Bakoon! (huomatkaa sanaleikki)

Bako Bazaar ja uuden kameran panoraama-testailua

Lahdimme bussilla Bakon kansallispuistoon puolen paivan aikaan. Aamupalaksi olimme ostaneet edellisena iltana viikonloppumarkkinoilta hedelmia (myos paikallisia 'jannittavyyksia' niin ku Tytti sanois) ja aamulla nappasimme mukaan viela latyt joissa toisessa oli sardiineja ja toisessa perinteisesti sokeria. Bussimatka vei meidat Bako Bazaarille jossa meille selvisi etta vesi oli niin alhaalla etta paasisimme veneella Bakon kansallipuistoon vasta pari tuntia myohemmin. Hengailtiin sitten paikallisten asuinalueella ja katseltiin tavallista elamaa sen aikaa etta vesi oli noussut sopivalle tasolle. Tutustuimme kahteen saksalaiseen tyttoon jotka jakoivat meidan kanssa veneen (ja kulut) puistoon.Venematka oli aivan upea ja naimme paljon kauniita maisemia matkalla. Pienia otteita matkasta alla olevassa videossa!

Bako Bazaar ja paikallinen kalastaja

Bakoon!

Vesimerkkeja

Kun n. 25 minuutin venematkan jalkeen vihdoin paasimme puistoon oli nakyma paratiisimainen - merta, sademetsaa, kallioita ja hiekkarantaa. Teimme nopeasti check-inin hostelliin ja lahdimme katselemaan ymparistoa. Paatimme tehda nopean vaelluksen laheiseen rantaan ennen pimean tuloa. Matkaa oli n. 800 metria mutta viidakossa lyhyetkin matkat nousuineen ja laskuineen tuntuvat todella rankoilta! Ranta oli lahes taydellinen! Vesi oli todella lamminta, ymparilla oli sademetsaa, kallioita ja ylapuolella kirkas taivas. Vesi oli hieman sameaa mutta eipa se paljon meidan pulikointia haitannut. Lisaksi olimme (aluksi) rannalla kahdestaan. Tama oli juuri sita mita talta reissulta tultiin hakemaan!

Perilla!

Matkalla rannalle

Vihdoinkin!

Auringonlasku Bakolla

Life's good!

Uinnin aikana sai hieman myos jannittaa, silla viidakossa asuvat Makaki-apinat tykkaavat ryostella ihmisilta ruokaa ja juomista. Rannalle tullessamme naimme kivella istuvan Makakin joten oletimme etta ryostoretkia repulle oli tiedossa. Onneksi rannalle tuli pian kuitenkin muita ihmisia joten apinat eivat talla kertaa saaneet saalista. Uinnin jalkeen kavelimme takaisin puiston paarakennuksille suihkuun ja syomaan ylihintaista, huonoa ruokaa. Kello 20.00 starttasi yokavely jossa bongasimme myos paljon mielenkiintoisia elaimia, kaloja, sammakoita ja muita otokoita. Paikallisten oppaiden kielitaso oli hieman vajaavaista silla jokaisen elainlajin kohdalla he osasivat sanoa englanniksi vain elainkunnan nimen (spider, cricket, jne). Taman jalkeen menimmekin rattivasyneina nukkumaan. Majoitus oli ihan valttava: huoneessa ei ollut ilmastointia, mutta kuitenkin kaksi tuuletinta. Moskiitot eivat olleet mikaan iso ongelma ja mina (Pekka) nukuin yoni loistavasti. Tytti ei ilmeisesti sitten ihan niin hyvin.

Bongaa otokka

"Frog. Frog. Is a frog." -opas

Mukavien 12 tunnin younien jalkeen herasimme uuteen paivaan ja uusiin seikkailuihin. Puistossa on n. 10 erimittaista reittia ja halusimme vaeltaa hieman syvemmalle saaren viidakoihin ja mahdollisesti myos mereen uimaan. Valitsimme ns. Tajor-reitin jonka matkalla on myos 'vesiputous' (oikeasti pieni koski tai virta). Reitti oli kartan mukaan n. 2,75 kilometria yhteen suuntaan joten yhteensa kavelemista tulisi n. 5,5 km. Lahdimme iloisina matkaan ja huomasimme nopeasti muutaman asiaa: ensinnakin, sademetsassa on todella, todella kuumaa ja kosteaa. Vaatteet kastuvat hiesta n. 5 minuutin kavelyn jalkeen eivatka kuiva sitten millaan! Toiseksi, viidakossa kavely on TODELLA rankkaa. Jo kilometrin matka tuntuu todella rankalta ja vasyttavalta. Kolmanneksi, vetta ei voi varata mukaan liikaa.

