Chinatownin temppelit

Tanaan suuntasimme Little Indiasta Chinatowniin. Kansainvalista! Sita ennen kuitenkin kavimme sekoilemassa taalla kotikonnuillamme sijaitsevassa Mustafa Centerissa joka on 24/7 ostoskeskus josta saa KAIKKEA. Mita sielta ei saa, sita ei ihminen voi tarvita. Oikeasti, siella oli pelkastaan esim. kuulokkeita kymmenen hyllyllista. KYMMENEN. Kokonainen hylynmitta hiustenkuivaimia ja -kihartimia. Riisinkeittimia moneen lahtoon. Jokaisen kannykkamerkin oma tiski, ja taman lisaksi viela muutama tiski jossa myytiin kaikkia merkkeja. Kultakoruja niin monessa muodossa etta silmia haikaisi. Ja kelloja! Takalaiset rakastavat kelloja. Suklaata 25 hyllyllista. Apteekki-osasto joka jakautui moneen huoneeseen. Pelkastaan tiikeribalsamia kaksi hyllyllista. Ja deodorantteja LIIOTTELEMATTA 15 hyllyllista. Pekka todistaa taman! :D


Rullaportaat puistossa. Only in Singapore!

Sitten sinne Chnatowniin. Pekka bongasi hostellilta lainaamastamme Lonely Planet Singapore-oppaasta pari mielenkiintoiselta kuulostavaa temppelia, Sri Mariamman Temple ja Buddha Tooth Relic Temple. Kavelimme taas suut auki ohittaen kansallismuseon ja henkilokohtaisen suosikkini, postimerkkimuseon. Siella olisi ollut Tintti-nayttely, mutta paatimme olla menematta sinne ellei joku paiva satu olemaan tylsaa (pyh).

Chinatown oli kuin eri maailma. Yllattaen. Kauniita vanhoja taloja (niiden jattimaisten korkeiden toimistorakennusten lomassa), kaikenmaailman yrttikauppoja, syotavien linnunpesien-museo, taikauskoista hompotusta ja punaista ja kultaista varia kaikkialla. Paperilyhtyja, vilkuvaloja, viuhkoja, miekkoja, jadea, turistikraasaa ja niita temppeleita. Ensin menimme hindutemppeliin nimelta Sri Mariamman Temple, joka oli miltei puolen korttelin kokoinen. Sisalle mentaessa kengat piti luonnollisesti ottaa pois ja ovella perittiin (temppelin hyvaksi meneva) nimellinen maksu jos aikoo kayttaa kameraa. Satuimme paikalle haiden ja kastetilaisuuden aikaan. Ilmassa leijaili ihana suitsukkeiden tuoksu ja temppelin varikkaat eri alueet oli pyhitetty eri jumalille. Kaunista.


Hindujen haat



Hindujen kastetilaisuus



Yksi temppelin monista koristeista



Lounasaikaan suuntasimme Pekan Lonely Planetista bongaamaan intialaiseen ravintolaan (yllatys). Ravintola, Annalakshmi, tarjoilee ainoastaan kasvisruokaa jossa ei ole sipulia eika valkosipulia (hairitsevat ruoansulatusta ja nainollen meditointia), ja se toimii vapaaehtoisvoimin. Buffet-poyta notkui herkkuja, ja kylliksemme syotyamme kiitimme, maksoimme parhaaksi katsomamme summan (15 SGD) ja suuntasimme taas kerran tyytyvaisina seuraavaan temppeliin jonka olimme bonganneet matkan varrella, eli suunnitelmat muuttuvat taas!

Seng Wong Beo Temple on buddhalaistemppeli joka on omistettu Kaupungin Jumalalle, joka kaitsee ja huolehtii asukaiden hyvinvoinnista ja vie kuolleiden sielut manalaan. Se on myos ainoa temppeli Singaporessa joka viela nykyaan vihkii kuolleita (?).

http://en.wikipedia.org/wiki/Ghost_marriage_(Chinese)

Tamakin temppeli oli todella kaunis, rauhan tyyssija. Varikas, suitsukkeilta tuoksuva, taynna erilaisia Buddhan kuvia ja patsaita. On mohomahaista nauravaa Buddhaa ja kaveriansa vahan coolimpaa Buddhaa. Tamakin paikka oli kiinalaisen perinteen mukaan vahan kitsh, mutta silti hieno. Ostin sielta suitsukkeita ja sytytin ne tietamatta yhtaan miten minun olisi pitanyt menetella. No, tuskin mikaan maailmankaikkeuden voima minuun suuttui. Poislahtiessamme paasimme viela todistamaan kiinalaispariskunnan ilmeisesti ennustustuokiota. Rouva oli polvistunut pyhalle alueelle ja heitteli sielta punaisia puupalikoita lattialle, herran samalla hopistessa jotain, keraillessa palikoita ja kumarrellen Buddhalle. Rouva naytti nyrpealta, kenties ennustus ei mennyt ihan niinkuin han olisi halunnut?


Buddhan hammas-temppeli



Ulos paastyamme naky oli vahan absurdi: Olemme juuri olleet pienessa ja intiimissa temppelissa, mutta ulkona meita odotti taas huiman korkeat toimistorakennukset ja viiden tahden hotellit. Katseet ylospain suunnattuna, suut auki lahdimme kohti seuraavaa temppelia, sita Buddhan hammas-tsydeemia. Sekin oli todella suuri ja yltakyllainen. Ehka vahan jopa liikaakin. Jai vahan tyhma olo, silla siella myytiin, myytiin ja myytiin (lahinna turisteille) kaikkea mahdollista: koruja, kultakolikoita, pyhia kaaroja, kirjoja, teeta, lehtia, kannykkakoruja ja t-paitoja. Silti taallakin temppelissa ramppasi paikallista vakea rukoilemassa ja rauhoittumassa, niin nuoria bisnesmiehia kuin vanhoja muoreja. Lahteissamme satuimme viela nakemaan ja kuulemaan kun salintays ihmisia rukoilee hypnotisoivan monotonisesti parin tyypin rummuttaessa hiljalleen. Tassa temppelissa muuten oli varmaan yli 20000 Buddhan kuvaa!


Buddhahan se siina!

Ilta meni taas tuttuun tapaan omilla hoodeilla Little Indiassa ihmisia ihmetellen ja taivaallisen hyvaa KASVISruokaa syoden. Pekalta muuten lipsahti taas lausahdus "Kylla se nyt vaan niin on etta ruoka ei todellakaan tarvitse lihaa ollakseen hyvaa". Khihi. :)