Monday, April 9, 2012

Töitä ja väsymystä


Pari edellistä päivää ovat olleet jotenki henkisesti tosi raskaita. Ehkä tämä on jotain alkujärkytyksen jälkeistä realisaatiota tästä tilasta jossa minun täytyy nyt toimia ja johon pitää myös sopeutua. Kuumuus on käynyt välillä lähes sietämättömäksi ja oon jopa käyttäny AC:ta aika ajoin. Lisäksi oon ollut jotenkin tavattoman väsynyt, oon ehkä nukkunu liian vähän tai huonosti tai jotain... Tästä johtuen en oo sitten jaksanut edes yrittää sovittautua tähän paikalliseen menoon ja esim. tinkailut ja muu interaktio on jäänyt vähemmälle. No, joskus vaan tulee näitä päiviä tai viikkoja kun kaikki ei sujukkaan ku elokuvissa. :-) Ehkä niistäkin on hyvä kirjoittaa blogiin ettei ihmisille tule liian ruusuista kuvaa täällä elosta ja olosta.


Ruokatori

Torstaina olisi edessä työmatka Karnatakan yliopistoon, Dharwadiin. Kyseessä on maatalouteen keskittyvä laitos ja tarkoituksena olis käydä "kentällä" katselemassa maanviljelijöiden arkea. Tämä liittyy siis tämänhetkiseen projektiini. Karnataka on kuuluisa hyvästä ruuastaan ja musiikistaan joihin pääsen toivottavasti tutustumaan. Tästä siirryn luultavasti junalla Goalle jossa rentoudun sunnuntain (toivottavasti uima-altaalla varustetussa hotellissa).


Ruokatori

Eilen kävin taas hakemassa butter chickeniä vakiopaikasta, ja ilmeisesti kuumuus on vienyt multa taas tuttuun tapaansa enimmät ruokahalut kun en jaksanut syödä kuin ehkä puolet koko annoksesta. Vein sitten loput paikallisille kulkukoirille, ja eilisen kohokohta oli varmasti se, kun sai vaan katsella kulkukoirapennun syövän ruuantähteitä. Tämä väsymys voi johtua myös toimettomuudesta, joten päätin että aloitan taas kuntoilun tänään tai huomenna. Sali ja jooga saa yleensä paremmalle tuulelle.

Sunday, April 8, 2012

Kulttuurieroja ja nähtävyyksiä

Lauantaina jatkoin turistielämää työkaverini kanssa. Kävimme Humayunin haudalla, joka on lähes identtinen Taj Mahalin kanssa. Mogulien aikaan rakennetut hautapytingit ovat kaikki rakennettu samalla kaavalla ja noudattavat tarkkoja symmetrisiä ohjeita (työkaveri on arkkitehti ja kertoi näitä juttuja suu vaahdoten). Erona on lähinnä rakennusmateriaali ja tietysti se, että Taj Mahal on koristeltu paremmin ja kauniimmin. Tämän jälkeen menimme syömään yhteen Delhin vanhimmista muslimiravintoloista nimeltä Karim's. Ruoka oli oikein hyvää, mutta ei niin hyvää kuin läheisen katukeittiön tarjoilut. :-) Ravintolassa sain kuitenkin sitä ehkä parasta intialaista sapuskaa, eli lassia! En tiedä mitään niin hyvää juomaa, kuin intialaisittain tehty aito hedelmälassi, ja tätä upposikin kolme lasillista.

Humayanin hauta


Humayanin hauta

Humayanin hauta

Turisti

Tämän jälkeen siirryimme paikalliseen vaatekauppaan josta ostin itselleni muistoksi paikallisen asun, eli kurtan ja pajama-housut. Näistä ei ole vielä kuvia, mutta ehkä jaksan jossain välissä napata peilin kautta muotiesityksen duckfacella varustettuna. Kaupunkikierroksen jälkeen menimme vielä työkavereiden kanssa "tiiminvetäjän" kotiin syömään. Olin aiemmin kuullut, että tutkijat ovat Intiassa yksi parhaiten tienaavia ammattiryhmiä, ja pomon talossa tämän kyllä huomasi. Sisustustyyli oli melko länsi-eurooppalainen ja ehkä myös hieman.. yliampuva. Katseltiin syödessä myös krikettimatsia ja täytyy kyllä sanoa, että se on äärimmäisen mielenkiintoinen laji. Tosin välistä ohjelma vaihdettiin teletappeihin kun pomon lapsi näin vaati.


Karim's

Viikonlopun aikana on taas ilmennyt näitä kulttuurieroja, joihin tottuminen ilmeisesti ottaa oman aikansa. Intialaisten aikakäsitys on ehkä se rasittavin asia, se kun muistuttaa lähinnä espanjalaista mañana-meininkiä. Esimerkiksi tämänpäivänen muutto piti olla klo 9.00. Soitin majatalon pitäjälle klo 11.00 ja sanottiin että klo 12.00 voin alkaa siirtyä takaisin. No, lopulta pääsin muuttamaan hieman ennen viittä iltapäivällä, joten alkuperäinen aika heitti n. kahdeksalla tunnilla!

