Pyöräilyä ja kirppistelyä berliiniläisittäin

Tänään se vihdoin koitti: KESÄ! 

Pariskunta muikeana, ja miksei olisi! (kuvaa ei ole muokattu ollenkaan vaikka siltä näyttää)

Lämpömittarin kohotessa jo aamusta reilusti yli kahdenkymmenen, päätimme lähteä kirppistelemään jo hyväksitodettuun (ja jo perinteeksi muodostuneeseen) Flohmarkt am Mauerparkkiin. Tällä kertaa meillä on pyörätkin alla, joten sinne polkaiseminen oli todella vaivatonta. Tosin minä, eli Tytti, olen pyöräillyt viimeisen kolmen vuorokauden aikana jo yhteensä noin 45 kilometriä, joten istumalihakset ja -luut alkoivat olla loppumatkasta jo koetuksella. :)

Jos viikko sitten (sään ollessa nihkeä, kolea ja pilvinen) puisto ja kirpputori olivat täynnä ihmisiä, niin tänään molemmat oli ammuttu täyteen. Sopu sijaa antaa ja aurinkoisella säällä muutenkin kaikki ihmiset ovat kauniita ja iloisia, joten meillä ei ollut vaikeuksia sujahtaa joukkoon iloiseen. Kiertelimme kirpputoria muutaman tunnin huomataksemme taas, että siellä todellakin myydään ihan kaikkea. Paljon berliiniläisten suunnittelijoiden vaatteita ja paikallisten taiteilijoiden töitä, varastontyhjennys-myyntipöytiä, antiikkimyyjiä, sekatavaramyyjiä, ruokaa ja juomaa. Tällä kertaa torikäyntimme kohokohta oli Pekan uusi, hieno kitara (johon saatiin kantolaukku hyvään hintaan mukaan) ja tähänastisen elämäni paras vegaaniburger (täysjyväleivällä, iduilla ja ihanilla sooseilla)!

Kameran superfiltteri ja damn hippies.

Kirpputorin viereinen puisto oli täynnä leppoisia ihmisiä: katusoittajia, taiteilijoita, nuoria, vanhoja, lapsiperheitä ja piknik-seurueita grilleineen. Yksi silmiinpistävä seikka oli se, että siellä oli puhdasta! Pari hassua pullonkorkkia siellä täällä, mutta muuten kaikki oli siivottu roskiksiin, jotka pursuilivatkin yli äyräidensä. Suomalaiset "piknik"-seurueet saisivat ottaa mallia saksalaisesta tehokkuudesta, joka ulottuu myös omien roskiensa keruuseen. :)

Mauerpark

Ei palella varpaita enää!

Emme tietenkään olleet taas varautuneet puoli päivää kestävään haahuiluun, joten Pekka on tällä hetkellä punaniska (sini-punaniska oikeastaan) ja minä kans vähän, ja nyt toivomme että olisimme ottaneet sen after sun-aloe veran mukaan Suomesta lähteissämme. Täällä aika tuntuu kuluvan ihan eri tavalla kuin yleensä, sillä mihin tahansa päänsä kääntää, odottaa siellä jotain uutta ja ihmeellistä. Ehkä tämä tästä vielä tasaantuu ajan kuluessa ja kaupunkiin paremmin tutustuessa, mutta toivon ettei ainakaan ihan vielä. Rakastan yllätyksiä ja sellainen tämä koko kaupunki on! <3

Koirakin on niin suurkaupunkilaistunut että käyttää nykyään hipsteri-huivia.

Näköala parvekeelta

Makuuhuoneen ikkunan takana kukkii. :)

ps. Ai niin, se eilinen muotinäytös! Ihana ja mahtava kokemus! Kuvia seuraa, jahka niitä saan. Sillä välin voitte lukea lisää parista suuresta paikallislehdestä, jonka valokuvaajat olivat paikalla. ;)