Showing posts with label delhi. Show all posts
Showing posts with label delhi. Show all posts

Friday, April 27, 2012

Siirtomaaherrailu jatkuu


Perjantaiaamuna pakkailtiin ja valmistauduttiin Agran matkaa varten. Vuokrasimme työtuttavani kautta auton ja kuskin, eli luvassa olisi pari päivää kunnon porvarimeininkiä. Olimme sopineet, että kuski tulisi klo 12 guest houselle, mutta ilmeisesti oli taas tapahtunut jonkinlainen intialainen väärinkäsitys, kun klo 11 paikan omistaja soitti että kuski olisi paikalla kymmenen minuutin päästä. No, mehän oltiin tässä vaiheessa vielä ihan jossain muualla. Kun päästiin takaisin kotikonnuille, niin kuski odotti tietysti väärässä paikassa. No, matkaan kuitenkin päästiin ja ihan ensimmäiseksi istuimme reilun tunnin Delhin ruuhkissa. Pikkuhiljaa pääsimme kuitenkin maantielle jossa vallitsi viidakon villit lait - välillä lainattiin rankasti naapurin kaistaa ja vauhtia piti tietysti olla joka tilanteessa niin paljon kuin vain tilanne sallii (joskus enemmänkin). Tämä kaikki tietysti perinteiseen tyyliin, eli ilman turvavöitä. Reilu kahdensadan kilometrin matka kesti lopulta pauttiarallaa 5 tuntia, mikä kertoo jotakin Intian liikenteen kaoottisuudesta.

Matkantekoa

Thali paikallisessa Esson baarissa

Saimme Delhin majatalon hintaan Agrasta oikein mukavan hotellin, jonka katolla oli jopa uima-allas! Tulihan tuo illanpäälle pikaisesti testattua, vaikka vesi olikin kylmää. Käppäilimme myös Taj Mahalin itäiselle portille, jossa vartija kertoi meille että portit aukeaisivat kuudelta aamulla, eli auringonnousun aikaan. Tämä on sikäli otollinen aika meille turisteille, että ilma on mukavan lämmin ja Tajin marmorit eivät ole vielä polttavan kuumia. Saimme ostettua liputkin jo hotellilta. Illallista söimme hotellin katolla sijaitsevassa ravintolassa. Tarjolla oli myös live-musiikkia: sitarin soittaja ja tämän rummuttajakaveri. Pääsimme jopa soittamaan yli satavuotiasta sitaria (koitin näppäillä jotaki lastenlaulua...). Tämän jälkeen menimme yöpuulle, mutta ainakin minun uni oli hieman katkonaista. Mahtoiko johtua klo 5.45 herätyksestä vai siitä, että aamulla näkisi yhden maailman hienoimmista rakennuksista?




Krishnan temppeli

Autossa istuessa ehtii hyvin katsella ympärillä pyörivää liikennettä ja tehdä mielenkiintoisia huomioita. Esimerkiksi skootterien ja moottoripyörien päällä menee helposti nelihenkinen perhe, ja pienimmät lapset saattavat ottaa tyytyväisnä nokosia äidin ja isän keskellä kesken kyytien. Skootterin kyydissä olen bongannut 5 ihmistä, polkupyöräriksassa 10(!), pienessä henkilöautossa 9 (5 takana, 4 edessä) ja rekkojen kyydissä ties kuinka monta. Täällä ei varmaan toimis nuo legendaariset "Miten saat n kappaletta n-joukkion edustajia mahtumaan n autoon?"-vitsit, sillä täällä ne ihmiset vaan yksinkertaisesti MAHDUTETAAN kulkuneuvoihin.
Tytti tunnelmoi

Thursday, April 26, 2012

Siirtomaaherrailua


Tämä oli Pekan viimeinen työpäivä toimistolla, ja sen kunniaksi kävimme Pekan työkavereiden kanssa lounastamassa. Eräs Pekan työkavereista kertoi fanittavansa suomalaista bändiä nimeltä Poets of the Fall. Kaikista Suomen bändeistä. Poets of the Fall. En alkanut utelemaan syitä sen enempää, tyydyin vain sanomaan että en ole koskaan kuunnellut heidän musiikkiaan...

