Showing posts with label kansallispuisto. Show all posts
Showing posts with label kansallispuisto. Show all posts

Monday, November 7, 2011

Julma Paratiisi

Kuten aiemmin kirjoitin, vietin edellisyon kuumeessa sekoillen. Mulla ei oo ikina ollu kuumeesta isommin vaivaa, oikeestaan tykkaan siita tunteesta kun saa sekoilla ja lepailla hyvalla omallatunnolla. Aamulla olo oli kuitenkin melko kauhea, vatsaa vaansi ja muutenkin heikotti. Vahva ibprofeiini-maitohappo-cocktail auttoi kuitenkin sen verran etta sain itseni kuntoon klo 14.00 starttaavalle luolakiertueelle. N. klo 13.50 vatsa puheli mielenkiintoisesti ja sittenhan se kuumeilun syykin selvisi: turistiripuli eli vatsatauti.

No, reissuun lahdettiin silti ja luvassa oli kikkailua kahdessa luolassa. Ensiksi menimme Lang's Caveen, joka on pieni mutta erittain kivannakoinen valkoinen luola jossa on paljon stalagtiitteja, stalagmiitteja ja muita outoja muodostelmia. Luolissa on se ongelma (varsinkin huonolla kameralla) etta niista on todella vaikea ottaa kuvia, joten minulla on aika vahan tarjota kuvamateriaalia kyseiselta reissulta.

Seuraavaksi koimme jotain todella unohtumatonta: Deer's Cave, joka on maailman toiseksi suurin (suurin on Vietnamissa) luolatunneli (tjsp, englanniksi cave passage). Tama oli kaikista tahan asti nahdyista luolista hienoin ja mykistavin jo pelkan koonsa takia. Kuvista sita ei nae, mutta paikka on VALTAVA. Lisaksi siella asustaa miljoonia lepakoita, ja iso osa luolan lattiasta onkin guanon peitossa. Bongailimme taskulampulla guanon seasta koppakuoriaisia, torakoita ja muita otuksia ja voi etta ne oli sulosia! Luolassa oli myos paljon kuolleita lepakoita joista Tytin oli tietysti saatava kuva.

Olin todella heikossa kunnossa ja luolissa samoaminen alkoi toden teolla kayda kunnon paalle. Mutta eteenpain oli paastava, halusin nahda koko luolan ja sen tarjoamat upeat maisemat. Loppuvaiheessa piti kuitenkin laittaa juoksuksi silla lahimpiin saniteettitiloihin oli n. kilometrin matka. Tommi Lantisen Via Dolorosa pauhasi paassa kun holkkasin tassa yhdessa maailman kauneimmista paikoista koittaen epatoivosesti ehtia vessaan. Erittain, erittain outo kokemus.

Taman jalkeen aloimme valmistautua ns. Bat Exodukseen eli lepakkojen lentomatkalle saalistamaan otokoita. Lepakot lentavat luolasta joka paiva klo 16-18 luolista (paitsi sadepaivina jolloin niiden 'tutka' ei toimi odotetulla tavalla) ja kymmenet turistit keraantyvat seuraamaan kyseista tapahtumaa. N. puoli kuuden aikaan lepakot vihdoin lahtivat luolistaan ja jalleen olimme Tytin kanssa suut O:n muotoisina ja mykistyneina. Tuhannat ja taas tuhannet lepakot lensivat loputtomissa spiraalimaisissa muodostelmissa luolasta ja tata kesti n. 15 minuuttia. Aivan kuin Avaraa Luontoa olisi naytetty jattiscreenilta taivaalla.

Paluumatkalla (kolmisen kilometria suuntaansa) tauti ja heikotus taas muistuttivat itsestaan ja pian reissun jalkeen myos Tytti alkoi oirehtia. Tasta alkaa sitten tahanastisen matkamme tuskallisin osio. :)

