Tuesday, April 24, 2012

Värikästä arkkitehtuuria

Elämä jatkuu delhi bellystä huolimatta!

Eilen olimme tarpeeksi voimissamme mennäksemme käymään Pekan työpaikalla. Toimistorakennus näytti siltä, kuin se olisi teleportattu Keski-Euroopasta keskelle ei-mitään, eli vähän liian hienolta sijaitakseen keskellä joutomaata. Kävimme moikkaamassa Pekan työkavereita ja teimme pienen kierroksen toimistolla, huomataksemme että Pekan työpisteellä sijainnut tuliaisiksi tuomani Pirkka pähkinäsekoitus oli mennyt parempiin suihin. 70% tumma suklaa sen sijaan ei ollut mystisille pähkinätoimistohiirille kelvannut. :)




Käväisimme läheisessä DLF Promenade-ostoskeskuksessa lounaalla ja ilmaisessa ihoanalyysissa eräässä liikkeessä. Minulla oli pokassa pitelemistä kun lievästi femiininen myyjämiekkonen kauhisteli Pekan kertoessa että hän ei käytä ihonhoitotuotteita. Olin varma että tyyppi saa vielä sydänkohtauksen ("No toner? No night cream?!"), mutta onneksi niin ei käynyt. Itse meinasin vähän tukehtua nauruun.

Nappasimme riksan, joita paikalliset kutsuvat nimellä "auto" tai "tuk-tuk" ja päräytimme Hauz Khas Villageen.

Yksi Hauz Khasin leveimmistä kujista


Internet kertoi meille alueen olevan boheemien taiteilijoiden, nuorten paikallisten muotisuunnittelijoiden ja hipstereiden suosiossa, ja niinhän se olikin. Pieni, osittain aidattu kylä keskellä suurta kaupunkia, täynnä pieniä putiikkeja pikkuruisilla kujilla, kattojen päällä, maan alla ja jokaisessa kerroksessa siinä välissä. Vastaan käveli turisteja, paikallisia hipstereitä ja pikkulapsia ilman kenkiä. Jos kääntyi kujalla väärään suuntaan, saattoi putkahtaa vahingossa jonkun olohuoneen ovelle. Kerran kahvilaa etsiessämme pätkähdimme jonkun keittiön ovelle.

Sähköturvallisuus kunniaan. Maassa ajelehtiviin johdinpätkiin kuulemma ei kannata koskea...

Huomionarvoinen juttu oli sattumalta löytämämme vanhojen elokuvajulisteiden putiikki. Liikkeen olisi kyltin mukaan pitänyt olla pari kuukautta suljettu, mutta pujahdettuamme pienen kujan nurkan taakse meitä odotti avoin ovi ja hymyilevä, leffahullu mies. Hän osasi kertoa jokaisen omistamansa julisteen vuosiluvun ja pientä nippelitietoa kaikista. Perheen koti taisi sijaita liikkeen vieressä, sillä ovensuussa kävi juoksentelemassa pieniä, hellyyttävän iloisia intialaispoikia miehen selittäessä meille innoissaan leffoista.





Joukossa oli myös länkkärileffojen julisteita

Hauz Khas Villagen vieressä sijaitsee 1200-luvulla perustetun Hauz Khas-kylän rauniot. Kylä oli aikanaan tärkeä runsaista vesivarannoistaan, siitä nimikin: vesisäiliö. 

Pekka ja rauniot


Illalla Pekka teki taaskin urheasti töitä ( kuten joka ilta tähän mennessä) vaimon vain lusmuillessa ja pelatessa Angry Birds Spacea. Kävimme vielä rättiväsyneinä hakemassa iltapalaa lähiravintolasta ja leikimme koirien kanssa. Tosin kaikkien kanssa ei oikein tee mieli leikkiä, sen verran kirppuisia ja kapisia epeleitä ovat. Ruokaa odotellessamme katselimme kun hellyyttävä koiranpennun rääpäle harjoitteli puremista dippikastikepurkilla (todettuaan että Pekan käsiä ei kannata pureskella).