Ulkoministeriö

Rasthrapatri Bhavan

Iltapäivällä ripsotteli virkistävästi vettä ja tuuli mukavasti, joten päätimme suunnata tuk-tukilla ja metrolla katsastamaan Gandhin asuintalon (jonne hänet myös aikanaan tapettiin). Koska meillä on niin pirun hyvä kartta (paperiversio, not in scale, tietenkään), jäimme metrosta pois yhden pysäkin verran liian myöhään. Pekalla oli kuitenkin mukana tabletti-kone ja google maps, joten päätimme sen avulla käydä katsastamassa läheisen, kiinnostavan puiston. Hortoilimme ympäriinsä ihmetellen sotilaita jotka kantoivat erinäisiä ampuma-asteita olallaan ja vyöllään, ja kun menimme kysymään neuvoa eräältä portilta, huomasimme olevamme jossain puolustusvoimain mailla. Jatkoimme vielä kuitenkin matkaa kohti puistoa, ohi sotilassairaaloiden ja aidattujen alueiden, vain huomataksemme että tuo kyseinen puisto oli visusti suljettu ja pyssymiesten vartioima. Meille neuvottiin että täytyisi kiertää toiselle puolelle, "go round", joten samoja jälkiä palaten ja vähän kaartaen löysimme etsimämme: jättiläismäisen, kolossaalisen Delhin hallinnollisen keskuksen.

Vijay Chowk

Urpot
Alue oli hulppean suuri ja hienosti rakennettu, ja siellä vilisi diplomaattiautoja ja valkoisia takseja. Aikamme ihmeteltyämme valtavaa rakennusta ja sieltä aukeavaa näkymää kohti Indian Gatea, vierellemme pysähtyi tuk-tuk, jonka sikhi-kuski lupasi ystävällisesti viedä meidät pilkkahintaan India Gatelle. Hyppäsimme iloisina kyytiin, mutta suunnitelmat vaihtuivat matkan varrella ja loppujen lopuksi sovimme että menemme aluksi Gandhin kotitalolle ja että kuski odottaa meitä ulkopuolella sen aikaa. No, niin teimme ja tyyppi ei edes pyytänyt rahaa takuuksi siitä että palaamme. Ganhdi-museolle saavuttuamme kuulimme että paikan sisätilat olisivat auki enää kymmenen minuuttia. Menimme silti sisälle ja ovensuussa meitä odotti erittäin tehokas ja asiansa osaava opas. Hän vei meidät läpi koko multimediahässäkän, näytti jokaisen välkkyvän valon, soittimen, patsaan ja kertoipa koko Gandhin elämänkerrankin samalla. Kymmenen minuutin kierroksemme oli erittäin tehokas ja oikeastaan miellyttävä kokemus. Ei mitään turhia löpinöitä!

Hippi


Lasikuitu-Gandhit


Gandhin viimeinen asuinsija








Tämän jälkeen kuskimme vei meidät katsomaan India Gatea niinkuin sovittu, ja sen jälkeen johonkin torille joka oli "paljon parempi" kuin se johon aioimme alunperin mennä. No, olihan se varmasti hienompi mutta aivan järkyttävän kallis. Kaikkea mitä turisti haluaisi Intiasta viedä kotiin, mutta nylkyhintaan. Tämä visiitti jäi arvatenkin lyhyeksi ja kuskimme ajoi meidät metroasemalle kuten sovittua. Oli hauska, tosin toisaalta hieman vaivaannuttava kokemus tuo kuskin "vuokraaminen", mutta maassa maan tavalla.

Päivän kruunasi läheisessä ostoskeskuksessa syömämme päivällinen. Kokit ilmeisesti katsoivat minun olevan aikamoinen kovanaama, sillä sain annokseeni ilmeisesti habanerolla höystettyä soosia. Pekan annokseen kuului muka sama soosi, mutta hän ei kierinyt vedet silmissä ja tuli suussa food courtin penkillä. Onneksi apu löytyi sweet lassista. Ainakin hetkellisesti. Tässä vaiheessa haluaisin muistuttaa että delhi belly vaivaa meitä edelleen ja että olen pari viimeistä päivää elellyt Subway-leivillä ja paistetulla riisillä... :)

Wednesday, April 25, 2012

Turismia ja tinkimistä


Tänään läksimme jo aamusta kohti Sarojini Nagar-torialuetta, jota matkaoppaani olivat ylistäneet "parhaaksi paikaksi ostaa länsimaisia merkkivaatteita parilla eurolla". Ja pyh, sanon minä. Rihkamakoruja, huonolaatuisia kurta-paitoja ja sareja, krääsää ja hei - t-paitoja joissa lukee "Google", "Benetton" tai "Reebok". Pettymys! 

