Thursday, August 2, 2012

Budapest












Olin hiljattain käymässä Budapestissa Pekan perheen kanssa. Tämä oli ensimmäinen kertani tuossa kaupungissa, josta olin jo niin monelta taholta kuullut pelkkää hyvää. Ja lunastihan tuo kaunis kaupunki kaikki odotukset! Koska kaikkea ei pysty sanoiksi muotoilemaan, kerron osan kuvina. :)

Parlamenttitalo ja Tonava


Hösök Tere, Sankarten Aukio.

Sotilas-patsas asumuksemme lähellä

Lensin sinne Berlin Schönefeldin lentokentältä Easyjetillä. Ilmeisesti lähes kaikki Easyjetin asiakkaat ovat a) ylimielisiä, b) töykeitä tai c) TYHMIÄ. Olisin luullut että saksalaiset osaavat jonottaa, mutta olin väärässä. Ihmiset etuilivat minkä kerkesivät koneeseen jonotettaessa, olivat todella töykeitä lentohenkilökunnalle, yrittivät saada liian suuria laukkuja matkustamoon ja kimpaantuivat kun joutuivat maksamaan lisämaksun liian suuresta matkatavarasta. Ihan kuin laukun enimmäismittoja ei olisi ilmoitettu moneen otteeseen: matkaa varattaessa, maksettaessa, kaikissa sähköposteissa mitä ennen matkaa sai, lentolipussa ja vielä monessa paikassa lentokentällä.

Kiitos tiedosta.


No, pääsin kuitenkin ehjänä perille (joskin peloissani turbulenssista ja kiukkuissani ihmisten typeryydestä) ja hyppäsin bussiin numero 200E, joka lähti lentokentän 2-terminaalin edestä. Nykyään muuten kaikki lentoyhtiöt lentävät tuolle terminaalille, 1. terminaali poistettiin käytöstä toukokuussa. Tönötin bussissa sen päätepysäkille asti, jossa vaihdoin siniseen metrolinjaan, joka vei minut suoraan keskustaan. Ostin molempiin kulkuneuvoihin oman kertalippunsa, mutta metroon mentäessä en ymmärtänyt näyttää lippua tarkastajalle astuessani rullaportaisiin, joten jäipähän toinen lippu käyttämättä. Budapestissa on muuten todella innokkaita lipuntarkastajia ja liputta matkustamisesta aiheutuva sakko aika korkea, joten parempi katsoa kuin katua. Julkisten käyttö on kuitenkin mukavan helppoa, metrolinjat selkeät, samoin ratikka. Välimatkat täällä ovat tosin sen verran lyhyitä että ne käveleekin helposti.


Asumuksemme sisäpihaa.

Näkymä ulko-ovestamme

"To be etc."




KYLPYLÄT.

Perillä minua odotti helle, joten päätimme suunnata Széchenyi-nimiseen kylpylään, joka on Budapestin suurin (TÄSSÄ LINKKI). Aivan ihana paikka monine altaineen ja saunoineen! Budapestissa kylpylöitä riittää ja kävimme reissuni aikana myös toisessa kylpylässä, tai oikeammin maauimalassa nimeltä Palatinus. Palatinus sijaitsee Margit szigetillä, Margit-saarella, ja oli sekin oikein viihtyisä lämminvesialtaineen, joihin vesi tulee suoraan lämpimistä lähteistä.




MARGIT SZIGET.

Kauniin vehreä Margit-saari sijaitsee Budan ja Pestin välissä, Tonavassa. Saari on todella kaunis ja sieltä löytyy vaikka mitä: pieni eläintarha, puutarha, kirkko, vanhan luostarin rauniot, vanha vesitorni joka nykyään on Unescon kohde, maauimala, uimahalli ja paljon liikuntamahdollisuuksia. Ja Euroopan ehkä suurimmat hattarat!

Hattaroissa löytyy! (oli pakko ottaa jokaiselle oma, tietty...)

Omituisten otusten kerho.

"Kasuaalisti tässä lepäilen."