Bakon reittikartta. Ensimmainen rantakohde oli Telok Baku ja toisen paivan reitti oli Tajor waterfall + Tajor beach + lisaseikkailut.

Maasto vaelluksen aikana vaihteli valtavasti ja naimme matkalla tiheaa sademetsaa, vitivalkoista kalliota ja kosteikkoa. Naita reitteja on aivan turha yrittaa kuvailla, ne taytyy kokea ja nahda! Meteli on korvia huumaava kun viidakon asukit ilmoittavat lajitovereilleen rumien ja kompeloiden ihmisten tulosta. Luonnollisesti emme saastyneet myoskaan sekoiluilta: kun olimme ohittaneet vesiputouksen ja koitimme loytaa uimarannan, kavelimme eraasta risteyksesta harhaan ja eksyimme vaaralle polulle. Ehdimme kulkea harhapolkuja n. kilometrin verran (tassa vaiheessa ei todellakaan mikaan kevyt matka) kun huomasimme virheen ja lahdimme takaisin.

Matkalla ei-minnekaan

Paikalliset ovat oikeassa: Kumikenka se miehen tiella pitaa.

Loysimme lopulta oikean risteyksen ja paatimme koittaa viela rannalle uimaan - nayttihan matka kartalla mitattomalta. Tietystihan se oli pelkkaa jyrkkaa laskua alas rantaan jossa huomasimme etta laskuvesi oli vienyt rantaviivan jonnekin puolen kilometrin paahan. Ei siis paasty uimaan! En ole kovin monesti elamani aikana ollut niin uupunut, janoinen ja vasynyt. Totaalinen luovutus ja luonnon armoille heittaytyminen kavi hetken mielessa, mutta Tytin tarjoamat hedelmat ja vesi antoivat sen verran lisaenergiaa etta jaksoimme jotenkin takaisin vesiputoukselle. Kavimme lillumassa kylmassa vedessa ja soimme loput evaat ja lahdimme kavelemaan 'kotia' kohti.

Tytti "Lara Croft" Kallioniemi

Paasimme pitkan vaelluksen jalkeen takaisin leiriin jossa bongasimme viela paljon Makakeja ja myos proboscis-, eli nena-apinan! Lopulta reissulle tuli matkaa n. 10 kilometria ja voin ihan rehellisesti myontaa etta matka oli TUSKAINEN. Lopussa pelottavan nakoinen Makaki esti viela paasyn kahvilaan veden ostoon ja Tytti joutui kiertamaan hieman kauempaa rannan kautta. Kavimme pikaiset suihkut, soimme ja joimme PALJON vetta. Yksi makaki yritti ryostaa viela nuudelit suoraan kadesta. Vene- ja automatkan jalkeen paasimme hostellille. Paiva oli antoisa joskin fyysisesti ja henkisesti erittain rankka. Nyt ollaan sitten paivitelty blogia muutama tunti ja ainakin mina olen taysin poikki. Huomenna sitten taas kohti uusia seikkailuja!

Verenhimoinen apina ahdisteli

Makakit chillaa

Tomb Raider-maisemia, liftausta ja lepakoita

Tanaan paatimme lahtea katsomaan Kuchingin lahella olevia luolia nimelta Fairy Cave ja Wind Cave. Paikalle paasy oli hieman haastavaa - ensin mentiin bussilla Bau-nimiseen kylaan n. tunnin matkan paahan. Bussiasemalla ystavallinen vanha herra tarjosi meille kyytia kohtuuhintaan ja niin lahdettiin kohti ensimmaista luolaa, Fairy Cavea. Mies jutteli iloisesti koko matkan, heitti kiepin Wind Caven kautta (nayttaakseen meille etta tassa on se toinen luola: "Here, Wind Cave. Wind Cave here. This is Wind Cave. Entrance here. There Wind Cave. Entrance. Entrance Wind Cave."). Lopulta paastiin Fairy Caveen iloisten vilkutusten saattelemina ("Fairy Cave here. This is Fairy Cave. Fairy Cave, yes...").

