Showing posts with label singapore. Show all posts
Showing posts with label singapore. Show all posts

Sunday, December 11, 2011

Loitering in Singapore

Taalla kaupungissa saattaa saada sakot jos "rotvaa" eli venyy ja vanuu, eli oleskelee turhaan sellaisilla alueilla jossa niin ei saa tehda. Taalla saa sakot myos jos polttaa tupakkaa vaarassa paikassa, jos syo tai juo julkisissa kulkuvalineissa, jos sylkee tai mita vain. Jossain paikoissa on durian-kielto, enka ihmettele miksi. Tanaan kuitenkin venyimme ja vanuimme emmeka saaneet sakkoja tai vankeustuomiota.

Tarkoituksenamme oli lahtea kiertamaan Singaporen hienompi turistiseutu, mutta saaherra oli meita vastaan ja paatti etta koko aamun, paivan ja iltapaivan sataa. Kavaisimme teatterilla ihastelemassa joelle aukeavia maisemia ja sielta lahdimme eksymaan kaupunkiin. Eksyimmekin kivasti, silla tormasimme kansalliseen kirjastoon joka on 14-kerroksinen rakennus. Meilta meni yli puoli tuntia ennen kuin loysimme ensimmaistakaan kirjaa, ja sita ennen loysimme itsemme 5. kerroksen ulkoilmapuutarhasta ja 13. kerroksesta ihastelemassa maisemia. Kun viimein loysimme kirjoja kirjastosta, huomasimme niiden kaikkien olevan paperikantisia ja hyvin luetun nakoisia. Pekalle tama oli pettymys ja taytyy sanoa etta en minakaan ole koskaan nahnyt kirjastoa jossa on pelkastaan paperikantisia kirjoja. Eikos se nyt olisi ekologisesti fiksumpaa ostaa kovakantisia, jotka sailyvat pidempaan ehjina?

Kirjaston jalkeen suuntasimme Arab Streetille, viimeiselle etniselle alueelle joka meilta on nakematta. Se oli taynna varikkaita kaksikerroksisia taloja joiden sisalla oli sikalaisia ravintoloita ja muodikkaita paikallisten pienten suunnittelijoiden putiikkeja jotka toivat mieleeni Tukholman hipster-kaupat.

Tama paiva oli sikali vahan jamapaiva, etta emme tehneet mitaan kirjoittamisen arvoista. Kiertelimme illan Little Indiassa, jonka kadut olivat taynna (todellakin!) paikallisia ihmisia. Poliisi oli kadun paassa ohjaamassa liikennetta, lahinna siis jalankulkijoita, silla kaikki ihmiset olivat lahteneet sunnuntain kunniaksi liikkeelle. Ihanaa hulinaa.

Lahtotunnelmia Singaporesta

Lomamatka alkaa olla lopuillaan ja lahtoa lasketaan jo tunneissa. Singapore on ollut loistava viimeinen kohde ennen Eurooppaan ja kotiin paluuta, silla kaupunki on huomattavasti lahempana koto-Suomea kuin esimerkiksi Borneo. Hyvina puolina kaupungista voisi mainita arkkitehtuurin, ruuan ja oikeasti toimivan monikulttuurisuuden (ehka pinnan alla kuplii, ei voi tietaa...). Huonoina puolina sanon ainoastaan ihmispaljouden joka alkaa pidemman paalle ahdistaa.

Colonial posh!

