Semporna ja Singamata

Paivabusseilu KK:sta Sempornaan ei ollut maisemiltaan mikaan tavallisin retki. Reitti kulki Kinabalu-vuoren vieresta ja matkalla nakyi myos vehreita laaksoja ja kauniita teeviljelmia. Toisaalta reitti ei ollut myoskaan niita kaikkein lyhyimpia ja matka otti aikaa noin 10 tuntia (erinaiset lahteet sanoivat matkan kestoksi 7-9 tuntia, eli taas todistettiin tata borneolaista suurpiirteisyytta). Iltapimealla saavuimme Sempornaan joka myos Paradise Cityna tunnetaan (siis sen jalkeen kun eras ranskalainen sukellusohjaaja sita talla nimella kutsui). Semporna on oppikirjaesimerkki kaupungista jossa paikallinen koyhyys ja turismi kohtaavat. Kaupungin tunnelma oli koko ajan jotenkin painostava ja ihmiset epamiellyttavia.

Olin jo aiemmin lukenut matkaoppaasta ja kuullut monilta reissaajilta etta Semporna on epamiellyttava paikka joten osasin jollain tavalla varautua tulevaan, mutta silti paikan negatiivinen fiilis jotenkin yllatti. Ihmiset jotka ovat kayneet Kuusamon Karhunkierros-baarissa tietavat varmaan mita tarkoitan. No, saimme kuitenkin huoneen rannalle rakennetusta Dragon Inn-hotellista ja se olikin oikein mukava veden paalle kyhatty rakennelma. Lisaksi tama oli ensimmainen maksullinen majoitus jossa meilla oli oma kylpyhuone JA vessa. Tietysti kyseisena ajankohtana oli myos arkipyha jolloin kymmenet lapsiperheet olivat paattaneet majoittautua samaan hotelliin. Aanieristys oli mitaton ja aamulla n. kello 7 jokaisen perheen lapset paattivat kokeilla etta kuinka kovan aanen saa kun juoksee huoneemme edustalla olevalla laiturilla. Se oli aika kova se aani.

Dragon Inn

Singamata veneesta kuvattuna

Aamulla kavimme varaamassa sukellusmatkat tuleville paiville. Ostimme myos evasta kun nokkelasti aavistelimme etta tulevista majapaikoista loytyy niukasti hedelmia ja muuta tuoretta ja terveellista naposteltavaa (kuten sipsia). 11 aikaan menimme Singamatan toimistolle josta lahdimme pikaveneella kohti SEURAAVAA paratiisia. Naita paratiiseja nyt vaan tulee ja tulee ja ymmarran kylla jos ette jaksa enaa lukea. Eli lyhyesti Singamatasta: kyseessa on parin kilometrin paahan Sempornasta matalaan veteen rakennettu 'water village' ja paikka on todella mykistavan kaunis. Jos joskus saan hommia Aurinkomatkojen kuvaajana niin tiedan ensimmaiseksi kohteekseni taman paikan.

Huoneen ikkuna

Olimme varanneet hieman kalliimman (230 RM per yo, eli n. 55 euroa kahdelta, sisaltaa kaikki ateriat) huoneen terassilla. Terassilta ja itseasiassa myos huoneen ikkunasta oli suorat nakymat alas mereen jossa oli myos paljon erilaista merenalaista elamaa. Lisaksi Singamatalla on oma 'akvaario' eli aidattu alue jossa on paljon erilaisia suuria ja pienia kaloja joiden seassa voi sukellella ja snorklailla. Aiemmin olimme sopineet ettemme sukeltaisi viela Singamatalla mutta tavattuamme mukavan sukellusohjaajan Keithin, paatimme varata kolmen sukelluksen retken ei-niin-laheiselle Mantabuan-saarelle.

Nakyma huoneen terassilta

Auringonlasku terassilta

Ja kylla, myos tama paikka oli paratiisi ja kuin suoraan matkaesitteista. Pieni trooppinen saari jota ymparoi kultahietikko ja taydellinen koralli. Erityisesti minua jannitti tulevat sukellukset mutta oppaamme osasi rauhoitella sen verran etta uskaltauduin veteen. Sinne sita sitten mentiin, 18 metrin syvyyteen hengittelemaan ilmaa pullosta. Minulle tama koko konsepti oli kovin tuntematon, olinhan elanyt tahanastisen elamani kuvitellen etta veden alla taytyy pidatella hengitysta, mutta pikku hiljaa hommaan tottui ja kykenin keskittymaan ymparille avautuvaan merenalaiseen maailmaan. Loputtomat koralliriutat, kalaparvet, jattikilpikonnat ja oudot merenelavat saivat isonkin miehen herkistymaan. Yhtakkia kesken sukelluksen jostain kuului valtava pamahdus. Pulssi nousi kahteensataan ja me molemmat Tytin kanssa alamme tarkastella happipullojen tilannetta. Olimme siis edelleen reilussa kymmenessa metrissa ja paniikki oli enemman kuin lahella. Ilmeisesti rajahdys johtui lahiseudulla tapahtuvasta dynamiittikalastuksesta, ja paineaallosta paatellen se ei voinut olla kovin kaukana.

Tytti ja kookos

Toinen sukellus sujuikin jo rauhallisemmin ja aloimme tottua veden alla toimimiseen. Myos sukellusten kestot pitenivat ja toiminta muuttui rennommaksi. Taman jalkeen veneilimme saarelle jossa nautimme lounaasta ja super-kuumasta auringosta. Tytti bongaili myos simpukoita joiden asukkaat mina tietysti jouduin myohemmin poistamaan. Viimeisen sukelluksen jalkeen olo oli helpottunut, onnellinen ja vasynyt. Olimme sukellusten jalkeen todella unisia ja taisimme painua pehkuihin siina yhdeksan pintaan. Seuraavana aamuna siirrymme sitten Sempornan kautta Mabulin saarelle joka on hyvin suurella todennakoisyydella myos sellainen paratiisimainen paikka jossa viihtyy kovin.