Tuesday, October 30, 2012

Kaanapali ja Lahaina

Seuraavana aamuna pääsimme lopulta pitkän taistelun jälkeen syömään Lahainan kaupunkiin. Ruoka oli ihan mukiinmenevää ja erittäin kallista. Lahaina on ihan puhtaasti turismilla pyörivä kyläpahanen ja hetken kuluttua minulle selvisi, että myös kaikki muu oli kallista. Esimerkkinä vaikka 6 dollarin mansikat ja 10 dollarin six-pack ruokakaupassa... No okei, oli siellä halvempaakin olutta, mutta sen opin San Franciscossa että Coors/Bud Lightia ei kannata ostaa.

Mukiinmenevä ja kallis omeletti hash browneilla. **

Tästä muut suuntasivat bussilla muihin pieniin kyliin, ja minä päätin nauttia ainoasta vapaapäivästäni altaalla aurinkoa palvoen. Ei sitä kuitenkaan kovin kauan jaksanut paikallaan maata, joten lähdin kävelemään rantaa pitkin ja katselemaan maisemia (en nyt siis tarkoita naisia, vaan ihan oikeita maisemia). Ja niitähän riitti! Ympäristöstä lumoutuneena kävelin Lahainaan asti (n. 7 kilometriä) ja päätin perinteiseen tapaan mennä nauttimaan amerikkalaisen burgerin Teddy's nimiseen paikkaan. Oli hyvä.

Blackrock beach
Kaanapali-Lahaina
Kaanapali-Lahaina
Kaanapali-Lahaina
Kaanapali-Lahaina



Näitä näkyy yllättävän vähä,..

Happy Halloween!

Teddy's. ****
Iltapäivästä päätin mennä vielä lämpimän meriveden syleilyyn ja katselemaan rannalle auringonlaskua. Koska olin niin pirun väsynyt aikaerosta ja edellisen päivän säädöstä johtuen, halusin syödä illallisen hotellilla ja siirtyä nukkumaan. Paha virhe! 30 dollaria köyhempänä mielessä pyöri lähinnä ajatus siitä, kuinka tuore, paikallinen tonnikala voidaankaan pilata niin surkealla kastikkeella.

Tonnikalaa. *½

Monday, October 29, 2012

He aha kau helu kelopana?

Helsingistä Mauille on kyllä sellainen matka jota ei ihan kovin monesti elämän aikana jaksa tehdä. Aikaa koko touhuun meni aika tarkasti 30 tuntia josta koneessa istuttiin yli 20. Saapuminen oli kuitenkin äärimmäisen palkitsevaa, sillä lentokentällä minua tervehti lämmin ilma ja viilentävä tuuli. Perille päästyäni Mauilla oli jo pimeää, ja hyppäsin etukäteen varattuun shuttle bussiin joka veisi vielä n. tunnin ajastani. Muut bussissa olijat olivat sen vertan nörtin näköisiä, että päätin kysyä ovatko he myös tulossa konferenssiin. Ja olivathan he, joten aloimme siinä sitten jutella niitä näitä. Teimme myös yhteiset illallissuunnitelmat ja tapasimme konferenssihotellin aulassa pikasuihkun ja kaunistautumisen jälkeen.






Asustelen siis Kaanapali-nimisellä rannalla, joka on käytännössä hotellien täyttämä kaistale kaunista hiekkarantaa. Kävelimme rantapolkuja pitkin etsien sopivaa (lue: halpaa) ravintolaa ja jossain vaiheessa matkaa saimme vastaantulevilta ihmisiltä varoituksia tsunamista. Menimme erääseen ravintolaan kysymään että mitäs tässä nyt oikein tapahtuu, ja baarimikko sanoi meille että kaikki rannan ravintolat ovat menossa kiinni ja että Kanadassa on ollut 7,7 richterin maanjäristys ja Havaijia kohti on tulossa tsunami. Olimme edelleen hyvin hämillämme ja myös vähän peloissamme, olihan esimerkiksi minun hotellini aivan rannalla ensimmäisessä kerroksessa. Hotellin henkilökunta ei osannut neuvoa mitään muuta kuin että odottaisimme evakuontisuunnitelmaa, joten päätimme lähteä kohti Sergein hotellia. Hänellä oli huone 11. kerroksessa jonne tsunami tuskin yltäisi.





Tässä vaiheessa meitä kaikkia vaivasi suuri epätietoisuus tulevasta. Sergein hotellin aulassa meitä neuvottiin menemään huoneisiin ja odottamaan lisäohjeita. Keräsimme kolehdin 10 taalan Internet-yhteyteen ja avasimme paikallisen uutiskanavan josta alkoi tuli perinteiseen amerikkalaiseen tyyliin pahimpia mahdollisia skenaarioita ("tsunami voi olla jopa 3 metriä korkea!"). Olimme kaikki nälkäisiä ja väsyneitä matkustuksesta ja kun tsunami lopulta osoittautui odotettua pienemmäksi, päätimme nukkua hetken. Heräsimme yöllä n. kolmen aikaan ja päätimme lähteä nukkumaan omiin huoneisiimme.






Friday, October 26, 2012

Aloha!

Reilun kuuden tunnin päästä starttaa seuraava konferenssimatka kohti Yhdysvaltoja. Kohteena tällä kertaa (toivottavasti) aurinkoinen Maui Havaijilla. Onneksi sain juuri ennen reissua mukavan kontrastin ilmastoon, kun ensilumi satoi Tampereella viime yönä. Lento Frankfurtin ja Los Angelesin kautta lähtee 6.30 ja yritän tässä aloittaa jo unirytmin kääntämisen - aikaerohan on täydet 12 tuntia!

