Pyöräilyä ja kirppistelyä berliiniläisittäin

Tänään se vihdoin koitti: KESÄ! 

Pariskunta muikeana, ja miksei olisi! (kuvaa ei ole muokattu ollenkaan vaikka siltä näyttää)

Lämpömittarin kohotessa jo aamusta reilusti yli kahdenkymmenen, päätimme lähteä kirppistelemään jo hyväksitodettuun (ja jo perinteeksi muodostuneeseen) Flohmarkt am Mauerparkkiin. Tällä kertaa meillä on pyörätkin alla, joten sinne polkaiseminen oli todella vaivatonta. Tosin minä, eli Tytti, olen pyöräillyt viimeisen kolmen vuorokauden aikana jo yhteensä noin 45 kilometriä, joten istumalihakset ja -luut alkoivat olla loppumatkasta jo koetuksella. :)

Jos viikko sitten (sään ollessa nihkeä, kolea ja pilvinen) puisto ja kirpputori olivat täynnä ihmisiä, niin tänään molemmat oli ammuttu täyteen. Sopu sijaa antaa ja aurinkoisella säällä muutenkin kaikki ihmiset ovat kauniita ja iloisia, joten meillä ei ollut vaikeuksia sujahtaa joukkoon iloiseen. Kiertelimme kirpputoria muutaman tunnin huomataksemme taas, että siellä todellakin myydään ihan kaikkea. Paljon berliiniläisten suunnittelijoiden vaatteita ja paikallisten taiteilijoiden töitä, varastontyhjennys-myyntipöytiä, antiikkimyyjiä, sekatavaramyyjiä, ruokaa ja juomaa. Tällä kertaa torikäyntimme kohokohta oli Pekan uusi, hieno kitara (johon saatiin kantolaukku hyvään hintaan mukaan) ja tähänastisen elämäni paras vegaaniburger (täysjyväleivällä, iduilla ja ihanilla sooseilla)!

Kameran superfiltteri ja damn hippies.

Kirpputorin viereinen puisto oli täynnä leppoisia ihmisiä: katusoittajia, taiteilijoita, nuoria, vanhoja, lapsiperheitä ja piknik-seurueita grilleineen. Yksi silmiinpistävä seikka oli se, että siellä oli puhdasta! Pari hassua pullonkorkkia siellä täällä, mutta muuten kaikki oli siivottu roskiksiin, jotka pursuilivatkin yli äyräidensä. Suomalaiset "piknik"-seurueet saisivat ottaa mallia saksalaisesta tehokkuudesta, joka ulottuu myös omien roskiensa keruuseen. :)

Mauerpark

Ei palella varpaita enää!

Emme tietenkään olleet taas varautuneet puoli päivää kestävään haahuiluun, joten Pekka on tällä hetkellä punaniska (sini-punaniska oikeastaan) ja minä kans vähän, ja nyt toivomme että olisimme ottaneet sen after sun-aloe veran mukaan Suomesta lähteissämme. Täällä aika tuntuu kuluvan ihan eri tavalla kuin yleensä, sillä mihin tahansa päänsä kääntää, odottaa siellä jotain uutta ja ihmeellistä. Ehkä tämä tästä vielä tasaantuu ajan kuluessa ja kaupunkiin paremmin tutustuessa, mutta toivon ettei ainakaan ihan vielä. Rakastan yllätyksiä ja sellainen tämä koko kaupunki on! <3

Koirakin on niin suurkaupunkilaistunut että käyttää nykyään hipsteri-huivia.

