Thursday, July 12, 2012

Arki Berliinissä

Blogipäivityksiä on tullut taas vähän harvempaan tahtiin, lähinnä johtuen siitä, että ihan hirveästi ei ole arjessamme tapahtunut. Eilen mulle iski ensimmäistä kertaa koti-ikävä. En juurikaan ikävöi ihmisiä (sori!), mutta jokin siinä kotimaassa on mikä vetää niin kovasti puoleensa. Vaikka täälläkin on luontoa, kauniita taloja, samoja ruokia yms. niin silti sitä vaan parin kuukauden jälkeen alkaa kaipaamaan Pirkka-tuotteita (maksettu mainos), hyvää hanavettä, koleaa kesää ja mökkeilyä. Borneolla Freddie-ikävä oli niin suuri, että nämä pienemmät asiat unohtuivat ihan täysin.

Berliinin kesä on ollut kyllä kaikkea muuta kuin odotin. Vettä on tullut paljon ja hellepäivät ovat olleet hyvin satunnaisia. Eipä sillä sinänsä väliä ole kun on hautautunut toimiston uumeniin, mutta olisihan se kiva noin Tyttiäkin ajatellen jos olis vähän lämpimämpää. Vois melkeen sanoa, että täällä on ollut hyvin tyypillinen suomalainen kesä!

Työelämästä voisin kirjoittaa vielä sen verran, että näin jälkeenpäin olen huomannut että halu puhua omaa kieltä on suurempi kuin halu olla sosiaalinen ulkomaalaisen vieraan kanssa. :-) Toisin sanoen, palavereissa sun muissa happeningeissa kieli vaihtuu melko nopeasti saksaksi ja olen pihalla kuin lumiukko. Ehkä ne asiat saa vaan paremmin perille sillä omalla kielellä kun kieli on rikkaampaa ja sanavarasto on suurempi.


Jotta tästä ei nyt tulisi pelkkä valituspostaus, niin kerrataas vähän menneen viikon tapahtumia:

Tytin ollessa vielä Suomessa istuimme iltaa jenkkipoikien ja muutaman hollantilaisen tytön kanssa. Lättyjen syönnin ohessa tuli sitten opeteltua myös parit uudet juomapelit, mutta koska olen niin pirun vanha niin lopetin jo hyvissä ajoin ennen krapula-rajan ylittymistä. Minulla oli siis kaksi couchsurffaajaa Coloradosta, Rafael ja Joe, jotka reissasivat sikinsokin Eurooppaa muutaman kuukauden ajan.




Tytti tuli takaisin kotiin keskiviikkoaamuna (herätys taisi olla viideltä Suomen aikaa... [edit. NELJÄLTÄ! t: tytti]) ja buukkasi heti itselleen muotikeikan jostain monen suunnittelijan muotikilpailusta, jossa vaatteet oli valmistettu kierrätysmateriaaleista. Näytös piti järjestää laivalla joka kulkee pitkin poikin Kreuzbergiä, mutta koko päivän kestänyt kaatosade pilasi tämän suunnitelman. Näytös siirrettiin sitten semmoseen pieneen studioon Kreuzbergin ytimessä, ja ehdin paikalle nipin napin ja täysin litimärkänä. Sinänsä sääli että hyvät puitteet kaatuivat huonoon säähän, sillä vaatteet olivat oikein kivan ja näyttävän näköisiä. Ja mallit (erityisesti yksi!) tietysti myös... Tytti varmaan voi kirjoittaa tarkemmin ja paremmin tuosta muotinäytöksestä, minä olin vain statisti. Illalla kävimme vielä morjenstamassa Tytin kavereita italialaisessa ravintolassa Mittessä. Molemmat oltiin hyvin väsyneitä jo lähtiessä, mutta valkoviinikarahvi tarjosi uutta virtaa pariksi tunniksi. 

Tajusin tuossa juuri äsken, että minun työpäiväni täällä alkavat käydä vähiin - niitä on enää parikymmentä! Sitten saamme vielä hetken lomailla Berliinissä (ja mahdollisesti lähimaastossa) jonka jälkeen koittaa paluu kotiin. Ens viikolla Tytti menee moikkaamaan minun pikkusiskoa Budapestiin ja minun suomalaiset kaverit tulee moikkaamaan minua tänne, ts. kyseessä on täydellinen asetelma molemmille osapuolille.


