Tuesday, November 29, 2011

Mabul & Kapalai

Herasimme kuuden aikaan aamulla, tarkoituksena ehtia 6.45 lahtevaan veneeseen joka veisi meidat Sempornaan josta sitten jatkaisimme toisella veneella Mabul-saarelle. Mabul kuuluu Sempornan rannikon etelaisiin saariin joihin luetaan myos Kapalai ja Jacques Costeaun maailman parhaaksi sukelluspaikaksi kehuma Sipadan (josta kirjoittelen lisaa myohemmin). Seutua pidetaan ihan yleisesti yhtena maailman parhaista sukelluspaikoista ja sielta loytyy mukavasti melkein ne kaikki kalalajit joita on tullut joskus tuijoteltua akvaarioissa.

Mabulille saavuttuamme totesimme majoituksen ns. very basic-tasoiseksi, eli kyseessa oli veden paalle rakennettu homestay. Valittomat flashbackit Mulun kansallispuiston parhaista puolista tuli ulkona kiekuvista kukoista ja kylmasta suihkusta. Lyhyen orientaation jalkeen paatimme lahtea tutkimaan saarta. Tama tapahtui nopeasti, silla saaren toisesta paasta toiseen paahan kavelee 15 minuutissa. Tarkoituksena oli aluksi testailla hieman snorklailumahdollisuuksia ja loysimmekin todella roskaisen ja muutenkin epamiellyttavan rannan josta olisi mukava lahtea tutkimaan vedenalaista maailmaa.



Olimme aiemmin lainanneet majapaikasta rapylat, silla vedessa oli paljon myrkyllisia organismeja kuten merisiilia, skorpionikaloja, leijonakaloja ja kivikaloja (nama voivat oikeasti tappaa...). Hyvin nopeasti veteenmenon jalkeen tajusimme erheemme - vesi oli TODELLA matalaa ja likaista, ja pikku hiljaa pohja tayttyi sopolta nayttavista merisiilista (joihin olin tehnyt jo aiemmin tuttavuutta KK:ssa). Tassa vaiheessa pohja oli viela hiekkaa mutta vahitellen se vaihtui varikkaaksi koralliksi. Snorklailut jai kuitenkin melko lyhyeksi silla tormasimme jalleen yhteen epamiellyttavaan merenelavaan - meduusaan. Vesi oli taynna minikokoisia, ilkeasti pistavia meduusoita ja lahdimme paniikissa sukeltelemaan kohti matalampia vesia. Meren vihamielisyys iski kovasti vasten kasvoja kun vaistelimme merisiileja ja mahdollisia kivikaloja.



Ei ollut siis mikaan ihanteellinen aloitus taalla maanpaallisessa paratiisissa (taas se sana...), mutta sitten keksimme kayttaa eraan sukellusyrityksen laituria lahtoalustana snorklailuille. Vaikka meduusat pistelivat edelleen kipeasti, paatimme tsekata Mabulin snorklaustarjonnan ja eihan se kylmaksi jattanyt: satoja varikkaita kaloja ja kaunista korallia silmankantamattomiin. Loppuilta meni aloe veraa levitellessa ja kirjoja lueskellessa (yleensa sen sosiaalisen vaiheen alkamiseen menee n. 1-2 paivaa). Painuimme aikaisin pehkuihin silla seuraavana paivana sukellukset jatkuisivat Kapalailla ja Mabulilla.

Aamulla kiirehdimme katsomaan taulua johon ilmoitetaan tulevan paivan sukellukset: 5 sukeltajaa ja 3 ohjaajaa. Todennakoisesti saisimme siis oman ohjaajan mika oli tietysti hyva uutinen. Vahan aikaa kikkailtuamme saimme selville etta sukeltaisimme ranskalaisen Freddien kanssa. Freddie oli sellainen harmiton husari jolla oli kova tarve esittaa ja olla esilla. Puoli kymmenen aikaan veneemme lahti Billabong Scuban laiturilta kohti Kapalai-saarta, joka ei kai kuitenkaan teknisesti ottaen ole saari vaan hietikko jonka paalle on rakennettu kyla.




