Saturday, June 2, 2012

Kuin kunnon turistit konsanaan! / Länsi-Berliini


Viime viikolla saimme vieraita Suomesta: Pekan siskot, vanhemmat ja minun vanhempani. Koko viikko oli yhtä juoksua, aikaisin aamulla heräämistä, puoliltaöin nukkumaan menemistä, nauramista, kävelemistä, metroilua, perheilyä ja niin intensiivistä yhdessäoloa että blogi ei kutsunut kertaakaan kirjoittamaan. Siskot majailivat viikon verran meillä ja vanhempamme asustelivat Wittenberg Platzilla sijaitsevassa, viehättävässä pienessä hotellissa.

Aamukahvilla alakerran kahvilassa. Nam.
Ensimmäisen kerran tällä reissulla oikein kunnolla turistoidessani huomasin järkytyksekseni, että minun ihana Wittenbergplatzin alue ja rauniokirkkoni olivat remontissa, muovikääreissä ja aukirevittyinä. Koko Zoon alue on kelmuissa, purettuna tai täynnä työmaita, uudelleenrakennettavana. Onneksi sieltä löytyi vielä vanhaa ja tuttuakin, kuten KaDeWe (Kaufhaus des Westens), joka on Euroopan toiseksi suurin ostoskeskus, ja jonka herkkuosastolle voisi hukkua päiväkausiksi.

Pekan siskojen kanssa siskoilemassa KaDeWe:n herkkukahvilassa. Kunnon kuvassa täytyy olla silmät kiinni edes yhdellä ihmisellä! 


Dorka sai jäätelöä. Piña Colada-jäätelöä!!
Kaiser-Wilhelm-Gedächtniskirche, eli rauniokirkon viereen rakennettu modernimpi kirkko sinisine lasi-ikkunoineen ja kultaisine, leijuvine Jeesuksineen on esteettisesti hieno kokemus kenelle tahansa. Vaikka se on keskellä lännen turistikeskustaa, sinne ei kuulu pihaustakaan ulkomaailman hälinästä.



Yhtenä päivänä pakkasimme koko konkkaronkkamme bussiin numero 100, joka on tavallinen kaupungin bussi ja maksaa normaalin taksan verran, mutta joka kiertää kaupungin päänähtävyydet kuin mikäkin turistibussi konsanaan. Saman tekee kaverinsa, bussi numero 200. Näillä busseilla voi matkustaa kaksi tuntia kertamaksulla, 2,30€ (yhteen suuntaan, tosin), ja ne ovat erittäin hyvää vastinetta rahoille, verrattuna kunnon turistibusseihin jotka perivät 8-15 euroa tästä samasta huvista.

Bussin ikkunasta otettu, Pekan sisko otti!
Nousimme bussiin Zoon pysäkiltä ja hyppäsimme pois päätepysäkillä, Alexanderplatzilla. Sääli että bussin yläkerran etuosan (sen näköalapaikan) oli vallannut kaksi vain omaa napaansa ajattelevaa, vanhempaa pariskuntaa, jotka neljään pekkaan veivät kahdeksan ihmisen paikat. No, edestään löytävät... Jalkauduttuamme pyörimme Alexanderplatzilla, jonne ei muuten kuulemma kannata parkkeerata pyöräänsä (jos sellaisella sattuu olemaan liikenteessä), sillä se alue on pyörävarkaiden keidas. Emme kuitenkaan tällä kertaa käyneet tv-tornissa, Fernsehturmissa, osittain varmaan sen takia että sisäänpääsy sinne maksaa nykyään 12 euroa per nuppi. Hinta tuntuu nousevan asteittain joka vuosi, sillä vuonna 2008 hinta oli muistaakseni (vähän alle) kympin luokkaa ja auvoisina aikoina, vuonna 1999 torniin oli muistikuvieni mukaan vain nimellinen pääsymaksu.