Totesimme paikan nähdyksi jo monta kertaa aiemmin, monessa eri maassa, joten suuntasimme seuraavaan kohteeseemme, Dilli Haat-nimiselle markkina-alueelle. Sinne kävellessämme törmäsimme ilmeisesti jonkinlaiseen hääseurueeseen: joukkoon juhlasareihin pukeutuneita iloisia naisia ja pieneen soittokuntaan. Koko poppoota vielä kuvattiin videokameralla. Olin juuri ottamassa valokuvaa tästä värikkäästä ja meluisasta sakista, kun meidät imaistiin ringin keskelle tanssimaan. Ja mehän tanssimme kun käskettiin! Jokainen naisista halusi tanssia kanssani vuorotellen, ja välillä Pekka pääsi ringin keskelle esittelemään omia tanssitaitojansa. Rumpali hakkasi rumpuansa niin kovaa että sydän hakkasi tuon epämääräisen free jazzin/intian perinnemusiikin tahtiin, ja trumpetit raikasivat niin että tärykalvot olivat koetuksella. Ihana kokemus tuo värikäs, iloinen hullunmylly!

Iloinen hääseurue!

Dilli Haat-torilla myydään intialaisia käsitöitä eri puolilta Intiaa, mm. Kashmirista, Rajasthanista. Yksi myyjä saa myydä 15 päivää kerrallaan, ja tämän jälkeen hänen paikalleen tulee uusi tyyppi jostain muualta. Torille on 20 rupian pääsymaksu, joka pitää turhat kaupustelijat ja hännystelijät loitolla. Tällä hetkellä ei selvästikään  ole sesokiaika, sillä eräs kamelinnahkalaukkuja kauppaava rajasthanilainen mies kertoi meidän olleen päivän ensimmäiset asiakkaat jotka tulivat juttelemaan. Kaikki muutkin myyjät pahoittelivat kaupankäynnin kuivaa sesonkia ja asiakkaiden vähyyttä. Siksi, ihan "kannatuksen vuoksi", Pekka osti itselleen hienot, peri-intialaiset nahkatöppöset. Minä ostin bindejä ja sain nauttia vanhan rouvan taidokkaista henna-kuvioista, joita hän on tehnyt jo 30 vuotta. Hieno tuli!
Hennamassat vielä paikallaan. Itse tatuointi on vielä hienompi!

Torilta nappasimme tuk-tukin, tinkasimme sopivan hinnan (kuten aina, sillä kuskit yrittävät vedättää turisteja minkä kerkeävät) ja hurautimme vielä Bahá'í-temppelille. Kansan keskuudessa tuo valkoinen, lootuksenkukan muotoinen temppeli tunnetaan yllättäen nimellä Lotus-temppeli, ja se on avoin kaikille uskonnoille ja siellä saa palvoa mitä jumalaa kukin haluaa. Hieno rakennus kauempaa katsottuna, mutta lähestyessämme sitä (ja viimeistään sisälle mennessä) mieleen tuli Tampereella sijaitseva Kalevan kirkko. Lotus-temppeli vain on rauhoittavampi ja siellä ei ole ollenkaan alttaria, saati jumalkuvia.



Siisti puu!

Hyppäsimme taas tuk-tukin kyytiin suuntana koti, sillä tämänpäiväisen reittimme varrella ei mene sopivaa metrolinjaa ja bussiaikatauluista ei ole mitään tietoa varmaan kenelläkään koko Delhissä, saati bussien linjoista. Sehän sopi, sillä olen jo kiintynyt noihin kolmipyöräisiin vekottimiin. Liikenteen seassa poukkoilevan peltipurkin kyydissä istumisen pelko muuten hälvenee jo parin kyydin jälkeen, kuolemanpelko katoaa vuorokaudessa. Tästä eteenpäin voi vain nautiskella kyydistä ja aistia ilmapiiriä joka on paikoitellen hyvinkin käsin kosketeltavaa, sillä tuk-tukeissa ei ole ikkunoita, saatika seiniä siinä kohtaa missä matkustajat istuvat.

Useimpien riksojen mittarit ovat yleensä mystisesti rikki... "No meter. Good price!".