Sukellus tapahtuisi aluksi korallilla josta siirtyisimme ns. artificial reef-alueelle. Veteen oli rakennettu puisia kehikoita joihin on kasvatettu kaloille ravinnoksia sopivaa tavaraa kuten kasveja. Ja voi etta siella veden alla oli mahtavaa. Naimme mureenoita, leijonakaloja, skorpionikaloja, lehtikaloja, kaikkea! Puukehikoissa sukeltelu oli aivan oma taiteenlajinsa ja jossain valissa piti viela ehtia katselemaan kaikkea ymparilla liikkuvaa. Ainoa hieman sukellusta haittaava tekija oli se, etta Freddie paatti keskittya kuvaamaan jokaisen kiinnostavan elion ja tahan tuhraantui ikavasti sukellusaikaa.

Sukelluksen loppuvaiheessa Freddie paatti viela etta olisimme veden alla hieman pitempaan ja tarjosi Tytille omaa varahengityskapulaa. Sukelluksen loppukesto: 61 minuuttia eli melkein puolet pitempaan kuin edellinen pisin sukellus!


Seuraavat pulahdukset tapahtuisivat 'kotisaarellamme' eli Mabulilla. Toisesta sukelluksesta en muista juurikaan muuta kuin etta mukavaa oli kaloja nakyi paljon. Taman jalkeen palasimme majapaikkaan lounaalle jossa Freddie kertoi viimeisen sukelluksen olevan ns. muck-dive, eli sukellus tapahtuisi hiekkapohjassa josta etsisimme kaikkea mielenkiintoista ja outoa elamaa. Tama oli henk. koht. paivan paras sukellus ja naimme mm. merihevosen, pienen mureenan ja jattimaisia merikilpikonnia. Lisaksi bongasimme mandariinikalan joka on todella harvinainen ja esiintyy vain Mabulin alueella ja jossain pain Indonesiaa.


Sukellusten jalkeen olimme erittain vasyneita ja energiaa ei riittanyt oikein mihinkaan. Sinnittelimme melkein yhdeksaan (Tytti taisi nukahtaa siina 20 vaille) jonka jalkeen nukuimme autuaasti kukkojen kie'untaan asti. Seuraavana paivana olisi luvassa sukellusmekka Sipadan!

Tassa jotain kaloja ja otuksia joita naimme, voitte tsekkailla vaikka Googlen kuvahaulla jos kiinnostaa:

giant green turtle
lion fish
common seahorse
mandarin fish
spotted snake-eel
leaf fish
scorpion fish

Lopuksi viela linkki yhteen maailman kovimpaan biisiin joka soi taalla koko ajan ja joka paikassa:


Kuvat lisaillaan sitten kun se on teknisesti mahdollista.

Monday, November 28, 2011

Semporna ja Singamata

Paivabusseilu KK:sta Sempornaan ei ollut maisemiltaan mikaan tavallisin retki. Reitti kulki Kinabalu-vuoren vieresta ja matkalla nakyi myos vehreita laaksoja ja kauniita teeviljelmia. Toisaalta reitti ei ollut myoskaan niita kaikkein lyhyimpia ja matka otti aikaa noin 10 tuntia (erinaiset lahteet sanoivat matkan kestoksi 7-9 tuntia, eli taas todistettiin tata borneolaista suurpiirteisyytta). Iltapimealla saavuimme Sempornaan joka myos Paradise Cityna tunnetaan (siis sen jalkeen kun eras ranskalainen sukellusohjaaja sita talla nimella kutsui). Semporna on oppikirjaesimerkki kaupungista jossa paikallinen koyhyys ja turismi kohtaavat. Kaupungin tunnelma oli koko ajan jotenkin painostava ja ihmiset epamiellyttavia.