Lisäksi minulle on mahdollisesti tulossa pari herkullista työreissua joista kirjoittelen myöhemmin (jos ne edes toteutuvat)...

Thursday, July 5, 2012

Sateenkaaren väreissä!



Miltei pari viikkoa sitten olimme Christopher Street Day-paraatissa, joten nyt jo olisi korkea aika kirjoittaa siitä tänne. Minun oli määrä Suomessa käydessäni päivittää blogia ja muokata kuvia, "jos on luppoaikaa". No arvatkaa oliko?! :)


Kaupungintalon edessä liehuu lippuja: Berliinin, Saksan, EU:n ja sateenkaarikansan.

Christopher Street Day (http://en.wikipedia.org/wiki/Christopher_Street_Day) on Saksan ja Sveitsin vastine Gay Pridelle. Tapahtuma alkoi jo toukokuussa, mutta huipentui juhannusviikonloppuna järjestettyyn paraatiin. Kaupungintalojen edustalla liehui sateenkaarilippuja jo kesäkuun alusta lähtien ja 23.6. Berliiniä halkoi sateenkaarilippujen ja iloisten ihmisten meri, paraatin edetessä Kreuzbergistä Tiergartenin hujakoille, Brandenburgin Portille.



Liityimme Pekan kanssa joukkoon iloiseen Friedrichstrassen lähistöltä. Hetken aikaa pelkäsimme että paraati oli jo mennyt meistä ohi, mutta armoton bassinjytke kertoi toista. Putkahdimme keskelle paraatia, bongasimme lähimmän sateenkaaren värein koristellun rekan ja liityimme siihen porukkaan.






Valintamme osoittautui myöhemmin osovaksi, sillä rekkamme soitti ylivoimaisesti parasta musiikkia ja sen ympärillä oli parhaat bileet! Välillä matelimme etanavauhtia (ihmiset askelsivat samba-askelin), välillä pysähdyimme, mutta tanssi ei lakannut koskaan. Varmaan vähän sama efekti kuin karnevaaleissa: kun kaikki ihmiset ympärilläsi tanssivat ja musiikki tuntuu luissa asti, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tanssia itsekin. Rekan päällä olevat kaiuttimet popittivat hittikimaraa korviahuumaavalla volyymilla, kuului Abbaa, Cheriä, kasariklassikoita, "kuumimpia" tanssihittejä ja tietysti Euroviisu-hittejä. Euphoria soi laskujeni mukaan ainakin kolme kertaa ja onnistui räjäyttämään pankin jokaisella kerralla!


Bileet käynnissä!

Edustavin kuva pitkään aikaan! Rouvan hampaat eivät ole oikeasti noin kierot...

Paraatin ohittaessa juutalaisten muistomerkin, Holocaust memorialin, musiikki lakkasi ja hetken aikaa oli hiirenhiljaista. Siinä silmänräpäyksessä kun autot ohittivat muistomerkin, musiikki pärähti soimaan ja bileet jatkuivat!

Hiljaista väkeä.

Paraati päättyi Reichstagin kulmille ja iltajuhla jatkui koko matkan Siegessäulelta Brandenburgin portille, ja tuo kadunpätkä oli täynnä esiintymislavoja, screenejä, kojuja ja drinkkikojuja.


Screenillä näytettiin videomatskua vuoden 1990 paraatista. Silloin jo osattiin pukeutua!


Paraatissa ja teiden varsilla oli paljon kannanottoja Venäjän nykytilanteeseen. Oli lippuja, banderolleja ja kasvomaalauksia. Surullistahan se on, taantuminen luolamiesaikaan.


"Censor 'gay'? No way! St. Petersburg. Don't go there!"


Paikalle oli tullut kaikennäköisiä, -kokoisia ja -ikäisiä ihmisiä kaikista maista ja yhteiskuntaluokista. Oli nahkahousuja ja koppalakkeja, oli merimiespukuja ja valkoisia sukkahousuja, oli neonvihreitä stringejä, oli 20cm korkokenkiä ja glitter-iltapukuja, oli boyfriend-farkkuja, pukuja ja kravatteja, pystytukkaa, lävistyksiä, perheenäitejä ja -isiä, lapsia ja isoäitejä. Olipa mukana myös kodittomia narkkareita jotka sillä hetkellä kuuluivat tähän suureen yhteisöön ja osasivat kaikkien biisien sanat ulkoa, tanssien samalla iloisesti. 