Alex Platzilta suuntasimme metrolla U2 Potsdamer Platzille, joka jo pelkästään modernien rakennustensa vuoksi on näkemisen arvoinen. Vielä 15-20 vuotta sitten alue oli miltei täysin autio, sillä se tuhottiin aikanaan maan tasalle ja sen jälkeen Berliinin muuri halkoi aluetta. Potsdamer Platz olikin tuohon aikaan pelkkää "kuoleman kaistaletta", autiota aluetta muurin ympärillä, josta myrkytettiin kasvillisuus ja jota kiersivät piikkilanka-aidat. Alueen menneisyyttä on nykyään vaikea uskoa, kiitos 1990- ja 2000-luvun taitteessa tapahtuneen Euroopan suurimman rakennustyömaaprojektin: moderneja, korkeita toimistorakennuksia, upeita luksushotelleja ja arkkitehtuurisia taidonnäytteitä, kuten Sony Center. Aluetta halkoo mukulakivistä tehty katkeamaton linja, joka merkkaa Muurin reittiä.

Pekan sisko otti!


Sony Centerissä
Lähdimme seuraamaan muurin reittiä kohti Brandenburgin Porttia, ohittaen matkallamme Holocaust-Mahnmalin, Holokaustissa tapettujen juutalaisten muistomerkin, joka jykevyydellään onnistuu saamaan kylmät väreet selkäpiihin.

Tuolla sisällä tuntee olonsa kovin pieneksi

  
Ei näemmä paljoa hymyilyttänyt... Hah.
 Brandenburgin Portilla täytyy perinteisesti käydä Tucherin kahvilassa, josta saa (tähänastisen kokemukseni perusteella) Berliinin parasta apfelstrudelia.



Ennen vanhaan mentiin portin ali, ei yli
Perheellämme kävi hyvä tuuri säiden suhteen, ennen heidän tuloaan lämpömittari näytti keskimäärin 13 astetta, oli koleaa ja sateista, mutta päivää ennen heidän saapumistaan lämpötila nousi liki kolmeenkymmeneen. Tätä säätä jatkui tasan heidän reissunsa ajan, jonka jälkeen sääukko päätti että viileämpi on parempi. Onneksi ehdimme helteiden meitä vielä helliessä käydä puistopiknikillä Tiergartenissa. Tuo jo aiemmin mainitsemani KaDeWe:n hulluksi tekevä herkkuosasto oli apunamme eväitä miettiessämme, ja täytyy sanoa että oli ehkä parhaat eväät koskaan!

Pään kokoinen bretzel: riitti syömistä!
Kallioniemen tonttujen puistosirkus!
Samalla juhlistimme Pekan synttäreitä ja meidän ensimmäistä hääpäiväämme. <3

Pariskunta = samat ilmeet. Pitäisikö jo huolestua?

Sunday, May 20, 2012

Pyöräilyä ja kirppistelyä berliiniläisittäin


Tänään se vihdoin koitti: KESÄ! 

Pariskunta muikeana, ja miksei olisi! (kuvaa ei ole muokattu ollenkaan vaikka siltä näyttää)


Lämpömittarin kohotessa jo aamusta reilusti yli kahdenkymmenen, päätimme lähteä kirppistelemään jo hyväksitodettuun (ja jo perinteeksi muodostuneeseen) Flohmarkt am Mauerparkkiin. Tällä kertaa meillä on pyörätkin alla, joten sinne polkaiseminen oli todella vaivatonta. Tosin minä, eli Tytti, olen pyöräillyt viimeisen kolmen vuorokauden aikana jo yhteensä noin 45 kilometriä, joten istumalihakset ja -luut alkoivat olla loppumatkasta jo koetuksella. :)

Jos viikko sitten (sään ollessa nihkeä, kolea ja pilvinen) puisto ja kirpputori olivat täynnä ihmisiä, niin tänään molemmat oli ammuttu täyteen. Sopu sijaa antaa ja aurinkoisella säällä muutenkin kaikki ihmiset ovat kauniita ja iloisia, joten meillä ei ollut vaikeuksia sujahtaa joukkoon iloiseen. Kiertelimme kirpputoria muutaman tunnin huomataksemme taas, että siellä todellakin myydään ihan kaikkea. Paljon berliiniläisten suunnittelijoiden vaatteita ja paikallisten taiteilijoiden töitä, varastontyhjennys-myyntipöytiä, antiikkimyyjiä, sekatavaramyyjiä, ruokaa ja juomaa. Tällä kertaa torikäyntimme kohokohta oli Pekan uusi, hieno kitara (johon saatiin kantolaukku hyvään hintaan mukaan) ja tähänastisen elämäni paras vegaaniburger (täysjyväleivällä, iduilla ja ihanilla sooseilla)!