Sunday, November 6, 2011

Luolakiipeilya ja puoliraakaa currykanaa

Tuolla me seikkailtiin
Rentouduimme aamupaivan ja teimme vain lyhyen reissun lintutorniin josta emme yllattaen bonganneet yhtaan lintua. Syy rentoutumiselle oli iltapaivalla starttaava luolaseikkailu Racer Cavessa. Kyseessa on siis ns. seikkailuluola johon sisaltyy kiipeilya ja liikkumista ahtaissa paikoissa. Reissu oli juuri niin hieno kun oletinkin sen olevan ja adrenaliini virtasi mukavasti koysilla avustetuissa kohdissa. Mitaan liian haastavia kohtia ei reitilla ollut mutta olemattomien turvatoimien vuoksi touhu jannitti sopivasti. Esimerkiksi eraan koydella laskeutumisen jalkeen opas naytti n. 10 metria syvaa rotkoa jonne olisi siis ilmeisesti tipahtanut jos homma olisi mennyt pahasti pieleen. Luolassa nakyi myos paljon otokoita ja jopa yksi kaarme. Luola oli ehdottomasti yksi reissun kohokohdista!


Pekan sormi ja jattietana.


EDIT. Minun (tytti) on nyt viela pakko lisata pari juttua tuosta Racer Cavesta. Jos sellainen seikkailu olisi mahdollista Suomessa (rakennetussa "luolassa" tietenkin), olisi siella monta hatauloskayntia, tarkasti rajatut kulkureitit joita merkkaisi ranteenpaksuiset koydet, turvamiehia ja jokaiselle seikkailijalle sellaiset vuorikiipeilijan valjaat ja niiden lisaksi viela varmistukseksi turvavaljaat. No, taallahan oli yksi opas joka yleensa meni edelta. Parissa kohdassa siimalla rajattu kulkureitti, ja sekin vain siksi etta kukaan ei ole koskaan jalallaan astunut niihin kohtiin, joten ei voida tietaa kestaako maa siina kohden. Yksi kulkureitti=yksi ulospaasy. Kaikki seikkailijat saivat otsalampuilla varustetut kyparat paahansa (tuli minulla YLLATTAEN tarpeeseen, nimim. Gaselli). Ei turvakoysia, vain se yksi koysi jota pitkin kiivettiin. Nousut/ laskut olivat tosin vain muutamia metreja, mutta silti laittoivat adrenaliinin virtaamaan kivasti. Ja ennen luolaan astumista luimme kaikki suuresta plakaatista saannot joidenka mukaan puisto ja sen henkilokunta vapauttaa itsensa taysin vastuusta jos meille jotain sattuisi luolassa. Etta turha tulla valittamaan jos sattuu!

Illalla menimme syomaan yhteen niista kolmesta paikallisesta baarista. Aiemman nuudelisotkun sijaan paatin tilata currykanaa joka osoittautui todella pahan makuiseksi, johtuen lahinna kanan kypsyysasteesta. Pian taman jalkeen alkoikin ensimmaiset kuumeaallot vallata kehoa ja seuraava yo meni mukavasti kuumeessa sekoillen.


Ei se taalla maaseudulla ole niin justiinsa

Saturday, November 5, 2011

Kukkojen kiekumista, ylihintaisia aamiaisia ja naytosluolia

Homestay ulkoa
Nukkuminen uudessa ymparistossa osoittautui varsin haasteelliseksi. Tahan eniten vaikutti ymparoiva fauna ja erityisesti aamuneljan aikaan laulunsa aloittavat kukot. Kie'unta jatkui pitkalle paivaan ja efekti oli vahan sama kuin olisi laittanut kannykasta heratyksen paalle vartin valein. No, enpa olis halunnutkaan nukkua! Aamulla halusimme lahtea ajoissa katselemaan ns. show caveja eli naytosluolia. Nama luolat olivat helppopaasyisia ja lahes kaikille sopivia ja eivat siis sisaltaneet esimerkiksi kiipeilya tai muuta arsyttavaa kikkailua.

Tata ennen taytyi kuitenkin syoda aamiaista ja valttaaksemme turhaa saatoa paatimme nauttia sen puiston sisalla sijaitsevassa Cafe Mulussa. Hinta oli luonnollisesti tahtitieteellinen - 15 RM (nelisen euroa) per larvi. Talla rahalla syo jo erittain hienosti missa tahansa muualla Borneossa. Aamiainen koostui kahdesta kuivasta pannukakusta tai pienesta kupillisesta myslia ja parista erittain nihkeasta hedelmanpalasta.