Vanhan luostarin raunioista löytyi Margitan hauta. Sen tytön, jonka mukaan koko saari on nimetty. 
Haahuilua raunioilla 


BUDA.

Minun mielestäni Budapestin tylsempi puoli. Vähän liian kliininen, vähän liian turistimainen, vähän liian kallis. Mutta sieltä löytyvä Budan linna ja Kalastajalinnake olivat varsinkin iltavalaistuksessa henkeäsalpaavan kaunis näkymä. Kuten oli myös näkymä Pestin puolelle: valaistu Parlamenttitalo ja Pyhän Tapanin kirkko, sekä Széchenyin ketjusilta näyttivät niin kauniilta että melkein herkistyin kyyneliin.

Budan Linna


Kalastajalinnake iltavalaistuksessa

Kaikenlaisia ihmisiä on ajateltu, kerrankin. Pienoismalli alueesta pistekirjoitus-opasteineen.

Tuolla tunsi itsensä pieneksi

Budan linnan sisäpihaa (muistaakseni)
Széchenyin ketjusilta

Parlamenttitalo iltavalaistuksessa

Ketjusilta

"Voitko ottaa musta kuvan jos hyppään tähän päälle?"

Pelottavasti tuijottava patsas vartioi ovensuuta.

Siskoset tähyilevät dramaattisina
Yksi niistä leijonista, joilta puuttuu kieli. Kohtalokas virhe näemmä, sillä veistäjä teki itsemurhan huomatessaan sen.


Iloinen turisti.


PEST.

Budapestin suurempi osa jossa kaikki mielenkiintoinen sijaitsee. Hämmentävän mahtipontinen Hösök Tere, Sankarten aukio ja eläintarha jonne jonotin 20 minuuttia, jonka jälkeen päätin mennä eläintarhaan vasta Berliinissä. Terrori-museo jossa pääsee käväisemään kidutuskammioissa, mutta joka sattui aukeamaan vasta kymmeneltä kun minä olisin halunnut sinne jo ennen puolta kymmentä. Oli se ulkoakin katsottuna kyllä hieno.


Näitä tyyppejä oli rivikaupalla rakennuksen ulkoseinässä. Tyyli kohdillaan.
Keletin juna-asema joka oli täynnä kaikennäköistä hiihtäjää, mutta joka oli todella viehättän kaunis. Sen lähellä Arena-kauppakeskus joka oli hämmentävän kallis, niinkuin kaikki kansainväliset kaupat täällä.

Juna-asema


Budapest on jaettu osiin ja osat on numeroitu. Viides (V.) kortteli on mielestäni näistä kaikista turistimaisin, siellä sijaitsee Parlamentti ja Basilika, kaikki on siistiä ja sliipattua ja turistit voivat istahtaa fiineihin kahviloihin maksamaan itsensä kipeiksi, siistien tarjoilijoiden palvellessa heitä. Tai sitten voi mennä muutama sata metriä itään, VII. kortteliin, jossa kahvilat ovat vähän vinksallaan ja palvelu taatusti töykeätä!


Basilika
Turistikuva: Pekkana Pekan paikalla.


JUUTALAISKORTTELI (VII.).

Mielestäni ehdottomasti koko Budapestin paras alue. Viehättävä, ränsistynyt, hyvin paljon itäistä Berliiniä muistuttava (graffiteja tosin noin 90% vähemmän). Paljon viehättäviä, mielenkiintoisia putiikkeja, kahviloita ja baareja.

Tällaista näkymää löytyy paljon: Välistä on purettu talo ja tyhä alue toimii esim. parkkialueena tai baarin paikkana.

Siskot iloisina.

Ulkoilmakuppila iltavalaistuksessa.

Taas yksi viehättävä kuppila. Niitä riitti! :)


KAHVILAT JA BAARIT.

Kahvilakulttuuri elää ja kukoistaa Budapestissä ja tutustuimmekin varmaan kaikkiin Juutalaiskorttelin kuppiloihin, sillä ne olivat niin kauniita ja niin halpoja. Suomessa ei tulisi mieleenkään harrastaa cafe/bar hoppingia, mutta täällä se oli niin naurettavan halpaa ja oiva keino tutustua kaupunkiin.