Kameran superfiltteri ja damn hippies.

Kirpputorin viereinen puisto oli täynnä leppoisia ihmisiä: katusoittajia, taiteilijoita, nuoria, vanhoja, lapsiperheitä ja piknik-seurueita grilleineen. Yksi silmiinpistävä seikka oli se, että siellä oli puhdasta! Pari hassua pullonkorkkia siellä täällä, mutta muuten kaikki oli siivottu roskiksiin, jotka pursuilivatkin yli äyräidensä. Suomalaiset "piknik"-seurueet saisivat ottaa mallia saksalaisesta tehokkuudesta, joka ulottuu myös omien roskiensa keruuseen. :)

Mauerpark
Ei palella varpaita enää!


Emme tietenkään olleet taas varautuneet puoli päivää kestävään haahuiluun, joten Pekka on tällä hetkellä punaniska (sini-punaniska oikeastaan) ja minä kans vähän, ja nyt toivomme että olisimme ottaneet sen after sun-aloe veran mukaan Suomesta lähteissämme. Täällä aika tuntuu kuluvan ihan eri tavalla kuin yleensä, sillä mihin tahansa päänsä kääntää, odottaa siellä jotain uutta ja ihmeellistä. Ehkä tämä tästä vielä tasaantuu ajan kuluessa ja kaupunkiin paremmin tutustuessa, mutta toivon ettei ainakaan ihan vielä. Rakastan yllätyksiä ja sellainen tämä koko kaupunki on! <3

Koirakin on niin suurkaupunkilaistunut että käyttää nykyään hipsteri-huivia.

Näköala parvekeelta

Makuuhuoneen ikkunan takana kukkii. :)

ps. Ai niin, se eilinen muotinäytös! Ihana ja mahtava kokemus! Kuvia seuraa, jahka niitä saan. Sillä välin voitte lukea lisää parista suuresta paikallislehdestä, jonka valokuvaajat olivat paikalla. ;)



Saturday, May 19, 2012

Virastokäyntejä ja saksalaista tehokkuutta

Tällä viikolla on ollut vähän nihkeästi aikaa päivittää blogia kun minä olen ollut töissä ja Tytti on pyöräillyt pitkin kaupunkia virastosta toiseen. Kävimme virastoreissulla läheisellä ratthausilla tiistaina, ja tällä ensimmäisellä käynnillä selvisi että paikka on melko suosittu ja siinä vaiheessa kun pääsimme paikalle ei vuoronumeroita enää edes jaettu. Keskiviikkoaamuna päätimme olla ajoissa ja saavuimme paikalle heti kahdeksaksi. Ja sehän kannatti, sillä saimme kouraamme vuoronumeron 46 joka tarkoitti sitä, että odotus kestäisi vain noin 3 tuntia. Brazil-tunnelmilta kuitenkin säästyttiin, kun mukana oli läppäri ja mobiilinetti, joilla pystyi kätevästi tekemään mm. töitä. Tämän ruljanssin jälkeen olimme siis virallisesti berliiniläisiä ja muistoksi tästä saimme puolikkaan A4-arkin tekstiä ja leiman. Melkoinen antikliimaksi...




Aloitin siis työt virallisesti maanantaina ja täytyy sanoa että olen sopeutunut varsin hyvin. Saksalainen ja suomalainen mielenmaailma on varsin samanlainen ja pidän myös saksalaisesta tehokkuudesta. Ainoa jupisemisen aihe on sama tehokkuus lounaalla - ruoka syödään helvetillisellä tahdilla ja töihin palataan kutakuinkin siinä vaiheessa, kun ensimmäinen on saanut annoksensa loppuun. Meikäläinen on tietysti aina viimeinen ja koitan pysyä epätoivoisesti sakemannien perässä... Berliini on ensimmäinen kaupunki jossa olen maistanut vietnamilaista ruokaa, ja täytyy sanoa että se oli varsin maukasta tavaraa. Muutama vuosi sitten täällä tuli muotiin vietnamilainen ruoka, jonka jälkeen kaikki kiinalaiset ravintolat muuttivat itsensä vietnamilaisiksi. Tilanne on sikäli huvittava, että näiden aiempien "kiinalaisten" pitäjät olivat lähes kaikki vietnamilaisia, joten siirtymä oli luultavasti helppo.