Monday, April 23, 2012

Delhi Belly

Pari viimeistä päivää on mennyt vatsataudin kourissa. Ollaan pääosin levätty guest housella lukuunottamatta muutamia pistoiskuja lähialueille. Täytyy nyt vaan toivoa että Tytin loppuloma ei menisi ihan pilalle tämän takia. Käytiin eilen pyörimässä läheisessä ostoskeskuksessa ja ostettiin kunnon vatsataudin korjauspakkaus: tuoreita hedelmiä, mehua, sipsiä ja lassia. Tänään käppäiltiin lähipuistossa ja torilla.

Koska mulla ja meillä ei nyt varsinaisesti ole mitään uutta kerrottavaa, niin tässä on tällainen lyhyt lista jutuista joista tykkään Intiassa ja sitten myös niistä ei-niin-mukavista asioista.

India Gate
Mukavat jutut:

Todistettavasti iloinen pariskunta!


Ruoka - Rakastan intialaista ruokaa! Tandooriuunissa tehty chicken tikka on aivan ehdoton suosikki, mutta myös perinteisemmät kasvisvaihtoehdot kuten aloo gobi, chana dal, dosa ja idli menee melekosen pikasesti kurkusta alas.

Naapurista haettu take away


Eläimet - Joka paikassa näkyy lehmiä, koiria, lintuja, oravia, jne. ja sehän on aina oikein kivvaa!

Vanha tuttavamme, Fat Lady, ryntäsi vaivalloisesti lyllertäen luoksemme kun kävelimme kadulla muina miehinä


Ilmasto - Vaikka täällä onkin kesä kuumimmillaan ja välillä olo on suorastaan tukala, niin kyllä tämä Suomen loskaisen ja räntäisen kevään voittaa.
Hintataso - Periaatteessa kaikki on halpaa (jopa niissä tilanteissa kun lokaalit yrittävät kusettaa tuplahintaa)
Yleinen ilmapiiri ja tunnelma - Intia nyt on vaan aina ollut lähellä sydäntä ja nyt kun vihdoinkin näkee tämän hengellisyyden ja muinaisten traditioiden ympärille rakentuvan yhteiskunnan niin ei voi kuin nauttia.


Tien varressa oleva pieni pyhäkkö. Löytyy jumalten kuvia ja kaikennäköisiä silkkiliinoja :)


Maanantainen hedelmä-, mauste- ja sekatavaratori aukeamaisillaan
Sikhi-temppeli
Huonommat jutut:

Ruuhkat ja suuret ihmisjoukot - 1,3 miljardia ihmistä takaa sen että missään et saa olla rauhassa tai yksin
Kusetus - Paikalliset koittaa kyniä extrarupiat ihan JOKA asiassa
Sääsket - Näiden lentoradat ja pirullisuus on jollain ihan eri levelillä kuin Suomen serkuilla
Vatsatauti - Mukavasti hoikistuu...

Pavunvarsi ja sen kaveri


Säätö ja hommien vaikeus - yksinkertaisetkin asiat on välillä tehty todella hankaliksi, ellei mahdottomiksi toteuttaa.


Tytin lisäys!


Mukavat jutut:


Se, että miespuolinen henkilö oli minulle aidosti ystävällinen paikassa, jossa sitä vähiten odotin: Intian suurimman moskeijan porteilla. Haahuilimme siellä lauantaina, kun paikallinen pappishenkilö katsoi minua silmiin, hymyili ja osoitti kelloaan: "You come back half past two, please madam.". Tähän mennessä miehet olivat olleet todella kylmiä minua kohtaan, jos osoittivat minkäänlaisia merkkejä siitä että olen ylipäänsä olemassa. Ei sen puoleen, olen ihan tyytyväinen että keskittyvät puhuttelemaan Pekkaa, saanpahan haahuilla omissa ajatuksissani taustalla.
Riksakyyti - parempaa kuin Särkänniemessä! :)
...ja se RUOKA - sitä ei voi tarpeeksi kehua. Yksinkertaisia, halpoja raaka-aineita sopivasti maustettuna. Nam!