Näköala parvekeelta

Makuuhuoneen ikkunan takana kukkii. :)

ps. Ai niin, se eilinen muotinäytös! Ihana ja mahtava kokemus! Kuvia seuraa, jahka niitä saan. Sillä välin voitte lukea lisää parista suuresta paikallislehdestä, jonka valokuvaajat olivat paikalla. ;)

Virastokäyntejä ja saksalaista tehokkuutta

Tällä viikolla on ollut vähän nihkeästi aikaa päivittää blogia kun minä olen ollut töissä ja Tytti on pyöräillyt pitkin kaupunkia virastosta toiseen. Kävimme virastoreissulla läheisellä ratthausilla tiistaina, ja tällä ensimmäisellä käynnillä selvisi että paikka on melko suosittu ja siinä vaiheessa kun pääsimme paikalle ei vuoronumeroita enää edes jaettu. Keskiviikkoaamuna päätimme olla ajoissa ja saavuimme paikalle heti kahdeksaksi. Ja sehän kannatti, sillä saimme kouraamme vuoronumeron 46 joka tarkoitti sitä, että odotus kestäisi vain noin 3 tuntia. Brazil-tunnelmilta kuitenkin säästyttiin, kun mukana oli läppäri ja mobiilinetti, joilla pystyi kätevästi tekemään mm. töitä. Tämän ruljanssin jälkeen olimme siis virallisesti berliiniläisiä ja muistoksi tästä saimme puolikkaan A4-arkin tekstiä ja leiman. Melkoinen antikliimaksi...

Aloitin siis työt virallisesti maanantaina ja täytyy sanoa että olen sopeutunut varsin hyvin. Saksalainen ja suomalainen mielenmaailma on varsin samanlainen ja pidän myös saksalaisesta tehokkuudesta. Ainoa jupisemisen aihe on sama tehokkuus lounaalla - ruoka syödään helvetillisellä tahdilla ja töihin palataan kutakuinkin siinä vaiheessa, kun ensimmäinen on saanut annoksensa loppuun. Meikäläinen on tietysti aina viimeinen ja koitan pysyä epätoivoisesti sakemannien perässä... Berliini on ensimmäinen kaupunki jossa olen maistanut vietnamilaista ruokaa, ja täytyy sanoa että se oli varsin maukasta tavaraa. Muutama vuosi sitten täällä tuli muotiin vietnamilainen ruoka, jonka jälkeen kaikki kiinalaiset ravintolat muuttivat itsensä vietnamilaisiksi. Tilanne on sikäli huvittava, että näiden aiempien "kiinalaisten" pitäjät olivat lähes kaikki vietnamilaisia, joten siirtymä oli luultavasti helppo.

Tänään olisi tarkoitus mennä katselemaan elämäni ensimmäistä muotinäytöstä. Kyseessä on jonkun ranskan-suomalaisen "Inarin" näytös ja Tytti on siellä mallina. Samaan aikaan olis mestareiden liigan finaali, mutta mitäpä sitä ei mies vaimonsa eteen tekisi. Tämä on kyllä siinä rajoilla...

EDIT by tytti:

Virastoreissuille kannattaa varata rutkasti aikaa ja kattava saksan kielen sanavarasto! Itse huijasin ja käytin nettisanakirjaa (onneksi minulla on täällä sellainen puhelinliittymä, johon kuuluu netti) ja muutamia asiaan liittyviä, lunttilappuun kirjoittamiani sanoja. Täällä virastoissa ei nimittäin puhuta yleensä sanaakaan englantia. Työkkärissä asioidessani onneksi pääsin sellaiselle nuorelle virkailijanaiselle, joka puhui välttävästi englantia (mikä oli minun onneni, sillä en olisi ymmärtänyt sanaakaan niistä asioista mitä hän muuten olisi minulle saksaksi puhunut...). Toki kukaan ei käskenyt meitä muuttamaan Berliiniin kielitaidottomina ja kikkelis kokkelis, mitäs läksitte jne., mutta ihan oikeasti tuo virkamies-mikä-tahansa-kieli on natiiveillekin aikamoista hepreaa välillä, saati sitten kielen vasta-alkajalle. Kielimuurista ollaan tähän asti selvitty, toivottavasti sama onni jatkuu myös loppukesän ajan! :)