Tänään olisi tarkoitus mennä katselemaan elämäni ensimmäistä muotinäytöstä. Kyseessä on jonkun ranskan-suomalaisen "Inarin" näytös ja Tytti on siellä mallina. Samaan aikaan olis mestareiden liigan finaali, mutta mitäpä sitä ei mies vaimonsa eteen tekisi. Tämä on kyllä siinä rajoilla...




EDIT by tytti:

Virastoreissuille kannattaa varata rutkasti aikaa ja kattava saksan kielen sanavarasto! Itse huijasin ja käytin nettisanakirjaa (onneksi minulla on täällä sellainen puhelinliittymä, johon kuuluu netti) ja muutamia asiaan liittyviä, lunttilappuun kirjoittamiani sanoja. Täällä virastoissa ei nimittäin puhuta yleensä sanaakaan englantia. Työkkärissä asioidessani onneksi pääsin sellaiselle nuorelle virkailijanaiselle, joka puhui välttävästi englantia (mikä oli minun onneni, sillä en olisi ymmärtänyt sanaakaan niistä asioista mitä hän muuten olisi minulle saksaksi puhunut...). Toki kukaan ei käskenyt meitä muuttamaan Berliiniin kielitaidottomina ja kikkelis kokkelis, mitäs läksitte jne., mutta ihan oikeasti tuo virkamies-mikä-tahansa-kieli on natiiveillekin aikamoista hepreaa välillä, saati sitten kielen vasta-alkajalle. Kielimuurista ollaan tähän asti selvitty, toivottavasti sama onni jatkuu myös loppukesän ajan! :)

Sunday, May 13, 2012

Pyöräostoksilla Prenzlauer Bergissä

Tänään päätettiin lähteä kiertämään sunnuntaikirppiksiä Prenzlauer Bergiin. Alueelta löytyy (ainakin) 2 kirppistä: Arkonaplazista ja Mauerparkin kyljestä. Edeltävä on vähän hienompi kirppis josta löytyy erityisesti retroa tavaraa 60- ja 70-luvuilta. Jälkimmäisestä löytyy paljon nuorten tekemiä käsitöitä ja toki myös paljon muuta tavaraa laidasta laitaan. Ehkä kovin sana molemmilla kirppareilla oli LP-levyt, joita oli tarjolla lähes jokaisessa kojussa. Bongasin muutaman helmen (Jethro Tullin Thick as a brick 6 euroa!) mutta jäivät kuitenkin tällä kertaa ostamatta.

Kirpparimenot
Sen sijaan ostimme oikein kivan näköiset polkupyörät hintaan 50 euroa / kpl. Berliinissä on helppoa ja kätevää pyöräillä ja autoilijatkin ottavat huomioon liikenteen seassa poukkoilevat suomalaisturistit. Tämän lisäksi haimme jonkun squatin sisäpihalta roskikseen heitetyt puutarhatuolit ja meidän talon roskiksesta puutarhapöytä, eli nyt meidän parvekesisustus alkaa olla valmis! Berliinissä toimii tuo kierrätys muutenkin erittäin hyvin, ja yleensä jengi tuo käyttämättömät huonekalut roskisten viereen. Joissain taloyhtiöissä on jopa oma roskakori kierrätystavaralle.

Kuvassa ylpeä polkupyörien omistaja
Squatin sisäpihaa

Kotimatka olikin sitten vähän verenpainetta nostattava, kun ilma oli hieman liian kylmä pyöräilyyn ja metrokyyti yhdellä vaihdolla oli vähintäänkin hankala kahden pyörän ja kahden puutarhatuolin kanssa. Jollain tavalla siitä kuitenkin selvittiin ja ehkä asiaa hieman auttoi se, että kassissa odotti Berliinin parhaaksi döner-paikaksi kehutusta Schlemmerbuffetista haetut kanadönerit.



Brunssi

Haluaisin vielä antaa erityismaininnan kaupungin sunnuntaiohjelmistolle: kirpparin vieressä olevassa puistossa oli paljon ohjelmaa, mukaanlukien moniaisia pomppulinnoja lapsille, sirkusesityksiä, paineilmalla toimiva robotti sekä bändien ja trubaduurien esityksiä. Kaljaa ja vege-ruokaa sai halvalla kojuista ja kukaan ei ollut mitenkään häiritsevän humalassa. Ensi viikon sunnuntaina voisi sitten yrittää samaa rundia ja lisätä mukaan vielä pitkä sunnuntaibrunssi.