Olin jo aiemmin lukenut matkaoppaasta ja kuullut monilta reissaajilta etta Semporna on epamiellyttava paikka joten osasin jollain tavalla varautua tulevaan, mutta silti paikan negatiivinen fiilis jotenkin yllatti. Ihmiset jotka ovat kayneet Kuusamon Karhunkierros-baarissa tietavat varmaan mita tarkoitan. No, saimme kuitenkin huoneen rannalle rakennetusta Dragon Inn-hotellista ja se olikin oikein mukava veden paalle kyhatty rakennelma. Lisaksi tama oli ensimmainen maksullinen majoitus jossa meilla oli oma kylpyhuone JA vessa. Tietysti kyseisena ajankohtana oli myos arkipyha jolloin kymmenet lapsiperheet olivat paattaneet majoittautua samaan hotelliin. Aanieristys oli mitaton ja aamulla n. kello 7 jokaisen perheen lapset paattivat kokeilla etta kuinka kovan aanen saa kun juoksee huoneemme edustalla olevalla laiturilla. Se oli aika kova se aani.

Dragon Inn

Singamata veneesta kuvattuna

Aamulla kavimme varaamassa sukellusmatkat tuleville paiville. Ostimme myos evasta kun nokkelasti aavistelimme etta tulevista majapaikoista loytyy niukasti hedelmia ja muuta tuoretta ja terveellista naposteltavaa (kuten sipsia). 11 aikaan menimme Singamatan toimistolle josta lahdimme pikaveneella kohti SEURAAVAA paratiisia. Naita paratiiseja nyt vaan tulee ja tulee ja ymmarran kylla jos ette jaksa enaa lukea. Eli lyhyesti Singamatasta: kyseessa on parin kilometrin paahan Sempornasta matalaan veteen rakennettu 'water village' ja paikka on todella mykistavan kaunis. Jos joskus saan hommia Aurinkomatkojen kuvaajana niin tiedan ensimmaiseksi kohteekseni taman paikan.
Huoneen ikkuna
Olimme varanneet hieman kalliimman (230 RM per yo, eli n. 55 euroa kahdelta, sisaltaa kaikki ateriat) huoneen terassilla. Terassilta ja itseasiassa myos huoneen ikkunasta oli suorat nakymat alas mereen jossa oli myos paljon erilaista merenalaista elamaa. Lisaksi Singamatalla on oma 'akvaario' eli aidattu alue jossa on paljon erilaisia suuria ja pienia kaloja joiden seassa voi sukellella ja snorklailla. Aiemmin olimme sopineet ettemme sukeltaisi viela Singamatalla mutta tavattuamme mukavan sukellusohjaajan Keithin, paatimme varata kolmen sukelluksen retken ei-niin-laheiselle Mantabuan-saarelle.

Nakyma huoneen terassilta

Auringonlasku terassilta
Ja kylla, myos tama paikka oli paratiisi ja kuin suoraan matkaesitteista. Pieni trooppinen saari jota ymparoi kultahietikko ja taydellinen koralli. Erityisesti minua jannitti tulevat sukellukset mutta oppaamme osasi rauhoitella sen verran etta uskaltauduin veteen. Sinne sita sitten mentiin, 18 metrin syvyyteen hengittelemaan ilmaa pullosta. Minulle tama koko konsepti oli kovin tuntematon, olinhan elanyt tahanastisen elamani kuvitellen etta veden alla taytyy pidatella hengitysta, mutta pikku hiljaa hommaan tottui ja kykenin keskittymaan ymparille avautuvaan merenalaiseen maailmaan. Loputtomat koralliriutat, kalaparvet, jattikilpikonnat ja oudot merenelavat saivat isonkin miehen herkistymaan. Yhtakkia kesken sukelluksen jostain kuului valtava pamahdus. Pulssi nousi kahteensataan ja me molemmat Tytin kanssa alamme tarkastella happipullojen tilannetta. Olimme siis edelleen reilussa kymmenessa metrissa ja paniikki oli enemman kuin lahella. Ilmeisesti rajahdys johtui lahiseudulla tapahtuvasta dynamiittikalastuksesta, ja paineaallosta paatellen se ei voinut olla kovin kaukana.
Tytti ja kookos
Toinen sukellus sujuikin jo rauhallisemmin ja aloimme tottua veden alla toimimiseen. Myos sukellusten kestot pitenivat ja toiminta muuttui rennommaksi. Taman jalkeen veneilimme saarelle jossa nautimme lounaasta ja super-kuumasta auringosta. Tytti bongaili myos simpukoita joiden asukkaat mina tietysti jouduin myohemmin poistamaan. Viimeisen sukelluksen jalkeen olo oli helpottunut, onnellinen ja vasynyt. Olimme sukellusten jalkeen todella unisia ja taisimme painua pehkuihin siina yhdeksan pintaan. Seuraavana aamuna siirrymme sitten Sempornan kautta Mabulin saarelle joka on hyvin suurella todennakoisyydella myos sellainen paratiisimainen paikka jossa viihtyy kovin.

