Arki Berliinissä

Blogipäivityksiä on tullut taas vähän harvempaan tahtiin, lähinnä johtuen siitä, että ihan hirveästi ei ole arjessamme tapahtunut. Eilen mulle iski ensimmäistä kertaa koti-ikävä. En juurikaan ikävöi ihmisiä (sori!), mutta jokin siinä kotimaassa on mikä vetää niin kovasti puoleensa. Vaikka täälläkin on luontoa, kauniita taloja, samoja ruokia yms. niin silti sitä vaan parin kuukauden jälkeen alkaa kaipaamaan Pirkka-tuotteita (maksettu mainos), hyvää hanavettä, koleaa kesää ja mökkeilyä. Borneolla Freddie-ikävä oli niin suuri, että nämä pienemmät asiat unohtuivat ihan täysin.

Berliinin kesä on ollut kyllä kaikkea muuta kuin odotin. Vettä on tullut paljon ja hellepäivät ovat olleet hyvin satunnaisia. Eipä sillä sinänsä väliä ole kun on hautautunut toimiston uumeniin, mutta olisihan se kiva noin Tyttiäkin ajatellen jos olis vähän lämpimämpää. Vois melkeen sanoa, että täällä on ollut hyvin tyypillinen suomalainen kesä!

Työelämästä voisin kirjoittaa vielä sen verran, että näin jälkeenpäin olen huomannut että halu puhua omaa kieltä on suurempi kuin halu olla sosiaalinen ulkomaalaisen vieraan kanssa. :-) Toisin sanoen, palavereissa sun muissa happeningeissa kieli vaihtuu melko nopeasti saksaksi ja olen pihalla kuin lumiukko. Ehkä ne asiat saa vaan paremmin perille sillä omalla kielellä kun kieli on rikkaampaa ja sanavarasto on suurempi.

Jotta tästä ei nyt tulisi pelkkä valituspostaus, niin kerrataas vähän menneen viikon tapahtumia:

Tytin ollessa vielä Suomessa istuimme iltaa jenkkipoikien ja muutaman hollantilaisen tytön kanssa. Lättyjen syönnin ohessa tuli sitten opeteltua myös parit uudet juomapelit, mutta koska olen niin pirun vanha niin lopetin jo hyvissä ajoin ennen krapula-rajan ylittymistä. Minulla oli siis kaksi couchsurffaajaa Coloradosta, Rafael ja Joe, jotka reissasivat sikinsokin Eurooppaa muutaman kuukauden ajan.

Tytti tuli takaisin kotiin keskiviikkoaamuna (herätys taisi olla viideltä Suomen aikaa... [edit. NELJÄLTÄ! t: tytti]) ja buukkasi heti itselleen muotikeikan jostain monen suunnittelijan muotikilpailusta, jossa vaatteet oli valmistettu kierrätysmateriaaleista. Näytös piti järjestää laivalla joka kulkee pitkin poikin Kreuzbergiä, mutta koko päivän kestänyt kaatosade pilasi tämän suunnitelman. Näytös siirrettiin sitten semmoseen pieneen studioon Kreuzbergin ytimessä, ja ehdin paikalle nipin napin ja täysin litimärkänä. Sinänsä sääli että hyvät puitteet kaatuivat huonoon säähän, sillä vaatteet olivat oikein kivan ja näyttävän näköisiä. Ja mallit (erityisesti yksi!) tietysti myös... Tytti varmaan voi kirjoittaa tarkemmin ja paremmin tuosta muotinäytöksestä, minä olin vain statisti. Illalla kävimme vielä morjenstamassa Tytin kavereita italialaisessa ravintolassa Mittessä. Molemmat oltiin hyvin väsyneitä jo lähtiessä, mutta valkoviinikarahvi tarjosi uutta virtaa pariksi tunniksi. 

Tajusin tuossa juuri äsken, että minun työpäiväni täällä alkavat käydä vähiin - niitä on enää parikymmentä! Sitten saamme vielä hetken lomailla Berliinissä (ja mahdollisesti lähimaastossa) jonka jälkeen koittaa paluu kotiin. Ens viikolla Tytti menee moikkaamaan minun pikkusiskoa Budapestiin ja minun suomalaiset kaverit tulee moikkaamaan minua tänne, ts. kyseessä on täydellinen asetelma molemmille osapuolille.

Lisäksi minulle on mahdollisesti tulossa pari herkullista työreissua joista kirjoittelen myöhemmin (jos ne edes toteutuvat)...