Todisteeksi etta oltiin tuolla
Omia suosikkeja ovat olleet jo Tytin mainitsema Little India ja myos ns. ydinkeskusta jossa on kokoelma pilvenpiirtajia, kutsuvia ravintoloita ja vanhempaa, siirtomaa-aikaista arkkitehtuuria. En ole (viela) kaynyt Intiassa, mutta uskon etta jos ottaisimme satunnaisen alueen mista vaan Intian kaupungista, poistaisimme roskat seka kerjalaiset ja copy-pasteisimme sen tanne niin lopputulos olisi aikalailla vastaava. Ruoka on taivaallista ja ennen kaikkea yksinkertaista - tama on jo toinen kaupunki jossa syon mieluummin kasvisruokaa kuin lihaisia vaihtoehtoja (se toinen on Rooma) ja ihan vaan pelkastaan loistavan maustamisen vuoksi. Lisaksi ihmiset ovat iloisia ja ystavallisia, tosin valilla sadat ja sadat vastaantulevat nuoret miehet intensiivine katseineen hairitsevat. Niita on vaan niin paljon ja ne kaikki nayttaa niin samalta (em. poitsut varmaan ajattelis samalla lailla Suomessa)!

Taloja


Pakollinen turistireitti kiersi ydinkeskustassa sijaitsevaa jokivartta pitkin ja 'ei hitto'-, 'ei oo totta'- ja 'ihan alyton'-elamyksilta ei voinut valttya. Minkalaiselle ihmiselle tulee mieleen rakentaa LAIVA kolmen pilvenpiirtajan paalle? Tai tehda kaksi durianin muotoista teatterirakennusta? Tai muuten vaan rakentaa pieni alue niin tayteen liian suuria rakennuksia? Tuntuu etta tanne on lainattu kaikista mahdollisista kulttuureista hienoimmat jutut (kuten aiemmin kirjoittelin jo copy-pasteilusta) ja luotu niiden valille taydellisesti toimiva, siisti yhteiskunta.


Laiva pilvenpiirtajien paalla. Niin, laiva pilvenpiirtajien paalla.

Mutta kyllahan taalla rahaa menee...

Saturday, December 10, 2011

Pekan painajainen: joululahjojen ostelua

Tama paiva ei ollut Pekan mieleen: joululahjojen ostelua (yksille ihmisille vaan) Orchard Roadilla. Kiertelimme ja kaartelimme niita monia ostoskeskuksia ja tyrmistelimme jarkyttavan kalliita design-liikkeiden hintoja. Laskimme etta tama koko matkamme lentoineen, majoituksineen ja ruokineen paivineen maksoi meilta molemmilta yhta paljon kuin viisi-kuusi Versacen mekkoa maksaa, ei edes mitaan haute couture vaan ihan perus. Hui. Kiva niita kauppoja on silti katsella, samaten niita hotelleja jotka on rakennettu ostoskeskuksiin, niiden edella mainittujen design-liikkeiden kylkeen. Yhdesta kalliista ostoskeskuksesta loysimme ihanan luomukaupan (suunnattu rikkaille ihmisille) jossa myytiin kaikkea ihanaa luomuhompotysta ja tuontituotteita. Joulukinkun olisi taalta saanut hintaan 85 SGD, eli jotain 50 euron luokkaa...

Olimme jo ensimmaisena Singaporen paivana bonganneet ihanan kirjakaupan, Kinokuniya, joten menimme sinne pakoon kaupungin hulinaa. Tama kauppa oli vahan samanlainen kuin eilinen Mustafa Center: mita kirjaa taalta ei loydy, sita ei ihminen tarvitse. Englannin-, japanin-, kiinan-, saksan-, ja ranskankielisia kirjoja notkuvien hyllyrivistojen taydelta. Pekan verenpaine laski taalla taas normaaleihin lukemiin hanen tanssahdellessaan hyllyjen valissa. Mina keskityin lahinna sarjakuviin ja keittokirjoihin. Se tosin yllatti etta taalla myytavat kirjat olivat miltei kaikki paperikantisia, kovakantiset kirjat maksoivat tuplasti enemman.