Täällä on tapana koristella autot. Liikenne on paitsi meluisaa, myös värikästä! :)

Pekka koodaa, jotenka minulla on aikaa kirjoittaa romaania... ...ja pelata Angry Birds Spacea. Kyllä, delhi belly verottaa vieläkin suuren osan voimista.

Tuesday, April 24, 2012

Värikästä arkkitehtuuria

Elämä jatkuu delhi bellystä huolimatta!

Eilen olimme tarpeeksi voimissamme mennäksemme käymään Pekan työpaikalla. Toimistorakennus näytti siltä, kuin se olisi teleportattu Keski-Euroopasta keskelle ei-mitään, eli vähän liian hienolta sijaitakseen keskellä joutomaata. Kävimme moikkaamassa Pekan työkavereita ja teimme pienen kierroksen toimistolla, huomataksemme että Pekan työpisteellä sijainnut tuliaisiksi tuomani Pirkka pähkinäsekoitus oli mennyt parempiin suihin. 70% tumma suklaa sen sijaan ei ollut mystisille pähkinätoimistohiirille kelvannut. :)




Käväisimme läheisessä DLF Promenade-ostoskeskuksessa lounaalla ja ilmaisessa ihoanalyysissa eräässä liikkeessä. Minulla oli pokassa pitelemistä kun lievästi femiininen myyjämiekkonen kauhisteli Pekan kertoessa että hän ei käytä ihonhoitotuotteita. Olin varma että tyyppi saa vielä sydänkohtauksen ("No toner? No night cream?!"), mutta onneksi niin ei käynyt. Itse meinasin vähän tukehtua nauruun.

Nappasimme riksan, joita paikalliset kutsuvat nimellä "auto" tai "tuk-tuk" ja päräytimme Hauz Khas Villageen.

Yksi Hauz Khasin leveimmistä kujista


Internet kertoi meille alueen olevan boheemien taiteilijoiden, nuorten paikallisten muotisuunnittelijoiden ja hipstereiden suosiossa, ja niinhän se olikin. Pieni, osittain aidattu kylä keskellä suurta kaupunkia, täynnä pieniä putiikkeja pikkuruisilla kujilla, kattojen päällä, maan alla ja jokaisessa kerroksessa siinä välissä. Vastaan käveli turisteja, paikallisia hipstereitä ja pikkulapsia ilman kenkiä. Jos kääntyi kujalla väärään suuntaan, saattoi putkahtaa vahingossa jonkun olohuoneen ovelle. Kerran kahvilaa etsiessämme pätkähdimme jonkun keittiön ovelle.

Sähköturvallisuus kunniaan. Maassa ajelehtiviin johdinpätkiin kuulemma ei kannata koskea...

Huomionarvoinen juttu oli sattumalta löytämämme vanhojen elokuvajulisteiden putiikki. Liikkeen olisi kyltin mukaan pitänyt olla pari kuukautta suljettu, mutta pujahdettuamme pienen kujan nurkan taakse meitä odotti avoin ovi ja hymyilevä, leffahullu mies. Hän osasi kertoa jokaisen omistamansa julisteen vuosiluvun ja pientä nippelitietoa kaikista. Perheen koti taisi sijaita liikkeen vieressä, sillä ovensuussa kävi juoksentelemassa pieniä, hellyyttävän iloisia intialaispoikia miehen selittäessä meille innoissaan leffoista.





Joukossa oli myös länkkärileffojen julisteita

Hauz Khas Villagen vieressä sijaitsee 1200-luvulla perustetun Hauz Khas-kylän rauniot. Kylä oli aikanaan tärkeä runsaista vesivarannoistaan, siitä nimikin: vesisäiliö. 

Pekka ja rauniot


Illalla Pekka teki taaskin urheasti töitä ( kuten joka ilta tähän mennessä) vaimon vain lusmuillessa ja pelatessa Angry Birds Spacea. Kävimme vielä rättiväsyneinä hakemassa iltapalaa lähiravintolasta ja leikimme koirien kanssa. Tosin kaikkien kanssa ei oikein tee mieli leikkiä, sen verran kirppuisia ja kapisia epeleitä ovat. Ruokaa odotellessamme katselimme kun hellyyttävä koiranpennun rääpäle harjoitteli puremista dippikastikepurkilla (todettuaan että Pekan käsiä ei kannata pureskella).