Hienoin kahvila, missä olen koskaan ollut.

Kahvilan aamiaishuone. Haluaisin kovasti uskoa tuon olleen ennen vanhaan  tanssisali.
Suosikkini olivat Cafe Csiga, joka sijaitsi asuinpaikkamme lähellä (ja josta sai taivaallisia vuohenjuustoleipiä), Szimpla, joka taitaakin olla jo legenda, sekä Vittula, eräänlainen legenda sekin. Näistä viimeisin muistuttaa mitä tahansa Suomalaista lähiökapakkaa, sijaitsee maan alla ja on suomalaiseen makuun juuri tarpeeksi yksinkertainen ja rosoinen. Szimpla on suuri, kaunis värien ja tavaroiden sekamelska, jossa on sekä sisä- että ulko-osio ja sunnuntaisin eko-markkinat. Silloin lähialueiden tuottajat myyvät juustojansa, makkaroita, kananmunia, marjoja, hedelmiä, kasviksia, kosmetiikkaa ja hunajaa. Olisipa sieltä saanut tuoretta tyrniä vaivaiseen kolmen euron litrahintaan.

Budapestin paras kahvila/baari!

Yksityiskohtia

Yksityiskohtia
 
Tympääntynyt kananmuna-myyjä. Ei vissiin munat menneet kaupaksi.

Puutarhatonttu keinussaan tarkkailee eko-markkinoiden hulinaa.


Vakkaripaikkamme


Samaisen paikan ulko-ovi


Ehkä oudoin kokemukseni koko reissulla oli baari nimeltä Cotvintetö. Se sijaitsi korkean rakennuksen katolla ja sieltä oli huikeat näkymät Budapestin yli. Käväisimme siellä sunnuntai-iltana, meiltä kaikilta kysyttiin paperit, ja ovensuussa meitä vastaan tuli mies joka sanoi ettei baariin kannata mennä sen oudon atmosfäärin takia. No, otimme riskin. Baaritiskillä sattui torakka-episodi, jonka jälkeen yksi baarimikoista oli näkevinään torakoita jääpalojen seassa, säpsähteli, hypähteli ja melkein murtui kyyneliin selittäessään minulle ettei ole työskennellyt täällä vielä pitkään ja että pelästyi todella paljon torakoista. Katsoin parhaaksi antaa pojalle kunnon tipin ja mieleni teki taputtaa häntä päälaelle. Se ehkä olisi saattanut tosin murtaa hänet kokonaan.
Kaikki parhaat kahvilat ja kuppilat löytää Budapest Spy-kartasta (jonka pystyy lataamaan myös netistä!). Yleensä nuo CitySpy-kartat ovat makuuni vähän turhan tekotrendikkäitä, mutta Budapestin tapauksessa se toimii. Ei tosin kuulemma kannata mennä mihinkään kartan neuvomista hostelleista jos arvostaa kunnon rauhallisia yöunia. Kartan hostellit kun ovat kertoman mukaan bilepesiä, joihin nuoret turistit tulevat bilettämään, ja joidenka yhteydessä on yleensä "kaupungin paras" bilebaari. Hyvä tietää, eipä tarvitse mennä.

Likat laittautuneina!


RUOKA.

Minulta meni vähän sivu suun Unkarilainen ruokakulttuuri, sillä siellä tykätään laittaa joka ruokaan lihaa. Bongasimme vegaaniravintolan nimeltä Napfényes Étterem, mutta heidän tarjoamansa gulassi maistui pettymyksekseni omatekemältäni papukeitolta. Eräänä päivänä maistoin jotain paikallista välipalaa, joka muistutti suolaista, litteää munkkia jonka päällä oli ranskankermaa. Kallista ruoka ei Budapestissa kyllä ole, eräänä päivänä söimme kolmen ruokalajin brunssin alle neljällä eurolla ravintola Jelenissä.

