good price!".



Täällä on tapana koristella autot. Liikenne on paitsi meluisaa, myös värikästä! :)

Pekka koodaa, jotenka minulla on aikaa kirjoittaa romaania... ...ja pelata Angry Birds Spacea. Kyllä, delhi belly verottaa vieläkin suuren osan voimista.

No comments:

Post a Comment