Pyöräostoksilla Prenzlauer Bergissä

Tänään päätettiin lähteä kiertämään sunnuntaikirppiksiä Prenzlauer Bergiin. Alueelta löytyy (ainakin) 2 kirppistä: Arkonaplazista ja Mauerparkin kyljestä. Edeltävä on vähän hienompi kirppis josta löytyy erityisesti retroa tavaraa 60- ja 70-luvuilta. Jälkimmäisestä löytyy paljon nuorten tekemiä käsitöitä ja toki myös paljon muuta tavaraa laidasta laitaan. Ehkä kovin sana molemmilla kirppareilla oli LP-levyt, joita oli tarjolla lähes jokaisessa kojussa. Bongasin muutaman helmen (Jethro Tullin Thick as a brick 6 euroa!) mutta jäivät kuitenkin tällä kertaa ostamatta.

Kirpparimenot

Sen sijaan ostimme oikein kivan näköiset polkupyörät hintaan 50 euroa / kpl. Berliinissä on helppoa ja kätevää pyöräillä ja autoilijatkin ottavat huomioon liikenteen seassa poukkoilevat suomalaisturistit. Tämän lisäksi haimme jonkun squatin sisäpihalta roskikseen heitetyt puutarhatuolit ja meidän talon roskiksesta puutarhapöytä, eli nyt meidän parvekesisustus alkaa olla valmis! Berliinissä toimii tuo kierrätys muutenkin erittäin hyvin, ja yleensä jengi tuo käyttämättömät huonekalut roskisten viereen. Joissain taloyhtiöissä on jopa oma roskakori kierrätystavaralle.

Kuvassa ylpeä polkupyörien omistaja

Squatin sisäpihaa

Kotimatka olikin sitten vähän verenpainetta nostattava, kun ilma oli hieman liian kylmä pyöräilyyn ja metrokyyti yhdellä vaihdolla oli vähintäänkin hankala kahden pyörän ja kahden puutarhatuolin kanssa. Jollain tavalla siitä kuitenkin selvittiin ja ehkä asiaa hieman auttoi se, että kassissa odotti Berliinin parhaaksi döner-paikaksi kehutusta Schlemmerbuffetista haetut kanadönerit.

Brunssi

Haluaisin vielä antaa erityismaininnan kaupungin sunnuntaiohjelmistolle: kirpparin vieressä olevassa puistossa oli paljon ohjelmaa, mukaanlukien moniaisia pomppulinnoja lapsille, sirkusesityksiä, paineilmalla toimiva robotti sekä bändien ja trubaduurien esityksiä. Kaljaa ja vege-ruokaa sai halvalla kojuista ja kukaan ei ollut mitenkään häiritsevän humalassa. Ensi viikon sunnuntaina voisi sitten yrittää samaa rundia ja lisätä mukaan vielä pitkä sunnuntaibrunssi.

Steampunk!

Mamuna Berliinissä

Kuten Tytti aiemmin kirjoitti, meidän kämppä on oikein mukava ja tilava ja täällä on sopivasti tilaa myös vieraille. Tämä meidän asuinalue on mukavan rauhallinen lähiö, jossa näkyy lähinnä lapsiperheitä. Myös ruokakauppoja on lähellä ja niistä saa halpaa kaljaa. Joissain on myös ruokaa.

Perjantaina kävin toimistolla pyörittelemässä byrokratian rattaita. Tällä välin Tytti ja Freddie hengaili puistossa ja Spreen varrella. Päivä oli todella kuuma (30 astetta) ja matalapaineinen ja tämä taisi imeä mehut meistä kaikista ja varsinkin koirasta. Käytiin myös hakemassa prepaid-liittymät että saadaan ruokittua tätä meidän Internet-addiktiota. Lounaaksi söimme tietysti jättimäiset dönerit. Illalla joimme hieman kuohuvaa, söimme lättyjä ja katseltiin kun Suomi häviää jääkiekossa. Tunnelmia nosti kuitenkin vähän se, että myös Ruotsi hävisi.