Perilla kiivettiin portaita ylos, pienempia rappusia viela ylemmas, ja nakyma joka sen jalkeen meille aukesi oli henkeasalpaava! Siis hitsi! Tunsin pakottavaa tarvetta soittaa ystavalleni Miialle, silla nakyma oli kuin suoraan Tomb Raider-peleista: jattimainen luola taynna korkeuksiin luikertelevia portaita, tippukivia, kivimuodostelmia ja siella taalla vehreaa kasvillisuutta. Syvemmalla luolassa oli pimeaa kuin... no, luolassa. Onneksi oli otsalamppu mukana, tosin taytyy myontaa etta silti vahan jannitti (Pekkaa kuulemma EI).

Fairy Cave

Fairy Cave ja joku hippi

Aikamme suut auki kuljeksittuamme saimme tarpeeksi Fairy Cavesta ja sisalla vallitsevasta saunan kaltaisesta ilmastosta, suuntasimme kavellen kohti Wind Cavea joka sijaitsee viiden kilometrin paassa. Aikamme talsittuamme kuumuus vei voiton ja paatimme kokeilla liftausta, ja tallakin kertaa onni suosi rohkeaa; auto pysahtyi melkein samoin tein. Paikallinen miesopettaja ja pieni tyttarensa toivat meidat perille Fairy Cavelle, joka oli Wind Caven jalkeen pieni pettymys, tosin hieno sekin. Pilkkopimeaan luolaan oli tehty puiset kavelysillat joita pitkin kuljettiin lepakoiden suhahdellessa silmien editse, ja tippukivien vieressa oli kyltti jossa luki: "Stalactite". Kiitos tiedosta.

Bongaa kiilusilmainen kaveri (Wind Cave)

Luolista tarpeeksi saatuamme lahdimme talsimaan kohti bussipysakkia, jonne ei pitkallisen odotuksen jalkeen koskaan tullut bussia. Onneksi se sama ystavallinen vanha herra hurautti autollansa ohitsemme ja tarjosi taas iloisena kyytia, ja ehdimme juuri sopivasti viimeiseen Kuchingiin lahtevaan bussiin. Taalla pain muuten viimeinen bussi menee yleensa joskus neljan ja kuuden valilla.

Illalla ylitimme viela viereisen Sungai Santubong-nimisen joen romanttisesti pikku paatilla ja kavimme vetamassa paikallisessa hawker centerissa (katukeittiossa) natriumglutamaatti-overit riisin ja nuudelin kera. "Nam."

Semenggohin orangit, krokotiilit ja paikalliset kylahullut

Tanaan kavimme katselemassa orankeja ja krokotiileja laheisella luonnonsuojelualueella nimelta Semenggoh.  Olimme heranneet aamulla jo kuudelta (mieluinen aika Tytille) etta ehtisimme seuraamaan klo 9 ruokintaa. Matka taittui mukavasti bussilla perille asti jonka jalkeen kavelimme orankien luo n. 1,5 km. Ennen orankien tuloa kavimme tsekkaamassa krokotiilit jotka oli sullottu (liian) pieniin hakkeihin. Pelottavia ja kylmia otuksia, mutta myos jollain tapaa kiehtovia.

Lopulta ruokinta alkoi ja orankien ruokintapaikoille aseteltiin hedelmia. Ensin tulivat emo ja poikanen jonka jalkeen myos muutama nuorempi yksilo uskaltautui paikalle herkuttelemaan. Puiston tyontekijat tahdensivat meille etta valokuvia otettaessa salamaa ei MISSAAN NIMESSA saa kayttaa, silla orangit saattavat pelastya ja ahdistua siita. Tama ei kaikille dorkille mennyt jakeluun ja salamavalojen valkyttya aikansa, emo sai tarpeekseen ja lahti lahestymaan meita. Tilanne onneksi rauhoittui nopeasti ja rauhoittunut emo ja poikanen jaivat kavelytielle poseeraamaan ja mutustamaan aamiaistaan.

