Värikästä arkkitehtuuria

Elämä jatkuu delhi bellystä huolimatta!

Eilen olimme tarpeeksi voimissamme mennäksemme käymään Pekan työpaikalla. Toimistorakennus näytti siltä, kuin se olisi teleportattu Keski-Euroopasta keskelle ei-mitään, eli vähän liian hienolta sijaitakseen keskellä joutomaata. Kävimme moikkaamassa Pekan työkavereita ja teimme pienen kierroksen toimistolla, huomataksemme että Pekan työpisteellä sijainnut tuliaisiksi tuomani Pirkka pähkinäsekoitus oli mennyt parempiin suihin. 70% tumma suklaa sen sijaan ei ollut mystisille pähkinätoimistohiirille kelvannut. :)

Käväisimme läheisessä DLF Promenade-ostoskeskuksessa lounaalla ja ilmaisessa ihoanalyysissa eräässä liikkeessä. Minulla oli pokassa pitelemistä kun lievästi femiininen myyjämiekkonen kauhisteli Pekan kertoessa että hän ei käytä ihonhoitotuotteita. Olin varma että tyyppi saa vielä sydänkohtauksen ("No toner? No night cream?!"), mutta onneksi niin ei käynyt. Itse meinasin vähän tukehtua nauruun.

Nappasimme riksan, joita paikalliset kutsuvat nimellä "auto" tai "tuk-tuk" ja päräytimme Hauz Khas Villageen.

Yksi Hauz Khasin leveimmistä kujista

Internet kertoi meille alueen olevan boheemien taiteilijoiden, nuorten paikallisten muotisuunnittelijoiden ja hipstereiden suosiossa, ja niinhän se olikin. Pieni, osittain aidattu kylä keskellä suurta kaupunkia, täynnä pieniä putiikkeja pikkuruisilla kujilla, kattojen päällä, maan alla ja jokaisessa kerroksessa siinä välissä. Vastaan käveli turisteja, paikallisia hipstereitä ja pikkulapsia ilman kenkiä. Jos kääntyi kujalla väärään suuntaan, saattoi putkahtaa vahingossa jonkun olohuoneen ovelle. Kerran kahvilaa etsiessämme pätkähdimme jonkun keittiön ovelle.

Sähköturvallisuus kunniaan. Maassa ajelehtiviin johdinpätkiin kuulemma ei kannata koskea...

Huomionarvoinen juttu oli sattumalta löytämämme vanhojen elokuvajulisteiden putiikki. Liikkeen olisi kyltin mukaan pitänyt olla pari kuukautta suljettu, mutta pujahdettuamme pienen kujan nurkan taakse meitä odotti avoin ovi ja hymyilevä, leffahullu mies. Hän osasi kertoa jokaisen omistamansa julisteen vuosiluvun ja pientä nippelitietoa kaikista. Perheen koti taisi sijaita liikkeen vieressä, sillä ovensuussa kävi juoksentelemassa pieniä, hellyyttävän iloisia intialaispoikia miehen selittäessä meille innoissaan leffoista.

Joukossa oli myös länkkärileffojen julisteita

Hauz Khas Villagen vieressä sijaitsee 1200-luvulla perustetun Hauz Khas-kylän rauniot. Kylä oli aikanaan tärkeä runsaista vesivarannoistaan, siitä nimikin: vesisäiliö. 

Pekka ja rauniot

Illalla Pekka teki taaskin urheasti töitä ( kuten joka ilta tähän mennessä) vaimon vain lusmuillessa ja pelatessa Angry Birds Spacea. Kävimme vielä rättiväsyneinä hakemassa iltapalaa lähiravintolasta ja leikimme koirien kanssa. Tosin kaikkien kanssa ei oikein tee mieli leikkiä, sen verran kirppuisia ja kapisia epeleitä ovat. Ruokaa odotellessamme katselimme kun hellyyttävä koiranpennun rääpäle harjoitteli puremista dippikastikepurkilla (todettuaan että Pekan käsiä ei kannata pureskella).