Pikku intiaani
 Tämän lisäksi intialaiset ovat mielestäni ajattelumaailmaltaan paljon naiivimpia kuin me länsimaalaiset. Puhuimme illan aikana tv-sarjoista ja pääosin työkaverit tykkäsivät samoista sarjoista kun mekin, esimerkkinä Frendit ja Big Bang Theory. Mutta ilmeisesti jenkkiläiset draamat ovat teemoiltaan liian rankkoja - kun kerroin katsovani Breaking Badia (joka siis kertoo syöpää sairastavasta kemian opettajasta joka rahoittaa hoitojaan valmistamalla huumeita) ja kerroin sarjan idean, työkaverini katsoivat suu auki ihmetellen ja kyselivät että miksi tämmösiä sarjoja tehdään ja miksi minä katson niitä. Ehkä me länsimaalaiset ollaan jo niin turtuneita tv-viihteeseen että tavalliset ja arkipäiväiset aiheet eivät enää "kosketa". Tämä näkyy myös Bollywood-elokuvissa - esimerkiksi vastikään teattereihin tullut Agent Vinod kertoo muslimiterroristeista ja agenteista, mutta tähänkin leffaan on väkisin tungettu huumoria ja huonoja vitsejä.

Friday, April 6, 2012

Chandni Chowk ja muuta turistimeininkiä

Kävin tänään keskustassa kuten olin aiemmin suunnitellut. Matkaa tältä asuinalueelta (Vasant Kunj) tulee n. 15 kilometriä, ja matkaa taitettiin reilu tunti suuntaansa. Metro oli oikein mukava matkustustapa, vaunut ovat ilmastoituja ja en matkannut edes pahimpaan ruuhka-aikaan joten tilaa oli sopivasti. Yksi asia mikä kuitenkin ihmetytti kovin oli lippujonot - paikalliset ilmeisesti jonottavat JOKAISTA metrolipun ostoa sen 10-30 minuuttia.

Red Fort

Olin aiemmin vaihtanut huonetta, joka oli onneksi hieman lähempänä metroasemaa kuin aiempi asunto. Asuinalueena tämä uusi on aika paljon tylsempi, lähistöllä on lähinnä autokorjaamoja. Onneksi saan vaihtaa taas sunnuntaina takaisin vanhalle kämpille. Näiden muuttotouhujen takia minulta jäi aamupäivällä ja päivällä ruokailut välistä ja edellinen yö oli mennyt vähän huonosti nukkuen, joten olin jo keskustaan saapuessani väsynyt.

Lal Mandir


Chandni Chowk

Nousin ylös Chandni Chowkin metroasemalta ja samantien eteen avautui nuo surullisenkuuluisat lapsikerjäläiset ja se köyhyys joka täällä vallitsee. Alue jossa asun on yksi Delhin kalleimpia, mutta en kohdannut edes Borneon maaseuduilla näin vaatimattomasti eläviä ihmisiä. Toisaalta monet ihmiset vaikuttavat iloisilta ja vilpittömästi iloisilta, eli ehkä se raha ei tuo aina onnea. :-) Mutta tosiaan, Chandni Chowkilla ymmärsin paremmin tänne saapuvien kulttuurishokkia ja kauhistusta. Ihmisiä on aivan liikaa yhdelle neliömetrille ja kaikilla on kiire. Chandni on yksi Intian vilkkaimpia katuja ja liikenne on kadulla täysin kaoottista.

Chhatarpur Mandir

Chandni Chowk feat. meikän sormi

Polkupyöräriksha
Olin tehnyt päivän varalle älyttömät suunnitelmat ja aioin tsekata lähes kaikki keskustan kuuluisat nähtävyydet. Toisin kuitenkin kävi, kun voimat ja tahto loppuivat Chandnin ja Red Fortin jälkeen aivan totaalisesti ja mielessä pyöri vaan metro ja oma kiva pikku asuinlähiö. Ennen lähtöä halusin kuitenkin testata pyörärikshan. Hetken hinnasta neuvoteltuamme nuori kuski lähti fillaroimaan liikenteen keskelle täysin päättömästi. Tätä menoa ei kuitenkaan kestänyt kauan, kun jäimme pahasti jumiin liikenneruuhkaan. Loppujen lopuksi tuo n. 500 metrin matka kesti varmaan lähemmäs puoli tuntia joten olisin ollut kävellen perillä huomattavasti nopeammin! Tätä kokemusta rikkaampana jonottelin metroliput takaisin "kotiin" ja tuhlasin rahaa jopa moporikshaan (80 senttiä...) että pääsin kämpille lepäilemään.

