Sairastelua ja maiseman vaihtoa

Aamulla herasimme molemmat erittain kipeina ja kuumeisina ja voin ihan rehellisesti myontaa etta tama paiva oli yksi elamani hirveimmista. Emme pystyneet juurikaan syomaan ja olo oli todella heikko. Tasta huolimatta meidan pitaisi pakata, lentaa pari tuntia vaihtoineen, etsia hostelli, menna laakariin ja yrittaa jossain valissa hieman levata. No, aloitetaanpa alusta:

Jo edellisyona molempien vatsat olivat aivan ylosalaisin ja kuume kavi ajoittain korkealla. Heikotti, kuumotti, paleli ja arsytti. Unet loppuivat omalta osaltani (Pekka) joskus puoli viiden aikaan aamulla jonka jalkeen kuuntelin jalleen kukkoja ja valikatossa elelevaa lintua. Aamuyosta huomasimme myos toisen huolestuttavan seikan - emme saaneet lainkaan vetta joten vessan huuhtelu ei onnistunut.

Tytti oli aamupaivasta erittain huonossa kunnossa ja kuumeinen joten pakkaaminen jai minun harteilleni. Edessa oli siis valilaskullinen lento Mulu-Miri-Kota Kinabalu joka kestaisi n. 2 tuntia. Sarawakin maakunnasta Sabahiin siirtyessa taytyy tehda passintarkastus ja leimaus aivan kuin siirtyisit toiseen valtioon joten jouduimme poistumaan lentokoneesta Mirissa vain palataksemme puoli tuntia myohemmin. Koska kehomme ei olleet halukkaita vastaanottamaan ruokaa ja koska olimme paikoitellen kuumeisia, oli voimat todella vahissa.

Paastessamme viimein KK:hon ostimme taksilipukkeen jolla paasimme hostellille. Paikan omistaja oli erittain ystavallinen ja neuvoi meidat laheiselle laakarille joka oli lyhyen kavelymatkan paassa. Klinikalla vastaanotto oli myos erittain mukava ja n. 15 minuutin odottelun jalkeen brittilainen vanha laakarismies otti meidat kasittelyyn. Pikaisen diagnoosin jalkeen saimme laakkeet turistiripuliin. Tasta menimme hostellille hetkeksi nukkumaan jonka jalkeen lahdin yssikseen katselemaan kaupungin vilinaa ja laakarin varoituksista valittamatta etsimaan kiinteata ruokaa. Sitten tapahtui suuri ihme ja eteeni tupsahti... PIZZA HUT! Oi tata taivaallista iloa ja autuutta. Nappasin mukaani minikokoisen pizzan ja ihan vaan arsyyttaakseni Tyttia menin syomaan sita hostellin huoneeseen. Ruoka oli TAIVAALLISTA ja myos Tytti innostui pizzan lihaisasta mausta niin, etta paatimme hakea lisaa.

Tietystihan se laakari oli oikeassa ja nautitut ruuat kostautuivat myohemmin yolla ja seuraavana aamuna, mutta se on sitten tarina jota ei tanne tarvitse kirjoittaa...