Wednesday, November 23, 2011

Ladyboys' night out

Meidan isanta ja hanen mielitiettynsa ovat kovasti mieltyneet noihin meidan suomalaisiin lattyihin. Niita onkin tullut paisteltua joka ilta ja aamu, toisinsanoen lahes yhta paljon kuin kotona Suomessa. Testattiin myos paikallinen hillo, joka kuitenkin koostui lahinna sokerista seka vari- ja sailontaaineista ja maistui niille laakkeille joita lapsena syotiin korvatulehdukseen tai angiinaan. Lattytarvikkeiden hintakin lahentelee Suomen vastaavia, taalla kun ei oikein noita maitotuotteita nautita. Ranskalainen isantamme Jules on ollut todella ystavallinen ja reilu, ja olemme saaneet asua taalla ihan vapaasti niin pitkaan kuin haluamme.

Kuten aiemmin kirjoitin, paatimme menna katsomaan ystavamme Jinnyn tuomaroimaa ladyboy-kilpailua laheiseen Chocolate-yokerhoon (nomen est omen...). Paikka oli ihan mukava pieni baari jossa tarjoiltiin 12RM:n (kolmisen euroa) colaa ja 10RM:n olutta (pari euroa). Musiikki soi luonnollisesti liian kovalla niin kuin kaikissa Borneon (ja varmasti myos Malesian) baareissa. Olin aiemmin ilmoittanut etta voisin mahdollisesti esitella illan aikana ylimaallisia tanssitaitojani, mutta nahtyani tanssilattian koon - 1x1 metria - kieltaydyin kohteliaasti.

Kilpailijoita ja viihdyttava juontajapimu
Lopulta kauan odotettu kilpailu alkoi ja lavalle nousi juontamaan ilmeisesti joku aiemmin menestynyt tyttopoika. Ilmeisesti joku oli vihjaissut kansainvalisten supertahtien (eli meidan) paikallaolosta silla juontokielena oli kehno englanti. Pikaisen tuomariesittelyn jalkeen lavalle kutsuttiin myos illan tahdet eli kymmenkunta ladyboyta joista muutama naytti aataminomenaa ja luonnottoman suuria kasia lukuunottamatta ihan oikeasti naiselta. Osa oli selvasti viela prosessin harjoitteluvaiheessa. Niin kuin jokaiseen kauneuskilpailuun kuuluu, niin myos naissa skaboissa jarjestettiin talent-osuus jossa tytot saivat esitella taitojaan tanssin, laulun ja kokkauksen saralla.

Ensimmainen tytto aukoi suuta jonkun tylsan poppibiisin tahtiin ja esityksen viihdearvo oli lahinna sekunnin myohassa oleva lipsync ja ylidramaattiset otteet. Taman jalkeen kilpailija numero 3 (niissa numeroissa ei ollut mitaan logiikkaa...) paatti tehda lavalla 20 minuuttia fuusiopastaa. Niin, me siis katselimme kun ladyboy valmistaa lavalla pastaa. 20 minuuttia. Kolmas esiintyja 'lauloi' ihan kivasti Celine Dionin 'I Surrender'-biisin. Tasta ei jaanyt oikein sen tuksumaisen vihrean paljettimekon lisaksi mitaan mieleen, eli aika tasapaksu esitys. Neljas esiintyja tanssi varsin vauhdikkaasti Flashdance-tyylisen koreografian ja taipui napparan nakoisesti jopa spagaattiin!