Vihdoinkin pääsin CSD-paraatiin mukaan!  Lapsesta asti olen tänne halunnut. :)




Noin 2,5-metrinen amazoni.

Orjavankkurit.

Paraatissa ei kukaan tuntenut käsitettä "överi" tai "liian teatraalinen". Kukaan ei murjottanut, sillä hetkellä kaikki olivat iloisia ja koko maailma hymyili meille. Sateenkaari-liput liehuivat ja kaikki kukat kukkivat. Paraatissa kaikki olivat samalla viivalla ja kukaan ei ollut toista huonompi. Kunpa vain ihmiset muistaisivat sen muulloinkin kuin kerran vuodessa.


Heteroseksuaalitkin olivat näemmä edustettuina.


Anonyymitkin olivat vauhdissa.


Tyyppi jorasi täysiä!

Monday, July 2, 2012

Ulkoilmaoopperaa ja jalkapallohuumaa

Viimeisen viikon aikana on taas tapahtunut paljon kaikkea mielenkiintoista. Tytti lähti torstaina "lomalle" Suomeen ja tietysti juuri sille ajalle sattuu mielenkiintoisia tapahtumia ja kansanjuhlia. Torstaina kävimme seuraamassa Saksa-Italia -matsia vanhan Tempelhofin lentokentän kylkeen rakennetussa biergartenissa, ja vaikka peli olikin pettymys, oli tunnelma oikein mukava.

Saksa-Italia, kaikkia peli ei kiinnostanu
Lauantaina sain kämpän täyteen couchsurffaajia, kun ensin sain vieraaksi kaksi amerikkalaista poikaa ja vielä myöhemmin illalla kaksi puolalaista tyttöä. Tytöt olivat löytäneet jo yhden yöpaikan, mutta isäntä oli osottautunut hieman oudoksi tapaukseksi - kyseessä oli siis nudisti mies jolla oli taipumuksia kaikenlaiseen pervoiluun... Illalla menimme poikien kanssa katselemaan screeniltä Don Giovanni-oopperaa Unter den Lindenille. Esitys oli ilmainen ja paikalle oli raahautunut tuhansia kulttuurin ystäviä. Olut ja ooppera toimi varsin mukavasti yhteen, ainoana huonona puolena oli ne pirun vessareissut. Lähdimme lopulta vastahakoisesti ensimmäisen näytöksen jälkeen, lähinnä sen vuoksi että kovalla kivetyksellä istuminen ei tehnyt hyvää selälle ja takapuolelle. Tämän jälkeen "nuoriso" jatkoi vielä illanistujaisia, mutta vanhana herrana en itse jaksanut enää riekkua.

Don Giovanni

Sunnuntaina oli luvassa sitten taas aivan toisenlainen tapahtuma, eli jalkapallon EM-finaali Espanja-Italia. Aluksi meinasin jäädä katsomaan matsia kotiin, mutta jenkkipoitsut saivat sitten lopulta suostuteltua Brandenburgille. Sinne oli perinteiseen tapaan pystytetty valtavat screenit, ja paikalla oli satoja ellei tuhansia espanjalaisia kannattajia (ja muuta italialainen). Siinähän kävi sitten niin, että Espanja murskasi Italian luvuin 4-0 ja voi sitä juhlan määrää. Ihmiset lauloivat, tanssivat ja huusivat täyttä päätä ja tuntui siltä, että jokaiselle Espanjan pelaajalle oli oma kannustuslaulu. Lopuksi näimme vielä ilotulituksen jonka jälkeen riensin kotiin tarkastamaan koiran tilan (reetu pelkää pommeja ja ilotulituksia). Koira oli mukavan rauhallinen ja minäkin pääsin lopulta nukkumaan, väsyneenä mutta onnellisena.

Valitettavasti mulla oli matsissa mukana vain huonolla kameralla varustettu puhelin, mutta yritän kuitenkin ladata kuvia ja videoita tapahtumasta myöhemmin.

