Sunday, August 19, 2012

Laiskat bloggaajat (kuulumisia)


Blogin päivittely on jäänyt viime aikoina vähän vähemmälle, sillä jotenkin sitä on aina keksinyt jotakin tärkeämpää tekemistä, kuten sukka- ja alusvaatelaatikon järjestämistä tai kerättyjen flyereiden läpikäymistä. Ja tällä viikolla meillä oli sitäpaitsi vieraita, ystävä Suomesta.

Vakoilupallot ja elämänmyönteinen graffiti

Toissalauantaina kävimme niin hienossa paikassa että se ansaitsee tulla kirjatuksi ylös, vaikkakin takautuvasti. Paikan nimi on Teufelsberg (http://en.wikipedia.org/wiki/Teufelsberg) ja se sijaitsee meidän kodistamme noin 8 kilometriä länteen, Grunewaldin metsän keskellä. Teufelsberg, eli paholaisen kukkula, on keinotekoisesti rakennettu 50-luvulla kuormaamalla sinne 2. maailmansodan jälkeisiä Berliinin raunioita ja roskia. Kukkulan kohdalla sijaitsi sitä ennen natsien teknillinen korkeakoulu, jota ei koskaan saatu valmiiksi ja joka sittemmin katsottiin parhaaksi haudata kuonan alle. Amerikkalaiset rakensivat kukkulalle vakoiluaseman 50-60-luvulla ja vakoilupallot tönöttävät kukkulan huipulla vieläkin yhdessä vakoiluaseman hylättyjen rakennusten keskellä. Siksi tuo paikka kiehtookin niin kovasti. Hylättyjä rakennuksia, hei!


Edellisen oven takaa löytyi huone, jonka seinällä oli tällainen maalaus. Ilmeisesti ihan aito.

Hyppäsimme pyöriemme selkään ja hurautimme Charlottenburgin läpi Grunewaldille, josta jatkoimme taluttamalla jyrkkää, mutkittelevaa metsätietä kohti noita jättimäisiä valkoisia palloja. Perille päästyämme törmäsimme aitoihin, lipunmyyntipisteeseen ja järjestysmieheen, joka kertoi alueella järjestettävän tänään bileet ja pääsymaksun olevan kohtuullinen. No, ostimme itsemme sisälle (vaikka sivummalla olevasta aidanraosta olisi päässyt laittomasti eli ilmaiseksi sisälle) ja lähdimme ällistelemään aavemaista aluetta.


Karvinen neuvoo.
Onneksi oli kirkas päivänvalo ja alueella muitakin ihmisiä (mm. "turistikierros"), sillä muuten olisi voinut vähän pelottaa. Alueella on paljon rakennuksia ja kaikki on hylätty kiireellä muurin kaaduttua. Luonnollisesti kaikki käyttökelpoinen tavara on lootattu jo ajat sitten ja seinät piirrelty täyteen taidokkaita graffiteja, mutta se vain lisäsi tuon alueen viehätysvoimaa.



Roskahuone
 
Hissikuilu joka on nykyään pelkkä kuilu
Joka paikka on täynnä lasinsiruja, ja kun sanon täynnä, tarkoitan sitä että jokainen sentti maasta on lasinsirujen peitossa. Meillä oli luonnollisesti sandaalit jalassa, joten olimme ekstravarovaisia askeltemme kanssa. Valonlähteenä meillä oli kännykän taskulamppu, joten hirveän syvälle säkkipimeisiin rakennuksiin emme uskaltautuneet, jo pelkästään sen takia että minä olen katsonut liikaa kauhuleffoja ja kiersin nurkkien taakse hengittämättä ja kädet hikoillen ja selkäpiitäni karmi kun annoin mielikuvitukseni päästä hetkellisesti valloilleen pimeissä huoneissa jotka ovat joskus olleet toimistoja, hissikuiluja, wc-tiloja, suuria suihkuhuoneita (ne olivat pelottavimpia!) tai vankiloita. Kyllä, kävimme myös kalterein varustetussa vankilassa!

Mene vankilaan, kulkematta lähtöruudun kautta! "Okei."