Nam.

Läheinen kauppahallimme jossa kävin todistettavasti aikaisella aamiaisella. Espresso, joku  pitkulainen leipänen ja kaakunpala maksoivat muistaakseni yhteensä alle euron.


YHTEENVETO.

Jos olisin matkustanut kotoa Tampereelta, niin "wow"-faktori olisi ollut eittämättä suurempi. Näin Berliinin jälkeen Budapestin arkkitehtuuri ei saanut aikaan niin suuria kylmiä väreitä (vaikka leuka maassa, suu auki kuljinkin koko ajan), mutta silti rakastuin kaupunkiin ja haluan sinne uudestaan. Ihmiset olivat töykeitä, mutta ilmapiiri lämmin. Vaikka kaupunki on verrattaen pieni, riittää siinä nähtävää vaikka kuinka moneksi päiväksi. Kuuden päivän aikana ehdin tutustua vasta murto-osaan kaupungista vaikka minulla oli kaupungin parhaat oppaat käytössäni. :)

Viehättävä antiikkikauppa, josta sai kaikkea.

Toistan: Kaikkea. Ja kaikissa väreissä.
Paikallista muotoilua?


Kesäheilani: Joku kuuluisa säveltäjä.

Sunday, July 29, 2012

Aktiiviarkea


Kauan kaivattu auringonpaiste ja lämpö vaikuttavat näemmä poaitiivisesti vireystasoomme, ja olemmekin olleet aktiivisia tällä viikolla (paitsi valokuvauksen suhteen).


Torstai-iltana käväisimme couchsurfaaja-kavereidemme kanssa parilla Eschschloraque:ssa (yritä sanoa kymmenen kertaa nopeasti peräkkäin!). Muistaakseni tuo ei edes ollut baarin koko nimi, vaan pelkästään ensimmäinen osa. No, tuttavallisesti sanottuna Eschschloraque. Baari sijaitsee Mittessä entisessä squatissa ja on ainakin sen illan aikana näkemiemme turistiryhmien perusteella aika suosittu nähtävyys. Samassa pihapiirissä on myös leffateatteri, toinen baari, pari myymälää ja Monsterkabinett, jonne haluan joskus mennä! Paikka oli oikein viehättävä, jo senkin takia että asiakaskunta koostui nuorehkoista, pääosin paikallisista ihmisistä. Turistit kävivät vain räpsimässä kuvia pihapiiristä ja pihan keskellä tönöttävästä monsteri-robotista joka heräsi henkiin saadessaan kolikon automaattiinsa.

Monsteri-robotti ja pihapiiriä


Graffiti; näitähän riitti
Perjantai oli kaikin puolin täydellinen päivä: heti aamusta polkaisin, auringon jo porottaessa paahtavasti, 10 km Neuköllniin syömään aamiaista (joka kaikessa kiirettömyydessään venyi lounaaksi) couchsurfing-kavereideni kanssa. Koska ilma oli niin kaunis, päätin käväistä paluumatkalla Tiergartenissa ottamassa aurinkoa ja herättämässä paheksuntaa eläkeläisporukoissa. Saatoin kuulla paheksuvat tuhahtelut kun nakkasin mekkoni pois päältä ja asetuin makaamaan ruohikolle bikineissäni.

Ennen-kuvaa en ehtinyt ottaa!


Illan kruunasi Combichristin keikka Kreuzbergissä ja hellepäivälle kertyneet miltei 40 pyöräiltyä kilometriä. Lämppäribänditkin olivat vallan hyvän kuuloisia, varsinkin Aesthethic Perfection. Combichristin keikka oli yhtä hittitykitystä ja yleisö tanssi keikan alusta loppuun vaikka lämpötila sisätiloissa kohosi varmaan kevyesti yli 40! Mahtava keikka! :)







