Paluu arkeen ja pullantuoksua

Tämä viikko on mennyt palaillessa arkeen ja palaillessa muutenkin sukulaisten vierailun jäljiltä (ja laiskotellessa, siksi postaukset tulevat vasta nyt). Pekka on ollut töissä ja minä olen etsinyt töitä ja asioinut toimistoissa. Jälkimmäinen on ollut varsin epämiellyttävää "vuoden asiakaspalvelijoiksi" valittujen, ääliöiden virkailijoiden takia. Mennessäni yhdelle luukulle, yritin sönköttää asiani saksaksi niin hyvin kuin pystyin. Virkailija vastasi minulle pitkän litanian saksaksi, ja kertoessani etten puhu hyvää saksaa ja että ymmärrän vain vähän, hän selitti saman litanian uudestaan mutta tällä kertaa huomattavasti kovemmalla äänellä. Yrittäessäni pyytää häntä toistamaan saman vähän hitaammin, alkoi rouva jo selvästi närkästyä, korotti ääntään vielä vähän enemmän ja muuttui kasvoistansa kovin punaiseksi. Kiitin ja lähdin pois, ymmärtämättä sanaakaan siitä mitä minulle juuri sanottiin. Ymmärrän toki että vieraaseen maahan tultaessa olisi kohteliasta ja käytännöllistä osata kieli jo valmiiksi, ja että virastot pyörivät vain kotikielellään. Uskaltanen silti sanoa että tuollainen ääliömäinen asenne ei yhtään helpota kenenkään elämää, saatika sitten (vaikkakin sitten väliaikaisten) maahanmuuttajien motivaatiota ja sopeutumista. Itseäni ei kiinnostaisi enää mennä kyseiseen toimistoon, mutta minkäs teet kun asiat täytyy hoitaa.

Vitaminoituja jauhoja - terveellisiä puusteja siis!

Kesäinen sää jatkui täällä tasan sen aikaa kun sukulaiset olivat kyläilemässä, sitä ennen ja sen jälkeen sää on ollut lähinnä kolean hyhmäistä. En aio taipua ostamaan kirppikseltä villavaatteita, sillä olen vakuuttunut siitä että kesä alkaa oikeasti pian. Sitä odotellessa testasin sadepäivien kunniaksi paikallisten vehnäjauhojen (type 405) toimivuuden korvapuustien leivonnassa. Hyvinhän ne toimivat, vaikka olinkin kuullut kauhutarinoita jauhojen paakkuuntumisesta ja taikinan tahmaiseksi jäämisestä tai kivettymisestä. Kardemummarouhetta täältä ei saa kuin kuulemma jouluisin, ja hienonhieno jauhe sai kelvata tällä kertaa. Vegaanipuusteihin tarvittava margariinikin yllätti minut koostumuksellaan - se ei tuntunut sulavan millään. Ei millään. Monta tuntia sulamista odoteltuani jouduin sulattamaan sen juoksevaksi kattilassa, ja seuraavana päivänä tiskejä tiskatessani huomasin, että kipon reunoille jäänyt margariini ei ollut edelleenkään sulanut lainkaan. Kylmäkaapista minä sen kyllä otin, heti siitä voipakettien vierestä. Makukin oli perin margariinimainen. Eli kai se margariinia oli.

Valmiit puustit ja Pekan käsi valmiina nappaamaan yhden!

Toivottavasti seuraava postaus olisi vähän mielenkiintoisempi!


ps. Ai niin, sain vihdoin videomateriaalia siitä taannoisesta muotinäytöksestä!

http://vimeo.com/42932528

S'il vous plaît!