Taman jalkeen hyppasimme veneisiin jotka veivat meidat jokea pitkin kohti luolia. En nyt ala tassa kuvailemaan matkaa sen enempaa, mutta sen verran voin paljastaa etta se oli yksi elamani hienoimpia kokemuksia. Matkalla pysahdyimme paikallisen nomadiheimon tiluksille jossa myytiin 'autenttista' turistikraasaa. Pysahdyksen kohokohtana olivat lahinna paikkaa asuttavat ihmiset ja elaimet. Ja tietysti upeat maisemat.


Kyla-jonka-nimea-ei-saa-mainita (ei muisteta nimea)


Noin puolen tunnin veneretken jalkeen paasimme luolille, joista ensimmaisena oli Cave of the Winds. Luola oli taynna stalagtiitteja ja stalagmiitteja. Huonosta kamerasta johtuen emme saaneet kovin erikoisia kuvia, mutta alla olevasta linkista loytyy ihan mukava stoori + kuvia em. luolasta:

http://blog.malaysia-asia.my/2009/07/wind-cave-at-mulu-national-park-sarawak.html


Cave of the Windsin stalagmiitit


Taman jalkeen vuorossa oli Clearwater Cave. Kuten nimikin jo kertoo, taman luolan pohjalla virtasi joki. Naista luolista on hieman turha yrittaa kertoa mitaan tai nayttaa kuvia kun niista ei saa sita aitoa, mykistavan kaunista elamysta jonka luolat paikan paalla tarjoavat. Alkakaahan vaan saastaa rahaa omaa reissua varten. :)


Clearwater Cave


Myohemmin kavelimme viela muutaman kilometrin viidakkoreitin Moonmilk Cavelle, joka oli lyhyt, pimea ja ahdas luola. Tama oli yksi niista harvoista kohteista joihin opasta ei tarvittu ja oli taman vuoksi myos ilmainen. Ihan kiva kokemus, Tytilla pelotti ja mulla tietenkaan ei. Matkalla naimme jattimaisia etanoita ja perhosia (skandien puuttumisen johdosta osa lauseista voi vaikuttaa hieman... harskeilta).


Pikku-Tytti ja jattipuu (olis hyva lastenkirjan nimi!)

Illalla suuntasimme 'paikalliseen' 'parille' eli ohjelmassa oli singaporelaista Tiger-olutta ja valioliigaa screenilta ja ainakin mina (Pekka) huomasin olevani hieman riippuvainen satunnaisista lansimaisista ylellisyyksista.

Friday, November 4, 2011

Kansallispuistoja, taivaskavelyita ja vesiputouksia

Perjantaiaamuna sanoimme hyvastit Wo Jia Lodgen mukavalle omistajalle ja pikaisen yhteiskuvan jalkeen lahdimme taksilla kohti lentokenttaa, josta jatkaisimme lentskarilla edelleen Mulun kansallispuistoon. Gunung Mulu on monen mielesta Borneon kaunein kohde ja tama nakyi selvasti myos hinnoissa. Kuchingin halpojen hintojen jalkeen Mulun retket tuntuivat lahes ryostolta (eivathan ne Suomen hintatasoon verrattuna kalliita olleet, mutta silti...).

Majoitus tosin oli halpa, kokonainen huone omalla vessalla ja tuulettimella vain 40RM (8 euroa). Sahkoa oli tarjolla iltakuudesta iltakymmeneen ja pesuvetta tuli valilla melko satunnaisesti. Onneksi vieressa oli joki jossa tulikin uitua erittain ahkerasti. Majoitus oli ns. homestay eli paikalliset asukit majoittavat turisteja joko omiin taloihinsa tai viereen rakennettuihin lisarakennuksiin. Homestayn pitajat eivat meista hirveasti valittaneet vaan touhuilivat omiaan, mahdollisesti kielimuurin takia. Lamminta vetta saatiin sentaan kysyttaessa.