Illalla jatkoimme luomu-teemaa sattumalta menemalla Little Indiassa sijaitsevaan City Square Malliin, joka on Singaporen ensimmainen eko-ostoskeskus. Se on omien sanojensa mukaan rakennettu mahdollisimman luonnonmukaisesti ja vahan luontoa rasittaen. Sen pihalla oli jattimainen Pokemon-joulukuusi (...) jonka led-jouluvaloihin lapset saivat polkea erikoispyorilla sahkoa. Mina kavin herkuttelemassa halvalla sushilla, ja talla valin Pekka kuorrutti ravintolan soijakastikkeella jota loytyy varmaan vielakin jokaisesta joulukoristeesta ja kattopalkeista. Kavimme myos ihastelemassa kahta taalla sijaitsevaa luomukauppaa ja oli mukavaa huomata etta ei sen luomun taydy aina olla ihan hirvean kallista.

Ai niin, lomamme lopun lahestymisen kunniaksi avasimme viinipullon ja maistuihan se vahan huonompikin punaviini hyvalta seitseman viikon tauon jalkeen. Ja mikas tassa ollessa, hostellin terassilla istuessa, katsellessa paikallisten hulinaa. :)

Friday, December 9, 2011

Chinatownin temppelit

Tanaan suuntasimme Little Indiasta Chinatowniin. Kansainvalista! Sita ennen kuitenkin kavimme sekoilemassa taalla kotikonnuillamme sijaitsevassa Mustafa Centerissa joka on 24/7 ostoskeskus josta saa KAIKKEA. Mita sielta ei saa, sita ei ihminen voi tarvita. Oikeasti, siella oli pelkastaan esim. kuulokkeita kymmenen hyllyllista. KYMMENEN. Kokonainen hylynmitta hiustenkuivaimia ja -kihartimia. Riisinkeittimia moneen lahtoon. Jokaisen kannykkamerkin oma tiski, ja taman lisaksi viela muutama tiski jossa myytiin kaikkia merkkeja. Kultakoruja niin monessa muodossa etta silmia haikaisi. Ja kelloja! Takalaiset rakastavat kelloja. Suklaata 25 hyllyllista. Apteekki-osasto joka jakautui moneen huoneeseen. Pelkastaan tiikeribalsamia kaksi hyllyllista. Ja deodorantteja LIIOTTELEMATTA 15 hyllyllista. Pekka todistaa taman! :D

Rullaportaat puistossa. Only in Singapore!
Sitten sinne Chnatowniin. Pekka bongasi hostellilta lainaamastamme Lonely Planet Singapore-oppaasta pari mielenkiintoiselta kuulostavaa temppelia, Sri Mariamman Temple ja Buddha Tooth Relic Temple. Kavelimme taas suut auki ohittaen kansallismuseon ja henkilokohtaisen suosikkini, postimerkkimuseon. Siella olisi ollut Tintti-nayttely, mutta paatimme olla menematta sinne ellei joku paiva satu olemaan tylsaa (pyh).

Chinatown oli kuin eri maailma. Yllattaen. Kauniita vanhoja taloja (niiden jattimaisten korkeiden toimistorakennusten lomassa), kaikenmaailman yrttikauppoja, syotavien linnunpesien-museo, taikauskoista hompotusta ja punaista ja kultaista varia kaikkialla. Paperilyhtyja, vilkuvaloja, viuhkoja, miekkoja, jadea, turistikraasaa ja niita temppeleita. Ensin menimme hindutemppeliin nimelta Sri Mariamman Temple, joka oli miltei puolen korttelin kokoinen. Sisalle mentaessa kengat piti luonnollisesti ottaa pois ja ovella perittiin (temppelin hyvaksi meneva) nimellinen maksu jos aikoo kayttaa kameraa. Satuimme paikalle haiden ja kastetilaisuuden aikaan. Ilmassa leijaili ihana suitsukkeiden tuoksu ja temppelin varikkaat eri alueet oli pyhitetty eri jumalille. Kaunista.

