Ensimmainen rantapaiva!

Tanaan on ilmiselva rantapaiva!

Aurinko paistoi, suojakertoimet oli sivelty iholle, bikinit, pyyhkeet ja juomavedet pakattu. Hostellin mukava poika tilasi Damai Beach Resortille menevan pikkubussin noutamaan meidat kello 10.15 hostellimme edesta. No, kuljetusta ei koskaan tullut, mutta paasimme sentaan 12.15 bussin kyytiin. Matka minibussin kyydissa oli jo sinallansa kokemus, taalla pain kun tiet ovat valilla vahan arveluttavassa kunnossa, mutta selvittiin perille ehjin nahoin (korkeintaan pari mustelmaa takapuolessa).

Kuin suoraan Aurinkomatkojen kuvastosta!

Damai Beach Resortin rantaa

Lonely Planet-matkaoppaamme kertoi meille etukateen Damai Beachin olevan ainoa uimakelpoinen ranta Kuchingin lahistolla, ja etta se on niin paikallisten kuin turistien suosiossa. Ranta on Damai Beah Resort-hotellin vieressa, tai oikeastaan sen yhteydessa. Rannalle on 3 RM paasymaksu (70 senttia) ja hintaan sisaltyy pillimehu (taivaallisen hyvaa lyche-mehua). Maksoimme, vaihdoimme uima-asut, ja totesimme etta laskuveden takia meri on aika kaukana ja etta rannalla liehuvat iloisesti kirkkaanpunaiset liput. Uiminen ehdottomasti kielletty. Tuuli oli todella voimakas ja meri vaahtosi. Onneksi Pekka puhui henkilokunnan kanssa ja meidat paastettiin uimaan hotellin asukkaille tarkoitettuun ulkouima-altaaseen (yleensa ulkopuoliset eivat saa uida siina, mutta allaspojat lupasivat " hyva on, taman kerran" meille tunnin uima-aikaa, "muuten johtaja hermostuu"). Vesi oli ihanaa, aurinko paistoi juuri sopivasti ja tuuli viilensi mukavasti. Aikamme uituamme ja aurinkoa paistateltuamme paatimme lahtea syomaan jotain pienta, silla hostellimme nuori poika oli kertonut meille etta Damai Beachilla on monia kivoja ruokapaikkoja. Olihan niita monia, mutta ne aukeavat vasta illansuussa. Pakon edessa menimme syomaan hotellin ravintolaan josta sai perus-keskinkertaista-hotelliruokaa. Ei siita se enempaa.

Illalla takaisin Kuchingiin paastyamme kiertelimme tapamme mukaan kaupunkia ja paatimme menna syomaan monien kehumaan Top Spot-ravintolakompleksiin. Se sijaitsee korkean rakennuksen katolla ja sen reunat ovat taynna pienia kojuja ja koko suuren tilan keskialue on taynna ruokapoytia. Olimme kayneet siella jo ihan ensimmaisena iltanamme Kuchingissa, mutta silloin minua ahdisti heti paalle kayvat tarjoilijat joska kaikki suosittelevat omaa kojuaan (tai ravintoloitahan ne oikeasti ovat). Tanaan kuitenkin paatimme menna suoraan ravintola numero 6 edustalle, silla monet tapaamamme ihmiset olivat kehuneet sita meille. Pyysimme tarjoilijaa suosittelemaan meille jotain, ja lyhyen harkinnan jalkeen tilasimme pinaattia, jotain jannittavia, pitkulaisia vihreita juttuja (maistui taivaalliselta, liekko olleet jotain valkosipulin versoja?), mustekalarenkaita ja tarjoilijan kovasti suosittelemaa meriahventa thaimaalaiseen tapaan. Kaikki nama, plus suuri kulhollinen riisia joka taallapain maailmaa kuuluu tottakai oleellisena osana ruokailuun, tayttivat ensiksi koko poydan ja sen jalkeen mahamme. Samana paivana meresta nostettu kala oli aivan taivallisen hyvaa ja siita ei jaanyt syomatta kuin silmat, ruodot ja evat. Ajattelin siina syodessani etta tasta perheemme varmasti pitaisivat: puheensorinaa, juoksevia tarjoilijoita, ihania mausteiden tuoksuja ja kaikkea jannittavaa joka puolella. Hauska ja hyvanmakuinen kokemus (eika hintakaan ollut paata huimaava, RM 65). :)