Melko nopeasti majoituksen saatuamme lahdimme kansallispuistoon joka oli muutaman minuutin kavelymatkan paassa. Varasimme saman tien ensimmaisen retkemme maailman pisimpaan riippusiltakavelyyn (480 metria), Canopy Skywalkiin joka eteni n. 20 metrin korkeudessa. Ylapuolelta sademetsa nayttaa taysin erilaiselta ja opas osasi kertoa mukavia faktoja ja tarjosi myos paikallisten nakokulman puiden kaatamisen syihin. Yksi yli satavuotias puu saattoi olla arvoltaan yli 10000 dollaria joka vastaa n. 3 vuoden palkkaa! Skywalkin jalkeen paatimme tehda nopean patikoinnin Paku-vesiputoukselle. Oppaat olivat varoitelleet matkalla vaijyvista iilimadoista mutta (valitettavasti) emme tormanneet yhteenkaan. Paastyamme vesiputoukselle paatimme pulahtaa hetkeksi uimaan. Alla muutama kuva skywalkilta ja vesiputoukselta.













(huomatkaa kaljamaha)







Illalla ja yolla meita pitivat viela hereilla lahibaarissa bailaavat hollantilaiset (kuinka pitkaan ihminen jaksaa huutaa WUU?) ja talon valikattoon pesiytynyt lintu.

Monday, October 31, 2011

Bakoon! (huomatkaa sanaleikki)

Bako Bazaar ja uuden kameran panoraama-testailua


Lahdimme bussilla Bakon kansallispuistoon puolen paivan aikaan. Aamupalaksi olimme ostaneet edellisena iltana viikonloppumarkkinoilta hedelmia (myos paikallisia 'jannittavyyksia' niin ku Tytti sanois) ja aamulla nappasimme mukaan viela latyt joissa toisessa oli sardiineja ja toisessa perinteisesti sokeria. Bussimatka vei meidat Bako Bazaarille jossa meille selvisi etta vesi oli niin alhaalla etta paasisimme veneella Bakon kansallipuistoon vasta pari tuntia myohemmin. Hengailtiin sitten paikallisten asuinalueella ja katseltiin tavallista elamaa sen aikaa etta vesi oli noussut sopivalle tasolle. Tutustuimme kahteen saksalaiseen tyttoon jotka jakoivat meidan kanssa veneen (ja kulut) puistoon.Venematka oli aivan upea ja naimme paljon kauniita maisemia matkalla. Pienia otteita matkasta alla olevassa videossa!



Bako Bazaar ja paikallinen kalastaja

Bakoon!

Vesimerkkeja

Kun n. 25 minuutin venematkan jalkeen vihdoin paasimme puistoon oli nakyma paratiisimainen - merta, sademetsaa, kallioita ja hiekkarantaa. Teimme nopeasti check-inin hostelliin ja lahdimme katselemaan ymparistoa. Paatimme tehda nopean vaelluksen laheiseen rantaan ennen pimean tuloa. Matkaa oli n. 800 metria mutta viidakossa lyhyetkin matkat nousuineen ja laskuineen tuntuvat todella rankoilta! Ranta oli lahes taydellinen! Vesi oli todella lamminta, ymparilla oli sademetsaa, kallioita ja ylapuolella kirkas taivas. Vesi oli hieman sameaa mutta eipa se paljon meidan pulikointia haitannut. Lisaksi olimme (aluksi) rannalla kahdestaan. Tama oli juuri sita mita talta reissulta tultiin hakemaan!

Perilla!

Matkalla rannalle

Vihdoinkin!


Auringonlasku Bakolla

Life's good!
Uinnin aikana sai hieman myos jannittaa, silla viidakossa asuvat Makaki-apinat tykkaavat ryostella ihmisilta ruokaa ja juomista. Rannalle tullessamme naimme kivella istuvan Makakin joten oletimme etta ryostoretkia repulle oli tiedossa. Onneksi rannalle tuli pian kuitenkin muita ihmisia joten apinat eivat talla kertaa saaneet saalista. Uinnin jalkeen kavelimme takaisin puiston paarakennuksille suihkuun ja syomaan ylihintaista, huonoa ruokaa. Kello 20.00 starttasi yokavely jossa bongasimme myos paljon mielenkiintoisia elaimia, kaloja, sammakoita ja muita otokoita. Paikallisten oppaiden kielitaso oli hieman vajaavaista silla jokaisen elainlajin kohdalla he osasivat sanoa englanniksi vain elainkunnan nimen (spider, cricket, jne). Taman jalkeen menimmekin rattivasyneina nukkumaan. Majoitus oli ihan valttava: huoneessa ei ollut ilmastointia, mutta kuitenkin kaksi tuuletinta. Moskiitot eivat olleet mikaan iso ongelma ja mina (Pekka) nukuin yoni loistavasti. Tytti ei ilmeisesti sitten ihan niin hyvin.