Kilpailijoita


Neljannen esityksen jalkeen alkoikin sitten tapahtua. Tallaisissa tapahtumissa on aina pari poliisia seuraamassa taustalla etta mitaan siveettomyyksia ei esiinny. Malesiassa ja muualla suuressa osassa Kaakkois-Aasiaa ladyboyt hyvaksytaan osaksi yhteiskuntaa, mutta joissain tapauksissa poliisi (ja muslimihallitsijat) haluavat nayttaa valtansa ja ilmeisesti tasta tapahtumasta haluttiin tehda varoittava esimerkki. Kymmenkunta poliisia ja muutama maahanmuuttoviranomainen ryntasi sisalle baariin ja alkoivat kerata jokaisen kilpailuun osallistujan henkilotietoja. Ilmeisesti osa kilpailijoista olivat laittomia maahanmuuttajia Filippiineilta ja henkilollisyyspapereita syynattiin lapi huolella.

Loppujen lopuksi kaikki kilpailijat rahdattiin maijaan ja vietiin asemalle jatkokuulusteluita varten. Ystavamme Jules kerjasi viela verta nenastaan huutamalla poliiseille Malesian olemattomasta demokratiasta, mutta onneksi tasta ei tullut kuitenkaan mitaan jatkoseuraamuksia. Myohemmin saimme tietaa etta osa kilpailijoista oli muslimeita, joille 'ristiinpukeutuminen' on syntia. Jokaiselle osallistujalle annettiin sakot ja ohjaus Suomestakin tuttuihin 'eheytystilaisuuksiin'. Poliisien poistuttua saimme kuulla etta yksi kilpailija oli jaanyt baariin - ilmeisesti tama naytti niin kovasti naiselta etta poliisit eivat uskoneet tyttoa pojaksi.

Kaljamahainen siviilikytta salakuvattuna




Kaikenkaikkiaan erittain mielenkiintoinen ilta, siis.

Tuesday, November 22, 2011

Couchsurffausta ja tunnelmia Kota Kinabalusta

Nyt kun taalla KK:ssa on tullut vietettya paiva jos toinenkin, voisimme hieman kirjoittaa tunnelmia kaupungista. Kaupunki on ainakin minun mielestani (Pekka) sopivan kokoinen ja Kuchingin jalkeen on ihan mukava asua suuremmassa ja ei-niin-uneliaassa kaupungissa. Reilun kuukauden oleskelun jalkeen voisi listata mista malesialaiset erityisesti pitavat:

- muovipussit
- pillit
- nuudelit ja riisi
- natriumglutamaatti
- sokeri
- KFC
- ostoskeskukset

Naista taalla ei ihan hirveasti pideta:

- maitotuotteet (loytyy mutta ovat kalliita)
- alkoholi (kts. ed.)
- tummaa leipaa
- kuitupitoista ruokaa
Poseerausta KK:ssa

Vasyneet matkalaiset
Torstaina palattuamme pohjois-Sabahista saimme Couchsurfingin kautta kutsun KK-tapaamiseen. Paatimme menna katsomaan menoa ja tapasimme paikan paalla ranskalaisen Julesin ja paikallisen Jinnyn. Mukana menossa oli myos 10 vuotta maanpaossa elanyt hieman erikoinen amerikkalainen joka oli kiintynyt salaliittoteorioihin. Myohemmin illalla lahdimme Julesin ja Jinnyn kanssa syomaan. Syotyamme Jules kysyi josko haluisimme menna hanen luokse asustelemaan maarittelemattomaksi ajaksi ja luonnollisesti hyvaksyimme tarjouksen. Sukelluskurssin jalkeen sunnuntaina jatimme hostellin ja kavelimme taydella pakkauksella toiselle puolen kaupunkia. Julesin asunto oli TODELLA hieno. 4 huonetta, keittio, 2 kylpyhuonetta, 2 uima-allasta(!) ja ilmastointi joka huoneessa. Kampassa majoittui myos ruotsalainen Henrik joka on kiertanyt maailmaa minibudjetilla jo kaksi vuotta!
Couchsurffaajia ja muuta porukkaa

