Kuten aiemmin kirjoitin, vietin edellisyon kuumeessa sekoillen. Mulla ei oo ikina ollu kuumeesta isommin vaivaa, oikeestaan tykkaan siita tunteesta kun saa sekoilla ja lepailla hyvalla omallatunnolla. Aamulla olo oli kuitenkin melko kauhea, vatsaa vaansi ja muutenkin heikotti. Vahva ibprofeiini-maitohappo-cocktail auttoi kuitenkin sen verran etta sain itseni kuntoon klo 14.00 starttaavalle luolakiertueelle. N. klo 13.50 vatsa puheli mielenkiintoisesti ja sittenhan se kuumeilun syykin selvisi: turistiripuli eli vatsatauti.
No, reissuun lahdettiin silti ja luvassa oli kikkailua kahdessa luolassa. Ensiksi menimme Lang's Caveen, joka on pieni mutta erittain kivannakoinen valkoinen luola jossa on paljon stalagtiitteja, stalagmiitteja ja muita outoja muodostelmia. Luolissa on se ongelma (varsinkin huonolla kameralla) etta niista on todella vaikea ottaa kuvia, joten minulla on aika vahan tarjota kuvamateriaalia kyseiselta reissulta.
Seuraavaksi koimme jotain todella unohtumatonta: Deer's Cave, joka on maailman toiseksi suurin (suurin on Vietnamissa) luolatunneli (tjsp, englanniksi cave passage). Tama oli kaikista tahan asti nahdyista luolista hienoin ja mykistavin jo pelkan koonsa takia. Kuvista sita ei nae, mutta paikka on VALTAVA. Lisaksi siella asustaa miljoonia lepakoita, ja iso osa luolan lattiasta onkin guanon peitossa. Bongailimme taskulampulla guanon seasta koppakuoriaisia, torakoita ja muita otuksia ja voi etta ne oli sulosia! Luolassa oli myos paljon kuolleita lepakoita joista Tytin oli tietysti saatava kuva.
Olin todella heikossa kunnossa ja luolissa samoaminen alkoi toden teolla kayda kunnon paalle. Mutta eteenpain oli paastava, halusin nahda koko luolan ja sen tarjoamat upeat maisemat. Loppuvaiheessa piti kuitenkin laittaa juoksuksi silla lahimpiin saniteettitiloihin oli n. kilometrin matka. Tommi Lantisen Via Dolorosa pauhasi paassa kun holkkasin tassa yhdessa maailman kauneimmista paikoista koittaen epatoivosesti ehtia vessaan. Erittain, erittain outo kokemus.
Taman jalkeen aloimme valmistautua ns. Bat Exodukseen eli lepakkojen lentomatkalle saalistamaan otokoita. Lepakot lentavat luolasta joka paiva klo 16-18 luolista (paitsi sadepaivina jolloin niiden 'tutka' ei toimi odotetulla tavalla) ja kymmenet turistit keraantyvat seuraamaan kyseista tapahtumaa. N. puoli kuuden aikaan lepakot vihdoin lahtivat luolistaan ja jalleen olimme Tytin kanssa suut O:n muotoisina ja mykistyneina. Tuhannat ja taas tuhannet lepakot lensivat loputtomissa spiraalimaisissa muodostelmissa luolasta ja tata kesti n. 15 minuuttia. Aivan kuin Avaraa Luontoa olisi naytetty jattiscreenilta taivaalla.
Paluumatkalla (kolmisen kilometria suuntaansa) tauti ja heikotus taas muistuttivat itsestaan ja pian reissun jalkeen myos Tytti alkoi oirehtia. Tasta alkaa sitten tahanastisen matkamme tuskallisin osio. :)
No, reissuun lahdettiin silti ja luvassa oli kikkailua kahdessa luolassa. Ensiksi menimme Lang's Caveen, joka on pieni mutta erittain kivannakoinen valkoinen luola jossa on paljon stalagtiitteja, stalagmiitteja ja muita outoja muodostelmia. Luolissa on se ongelma (varsinkin huonolla kameralla) etta niista on todella vaikea ottaa kuvia, joten minulla on aika vahan tarjota kuvamateriaalia kyseiselta reissulta.
Seuraavaksi koimme jotain todella unohtumatonta: Deer's Cave, joka on maailman toiseksi suurin (suurin on Vietnamissa) luolatunneli (tjsp, englanniksi cave passage). Tama oli kaikista tahan asti nahdyista luolista hienoin ja mykistavin jo pelkan koonsa takia. Kuvista sita ei nae, mutta paikka on VALTAVA. Lisaksi siella asustaa miljoonia lepakoita, ja iso osa luolan lattiasta onkin guanon peitossa. Bongailimme taskulampulla guanon seasta koppakuoriaisia, torakoita ja muita otuksia ja voi etta ne oli sulosia! Luolassa oli myos paljon kuolleita lepakoita joista Tytin oli tietysti saatava kuva.
Olin todella heikossa kunnossa ja luolissa samoaminen alkoi toden teolla kayda kunnon paalle. Mutta eteenpain oli paastava, halusin nahda koko luolan ja sen tarjoamat upeat maisemat. Loppuvaiheessa piti kuitenkin laittaa juoksuksi silla lahimpiin saniteettitiloihin oli n. kilometrin matka. Tommi Lantisen Via Dolorosa pauhasi paassa kun holkkasin tassa yhdessa maailman kauneimmista paikoista koittaen epatoivosesti ehtia vessaan. Erittain, erittain outo kokemus.
Taman jalkeen aloimme valmistautua ns. Bat Exodukseen eli lepakkojen lentomatkalle saalistamaan otokoita. Lepakot lentavat luolasta joka paiva klo 16-18 luolista (paitsi sadepaivina jolloin niiden 'tutka' ei toimi odotetulla tavalla) ja kymmenet turistit keraantyvat seuraamaan kyseista tapahtumaa. N. puoli kuuden aikaan lepakot vihdoin lahtivat luolistaan ja jalleen olimme Tytin kanssa suut O:n muotoisina ja mykistyneina. Tuhannat ja taas tuhannet lepakot lensivat loputtomissa spiraalimaisissa muodostelmissa luolasta ja tata kesti n. 15 minuuttia. Aivan kuin Avaraa Luontoa olisi naytetty jattiscreenilta taivaalla.
Paluumatkalla (kolmisen kilometria suuntaansa) tauti ja heikotus taas muistuttivat itsestaan ja pian reissun jalkeen myos Tytti alkoi oirehtia. Tasta alkaa sitten tahanastisen matkamme tuskallisin osio. :)
Viiiaaa dolorooooosa-a-aaaaa... Överi luonto jättiscreeniltä kuulostaa huikealta mutta livenä kokemus on ollut varmasti mieletön!
ReplyDeleteOnneksi ootte jo tervehtyneet :) -mammu