Monday, June 25, 2012

Pekan matkavinkit

Tämän paskaläjän jälkeen koin velvollisuudekseni jakaa ne vähäiset vinkit, joita olen tässä vuosien varrella matkustellessa oppinut. Sinälläänhän tuo teksti on ihan hyvä nimenomaan Iltasanomien keskivertolukijoille, joille esimerkiksi neuvo "Ole kohtelias" voi tuottaa yllättäviä haasteita. Mutta tässä näitä nyt sitten olis:

Viivy hyvissä paikoissa pidempään - Älä tee liian tiukkaa matkustusaikataulua. Saatat missata joitain aivan mahtavia paikkoja pelkästään sen takia, että olet suunnitellut ja varannut aikaa yhdelle paikalla aivan liian vähän. Matkustaminen ja paikasta toiseen siirtyminen on välillä muutenkin melkoisen tylsää ja kuluttavaa touhua, joten miksi et vaan suosiolla viipyisi esim. siellä Roomassa tai Pariisissa muutamaa päivää pitempään? Nähtävyydet ja kiinnostavat paikat tuskin loppuvat kesken...
Viivy vielä hetki

Borneon pohjoiskärjessä ollessamme (http://www.reissussa.fi/2011/11/paratiisi-luonnon-helmassa.html) tapasimme pari amerikkalaista teinityttöä, jotka kiersivät Borneota todella tiukalla aikataululla. He viettivät ks. paratiisissa YHDEN päivän (ei siis yötä), jonka jälkeen heillä piti lähteä takaisin suureen kaupunkiin ja siitä lentämällä eteenpäin pariksi päiväksi Mulun luonnonpuistoon (http://www.reissussa.fi/2011/11/kansallispuistoja-taivaskavelyita-ja.html).


Yleisenä ohjenuorana voisi sanoa, että viikko suurissa kaupungeissa riittää yleensä mukavaan pintaraapaisuun, mutta jos haluat nähdä todellista elämää niin varaa 10+ päivää ja tutustu niihin paikallisiin. Tästä päästäänkin seuraavaan neuvoon, eli 


Tutustu Couchsurfingiin - Couchsurfing on tällä hetkellä ylivoimaisesti paras tapa tutustua paikalliseen väestöön. Kyseessä on siis palvelu, josta voit etsiä itsellesi ilmaista majapaikkaa paikallisten luota, mutta sivustosta on paljon muuhunkin. Sieltä voit etsiä kahvittelu/kaljotteluseuraa, tapahtumia, keikkoja, yms. CS on täynnä sosiaalisia ihmisiä joita kiinnostaa erilaiset menot, joten helpointa on vaan ottaa yhteyttä kaikkiin mukavilta vaikuttaviin jamppoihin ja kysyä että "lähdetääx bailaa hei?".

Bailattiin


Opettele muutama sana paikallista kieltä - Opettele ainakin sanomaan kiitos. Jos opettelet tervehdykset, niin se kaupan täti saattaa olettaa että olet paikallinen ja alkaa puhumaan sinulle omaa kieltään. Mutta mitä enemmän opettelet, sen parempi. Paikalliset ja varsinkin vanhemmat ihmiset arvostavat yritystäsi (vaikka kuulostatkin heidän korvaan vammaselta).


Uhmaa vatsatautia - Syö paikallisia herkkuja. Yleensä se vatsatauti muhii vesijohtovesissä, ja joissain tapauksissa sitä on mahdotonta välttää. Missaat paljon kun jätät ne kulinaristiset elämykset väliin pelkästään sen takia, että niissä on pienehkö (Intiassa isohko) riski sairastua. Älä syö mitään mikä vaikuttaa raa'alta, älä juo hanasta vettä, älä juo juomia joissa on jäitä ja jos haluat olla extra-varovainen, niin älä syö salaattia yms. vihreetä. Viimeinen ohje luulis onnistuvan varsinkin miehiltä.

Vatsataudin uhmausta


Älä pelkää turhaan - Aina silloin tällöin keltainen lehdistö kirjoittaa turistien ryöstöistä, murhista, raiskauksista, yms. Jos säilytät reissuillasi maalaisjärjen, tätä tuskin tapahtuu sinulle. Kaikissa maissa suurin osa ihmisistä on kuitenkin aivan tavallisia, työssäkäyviä heppuja joilla ei ole mitään tarvetta ryöstää tai raiskata ketään.

Ota matkalle hyvät kengät - Koska luultavasti kävelet paljon.

Kuvassa surkeat kengät

Shoppaile ja syö kauempana turistikeskuksista  - Suurten kaupunkien keskustat ja ns. shoppailukadut ovat yleensä todella kalliita. Kävele, metroile tai busseile vähän kauemmas ja hinnat saattavat tipahtaa alas jopa puolella.
Sääntö ei koske pizzaa Roomassa.