Red Fort


Loppuillan relailen huoneessa elokuvaa katsellen. Ja nukkumaan pitää mennä aikaisin, sillä lähden huomenna työkaverin kanssa katsastamaan ne muut keskustan kohteet jotka jäi tänään välistä. ;-)

Thursday, April 5, 2012

Puhelinliittymä ja lokaalien kanssa hengailua


Tänään on ollut oikein hyvä päivä. Kävimme työkavereiden kanssa hakemassa mulle prepaid-liittymän johon kuulu myös dataliittymä. Tästä on varmasti hyötyä myös kaupungilla seikkaillessa, kun kännykästä näkee saman tien että minne on eksynyt. Sovittiin myös työkaverin kanssa että lähdetään lauantai-iltana katselemaan Delhin keskustaa. Kaveri kyseli että mitä haluaisin tehdä ja kysyin sitten että mitä he yleensä tekevät. Vastaus oli "Nothing... oh wait, sometimes I take my parents to the temple." Eli luvassa on varmasti ankaraa bailausta ja juopottelua. Päätin ottaa huomisen vapaaksi pääsiäisen kunniaksi. Aamulla joudun vaihtamaan myös majapaikkaa, kun tähän nykyiseen tulee joku hääpoppoo koko viikonlopuksi. Maksavat sentään taksin uuteen guest houseen.

Alueen asukkaatkin alkavat ilmeisesti lämmetä meikäläiseen. Vartija tervehtii iloisesti ja naapuruston rikshakuskitkin hymyilevät (ehkä siinä toivossa että ottaisin kyydin). Olen nyt ruokaillut samassa paikassa lähes joka ilta. Paikan nimi on Rocky's chick'n'fish ja ruoka on aivan älyttömät hyvää. Tähän asti parhaimman aterian, tikka masalan chapatilla, söin tänään. Olis oikeesti mukava tietää miten intialaiset saavat siitä lihasta niin mureaa
ja maukasta. Tänään ei ole ollut mitenkään erityisen tapahtumarikas päivä, mutta kompensoin tekstin vähyyttä kuvien paljoudella:







Wednesday, April 4, 2012

Rikshakyytejä ja tinkailua


Tänään uskaltauduin seikkailemaan taas vähän kauemmas. Nappasin rikshan ja tokaisin kuljettajalle itsevarmasti ja selkeällä lausunnolla "Nelson Mandela Road", ja kuski taas katsoi minua hämmentyneenä ja sanoi ettei tiedä paikkaa. Siinähän se oli puolen kilometrin päässä - suuri tie, jolla oli luultavasti joku toinen nimi hindin kielellä. Lopulta kuski oli ymmärtävinään kohteen ja ajoi minut aivan väärään paikkaan.

En minä tähän mitään keksi

Oikeastaan tuon matkan jälkeen iski ensimmäisen kerran todellinen kulttuurishokki. Olin yhtäkkiä keskellä väkijoukkoa, tööttäileviä autoja ja pikkukojuja jotka möivät kaikenlaisia palveluita kellon korjauksesta parranajoon. Ja en todellakaan tienny missä olin! Lähdin kuitenkin harhailemaan pitkin Delhin katuja ja noin puolen tunnin kikkailun jälkeen alkoivat maisemat näyttää tutulta.

Tänään testailin myös hieman tinkaustaitojani. Tässä epäonnistuin surkeasti, ja maksoin varmasti mojovat turistilisät. Rikshakyyti oli varmaan ihan kohtuuhintainen, maksoin muutaman kilometrin matkasta 40 rupiaa (n. 60 senttiä). Viinirypäleitä ostaessa maksoinkin luultavasti melko roimasti ylihintaa - noin kilon läjästä piti pulittaa 100 rupiaa eli n. puolitoista euroa. Uhmasin jälleen myös terveyttäni ja ostin katukeittiöstä kasvisrullan. Vihannesten hinta oli noussut Delhissä viime yön aikana 30% (eikä ollut kauppiaan tarinoita, vaan tämä selvisi ihan uutisista) ja tämä on kuulemma todella kova kolaus paikallisille. Lisäksi jokainen ravintola oli joutunut nostamaan hintojaan. Ei varmaan ihan hirveät katteet ole noissa sapuskoissa...

Katuruokaa
Tänään alkaa myös kansallinen krikettiliiga. Tapahtuma on täällä vähän sama kuin Suomessa yhdistettäisiin lätkän mm-kisat, juhannus ja joulu. Kaikki ostoskeskukset pitävät ovensa auki myöhään iltaan että myös ne, joilla ei ole varaa televisioon, pääsevät katsomaan peliä suurelta screeniltä.

Asfaltti polttaa