Hindujen haat

Hindujen kastetilaisuus

Yksi temppelin monista koristeista


Lounasaikaan suuntasimme Pekan Lonely Planetista bongaamaan intialaiseen ravintolaan (yllatys). Ravintola, Annalakshmi, tarjoilee ainoastaan kasvisruokaa jossa ei ole sipulia eika valkosipulia (hairitsevat ruoansulatusta ja nainollen meditointia), ja se toimii vapaaehtoisvoimin. Buffet-poyta notkui herkkuja, ja kylliksemme syotyamme kiitimme, maksoimme parhaaksi katsomamme summan (15 SGD) ja suuntasimme taas kerran tyytyvaisina seuraavaan temppeliin jonka olimme bonganneet matkan varrella, eli suunnitelmat muuttuvat taas!

Seng Wong Beo Temple on buddhalaistemppeli joka on omistettu Kaupungin Jumalalle, joka kaitsee ja huolehtii asukaiden hyvinvoinnista ja vie kuolleiden sielut manalaan. Se on myos ainoa temppeli Singaporessa joka viela nykyaan vihkii kuolleita (?).

http://en.wikipedia.org/wiki/Ghost_marriage_(Chinese)

Tamakin temppeli oli todella kaunis, rauhan tyyssija. Varikas, suitsukkeilta tuoksuva, taynna erilaisia Buddhan kuvia ja patsaita. On mohomahaista nauravaa Buddhaa ja kaveriansa vahan coolimpaa Buddhaa. Tamakin paikka oli kiinalaisen perinteen mukaan vahan kitsh, mutta silti hieno. Ostin sielta suitsukkeita ja sytytin ne tietamatta yhtaan miten minun olisi pitanyt menetella. No, tuskin mikaan maailmankaikkeuden voima minuun suuttui. Poislahtiessamme paasimme viela todistamaan kiinalaispariskunnan ilmeisesti ennustustuokiota. Rouva oli polvistunut pyhalle alueelle ja heitteli sielta punaisia puupalikoita lattialle, herran samalla hopistessa jotain, keraillessa palikoita ja kumarrellen Buddhalle. Rouva naytti nyrpealta, kenties ennustus ei mennyt ihan niinkuin han olisi halunnut?

Buddhan hammas-temppeli


Ulos paastyamme naky oli vahan absurdi: Olemme juuri olleet pienessa ja intiimissa temppelissa, mutta ulkona meita odotti taas huiman korkeat toimistorakennukset ja viiden tahden hotellit. Katseet ylospain suunnattuna, suut auki lahdimme kohti seuraavaa temppelia, sita Buddhan hammas-tsydeemia. Sekin oli todella suuri ja yltakyllainen. Ehka vahan jopa liikaakin. Jai vahan tyhma olo, silla siella myytiin, myytiin ja myytiin (lahinna turisteille) kaikkea mahdollista: koruja, kultakolikoita, pyhia kaaroja, kirjoja, teeta, lehtia, kannykkakoruja ja t-paitoja. Silti taallakin temppelissa ramppasi paikallista vakea rukoilemassa ja rauhoittumassa, niin nuoria bisnesmiehia kuin vanhoja muoreja. Lahteissamme satuimme viela nakemaan ja kuulemaan kun salintays ihmisia rukoilee hypnotisoivan monotonisesti parin tyypin rummuttaessa hiljalleen. Tassa temppelissa muuten oli varmaan yli 20000 Buddhan kuvaa!

Buddhahan se siina!
Ilta meni taas tuttuun tapaan omilla hoodeilla Little Indiassa ihmisia ihmetellen ja taivaallisen hyvaa KASVISruokaa syoden. Pekalta muuten lipsahti taas lausahdus "Kylla se nyt vaan niin on etta ruoka ei todellakaan tarvitse lihaa ollakseen hyvaa". Khihi. :)