Yomarkkinoiden tarjontaa
KK:ssa on myos mukavasti tekemista. Eilen kavimme couchsurfing-porukan kanssa syomassa ns. yomarkkinoilla, eli suurella torilla joka kasataan paivittain viiden aikaan ja hajotetaan kymmenelta. Tori on taynna tuoretta kalaa, lihaa, hedelmia ja (ei aina niin tuoreita) kasviksia. Tilasimme jarjettomat maarat merenelavia, riisia ja kasviksia. Ruoka oli erikoisen makuista mutta suurin osa maistui oikein hyvalta. Jalkiruoaksi mina soin satay-kanaa ja kananpakaraa(!) ja Tytti friteerattuja banaaneja. Tana iltana menemme katsomaan ladyboy-kisaa enka rehellisesti sanottuna osaa sanoa aiheesta oikein mitaan, mutta Tytti on kovin innoissaan.

Meilla on siis kaynyt todella hyva tuuri kun saimme ilmaisen majoituksen mahtavassa kampassa ja mahtavassa seurassa. Olemme istuneet porukalla iltaa ja keskustelleet matkustamisesta, kotimaistamme ja kaikesta muusta maan ja taivaan valilla. Good times!

Sunday, November 20, 2011

SDI Open Water-sukelluskurssi (jonne meidan ei ensin ollut edes tarkoitus menna)

Herasin perjantaiaamuna jo ennen kukonlaulua kun aurinko vasta harkitsi nousua.Jannittaako? Ehei! Minuutteja laskien katselin ikkunasta paikallisten haaraysta ja heratyskellomme soidessa 7.00 olin jo taysin virkea. 8.30 olimme tikkoina Sabah Diversin toimistolla KK:n keskustassa, valmiina aloittamaan sukelluskurssimme. Jee!

Ensimmainen kolmesta paivasta oli intensiivista opiskelua yli-ilmastoidussa luokkahuoneessa. Ohjaajanamme toimi uusi-seelantilainen Neville Kippenberger, ja kanssamme opiskelemassa oli kaksi paikallista miesta, toinen 17-vuotiaan nakoinen 37-vuotias jonka silmat pullistuivat kolminkertaisiksi taman rapikoidessa myohemmin vedessa, ja toinen keski-ikainen, rapakuntoinen mies, jonka keltaiset silmat huusivat maksavaivoista. Neville oli hyva ohjaaja, ammattitaitoinen, karsivallinen (paitsi paikallisten suharien kanssa), luonnostaan hyvin kelluva ja ylta paalta tatuoitu erilaisin elain-, intiaani- ja shamaaniteemoin.

Mina ja Pekka saimme teoriaosuutemme valmiiksi illansuussa kauan ennen paikallisia tovereitamme, jotka tayttivat 'koe'kaavakettamme malesialaisella hartaudella ties kuinka pitkalle iltaan. Lauantaiaamuna koitti ensimmainen sukelluksemme. Sovitimme BCD-liivimme, sukellustietokoneemme, painovyomme, rapylamme ja markapukumme (paikalliset toverimme sahlasivat taysilla), suuntasimme satamaan ja hurautimme pikaveneella Tunku Abdul Rahman-puiston saarille, Sapi-nimisen pikkusaaren edustalle. Varusteet niskaan niinkuin eilen opimme teoriassa, buddy check varmistaaksemme etta laitteet on kytketty oikein, rauhallista hengittelya ja PLUMPS! veneesta takaperin pudottautuminen veteen (backroll). Sydameni hakkasi iloisen kovasti kun otin ensimmaiset henkaykseni veden alla selassa olevasta ilmasailiosta. Mahtavaa! Koko aamupaiva meni harjoitellessa erilaisia perustaitoja rinnankorkuisessa vedessa, ja ensimmaisen session paatteeksi kavaisimme kahdeksan metrin syvyydessa. <3