Yksi vanhempi uros yritti ovelasti menna toiselle ruokapaikalle syomaan omassa rauhassaan, mutta huomatessaan lahella olevat ihmiset se nappasi sylin tayteen banaaneja ja lahti liaania pitkin ruokailemaan puun latvaan. Ahneella on paskanen loppu, sanotaan. Melkein kaikki banaanit tippuivat maahan ja oranki jai puuhun mussuttamaan paria saalittavaa pikkubanaania.

Orankien bongailun jalkeen paatimme kavella viela lyhyen luontoreitin (900 m) jossa saimme ensikosketuksen sademetsaan: kuumaa, kosteaa ja aanekasta. Sirkat, sammakot ja muut monkiaiset pitivat ymparilla semmosta metakkaa etta korviin sattui. Reitti oli suhteellisen helppo mutta se oli ensimmaiseksi kavelyretkeksi mukava. Maantielle paastyamme paatimme kokeilla liftausta, ja saimmekin kyydin TODELLA nopeasti. Kyyti ei kuitenkaan mennyt aivan Kuchingiin asti vaan jaimme ns. 7 mile-alueelle eli taajamaan noin 11 kilometrin paahan kaupungista. Sielta ostimme autonrenkaista tehdyt 'Adidas Kampung' -kumikengat joita moni nettisivu suositteli sademetsiin ja vuoristoihin. Taman jalkeen soimme kiinalaisessa ravintolassa jossa meille jostain syysta naurettiin.

Bussimatkalla satuimme istumaan todella puheliaan herran viereen. Han kyseli meilta kaikenlaista: mista olemme kotoisin, mita kautta lensimme, milla lentoyhtiolla, missa hostellissa olemme yota. Kysyipa myos, tunnemmeko kenties puolalaista miesta nimelta Volfgang, ja kertoi meille etta Puolasta Suomeen lentaa parissa tunnissa. Kas, kylahullu! Mies taisi olla paikallinen kuuluisuus, silla kaikki bussissa istujat loivat meihin saalivia, myotatuntoisia katseita. Tyyppi palpatti koko pitkan matkan aina Kuchingiin asti (kohdisti sanansa Pekalle, niinkuin miehet taalla tekevat) ja bussista ulos paastyamme juoksimme varmuuden vuoksi kulman taakse.

Kylahullun tarjoamat ohjeet

Hyvin ansaittujen paivaunien jalkeen lahdimme tekemaan tuttavuutta paikallisten hawker-kojujen tarjonnan kanssa. Nuudeleita. Nam.

Singapore ja jetlag

Terve kaikille,

Saavuttiin Singaporeen eilen neljan aikaan paikallista aikaa kun takana oli n. 16 tuntia matkustamista. Yolento meni yllattavan hyvin, saatiin molemmat nukuttua kohtuullisesti olosuhteet huomioon ottaen. Oli outoa etta samassa tilassa oli niin paljon hiljaisia ihmisia, edes lapset eivat kitisseet. Singaporessa oltiin aivan hukassa ja unohdettiin ensin tayttaa maahantulolomakkeet, hups. Lampoaalto iski ensimmaisen kerran metroasemalla ja kuumuus ja kosteus on aivan mieletonta!

Hostellihuone oli mukava ja hiljainen vaikka vieressa oli baari. Kylma suihku oli ainakin aluksi aika haastava juttu, mutta eikohan siihenkin tassa seitseman viikon aikana totu. Kaytiin syomassa myos katukeittion antimia (mina otin kanaa riisilla ja tytti tofua riisilla, yht. 3 euroa) ja katselemassa kaupungin vilinaa ja kauppoja. Ja vilinaahan riitti, hyvanen aika!

EDIT. 10.11. Tama on ollut tahan mennessa ainoa tofu-ruoka jossa ei ole lihaa. (Yritin Kuchingissa tilata tofua, mutta kappas, siina oli taytteena LIHAA.)