Chillailua puistossa

Döneri ja sen kaveri

Lauantaina päätettiin lähteä tsekkaamaan Strasse des 17. Juni-kadun (nämä kadunnimet on täällä jotain todella outoa...) kirpputori. Tarjolla oli kaikkea aina vanhoista punk-vinyyleistä preussinajan sotakypäriin. Tuli lähinnä katseltua menoa, eikä ees uskallettu kysyä hintoja kun kaikki näytti niin kalliilta. Vessaa etsiessä törmäsimme myös johonkin patsaaseen, jonka nimi oli Siegessäule. Patsaalta eteenpäin koko tie oli suljettu naisten kävelytapahtuman vuoksi. Lisäksi vastaan käveli neonkeltaiseen paitaan tai shortseihin ja henkseleihin pukeutuneita, nousuhumalaisia futisfaneja, jotka olivat menossa seuraamaan olympiastadionille DFB-Pokal -finaalia (kai tämä on joku Saksan cup) Dortmund vastaan Bayern Münich.

Siegessäule

Spree

Kirppis

Brandenburgin torilla nautittiin pikaisesti juusto-pretzel ja jatkettiin matkaa Reichstagin kautta juna-asema Hauptbahnhofille. Olimme tosiaan päättäneet, että emme kävelisi hirveästi että jaksaisimme lähteä illalla katsomaan idän ihmeitä Kreuzbergiin, mutta jo tässä vaiheessa matkamittari näytti ainakin kuutta kilometriä (joka on huonokuntoiselle nörtille aika pitkä matka). Tästä hipsimme vielä pari kilometriä kotiin, ja ihailimme toki myös matkalla näkynyttä vankilaa ja oikeustaloa.

Brandenburg tor, Tytti ja pretzel

Reichstag

Vaikka väsymys hieman painoi jaloissa ja silmissä, niin päätimme silti ottaa metron Kreuzbergiin katselemaan niitä seutuja, joissa pyörimme viimeksi vuonna 2008. Eipä asiat ja esineet paljoa olleet muuttuneet, ja vanha vakiobaarikin oli tupaten täynnä futismatsin vuoksi. Tungimme itsemme baaritiskille ja todistimme, kun Dortmund murskasi Münchenin luvuin 5-2. Kreuzbergin Oranienstrasse ja Wienerstrasse ovat aivan loistavia baarikatuja, tosin jälkimmäisessä oli havaittavissa pieniä hiljenemisen merkkejä sitten edellisen visiitin. Asiakaskunta on vaan muuttunut muutaman vuoden aikana todella paljon, ja punkkareiden ja spurgujen sijasta paikassa näkee lähinnä (meitä) turisteja ja paikallisia hipstereitä.

Morena Bar ja historian havinaa

Metrosekoilujen jälkeen pääsimme kotiin nukkumaan, ja ennen unentuloa mieleeni hiipi ajatus, että onko sitä perkele tulossa vanhaksi kun ei oikein tuolla riennoissa enää jaksa...

Ich bin ein Berliner!

Fiilistelyä 11000 metrissä!

Eilen se koitti: muutto Berliiniin! Koti oli pakattu varastoon, mukaan lähtevät tavarat matkalaukkuun, ja ilonen mieli takataskuun! Freddiekin pääsi lentämään elämänsä ensimmäistä kertaa. Minä olin sydän syrjällään koko lentokoneen nousun ja laskeutumisen ajan (voivoi, miten se koira siellä pärjää), mutta kun häkki sisältöineen tuotiin nokkamme eteen Berliinissä Tegelin lentokentällä, niin Freddie heilutti iloisesti häntää eikä osoittanut mitään merkkejä traumatisoitumisesta.

Purimme häkin ja odottelimme tarpeeksi suurta taksia saapuvaksi nenämme eteen. Aina kun näköpiirissä oli suurempi taksi, juoksi joku takaamme ja varasi sen. Vihdoin ja viimein eräs ystävällinen taksikuski huikkasi meille että tulkaahan sieltä kyytiin, ja kyytiinhän me ahtauduimme häkin, kahden matkalaukun, kahden repun ja takkiemme (jotka meinasivat tohinan keskellä jäädä matkatavarakärryyn) kanssa.

