Sunday, November 6, 2011

Luolakiipeilya ja puoliraakaa currykanaa

Tuolla me seikkailtiin
Rentouduimme aamupaivan ja teimme vain lyhyen reissun lintutorniin josta emme yllattaen bonganneet yhtaan lintua. Syy rentoutumiselle oli iltapaivalla starttaava luolaseikkailu Racer Cavessa. Kyseessa on siis ns. seikkailuluola johon sisaltyy kiipeilya ja liikkumista ahtaissa paikoissa. Reissu oli juuri niin hieno kun oletinkin sen olevan ja adrenaliini virtasi mukavasti koysilla avustetuissa kohdissa. Mitaan liian haastavia kohtia ei reitilla ollut mutta olemattomien turvatoimien vuoksi touhu jannitti sopivasti. Esimerkiksi eraan koydella laskeutumisen jalkeen opas naytti n. 10 metria syvaa rotkoa jonne olisi siis ilmeisesti tipahtanut jos homma olisi mennyt pahasti pieleen. Luolassa nakyi myos paljon otokoita ja jopa yksi kaarme. Luola oli ehdottomasti yksi reissun kohokohdista!


Pekan sormi ja jattietana.


EDIT. Minun (tytti) on nyt viela pakko lisata pari juttua tuosta Racer Cavesta. Jos sellainen seikkailu olisi mahdollista Suomessa (rakennetussa "luolassa" tietenkin), olisi siella monta hatauloskayntia, tarkasti rajatut kulkureitit joita merkkaisi ranteenpaksuiset koydet, turvamiehia ja jokaiselle seikkailijalle sellaiset vuorikiipeilijan valjaat ja niiden lisaksi viela varmistukseksi turvavaljaat. No, taallahan oli yksi opas joka yleensa meni edelta. Parissa kohdassa siimalla rajattu kulkureitti, ja sekin vain siksi etta kukaan ei ole koskaan jalallaan astunut niihin kohtiin, joten ei voida tietaa kestaako maa siina kohden. Yksi kulkureitti=yksi ulospaasy. Kaikki seikkailijat saivat otsalampuilla varustetut kyparat paahansa (tuli minulla YLLATTAEN tarpeeseen, nimim. Gaselli). Ei turvakoysia, vain se yksi koysi jota pitkin kiivettiin. Nousut/ laskut olivat tosin vain muutamia metreja, mutta silti laittoivat adrenaliinin virtaamaan kivasti. Ja ennen luolaan astumista luimme kaikki suuresta plakaatista saannot joidenka mukaan puisto ja sen henkilokunta vapauttaa itsensa taysin vastuusta jos meille jotain sattuisi luolassa. Etta turha tulla valittamaan jos sattuu!

Illalla menimme syomaan yhteen niista kolmesta paikallisesta baarista. Aiemman nuudelisotkun sijaan paatin tilata currykanaa joka osoittautui todella pahan makuiseksi, johtuen lahinna kanan kypsyysasteesta. Pian taman jalkeen alkoikin ensimmaiset kuumeaallot vallata kehoa ja seuraava yo meni mukavasti kuumeessa sekoillen.


Ei se taalla maaseudulla ole niin justiinsa

No comments:

Post a Comment