Eli tarkoitus olisi siirtyä tästä:


tähän:


seuraavan 30 tunnin aikana. 

Thursday, September 27, 2012

Alcatraz, Mission ja Golden Gate park

Ehdin tässä viimeistä lentoa odotellessa kirjoittamaan myös tekstit kuvien seuraksi. Olin jo pari viikkoa sitten varannut liput Alcatrazin vankilasaarelle. Olisin kovasti halunnut mennä sinne yöllä, mutta ne retket pitäisi kuulemma varata monta kuukautta etukäteen, joten jouduin tyytymään päiväretkeen. Saari oli aivan täyteen ammuttu turisteja, mutta reissu oli silti aivan mahtava ja tarjosi paljon inspiraatiota erääseen tulevaan projektiin.

Itse vankilassa turisteille jaettiin äänioppaita, joissa entiset vartijat ja vangit kertoivat elämästä Alcatrazissa. Paluulennolla oli aivan pakko katsoa Clint Eastwoodin Pako Alcatrazista joka oli aivan mahtava elämys kun tunnisti sen ympäristön missä hahmot liikkuivat. Myös tämä oli äärimmäisen kiinnostava tarina:









Frank Morrisin/Clint Eastwoodin selli

Morrisin ja kumppanien käyttämä pakotunneli

Keskiviikkona päätin lähteä käveleskelemään SF:n lähiöihin joista ensimmäisenä eksyin Missioniin. Mission on lähinnä latinoiden asuttama alue jonka lähes jokaista seinää koristaa erilaiset maalaukset ja graffitit. Halpojen vuokrien takia myös taiteilijat ovat löytäneet kaupunginosan mistä syystä jokaisesta kadunkulmasta löytyy muodikkaita kauppoja, baareja, partureita yms. Alue jäi minulle kuitenkin kokonsa vuoksi kysymysmerkiksi. Jääpähän jotain tutkittavaa myös seuraavalle reissulle...

Mission

Mission

Mission

Mission

Mission

Mission
Keskiviikkoaamuna suunnitelmissa oli lähteä käveleskelämään pitkin poikin Golden Gate Parkia. Tuttuun tapaan sekoilin taas julkisten kulkuneuvojen kanssa - alkuperäinen aikomus oli napata sähköbussi puiston hujakoille, mutta koska pitkänkään odottelun jälkeen tätä ajoneuvoa ei näkynyt, hyppäsin summassa seuraavaan bussiin ja toivoin parasta. Tällä kertaa kävikin hyvä tuuri, ja bussi vei minut Haightiin, joka tunnetaan myös yhtenä hippiaatteen synnyinseutuna.

Ihan ensimmäiseksi siirryin perinteiseen amerikkalaiseen dineriin syömään sydänkohtaus-aamiaisen piparminttuteellä. Tämän jälkeen vaeltelin Haight Streetillä ja tsekkailin hippien vanhoja mestoja. SF:n scene ei sinänsä hirveesti kiinnosta (tykkääkö Grateful Deadista oikeesti joku?), mutta oli ihan mukava fiilistellä sitä kukkaistouhua mitä siltä kadulta on joskus löytynyt. Nykyään katuja koristivat lähinnä muodikkaat baarit, ylihintaiset vintage-kirppikset ja "headshopit". Lisäksi ihmetytti punkkarien universaalisuus - SF:n punkit näyttivät täysin identtisiltä Berliinin punkkeihin verrattuna. Suosittelen aluetta silti erittäin lämpimästi, yksi lempialueistani Nob Hillin ohella!

Aamiainen Dinerissa

Haight

Haight

Haight
The Painted Ladies




Haight

Haightista koikkelehdin sitten lopulta sinne puistoon, ja voi hyvänen aika kun se oli pettymys! Olen vahvasti sitä mieltä, että autotiet eivät kuulu puistoihin. Amerikkalaiseen tapaan joka paikkaan pitää kuitenkin päästä autolla, ja näin oli myös tämän massiivisen puiston kohdalla. Joka paikassa meni autoteitä ja ainakin minulta jäi se luonnon tuoma raukea fiilis saavuttamatta. En myöskään pitänyt siitä, että puiston osiin piti maksaa sisälle (Japanese Tea Garden 7 dollaria!), vaan miellän ne kaupunkilaisten yhteiseksi, ilmaiseksi tilaksi. Löytyi sieltä puistosta pari ihan rauhallista spottia, mutta kokonaisuutena koko palsta oli hieman pettymys - olihan se yksi eniten odottamia kohteita koko reissulla.
Jos joku (ei varmasti kukaan) on ihmetellyt miksi minulla ei ole mitään kerrottavaa iltariennoista, on syy yksinkertainen - niitä ei ole ollut. Olen aikatauluttanut matkan niin, että kierrän aamuisin turistirysiä ja teen illat töitä. Koko päivän kävelyn jälkeen ei muutenkaan jaksa riekkua, joten on parasta vaan keskittyä työntekoon.






Japanese Tea Garden
Kirjoittelen tässä tosiaan Tukholman lentokentältä, ja matkaa on taivallettu nyt 17 tuntia. Unitedin lento oli 2 tuntia myöhässä joten myöhästyin jatkolennolta Frankfurtista Tukholmaan. Kotimatkalle tulee kestoa yli 20 tuntia...

Lopuksi vielä kuvia niistä herkkuruuista joita olen viimeisinä päivinä nauttinut:

*****!
*****!
* :-(

****