Thursday, December 8, 2011

Orchard Road & Little India: Kuin kaksi eri maailmaa

Tana aamuna paatimme lahtea kappailemaan kohti Orchard Roadia, tuota kuuluisaa ostoskatua. Jo matka sinne oli kokemus, silla nyt oikeasti vasta aloimme tajuta miten suuri kaupunki Singapore on: korkeita rakennuksia korkeiden rakennusten peraan, ostoskeskuksia vieri vieressa ja ihmisia ja metelia joka puolella. Orchard Roadille paastyamme pystyimme vain aukomaan suutamme ja nauramaan samalla kun ohittelimme niita korkeita rakennuksia ja ostoskeskuksia joita sitten meinaan taalla riittaa! Koko katu, varsinkin nain joulun alla, on ihan overi. Joka puolella kimaltaa ja soi, ja mihin tahansa paasi kaannatkin, siella on joku haute couture-liike (Pradalla on laskujeni mukaan ainakin muutama kauppa kyseisella kadulla, samoin Diorilla, LV:lla ja niilla muilla okyliikkeilla)!

Tytti tavaroiden taikamaailmassa
Lahdimme liikkeelle kadun toisesta paasta siina kymmenen maissa jolloin oli viela mukavan rauhallista, tosin aika moni paikka oli viela kiinni. Aikamme talsittuamme puikahdimme sisalle johonkin monista ostoskeskuksista ja huomasimme etta ne eivat jatku pelkastaan monia kerroksia maanpinnan ylapuolelle vaan myos maan alle. Teiden alla ja niiden paalla luikertelee ostoskeskuksia yhdistavia kaytavia ja pari metroasemaa. Taalla ei tarvitsisi nahda paivanvaloa ollenkaan jos ei haluaisi! Aikamme niita kaytavia pitkin ostoskeskuksesta toiseen vaelleltuamme paasimme ulos silmiamme siristellen ja huomasimme etta silla valin koko kaupunki oli herannyt eloon ja kadut olivat yhtakkia taynna ihmisia. Aivan kuin joku olisi painanut nappia ja PUF! ihmiset olisivat vain ilmestyneet sinne. Saimme kulutettua melkein koko paivan vain siihen etta kavelimme kadun paasta paahan (ja kaytiin kaupoissa ihan vahan).


Panoraamaa yhdesta niista kymmenista ostoskeskuksista
Ilta meni ihmetellessa naapurustoamme Little Indiaa. Ihana paikka taynna vareja, valoja ja ihania, huumaavia hajuja! Ihmisia tulee ja menee puikkelehtien autojen ja polkupyorien valissa. Kadut taalla ovat enimmakseen kapeita yksisuuntaisia ja paasaantoisesti ihmiset kavelevat keskella katua, ja jos auto haluaa paasta ohitse, se toottaa merkiksi. Voin kuvitella etta talta Intiassa tuntuu, tosin tama taitaa olla siloiteltu versio ilman koyhia kerjalaislapsia, roskia ja koyhyytta. Mita nyt tuossa nurkilla kokoontuu paikalliset kaljaveikot, mutta ne ovat paljon suomalaisia vastineitaan rauhallisempia ja vaivattomampia. Kaytiin muuten taas syomassa intialaista ruokaa yhdessa paikallisten tayttamassa ravintolassa, oltiin ainoat lansimaalaiset siella ja ilmeisesti sen takia meita katsottiin pitkaan ja naurettiin. Tai sitten sen takia etta mentiin istumaan ainoaan vapaana olevaan poytaan ulos, ja ilmeisesti ulkona ei olisi saanut syoda. No, silti meille tarjoiltiin mahan taydelta herkkuja. Om nom.

Little India


Wednesday, December 7, 2011

Hei hei Borneo!

 Viimeinen aamu Borneolla. Rinkat pakaten ja viela viimeinen pyorahdys keskustassa etsimassa kadonnutta huiviani. Kyllahan se loytyi vanhasta hostellistamme, mutta lukkojen takaa ja avaimenhaltija ei ollut maisemissa. Lieko joku henkilokunnasta ottanut omakseen... Saali, se oli lempihuivini.