Vanha kylpyhuone salaman valossa. Pelotti katsoa pimeyteen ja vielä enemmän pelotti ottaa kuva!  :D

Kaikkialle emme päässeet, sillä osa rakennuksista on lukittu ja niihin pääsee ilmeisesti vain turistikierroksen kanssa (EDIT. ja muullonkin!), mutta joihinkin huoneisiin pääsimme keplottelemalla verkkoaidan välistä. Kaikista korkeimpaan vakoilupalloon pääsi vain jos maksoi tuolle turistioppaalle, mutta meitä ei tuona päivänä kiinnostanut maksaa paria kymppiä saksankielisestä selostuksesta...


Teufelsbergin oma sirkus!

Rikottuja ikkunoita, ehjiä sieluja?

"Hienoja nuo!"

Aikamme kierreltyämme (minä aloin olla tässä vaiheessa jo henkisesti aika väsynyt, sillä liian vilkas mielikuvitus... :D ) aloimme seurata etäältä pauhaavaa musiikkia ja löysimme itsemme suurelta piknik-alueelta jossa oli lava, dj, sohvia, katoksia ja jopa baari. Nautimme auringosta ja eväistämme hetken mukavilla sohvilla ja päätimme että palaamme illalla uudestaan bileisiin. Järjestysmies kertoi meille bileiden kestävän lauantaista sunnuntai-iltaan, joten aikaa meillä olisi reilusti! Illan jo hämärtäessä suuntasimme takaisin metsän keskelle parin paikallisen kaverimme kanssa, ihmetellen samalla miksi meitä vastaan tulee kymmenittäin pettyneen näköisiä ihmisiä. Kaikki sanoivat että bileet ovat ohi tai että sinne ei enää oteta ihmisiä sisälle, sillä paikka on liian täynnä. Underground-bileet eivät tainneetkaan olla ihan niin underground. Pirun sosiaalinen media ja tiedon leviäminen. Onneksi olimme näppärinä ja ovelina jäljentäneet käsissämme olevat leimat myös kavereillemme ja pääsimme pujahtamaan pitkän jonon ohi suoraan bilealueelle. Ja mikäs siellä oli ollessa, musiikkia kuunnellessa piknik-matolla istuessamme ja nauttiessamme mustikoita ja saksalaista kuohuviiniä.

Paikan päällä oli sohvia joissa löhötä. Tottakai.

Dj ja diskopallo
Bileet rakennuksen katolla 
Pallopäät
Ja koska Pekka lupasi minulle että menisimme käymään tuolla alueella vielä toistekin, tällä kertaa järkkärikameran ja taskulamppujen kera, päätimme viedä ystävämme Kimmon ihastelemaan tuota paikkaa tällä viikolla hänen käydessään kylässä meillä. Tälläkin kertaa meidän piti maksaa viiden euron "pakollinen lahjoitus" ja tällä rahalla saimme järjestää itse itsellemme turistikierroksen.


"Kallioniemet reissussa"

Pojat ihmettelee




Sad Parabola edustettuna



Kaikista korkein vakoilutorni oli tällä kertaa auki ihmisille ja voi veljet, se kyllä oli sen viiden euron arvoinen! Kiipesimme monta kerrosta portaita pitkin valkoiseen jättimäiseen palloon. Akustiikka siellä oli jotain uskomatonta: jopa neulan putoamisen lattialle saattoi kuulla. Puhuessaan kuuli oman äänensä reaaliaikaisena ja todella pitkänä kaikuna yhtä aikaa, ja jos taputti käsiään kerran, kaiku voimisti sen kunnon aplodeiksi. Mikäs sen parempi paikka pitää piknik ja juoda olutta!

Pallon katto ja epäilyttäviä johtoja



Pojat pallossa

"Voitko ottaa musta kuvan kun tää olis tässä?"

Tytti lauleskelee:




Aplodeja!




Mainitsemisen arvoisia olivat myös vanhat toimistorakennukset, jotka olisivat otollisia paikkoja kauhuelokuville. Onneksi meitä oli kolme tyyppiä taskulamppujen kanssa ettei minua pelottanut ihan liikaa. Vaikka olinhan minä koko ajan niskakarvat pystyssä. Ja pakkohan se itsensä on pelottaviin paikkoihin tunkea, sillä ne ovat niin mielenkiintoisia!

Olutta ja kaikua
Näkymä korkeimmasta pallosta



Aika korkealla oltiin


Piknikki
Vastamaalattuja graffiteja

Toimistorakennuksen kellarista

Pojat pistivät tanssiksi. Musta-valkoinen tanssilattian näköinen kutsui ilmeisesti tanssimaan.

Pekka yritti kiipeillä




No comments:

Post a Comment