Thursday, December 1, 2011

Sipadan

Sukellusurakkamme Borneolla lopettaa kolmen sukelluksen paiva yhdella maailman kauneimmista ja himotuimmista kohteista: Sipadan. Aikoinaan Jacques Cousteaun tunnetuksi tekema kohde on yksi suosituimpia sukelluspaikkoja maailmassa ja lahes joka sukellukselle luvataan mm. haita ja merikilpikonnia. Paatimme vuokrata myos kameran eraalta ohjaajalta, jonka piti alunperin tulla mukaan Sipadanille mutta ei kuitenkaan sairastumisen vuoksi paassyt paikalle.


Vene starttasi aamulla yhdeksan pintaan Mabulilta kohti Sipadania. Tassa vaiheessa jannitti jo ihan hemmetisti, olihan paikkaa hehkutettu oikealta ja vasemmalta. Mukana sukeltamassa meidan lisaksi oli yksi saksalainen, yksi ranskalainen ja yksi englantilainen seka paikallinen sukellusohjaajamme Wong. Aiemmista ohjaajista poiketen Wong oli todella niukkasanainen ja oletti etta osaamme sukeltaa ja selviamme pinnan alla. Myos sukellusaika maaritettiin tarkasti ja se olisi jokaisen sukelluksen kohdalla 45 minuuttia (riitti happea eli ei...).

Ensimmainen sukellus starttasi Turtle Patchilta ja valittomasti veteen paastyamme huomasin Sipadanin erikoislaatuisuuden - se oli pieni saari jonka reunoilta alkoi todella syva (600 metria) pudotus. Aivan kuin olisi leijunut vuoren reunamalla ja katsellut vuoren seinilla kasvavaa elamaa. Tilanne oli myos melko pelottava, silla sinun ja valtavan pudotuksen valilla ei ollut mitaan estamassa mahdollista uppoamista ja syva merenpohja ikaankuin 'imi' jatkuvasti syvemmalle. Alkujannityksesta selvittyani aloin ymmartaa myos ymparoivaa merenalaista maailmaa ja niita miljoonia kaloja joiden seassa uimme. Tytti toimi kuvaajana mika myos rokotti hieman sukellusaikoja kun piti keskittya seka hengittelemaan veden alla etta ottamaan loistavia kuvia joka taas kulutti huomattavasti normaalia nopeammin happea. Taman vuoksi Tytti lainaili happea seka minulta etta ohjaajaltamme Wongilta.


Ensimmaisen sukelluksen jalkeen kavimme kahvittelemassa Sipadan-saarella. Lepailimme aikamme (sukellusten jalkeen taytyy pitaa aina vahan taukoa ennen seuraavaa sukellusta) ja lahdimme vesisateessa kohti toista sukelluspaikkaa, Drop Offia. Tasta sukeltaisimme 'Turtle cavelle' eli vedenalaiseen luolaan ja siita edelleen seinaa pitkin. Talla sukelluksella kavimme myos huomattavasti syvemmalla kuin koskaan aiemmin, 25:ssa metrissa (Open Water-lisenssilla saisi sukeltaa vain 18:ssa metrissa mutta taalla se ei ole niin justiinsa). Ja nakyihan siella veden alla kaikenlaista: kilpikonnia, haita, barracuda-laumoja ja mina bongasin jopa yhden vasarahain!


Taman jalkeen palasimme jalleen Sipadanille syomaan lounaalle ja sade ja tuuli olivat yltyneet entisestaan ja talla kertaa sukellusten valilla ihan oikeasti paleli. Tama oli tietysti ainoa sukellus kun paatettiin jattaa pyyhkeet ja vaatteet hostellille ja otettiin mukaan ainoastaan aurinkorasvaa... Lounaalla kuuntelimme ranskalaisen sukellusohjaajan sukeltamisaiheisia kauhutarinoita. Vihdoin koitti viimeisen sukelluksen aika ja paikkana Barracuda Point. Nimensa mukaisesti alueella pyorii paljon barracudia ja luonnollisesti myos haita ja kilppareita. Viimeisella sukelluksella Tytti alkoi olla jo sujut kameran kanssa ja talla kertaa ei tarvinnut lainailla suukapuloita toisilta sukeltajilta. Sukelluksen loppuvaiheessa sain kehiteltya viela ilmataskun hampaaseen ja voi pojat etta se oli kivuliasta!

Sukelluksen paatyttya palasimme kevyessa myrskyssa ja melkoisessa merenkaynnissa Mabulille iloisina ja vasyneina. Tietysti Tytin kuvat olivat onnistuneet aivan loistavasti ja saimme paljon hyvia kuvia mm. kilppareista, haista, kivikaloista ja barracudista. Sukellusten verbaalinen selostaminen on mielestani aika turhaa joten annetaan niiden myohemmin lisattavien kuvien kertoa vahan kokemuksestamme. Pikaisen suihkun ja varusteiden pesun jalkeen hyppasimme veneeseen kohti Paradise Citya ja siita edelleen yobussilla kohti KK:ta. Tama oli reissun ei-niin-mukava osuus ja seuraava paiva piti selvita melko niukoilla younilla.

Tassa bongattuja otuksia:

stonefish
white tip reef shark
barracuda
hawksbill turtle

ja satoja muita joita sukellusohjaajamme ei jaksanut/halunnut nimeta :(


EDIT.

Se ranskalainen sukellusohjaaja kertoi mm. seuraavan tarinan:

Kaksi sukellusmestaria (eli todella osaavaa sukeltajaa) olivat sukeltamassa Sipadanilla. He olivat laskeutuneet reilu pariinkymmeneen metriin niinkuin nyt sukeltajat yleensa laskeutuvat. Yhtakkia toinen sukeltajista oli lumoutunut meren syvyydesta ja jatkanut, jatkanut, jatkanut laskeutumista. Toveri oli yrittanyt uida hanet kiinni, mutta oli liian myohaista: han paatti etta parempi menettaa yksi kuin kaksi henkea. Kaveri oli saanut typpinarkoosin (ts. syvyyshumala) joka tuottaa sanoinkuvaamatonta euforiaa tai vaihtoehtoisesti kauhutiloja. Tassa tapauksessa mita todennakoisimmin euforiaa. Miesta ei koskaan loydetty ja kukaan ei tieda paasiko han kenties pohjaan asti. Ainakin heitti veivit iloisena, ts. humalassa(?).

...ja taman jalkeen sitten lahdettiin sukeltamaan Sipadanille! :D

3 comments:

  1. Huikeeta! Nuo teidän sukeltelut kuulostaa ihan epätodellisilta. Olette onnekkaita että saatte kokea noin mahtavia juttuja :)Miltä tuntuukaan sukeltaa 25 metrissä?!

    ReplyDelete
  2. Pelottava toi syvyyshumala ajatus.. Onneksi te ette vajonneet syvyyksiin :D.

    ReplyDelete