Lähikaupan mainos

Saturday, April 21, 2012

Vihdoinkin yhdessä!


Vihdoin minäkin (Tytti) pääsin unelmieni matkakohteeseen, tuohon maahan josta olen unelmoinut lapsesta lähtien: Intiaan!

Sain esimakua tulevasta jo Helsinki-Vantaan lentokentällä, jossa odottelin pääsyä Delhin koneeseen peri-intialaisen näköisten ihmisten ja turbaanipäisten sikhien seurassa. Lento sujui vähäunisesti ja ilman sen kummempaa säätöä, ja se jäikin viimeiseksi säätö-vapaaksi kokemuksekseni sitten puoleentoista viikkoon!
Saapuessani lentokentälle minua odotti ilmassa leijuva tuoksu, Intian ominaistuoksu: ripaus mausteita, pölyä, kuumuutta ja aavistus erinäisten eritteiden hajua. Immigration sujui ongelmitta (!) ja kentän ulko-ovilla minua odotti unisen hymyilevä Gandhi-paitainen hippi: Mieheni! <3

Taksi hotellille, ihana chapati-aamiainen suuhun, unta palloon ja loppupäivä unenpuutteen tuomassa pökkelössä. Jopa unenpöpperössä saatoin nähdä ja aistia kaiken sen ihanan, josta olin aina uneksinut: liikenneruuhkat, hengellään leikkivät riksakuskit, autojen lakkaamaton tööttäyskuoro, värit, hajut, ihmisten tuijotus, olematon jätehuolto, kulkukoirat ja iloiset, päätään heiluttavat ihmiset. Puhumattakaan kulinaarisista elämyksistä joita täällä kokee aina kun suuhunsa jotain laittaa. Nam!

Holy cows!
Hippi onnensa kukkuloilla :D

Kävimme paikallisessa Indiskassa, FabIndiassa (joka on noin kuusi kertaa Indiskaa halvempi), ostamassa minulle paikallisen asun jonka siivin saattaa kävellä vähän vapaammin ihmisten ilmoilla (ja joka on ennen kaikkea ihana, juuri sellainen jota olen aina halunnut). Ja toimihan se, sain osakseni vähemmän tuijotusta ja eräs paikallinen sanoi minun jopa näyttävän intialaiselta. :)
Poikkesimme upealla Safdarjung Madarsa-haudalla, joka on rakennettu Taj Mahalin malliin ja joka oli hämmentävän symmetrinen.

Safdarjung Madarsa

Lodi Gardens


Illansuussa kävimme vielä illallistamassa Pekan työkavereiden kanssa ja illan päätteeksi sain vielä puhua puhelimessa yhden työkaverin intialaisen vaimon kanssa. Se oli hämmentävää, mutta kuuluu ilmeisesti tapoihin. :)

Paikallinen esimerkki työturvallisuudesta


Perjantai kului turistoidessa Pekan päästyä töistä, syödessä maailman mahtavimpia ruokia ja suu auki toljotellessa upeita rakennuksia. Kävimme mm. Chhatarpur Mandirissa, jossa oli noin 25-metrinen punainen Hanuman-patsas, ja Unescon kohteessa Qutb Minarissa katsomassa raunioita ja 70-metristä minareettia. Aika vaikuttavaa rakentamista kiveen kaiverrettuine pitsikuvioineen ja kultaisine jumalankuvineen!

Hanuman ja maan matonen
Iloiset kääpiöt
Capture the moment @ Qutb Minar






Hautakammiossa


Tänään kävimme sikhi-temppelissä, Gurudwara Bangla Sahibissa, joka oli ehdottomasti tähän mennessä rauhallisin ja tasapainoisin turvasatama. Meille turisteille (siis meille kahdelle) kerrottiin temppelin ja sikhismin historiasta ja kävimme temppelissä rauhoittumassa ja kuuntelemassa mukavan duurivoittoista rukousten laulantaa.