Konkkaronkka kotona. Achtung!

Perillepäästyämme meitä odotti ulkoisesti ihan normaalin näköinen, vanha kerrostalo. Ulko-ovemme vieressä sijaitsee kivannäköinen kahvila joka tarjoilee kuulemma maittavia aamiaisia. Täytynee kokeilla joku aamu! Avatessani ulko-oven leukani loksahti auki: talo on ihana, vanha, hyväkuntoinen, kaunis kerrostalo. 

Huone, jossa sijaitsee ruokapöytä. Saatamme muuttaa sinne nukkumaan joskus myöhemmin (katossa on upeita koristeluita).

1. kerroksessa sijaitseva asuntomme oven avatessani jo valmiiksi loksahtanut leukani taisi kolahtaa lattiaan asti. Asunto on valkoinen ja todella, todella kaunis valkoisine lautalattioineen! Saapuessamme täällä ei ollut muita huonekaluja kuin keittiön kaapit, pöytä ja kolme tuolia, mutta pikainen reissumme lähimpään Ikeaan korjasi sen asian, ja nyt on sänky jossa nukkua. Pesänrakennus on nykyään todella helppoa ja varsinkin halpaa.

Koira vähän väsynyt.

Eilisilta meni pesää rakentaessa ja eksoottisessa lähikaupassamme, Lidlissä ihmetellessä. Kauppa on samanlainen kuin Suomessa ja kaikki tavarat samoilla paikoilla. Ainut ero on se, että täällä maitokaupoissa myydään alkoholijuomia, ja se että hinnat ovat noin kolmasosan pienempiä kuin Suomessa. Jauhohyllyllä tosin täytyi arpoa eri jauholaatujen välillä: 405, 505, 1050, etc.. Päädyin jauhoihin numero 405, ja niistä tuli oikein kuohkeita ja maukkaita lättyjä (pitihän se Ikeasta ostettu 1,5 euron paistinpannu päästä testaamaan heti!).

Suoraan Ikean kuvastosta! 

Freddien lempipaikka, parveke.

Keittiö, ja vieläpä uunilla varustettuna

Eka aamiainen

Rakastan käydä ulkomailla ruokakaupoissa, niistä löytyy kaikkea eksoottista ja jännittävää. Onneksi, sillä eksoottista ja jännittävää tämän perheen ruokaostokset tulevat olemaan syyskuuhun asti. Ilahduttava huomionarvoinen seikka täällä on luomutuotteiden paljous: miltei kaikkea saa luomuna ja vieläpä mukavaan hintaan. Tosin Pekka tulee elämään varmaan aika pitkälti dönereillä tämän kesän. :)

Eka döner! Ilme ei kerro totuutta dönerin maittavuudesta...

Koirakin nauttii kun pääsee taas kierimään nurmikolla.

Rooma ja Vatikaani, kesäkuu 2011

Kävimme vuoden 2011 toukokuun lopulla Roomassa viikon reissulla. Päällimmäisenä mieleen jäivät upeat historialliset rakennukset ja aivan uskomattoman paras pizza! Oikeastaan ainoa huono puoli joka minulle on jäänyt matkasta mieleen, oli se kun majatalon huoneiden seinät olivat paperinohuet ja amerikkalaiset nuorukaiset harrastivat öisin sitä, mitä amerikkalaiset nuorukaiset yleensä harrastavat.