Monday, April 23, 2012

Delhi Belly

Pari viimeistä päivää on mennyt vatsataudin kourissa. Ollaan pääosin levätty guest housella lukuunottamatta muutamia pistoiskuja lähialueille. Täytyy nyt vaan toivoa että Tytin loppuloma ei menisi ihan pilalle tämän takia. Käytiin eilen pyörimässä läheisessä ostoskeskuksessa ja ostettiin kunnon vatsataudin korjauspakkaus: tuoreita hedelmiä, mehua, sipsiä ja lassia. Tänään käppäiltiin lähipuistossa ja torilla.

Koska mulla ja meillä ei nyt varsinaisesti ole mitään uutta kerrottavaa, niin tässä on tällainen lyhyt lista jutuista joista tykkään Intiassa ja sitten myös niistä ei-niin-mukavista asioista.

India Gate
Mukavat jutut:

Todistettavasti iloinen pariskunta!


Ruoka - Rakastan intialaista ruokaa! Tandooriuunissa tehty chicken tikka on aivan ehdoton suosikki, mutta myös perinteisemmät kasvisvaihtoehdot kuten aloo gobi, chana dal, dosa ja idli menee melekosen pikasesti kurkusta alas.

Naapurista haettu take away


Eläimet - Joka paikassa näkyy lehmiä, koiria, lintuja, oravia, jne. ja sehän on aina oikein kivvaa!

Vanha tuttavamme, Fat Lady, ryntäsi vaivalloisesti lyllertäen luoksemme kun kävelimme kadulla muina miehinä


Ilmasto - Vaikka täällä onkin kesä kuumimmillaan ja välillä olo on suorastaan tukala, niin kyllä tämä Suomen loskaisen ja räntäisen kevään voittaa.
Hintataso - Periaatteessa kaikki on halpaa (jopa niissä tilanteissa kun lokaalit yrittävät kusettaa tuplahintaa)
Yleinen ilmapiiri ja tunnelma - Intia nyt on vaan aina ollut lähellä sydäntä ja nyt kun vihdoinkin näkee tämän hengellisyyden ja muinaisten traditioiden ympärille rakentuvan yhteiskunnan niin ei voi kuin nauttia.


Tien varressa oleva pieni pyhäkkö. Löytyy jumalten kuvia ja kaikennäköisiä silkkiliinoja :)


Maanantainen hedelmä-, mauste- ja sekatavaratori aukeamaisillaan
Sikhi-temppeli
Huonommat jutut:

Ruuhkat ja suuret ihmisjoukot - 1,3 miljardia ihmistä takaa sen että missään et saa olla rauhassa tai yksin
Kusetus - Paikalliset koittaa kyniä extrarupiat ihan JOKA asiassa
Sääsket - Näiden lentoradat ja pirullisuus on jollain ihan eri levelillä kuin Suomen serkuilla
Vatsatauti - Mukavasti hoikistuu...

Pavunvarsi ja sen kaveri


Säätö ja hommien vaikeus - yksinkertaisetkin asiat on välillä tehty todella hankaliksi, ellei mahdottomiksi toteuttaa.


Tytin lisäys!


Mukavat jutut:


Se, että miespuolinen henkilö oli minulle aidosti ystävällinen paikassa, jossa sitä vähiten odotin: Intian suurimman moskeijan porteilla. Haahuilimme siellä lauantaina, kun paikallinen pappishenkilö katsoi minua silmiin, hymyili ja osoitti kelloaan: "You come back half past two, please madam.". Tähän mennessä miehet olivat olleet todella kylmiä minua kohtaan, jos osoittivat minkäänlaisia merkkejä siitä että olen ylipäänsä olemassa. Ei sen puoleen, olen ihan tyytyväinen että keskittyvät puhuttelemaan Pekkaa, saanpahan haahuilla omissa ajatuksissani taustalla.
Riksakyyti - parempaa kuin Särkänniemessä! :)
...ja se RUOKA - sitä ei voi tarpeeksi kehua. Yksinkertaisia, halpoja raaka-aineita sopivasti maustettuna. Nam!

Lähikaupan mainos

Saturday, April 21, 2012

Vihdoinkin yhdessä!


Vihdoin minäkin (Tytti) pääsin unelmieni matkakohteeseen, tuohon maahan josta olen unelmoinut lapsesta lähtien: Intiaan!