Tämän jälkeen hortoilimme Connaugh Placen lähistöllä turistikeskustassa ja bongasimme sieltä Berliinin karhu-näyttelyn, jossa oli kaikkien maiden oma karhu. Suomen oli yllättäen miltei kaikista kuppaisin...

"Tässäkö se nyt on?"
Nauratti...
...ja Pekkaa hävetti ihan vähän


Tarkoituksemme oli mennä vielä moskeijaan, Jama Masjidiin, mutta sinne ei päässyt ennen kuin rukoushetki oli ohi.
...ja ennen rukoushetken loppumista tuo surullisenkuuluisa "Delhi belly" ilmoitti että morjes, tulin kylään. Kotimatkasta tuli Via Dolorosa, Pekkaa lainatakseni. Onneksi uni paras lääke on...

Sunday, April 15, 2012

Hippeilyä


Aamulla minulla oli vielä autokuski käytössä ja kävimme aamulla pikaisesti Aguada-linnakkeessa. Ihan mukava paikka, nothing special. Sain kuitenkin ensimmäistä kertaa tällä reissulla näkökenttääni merta, mikä on aina mieltä ylentävää. Tämän jälkeen palasimme hotellille ja lähetin autokuskin kotiin. Sitten viikonlopun pääsuunnitelman pariin, eli altaalle! Uiskentelin erittäin tyytyväisnä varmaan tunnin verran, jonka jälkeen käppäiln rannalle katselemaan ehkä sitä perinteisintä Goa-meininkiä - kalliita rantakahviloita sekä saksalaisia ja venäläisiä auringonpalvojia. Käveleskelin rantahietikkoa pitkin ja nautiskelin meren äänistä ja auringon (liiasta) lämmöstä.

Aguada


Aguada

Tänään ärsytti hieman paikalliset sekä myös turistit. Paikalliset luonnollisesti koko ajan tyrkyttivät jotain ja esimerkiksi vaihtorahojen kanssa oltiin melkoisen laskutaidottomia. Hinnat pyöristeltiin mukavasti niin, että ei tarvinut enää erikseen tippiä jättää. Turistit taas tuntuvat elävän jossain kuplassa, jossa ei huomata ketään muita ihmisiä ja paikalliset mielletään lähinnän palvelijoiksi. Luultavasti tämä mielikuva ei ihan täysin vastaa todellisuutta, mutta tällainen kuva mulle jäi, varsinkin venäläisistä.

Goa


Candolim, Goa

Candolim, Goa
 Iltapäivästä kävin tekemässä muutaman kilometrin juoksulenkin rannalla. Tästä sitten syömään ja katselemaan auringonlaskua joka oli erittäin postikorttimainen. Tätä postikorttia en kuitenkaan tässä pysty esittämään, sillä kamera oli valitettavasti jäänyt hotellille. Vindaloo-kana, makea lassi ja chai kustansivat lähes 5 euroa, joka on itseasiassa aika paljon täällä päin mualimaa. Tämän jälkeen jubailin vielä Karnatakasta kotoisin olevan Rameshin kanssa, joka kertoi minulle Goasta ja yleensäkkin tästä kusetusmeiningistä mikä täällä vallitsee. Taksien ja kojujen kohdalla on niin kova kilpailu, että kauppiaat ja kuskit ovat valmiita tekemään mitä tahansa saadakseen asiakkaita (eli rahaa). Sain sovittua aamulle myös sopivanhintaisen taksin (very good price my friend) ja loppuilta menee luultavasti "chillaillessa". Loppujen lopuksi Goa oli ihan kiva paikka kun vaan selvisi siitä alkujärkytyksestä ja paikallisten röyhkeydestä. Kaunista täällä ainakin on.







PS. ei täällä mitään hippejä ole.