Eilen kävimme shoppailemassa (tai siis Pekka shoppaili!) ja ihmettelemässä tähtitieteellisen naurettavia hintoja Mittessä. Olimme bonganneet korttelin jossa piti olla nuorten berliiniläisten suunnittelijoiden putiikkeja, mutta löysimme lähinnä ylihintaisia trendiliikkeitä. Henkilökohtainen lempparini ko. liikkeissä oli t-paita joka maksoi about 200 euroa. T-paita. Ihan normaali, tylsän ja nuhjuisen näköinen t-paita. Sellainen, joka päällänsä istuu oikein hyvin massaan. Eli hajuton ja mauton. Ja väritön. 200€. Oli siellä myös vähän kohtuuhintaisempia putiikkeja jotka möivät kaikkea ihanaa ja todella tarpeellista, kuten minun himoitsemani kynttilänjalka-korvakorut (miniatyyrikoossa tosin).

Illalla päätimme lähteä lepuuttamaan shoppaillessa rasittuneita kehojamme Liquidrom-nimiseen spahan (LINKKI). Olin kuullut jo aiemmin pelkkää hyvää kyseisestä paikasta, mutta perille päästyämme se osoittautui vielä kuviteltuakin paremmaksi! Ihana, tyylikäs, puhdas, zenmäinen pikku kylpylä jossa lepäsi sekä keho että mieli. Siellä oli kattava saunaosasto, oli pari suomalais-tyyppistä saunaa, höyrysauna ja suolasauna, ja saunoissa oltiin alasti (paitsi häveliäät turistit, lukuunottamatta ruotsalaisia ja meitä). Ainoa paikka missä täytyy pitää uima-asua on uima-altaat. Suomalaisena nautin tietysti täysin rinnoin siitä, että sai kekkuloida alasti niinkin fiinissä kylpylässä. Kylmävesialtaan lämpötila muistutti meitä mukavasti Pälkäneellä odottavasta mökistämme, paitsi että tämä vesi oli miltei lämpöisempää kuin Suomessa keskimäärin kesäisin. Ulkona, taivasalla oli pieni allas jossa saattoi hengailla ja siemailla yrttiteetä tai fiinimpiä drinkkejä niin halutessaan. Koska olimme siellä sen verran myöhään, katselimme auringon sijaan yöllistä tummaa taivasta pilvipeitteineen. Paikan perällä kuitenkin odotti ehkä paras asia ikinä ja ultimaattinen rentoutuminen: suuri, matalahko, hämärä huone, jossa oli suuri suolavesiallas jonka pinnan alla SOI MUSIIKKI. Eikä mikä tahansa musiikki vaan vieno sitar/rumpu/sademetsän äänet-kombo. Asiakkaille oli tarjolla kelluntavälineitä joten altaassa pystyi lillumaan selällään täysin rentona, kuunnella rauhoittavaa musiikkia ja antaa ajatusten valua ulos korvista, sekoittua suolaiseen veteen ja katsella aaltoilevia valokuvioita joita vedenpinta kattoon heijasti. Sanomattakin selvää että kaiken tuon jälkeen oli niissä määrin rentoutunut olo että metromatka kotiin a) meni kuin sumussa ja b) vaati suuria ponnisteluja. Ainakin nukutti hyvin kotiinpäästyämme!
Kuvia kyseisestä paikasta ei sattuneesta syystä meillä ole. :D

Tänään kävimme perinteisesti Mauerparkin kirpputorilla pikapyrähdyksen ja ostimme Pekalle uuden polkupyörän, sillä vanha pyöränsä alkaa olla jo liian rämä ja korjaus olisi tullut maksamaan enemmän kuin uuden ostaminen. No, eiköhän senkin joku kaupunkipyöräilyä harrastava hipsteri vielä tule ostamaan meiltä, sillä se on oranssi ja hieno.

Pekka lähti tänään parin päivän työreissulle ja minulla on aikaa kirjoittaa kuulumisia taannoisesta Budapestin reissustani. En kuitenkaan enää tänään, sillä tänään täällä on matalapaine ja sade ja unkarinkielisten paikannimien muisteleminen ukkospäänsäryn kanssa on liian haastavaa.