Nähtävyyksistä jäi elävämmin mieleen Pantheon ja Trevin suihkulähde. Pantheonin tapauksessa on hankala uskoa, millaiseen arkkitehtuuriin ollaan pystytty jo ammoisina aikoina. Alunperin temppeli oli omistettu kaiken maailman jumalille, mutta myöhemmin katoliset tietysti pilasivat ja omivat kaiken itselleen. Trevin suihkulähde oli jäänyt mieleen La Dolce Vitasta, sääli että suihkulähteellä oli tällä kertaa muitakin turisteja kuin minä ja Tytti. :-(

Saimme myös paikalliselta vinkin erittäin hyvästä pizzeriasta nimeltään Baffetto. Ravintola löytyy Via del Governo Vecchiolta, joka on muutenkin sellainen "perinteinen" italiainen katu jossa mummot kantaa pastaa ja lapset syö jäätelöä. Tie sijaitsee Ghetto-alueella joka on muutenkin oma suosikkini Roomassa, en esimerkiksi pitänyt erityisemmin Trasteveresta.

Vatikaanissa tuli bongattua paavi, joka ajelee sähköautollaan ympäri Pietarinkirkon pihaa ja vilkuttelee demonisesti puolalaisille faneilleen (ei kai siitä kukaan muu tykkää?). Jos tämän jumalan ilmentymän näkeminen ei niin kiinnosta, kannattaa suunnata Vatikaanin museoon. Paavin ajelun ja puheen aikana se on "tyhjillään" ja pääset fiilistelemään melko rauhassa mm. Sikstuksen kappelia ja Aatamin kasseja. Museoon kannattaa varata 2-4 tuntia ja syödä ennen menoa hyvin, sillä museossa on aivan älytön määrä aivan älyttömän hienoa taidetta.

Jos haluat kiivetä Pietarinkirkon torniin, kannattaa mennä aikaisin aamulla ennenkuin suuret turistimassat ehtivät paikalle. Voisin kuvitella että itsestään liikoja kuvittevat ja äärimmäisen ahtaita portaita kävelevät "isohkot" amerikkalaiset nostavat verenpainetta ruuhka-aikoina.

Roomasta on helppo tehdä päiväreissuja myös esimerkiksi rannalle, lähikyliin tai hienolle Ostia Antica-rauniolle. Ostia Antica oli aikoinaan puolen miljoonan asukkaan vilkas satamakaupunki, mutta hautautui myöhemmin tulvien alle. Se kaivettiin ylös vasta viimeisen sadan vuoden aikana, mutta rakennukset ovat säilyneet hämmästyttävän hyvin. Paikalta löytyy mm. majataloja ja ravintoloita kivitiskeineen ja uuneineen.

Ennen lähtöä olin todella ennakkoluulonen mm. paikallisten suhtautumisesta ja asenteesta, mutta loppujen lopuksi roomalaiset olivat ihan jämptiä porukkaa! Ruuasta en voi sanoa muuta kuin että pizza on aivan jumalallisen hyvää (koska en syönyt mitään muuta) melkein missä vain. Ja roomalaiseen pizzaanhan ei sitten tarvita täytteeksi kuin se tomaattikastike ja juusto.

Näistä diggasin:

- Pietarinkirkko

- Vatikaanimuseo

- Ghetto

- Pizza (lähes joka kojusta saa hyvää margherita-pizzaa)

- Trevin suihkulähde

- Pantheon

- Palatine-kukkula

- Colosseum

- Ostia Antica

- Biitsipäivä

Näistä en digannut:

- Jenkkituristit ja hotellin nuoret

Trevin suihkulähde

Espanjalaiset portaat

Obeliski

Castel Sant'Angelo

Pantheon

Pietarinkirkko

Paavi

Vatikaanimuseo - kuvassa on maalaus, ei siis mikään marmori-kohokuvio

Joku koulu, Ateenasta tai jostain

Piazza del Popolo

Baffetto

Piazza del Popolo

Colosseum

Colosseum

Matkalla Vatikaaniin

Pantheon

Sikstuksen kappeli

Colosseum

Palatine

Palatine

Romulus ja Remus (käsittämättömän pieni patsas)

Trastevere

Pantheon

 Ostia Antica

 Pietarinkirkko

Sveitsiläiskaarti

Pieta

Santa Maria degli Angeli