Käytä julkisia kulkuneuvoja tai vuokraa pyörä - Joka maassa on aina se yksi kulkuneuvo, jota paikalliset suosivat. Saksassa ja Hollannissa se on polkupyörä, Malesiassa skootteri, Roomassa jalat ja Amerikassa valitettavasti valtava katumaasturi. Julkiset kulkuneuvot ovat yleensä Suomen ulkopuolella oikeasti edullisia ja niillä pääsee yleensä kätevästi paikasta toiseen. Jos ei pääse, niin kävelemällä voi kuluttaa ne edellisiltana nautitut olutkalorit...


Sunday, June 24, 2012

Juhannussauna ja uinti Spreessä


Tässä on nyt juhlittu torstaista asti ja tänään takki on ollut ns. tyhjä, mutta tällä välillä on päässyt tapahtumaan kaikkea kivaa ja mielenkiintoista! Pidimme tiistaina myös lettukestit Couchsurfing-ihmisille. Juhlassa oli oikein mukava tunnelma ja naatimme puolilleöin asti. Ihmisiä oli Perusta, Saksasta, Hollannista, Latviasta ja Valko-Venäjältä. Pirskeet meni sen verran hyvin, että päätettiin pitää toiset nyt tulevana tiistaina.

Perjantaina kävimme siis Helsinki Fresh-järjestön(?) organisoimassa juhannustapahtumassa ja meille oli jo etukäteen luvattu mm. grillausta ja saunomista. Haettiin siinä sitten Lidlistä evästä ja pyöräiltiin paikalle. Puitteet olivat todellakin kunnossa, sillä juhlaa vietettiin Spreen varrella kauniissa vanhassa talossa. Juhlassa soitti myös pari bändiä, ensimmäinen semmosta maalailevaa ambienttia ja toinen musiikkia, joka sopii oikein hyvin Marimekon sponsoroimiin juhliin. Jälkimmäinen soitti hienosti toisen kerroksen parvekkeella ja tunnelma oli muutenki kohdallaan.



Juhannuseväät

Kuuden maissa päästiin sitten vihdoin saunaan. Kyseessä oli 50 kilometrin päästä ajettu mobiilisauna ilman mitään luksusta, kuten esim. pukukopit tai vesihana. Löylyvettä haettiin tietenkin sisätilojen vessasta (eivät ilmeisesti olettaneet että käytettäisiin enempää kuin yksi sankollinen) ja vaatteet vaihettiin suoraan saunassa. Keskieurooppalaiseen tapaan saunaan mentiin uimapuvut päällä. Itse aloitin saunomisen samantien kun sauna oli lämmin ja muut seurasivat sitten vähän myöhemmin perästä. Aito juhannustunnelma saatiin lopulta suomalaisen teekkarin tuomalla kossupullolla.






Saunassa ei tosiaan ollut minkäänlaisia pesutiloja tai edes vettä, joten meillä ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin pulahtaa Spreehen. Ongelmalliseksi tilanteen teki se, että saunan kohdalla oli pelkästään kanava josta laivat menivät ja sehän oli tietysti yksityisaluetta. Mutta mikäs meitä nokkelia suomalaisia estäisi, eikun hyppy aidan yli, roskakorin kautta laiturille ja siitä hyppäys veteen. Eikä ollut edes kylmää! Puolenkymmentä kertaa me ehdittiin pulahtaa ennen kuin vartijat tulivat paikalle naureskellen. Tätä ennen laivafirman kaverit olivat huudelleet meille jo muutamaan otteeseen.

Panoraama

Juhannusördäystä

Pari tuntia hurahti kuin siivillä saunoen, vihtoen, uiden, löylytellen ja kossutellen ja lopulta olikin aika pyöräillä kotiin ja siitä sitten vahtaamaan Saksa-Kreikka puolivälieräottelua. Hauptbahnhofilla oli oikein kiva tunnelma, mutta oltiin auttamattomasti myöhässä ja saatiin vain surkeat näkymät screenille. Lisäksi olin unohtanut rillit kotiin, joten jouduin välillä katselemaan highlightit Tytin rillit väärinpäin päässä. Pelin jälkeen palasimme kotiin hyvin, hyvin väsyneinä vaikka kello oli vasta kahdentoista.

Futishuumaa


Kaukainen screeni