Sain esimakua tulevasta jo Helsinki-Vantaan lentokentällä, jossa odottelin pääsyä Delhin koneeseen peri-intialaisen näköisten ihmisten ja turbaanipäisten sikhien seurassa. Lento sujui vähäunisesti ja ilman sen kummempaa säätöä, ja se jäikin viimeiseksi säätö-vapaaksi kokemuksekseni sitten puoleentoista viikkoon!
Saapuessani lentokentälle minua odotti ilmassa leijuva tuoksu, Intian ominaistuoksu: ripaus mausteita, pölyä, kuumuutta ja aavistus erinäisten eritteiden hajua. Immigration sujui ongelmitta (!) ja kentän ulko-ovilla minua odotti unisen hymyilevä Gandhi-paitainen hippi: Mieheni! <3

Taksi hotellille, ihana chapati-aamiainen suuhun, unta palloon ja loppupäivä unenpuutteen tuomassa pökkelössä. Jopa unenpöpperössä saatoin nähdä ja aistia kaiken sen ihanan, josta olin aina uneksinut: liikenneruuhkat, hengellään leikkivät riksakuskit, autojen lakkaamaton tööttäyskuoro, värit, hajut, ihmisten tuijotus, olematon jätehuolto, kulkukoirat ja iloiset, päätään heiluttavat ihmiset. Puhumattakaan kulinaarisista elämyksistä joita täällä kokee aina kun suuhunsa jotain laittaa. Nam!

Holy cows!
Hippi onnensa kukkuloilla :D

Kävimme paikallisessa Indiskassa, FabIndiassa (joka on noin kuusi kertaa Indiskaa halvempi), ostamassa minulle paikallisen asun jonka siivin saattaa kävellä vähän vapaammin ihmisten ilmoilla (ja joka on ennen kaikkea ihana, juuri sellainen jota olen aina halunnut). Ja toimihan se, sain osakseni vähemmän tuijotusta ja eräs paikallinen sanoi minun jopa näyttävän intialaiselta. :)
Poikkesimme upealla Safdarjung Madarsa-haudalla, joka on rakennettu Taj Mahalin malliin ja joka oli hämmentävän symmetrinen.

Safdarjung Madarsa

Lodi Gardens


Illansuussa kävimme vielä illallistamassa Pekan työkavereiden kanssa ja illan päätteeksi sain vielä puhua puhelimessa yhden työkaverin intialaisen vaimon kanssa. Se oli hämmentävää, mutta kuuluu ilmeisesti tapoihin. :)

Paikallinen esimerkki työturvallisuudesta


Perjantai kului turistoidessa Pekan päästyä töistä, syödessä maailman mahtavimpia ruokia ja suu auki toljotellessa upeita rakennuksia. Kävimme mm. Chhatarpur Mandirissa, jossa oli noin 25-metrinen punainen Hanuman-patsas, ja Unescon kohteessa Qutb Minarissa katsomassa raunioita ja 70-metristä minareettia. Aika vaikuttavaa rakentamista kiveen kaiverrettuine pitsikuvioineen ja kultaisine jumalankuvineen!

Hanuman ja maan matonen
Iloiset kääpiöt
Capture the moment @ Qutb Minar






Hautakammiossa


Tänään kävimme sikhi-temppelissä, Gurudwara Bangla Sahibissa, joka oli ehdottomasti tähän mennessä rauhallisin ja tasapainoisin turvasatama. Meille turisteille (siis meille kahdelle) kerrottiin temppelin ja sikhismin historiasta ja kävimme temppelissä rauhoittumassa ja kuuntelemassa mukavan duurivoittoista rukousten laulantaa.




Tämän jälkeen hortoilimme Connaugh Placen lähistöllä turistikeskustassa ja bongasimme sieltä Berliinin karhu-näyttelyn, jossa oli kaikkien maiden oma karhu. Suomen oli yllättäen miltei kaikista kuppaisin...

"Tässäkö se nyt on?"
Nauratti...
...ja Pekkaa hävetti ihan vähän


Tarkoituksemme oli mennä vielä moskeijaan, Jama Masjidiin, mutta sinne ei päässyt ennen kuin rukoushetki oli ohi.
...ja ennen rukoushetken loppumista tuo surullisenkuuluisa "Delhi belly" ilmoitti että morjes, tulin kylään. Kotimatkasta tuli Via Dolorosa, Pekkaa lainatakseni. Onneksi uni paras lääke on...