Lounastauko ja lisaa harjoituksia (talla kertaa noin 6-8 metrin syvyydessa): Maskin putsausta, hengityslaitteen "hukkaamista" , etsimista ja veden alla takaisin suuhun laittamista, ilman loppumis-skenaarioita (aiti ala huoli, ei se oikeasti loppunut), kaverilta ilman pyytamista, kellumisen harjoittelua. Paivan paatteeksi kavaisimme 10 metrissa ja pintaan noustessamme satoi kaatamalla. Ei tosin haitannut silla olimme lilluneet vedessa viimeiset 6-7 tuntia anyway.

Sunnuntaiaamuna olimme toimistolla tuttuun tapaamme tarkasti 8.30. Satamaan, veneeseen, laitteiden tarkastus ja kokoaminen, maskin hammastahnaus (kylla, hammastahnaus. Estaa huuruuntumisen. Huom. pestava pois ennen kayttoa) ja nokka kohti Pulau Gayan lieppeita. Meidat aloittelijat nakattiin saarelle siksi aikaa kun ohjaajamme piti advanced-tason kurssin kahdelle hyvin rikkaan nakoiselle australialaismiehelle. Yli kaksi tuntia odottelua, turhautumista ja paikalliseen tapaan ylimakean kahvin lipittelya, ja puolenpaivan jalkeen paasimme vihdoinkin sukeltamaan (vahan tyhmaa kylla, silla olimme kuitenkin maksaneet taydesta paivasta). Varusteet niskaan ja askel reunan yli, Giant Stride. Laskeutumista ja pintaan nousun harjoittelua, malesialaisten tovereidemme pullistuneita (mies raukka naytti valilla kauhistuneelta) ja keltaisia silmia ja ihan PIRUNMOISTA SAHLAYSTA. Siis hei nyt ihan oikeesti! Onneksi minun ja Pekan opettelu ei siita hirveasti hairiintynyt, mita nyt mina sain muutaman kerran rapylasta paahani ja hermot kirealle.

Lounastauolla Gaya-saarella opettelimme dive logien tayttamista. Lempikohtani oli "Lampotila pinnalla: +31 C" ja "Lampotila pinnan alla +30 C". Paivan toinen sukellus (kurssin neljas) vei meidat syvimmalle tahan asti, 17,5 metriin. Tosin oma rannetietokoneeni naytti 18 metria. Ups. Rannetietokoneen kanssa on mukava sukeltaa, siita nakee reaaliajassa kuinka syvalla on, kauanko on ollut vedessa, veden lampotila ja tietysti, paljonko kello on. Sen kaytto taitaakin olla oleellisin (ja ehka ainoa) ero SDI- ja PADI-kurssien valilla, PADIssa luetaan tiedot sukellustaulukoista eika kayteta tietokonetta.

Sukelluksen jalkeen ajelimme sataman kautta toimistolle pesemaan kamppeemme (malesialaiset saativat taas), taytimme viimeisen sukelluksen tiedot dive logeihimme, joihin saimme hienot leimat, ja vastaanotimme upouudet kiiltavat sukelluslisenssi-korttimme. :)


...Ja enta se vedenalainen maailma? Se josta olen nahnyt unia lapsesta asti ja jonne olen yhta kauan haaveillut paasevani? Travellerit joiden kanssa olemme jutelleet taalla, ovat kysyneet mita pidin sukeltamisesta. Sanon kaikille etta "it's nice", silla en pysty ilmaisemaan sita millaan tarpeeksi kauniilla superlatiivilla. Turkoosi vedenalainen paratiisi, ylapuolella valkehtiva auringonkajo, alapuolella aaltojen tahdissa tanssahteleva valkoinen hiekka, ymparilla kaikenvarisia, -kokoisia, -nakoisia ja -muotoisia kaloja, koralleja ja kasveja.

Naurettavan kaunista. <3