Steampunk!

Saturday, May 12, 2012

Mamuna Berliinissä

Kuten Tytti aiemmin kirjoitti, meidän kämppä on oikein mukava ja tilava ja täällä on sopivasti tilaa myös vieraille. Tämä meidän asuinalue on mukavan rauhallinen lähiö, jossa näkyy lähinnä lapsiperheitä. Myös ruokakauppoja on lähellä ja niistä saa halpaa kaljaa. Joissain on myös ruokaa.

Perjantaina kävin toimistolla pyörittelemässä byrokratian rattaita. Tällä välin Tytti ja Freddie hengaili puistossa ja Spreen varrella. Päivä oli todella kuuma (30 astetta) ja matalapaineinen ja tämä taisi imeä mehut meistä kaikista ja varsinkin koirasta. Käytiin myös hakemassa prepaid-liittymät että saadaan ruokittua tätä meidän Internet-addiktiota. Lounaaksi söimme tietysti jättimäiset dönerit. Illalla joimme hieman kuohuvaa, söimme lättyjä ja katseltiin kun Suomi häviää jääkiekossa. Tunnelmia nosti kuitenkin vähän se, että myös Ruotsi hävisi.

Chillailua puistossa
Döneri ja sen kaveri

Lauantaina päätettiin lähteä tsekkaamaan Strasse des 17. Juni-kadun (nämä kadunnimet on täällä jotain todella outoa...) kirpputori. Tarjolla oli kaikkea aina vanhoista punk-vinyyleistä preussinajan sotakypäriin. Tuli lähinnä katseltua menoa, eikä ees uskallettu kysyä hintoja kun kaikki näytti niin kalliilta. Vessaa etsiessä törmäsimme myös johonkin patsaaseen, jonka nimi oli Siegessäule. Patsaalta eteenpäin koko tie oli suljettu naisten kävelytapahtuman vuoksi. Lisäksi vastaan käveli neonkeltaiseen paitaan tai shortseihin ja henkseleihin pukeutuneita, nousuhumalaisia futisfaneja, jotka olivat menossa seuraamaan olympiastadionille DFB-Pokal -finaalia (kai tämä on joku Saksan cup) Dortmund vastaan Bayern Münich.


Siegessäule





Spree
Kirppis

Brandenburgin torilla nautittiin pikaisesti juusto-pretzel ja jatkettiin matkaa Reichstagin kautta juna-asema Hauptbahnhofille. Olimme tosiaan päättäneet, että emme kävelisi hirveästi että jaksaisimme lähteä illalla katsomaan idän ihmeitä Kreuzbergiin, mutta jo tässä vaiheessa matkamittari näytti ainakin kuutta kilometriä (joka on huonokuntoiselle nörtille aika pitkä matka). Tästä hipsimme vielä pari kilometriä kotiin, ja ihailimme toki myös matkalla näkynyttä vankilaa ja oikeustaloa.


Brandenburg tor, Tytti ja pretzel



Reichstag

Vaikka väsymys hieman painoi jaloissa ja silmissä, niin päätimme silti ottaa metron Kreuzbergiin katselemaan niitä seutuja, joissa pyörimme viimeksi vuonna 2008. Eipä asiat ja esineet paljoa olleet muuttuneet, ja vanha vakiobaarikin oli tupaten täynnä futismatsin vuoksi. Tungimme itsemme baaritiskille ja todistimme, kun Dortmund murskasi Münchenin luvuin 5-2. Kreuzbergin Oranienstrasse ja Wienerstrasse ovat aivan loistavia baarikatuja, tosin jälkimmäisessä oli havaittavissa pieniä hiljenemisen merkkejä sitten edellisen visiitin. Asiakaskunta on vaan muuttunut muutaman vuoden aikana todella paljon, ja punkkareiden ja spurgujen sijasta paikassa näkee lähinnä (meitä) turisteja ja paikallisia hipstereitä.

Morena Bar ja historian havinaa
Metrosekoilujen jälkeen pääsimme kotiin nukkumaan, ja ennen unentuloa mieleeni hiipi ajatus, että onko sitä perkele tulossa vanhaksi kun ei oikein tuolla riennoissa enää jaksa...