Virastokäyntejä ja saksalaista tehokkuutta

Tällä viikolla on ollut vähän nihkeästi aikaa päivittää blogia kun minä olen ollut töissä ja Tytti on pyöräillyt pitkin kaupunkia virastosta toiseen. Kävimme virastoreissulla läheisellä ratthausilla tiistaina, ja tällä ensimmäisellä käynnillä selvisi että paikka on melko suosittu ja siinä vaiheessa kun pääsimme paikalle ei vuoronumeroita enää edes jaettu. Keskiviikkoaamuna päätimme olla ajoissa ja saavuimme paikalle heti kahdeksaksi. Ja sehän kannatti, sillä saimme kouraamme vuoronumeron 46 joka tarkoitti sitä, että odotus kestäisi vain noin 3 tuntia. Brazil-tunnelmilta kuitenkin säästyttiin, kun mukana oli läppäri ja mobiilinetti, joilla pystyi kätevästi tekemään mm. töitä. Tämän ruljanssin jälkeen olimme siis virallisesti berliiniläisiä ja muistoksi tästä saimme puolikkaan A4-arkin tekstiä ja leiman. Melkoinen antikliimaksi...

Aloitin siis työt virallisesti maanantaina ja täytyy sanoa että olen sopeutunut varsin hyvin. Saksalainen ja suomalainen mielenmaailma on varsin samanlainen ja pidän myös saksalaisesta tehokkuudesta. Ainoa jupisemisen aihe on sama tehokkuus lounaalla - ruoka syödään helvetillisellä tahdilla ja töihin palataan kutakuinkin siinä vaiheessa, kun ensimmäinen on saanut annoksensa loppuun. Meikäläinen on tietysti aina viimeinen ja koitan pysyä epätoivoisesti sakemannien perässä... Berliini on ensimmäinen kaupunki jossa olen maistanut vietnamilaista ruokaa, ja täytyy sanoa että se oli varsin maukasta tavaraa. Muutama vuosi sitten täällä tuli muotiin vietnamilainen ruoka, jonka jälkeen kaikki kiinalaiset ravintolat muuttivat itsensä vietnamilaisiksi. Tilanne on sikäli huvittava, että näiden aiempien "kiinalaisten" pitäjät olivat lähes kaikki vietnamilaisia, joten siirtymä oli luultavasti helppo.

Tänään olisi tarkoitus mennä katselemaan elämäni ensimmäistä muotinäytöstä. Kyseessä on jonkun ranskan-suomalaisen "Inarin" näytös ja Tytti on siellä mallina. Samaan aikaan olis mestareiden liigan finaali, mutta mitäpä sitä ei mies vaimonsa eteen tekisi. Tämä on kyllä siinä rajoilla...

EDIT by tytti:

Virastoreissuille kannattaa varata rutkasti aikaa ja kattava saksan kielen sanavarasto! Itse huijasin ja käytin nettisanakirjaa (onneksi minulla on täällä sellainen puhelinliittymä, johon kuuluu netti) ja muutamia asiaan liittyviä, lunttilappuun kirjoittamiani sanoja. Täällä virastoissa ei nimittäin puhuta yleensä sanaakaan englantia. Työkkärissä asioidessani onneksi pääsin sellaiselle nuorelle virkailijanaiselle, joka puhui välttävästi englantia (mikä oli minun onneni, sillä en olisi ymmärtänyt sanaakaan niistä asioista mitä hän muuten olisi minulle saksaksi puhunut...). Toki kukaan ei käskenyt meitä muuttamaan Berliiniin kielitaidottomina ja kikkelis kokkelis, mitäs läksitte jne., mutta ihan oikeasti tuo virkamies-mikä-tahansa-kieli on natiiveillekin aikamoista hepreaa välillä, saati sitten kielen vasta-alkajalle. Kielimuurista ollaan tähän asti selvitty, toivottavasti sama onni jatkuu myös loppukesän ajan! :)