Minun aikoja sitten Berliinista ostamani kangaskassi, jonka hiiret (tai muurahaiset) taalla soivat  ja jota sukellusreissuilla kaytimme laukkuna, jai KKn roskaponttoon


Kiitokset ja kumarrukset, halit ja yhteiskuvat, suunta lentokentalle (bussi Wawasan Squarelta 2.terminaaliin RM1,5). Kentalla check-inin tehtyamme huomasimme etta ainoat siedettavat (ja halvat) ruokapaikat olivat passintarkastuksen tuolla puolen. Siispa tilasimme odotusterminaalin ainoasta ruokapaikasta ylihintaisen snack-lautasen (salaattia heilla ei tanaan ollut ollenkaan saatavilla, sorry) ja matkamme kalleimman pulloveden. Koneeseen boarding tapahtui myohassa tottakai, mutta silti perille saavuttiin yli 40 minuuttia etuajassa. AirAsia <3. Koska emme olleet maksaneet paikkalipuista, jouduimme istumaan eri puolilla konetta. Tuo pari tuntia onkin pisin aika jonka olemme olleet erossa viimeisen kuuden viikon aikana. Etta hyvaa haamatkaa vain. :)

Jules, Jinny, hippi ja tuplahippi. Iloista sakkia!

Perilla Singaporessa hyppasimme lentokentalta lahtevaan metroon eli MRT:hen, hurautimme Bugis-asemalle ja kuin vanhat tekijat konsanaan kavelimme Little Indiaan hostellillemme jossa meita odotti kaksi petia dormissa. Huutavan nalkaisina suuntasimme laheiseen intialaiseen ravintolaan, joita muuten tassa lahistolla riittaa syysta sattuneesta, soimme taivaallista ruokaa ja loppuillan vietimme ruokaa sulatellen talsien Bugis Streetilla, Singaporen ehka kyseenalaisimmalla kuuluisalla ostoskadulla. Tama kaupunki on kuin toinen maailma unisen, "pienen" Kota Kinabalun jalkeen. Ihanaa!

Jannittavaa intialaista ruokaa, Special Dinner, jonka paikalliseen tapaan soimme kasin. Hauskaa touhua! Oranssi avaimenperalta nayttava kasa oli jalkiruoka joka koostuu sokerista, rasvasta ja vahan jauhosta. Om nom!

Tuesday, October 25, 2011

Singapore ja jetlag

Terve kaikille,



Saavuttiin Singaporeen eilen neljan aikaan paikallista aikaa kun takana oli n. 16 tuntia matkustamista. Yolento meni yllattavan hyvin, saatiin molemmat nukuttua kohtuullisesti olosuhteet huomioon ottaen. Oli outoa etta samassa tilassa oli niin paljon hiljaisia ihmisia, edes lapset eivat kitisseet. Singaporessa oltiin aivan hukassa ja unohdettiin ensin tayttaa maahantulolomakkeet, hups. Lampoaalto iski ensimmaisen kerran metroasemalla ja kuumuus ja kosteus on aivan mieletonta!

Hostellihuone oli mukava ja hiljainen vaikka vieressa oli baari. Kylma suihku oli ainakin aluksi aika haastava juttu, mutta eikohan siihenkin tassa seitseman viikon aikana totu. Kaytiin syomassa myos katukeittion antimia (mina otin kanaa riisilla ja tytti tofua riisilla, yht. 3 euroa) ja katselemassa kaupungin vilinaa ja kauppoja. Ja vilinaahan riitti, hyvanen aika!
EDIT. 10.11. Tama on ollut tahan mennessa ainoa tofu-ruoka jossa ei ole lihaa. (Yritin Kuchingissa tilata tofua, mutta kappas, siina oli taytteena LIHAA.)

Nyt takana kevyet 10 tunnin younet ja edessa toipumista jetlagista. 14.45 lahtee lento kohti Kuchingia ja sitten oltaisiin `virallisesti` lomakohteessa.

Iloiset (kalpeat) haamatkalaiset hostellin aulassa