Bongaa otokka

"Frog. Frog. Is a frog." -opas

Mukavien 12 tunnin younien jalkeen herasimme uuteen paivaan ja uusiin seikkailuihin. Puistossa on n. 10 erimittaista reittia ja halusimme vaeltaa hieman syvemmalle saaren viidakoihin ja mahdollisesti myos mereen uimaan. Valitsimme ns. Tajor-reitin jonka matkalla on myos 'vesiputous' (oikeasti pieni koski tai virta). Reitti oli kartan mukaan n. 2,75 kilometria yhteen suuntaan joten yhteensa kavelemista tulisi n. 5,5 km. Lahdimme iloisina matkaan ja huomasimme nopeasti muutaman asiaa: ensinnakin, sademetsassa on todella, todella kuumaa ja kosteaa. Vaatteet kastuvat hiesta n. 5 minuutin kavelyn jalkeen eivatka kuiva sitten millaan! Toiseksi, viidakossa kavely on TODELLA rankkaa. Jo kilometrin matka tuntuu todella rankalta ja vasyttavalta. Kolmanneksi, vetta ei voi varata mukaan liikaa.

Bakon reittikartta. Ensimmainen rantakohde oli Telok Baku ja toisen paivan reitti oli Tajor waterfall + Tajor beach + lisaseikkailut.
Maasto vaelluksen aikana vaihteli valtavasti ja naimme matkalla tiheaa sademetsaa, vitivalkoista kalliota ja kosteikkoa. Naita reitteja on aivan turha yrittaa kuvailla, ne taytyy kokea ja nahda! Meteli on korvia huumaava kun viidakon asukit ilmoittavat lajitovereilleen rumien ja kompeloiden ihmisten tulosta. Luonnollisesti emme saastyneet myoskaan sekoiluilta: kun olimme ohittaneet vesiputouksen ja koitimme loytaa uimarannan, kavelimme eraasta risteyksesta harhaan ja eksyimme vaaralle polulle. Ehdimme kulkea harhapolkuja n. kilometrin verran (tassa vaiheessa ei todellakaan mikaan kevyt matka) kun huomasimme virheen ja lahdimme takaisin.

Matkalla ei-minnekaan

Paikalliset ovat oikeassa: Kumikenka se miehen tiella pitaa.

Loysimme lopulta oikean risteyksen ja paatimme koittaa viela rannalle uimaan - nayttihan matka kartalla mitattomalta. Tietystihan se oli pelkkaa jyrkkaa laskua alas rantaan jossa huomasimme etta laskuvesi oli vienyt rantaviivan jonnekin puolen kilometrin paahan. Ei siis paasty uimaan! En ole kovin monesti elamani aikana ollut niin uupunut, janoinen ja vasynyt. Totaalinen luovutus ja luonnon armoille heittaytyminen kavi hetken mielessa, mutta Tytin tarjoamat hedelmat ja vesi antoivat sen verran lisaenergiaa etta jaksoimme jotenkin takaisin vesiputoukselle. Kavimme lillumassa kylmassa vedessa ja soimme loput evaat ja lahdimme kavelemaan 'kotia' kohti.

Tytti "Lara Croft" Kallioniemi
Paasimme pitkan vaelluksen jalkeen takaisin leiriin jossa bongasimme viela paljon Makakeja ja myos proboscis-, eli nena-apinan! Lopulta reissulle tuli matkaa n. 10 kilometria ja voin ihan rehellisesti myontaa etta matka oli TUSKAINEN. Lopussa pelottavan nakoinen Makaki esti viela paasyn kahvilaan veden ostoon ja Tytti joutui kiertamaan hieman kauempaa rannan kautta. Kavimme pikaiset suihkut, soimme ja joimme PALJON vetta. Yksi makaki yritti ryostaa viela nuudelit suoraan kadesta. Vene- ja automatkan jalkeen paasimme hostellille. Paiva oli antoisa joskin fyysisesti ja henkisesti erittain rankka. Nyt ollaan sitten paivitelty blogia muutama tunti ja ainakin mina olen taysin poikki. Huomenna sitten taas kohti uusia seikkailuja!

Verenhimoinen apina ahdisteli

Makakit chillaa