Nyt takana kevyet 10 tunnin younet ja edessa toipumista jetlagista. 14.45 lahtee lento kohti Kuchingia ja sitten oltaisiin `virallisesti` lomakohteessa.

Iloiset (kalpeat) haamatkalaiset hostellin aulassa

Kohta lähdetään!

Viimeinen ilta kotimaassa moneen viikkoon.

Lähdettiin jo eilen Helsinkiin Pekan äidin luokse. Lähtö oli kaoottinen, tai ainakin minusta tuntui siltä. Mitähän kaikkea kotiin unohtui ja mitähän unohdettiin tehdä... Onneksi Pekalla oli kaikki langat käsissä joten minä sain keskittyä vain panikoimiseen. Junamatka lähijunassa kesti parisen tuntia ja minulla oli tuolla välin aikaa opetella käyttämään uutta iskun- ja kosteudenkestävää kameraamme (sillä saa muokattua kasvoille "dramaattisen katseen" tai "kovan ihon" ja voin kertoa että noista toiminnoista riittää minulle iloa varmaan koko seitsenviikkoiselle reissulle!).





Helsinki on ollut tänään kolea, harmaa ja sumuinen, ja täytyy sanoa että ei kyllä harmita lähteä täältä. Vierailtiin Pekan kanssa ystävillämme Aapolla ja Suvilla ja tässä vaihtuu kirjottaja Tytistä Pekaksi. Käytiin myös katsastamassa korkeakylttyyriä Gallen-Kallelan muodossa Helsingin taidemuseossa. En oo mikään erityinen taideihminen mutta Akselin maalaukset kolahti todella kovaa, varsinkin pari alla olevaa teosta:




'Tytin lemppari:



Tytti liikuttui näyttelyssä kyyneliin, hyvä alku häämatkalle siis.

Huomenna lento Frankfurtin kautta Singaporeen lähtee klo 18.50 ja perillä ollaan tiistain puolella paikallista aikaa
iltapäivällä. Singaporeen on luvattu saapumispäivällemme +30 C ja ukkosen ja sateen uhka. Ei paha.

Nyt iltapalaksi spelttilättyjä, hilloa ja luomumaitoa.

Matkavalmisteluja

Tänään laitetaan kämppää kuntoon (jääkaapin ja pakastimen tyhjennys + sulatus), tai siis minä laitan kun Tytti on bänditreeneissä. Kävin myös vaihtamassa rahaa ja testailin samalla uutta kameraa, alla kuvamateriaalia tapahtuneesta.

I'm rich, bitch!

1250 Malesian ringgittiä ja 62 Singaporen dollaria

Tarkoituksena olis siis lähteä tien päälle mahdollisimman kevyellä kuormalla ts. molempien laukut painaa varmaan lähtiessä kevyesti alle 10 kg. Vaatteet vie huomattavasti vähemmän tilaa kun Tytti tajus ostaa ostos-TV:stäkin tuttuja tyhjiöpakkauspusseja. Osa tavarasta ostetaan vasta paikan päältä (kävelykengät, iilimatosukat, taskulamput, pussilakanat, hyttysverkot yms.). Alla vielä kuva "oheiskrääsästä" jotka lähtee mukaan reissuun.

- Pekka

Matkakuumetta

Tänään on siis torstai ja maanantaina on edessä lähtö Borneolle. Tekemistä on paljon ja Tytti stressaa ja minä en. Emme ole juurikaan suunnitelleet matkaa mutta tämän verran on jo päätetty:

- La 22.10. menemme 15.37 lähtevällä junalla Helsinkiin
- Ma 24.10 klo 18.50 lähtee lento Helsingistä Frankfurtin kautta Singaporeen jossa ollaan yksi yö InnCrowd-hostellissa
- Ti 16.10. lennetään Singaporesta Kuchingiin
- 12.12. lähtee lento Singaporesta Helsinkiin

Tämän verran on siis vasta reissua suunniteltu, mutta suunnitelmissa olis ainakin viidakkoseikkailut, sukeltelut, auringonotot ja kaupunkimatkailut.

- Pekka