Tuesday, April 3, 2012

Herkkuja ja byrokratiaa

Ennen tänne tuloa kuvittelin, että täällä elely olisi todella edullista. Delhi ei kuitenkaan ole mitenkään hirveän edullinen kaupunki. Suurimman loven lompakkoon tekee tietysti jatkuvalla syötöllä kuluva juomavesi, mutta myös länsimaalaisista tuotteista, kuten sipseistä saa maksaa ihan kohtalaisen hinnan. Katukeittiöissä syönti on halvimmillaan todella edullista, ja annoksen saa 1-5 eurolla. Tänään kävin ruokailemassa ja seurailemassa intialaista elämänrytmiä eräässä tällaisessa "bistrossa". Listalta valitsin vanhan tutun butter chickenin. Annoksessa oli kaksi vaihtoehtoa, half ja full, ja vaikka nälkä oli kova päätin valita half-vaihtoehdon. Luulin että tässä oli sattunut ainoastaan pieni käännösvirhe ja että annokset tarkoittivat pientä ja suurta, mutta kyse olikin puolikkaasta tai kokonaisesta kanasta! Eli ei varmaan ihan heti ole niin kova nälkä että tarvitsisi kokonaista kanaa alkaa nauttimaan. Ruoka maistui muuten tismalleen samalle kuin helsingissä sijaitsevassa nepalilaisessa ravintolassa, eli taivaalliselle.

Majapaikka

Myös työpaikan kanttiinista saa ruokaa, ja lounaan hinta on kokonaista 80 senttiä. Tällä saa syödä chapati-leipää, riisiä, dhalia, curryä ja kanaa niin paljo ku maha kestää. Lisäksi päätin pelata upporikasta ja rutiköyhää ja otin lounaan lisäksi myös hieman tuoreita vihanneksia. Lähtökohtaisesti olen nyt ollut sillä linjalla, että syödään mitä tarjotaan ja murehditaan niitä vatsaoireita sitten jos/kun niitä tulee, koska ei tällaisia makujen maailmoita kannata jättää väliin pelkästään vatsataudin riskin vuoksi. Paikallisissa ruokatavoissa on jännää myös se, että intialaiset eivät juuri koskaan juo mitään ruokailun aikana.


Toimiston pihalla tapahtuu

Myös intialaisten kanssa toimiminen ja siihen tottuminen ottaa oman aikansa. Paikalliset kyllä tekevät aina parhaansa auttaakseen, mutta asiat tuppaavat kestämään ja tekemisestä puuttuu sellainen suomalainen ripeys. Lisäksi aivan kaikkea hidastaa järkyttävä byrokratian määrä. Tästä esimerkkinä työpaikan kulkuluvat: sain eilen kulkukortin jolla pääsin toimistolla kaikkiin muihin tiloihin, paitsi siihen kerrokseen jossa työpisteeni sijaitsee. Työpäivän päätteeksi esimieheni pyysi kortin ja sanoi että hän hoitaa kulkuluvat kuntoon tälle päivälle. No, aamulla töihin tullessani sain ovelta vierailijan kulkukortin, jolla ei käytännössä pääse yhtään mihinkään. Myöhemmin minulle selvisi, että koska minulla ei ole business-viisumia, en saa kulkukorttia. Tätä ennen minulle oli sanottu, että saan työskennellä turistiviisumilla täysin normaalisti ja mitään esteitä asialle ei pitäisi olla.

Nyt joudun sitten käyttämään toisten kulkukortteja, ja rakennuksessa on lähes mahdoton liikkua ilman sellaista. Ymmärrän kyllä, että ihmiset tekevät kaikkensa jotta saisin sen hemmetin kulkukortin, koska se tuskin on kenenkään etujen mukaista, että lainailen jatkuvasti korttia työkaverilta. Mutta paikallinen järjestelmä nyt vaan on tällainen, että byrokratia vaikeuttaa kaikkea.


Kaveri


Tähän huoneeseen kuuluu myös netti, joka oli tänään pitkään poikki. Kyselin aikani majatalon ukkelilta että josko sen saisi pystyyn ja hän meinasi, että vika on puhelinyhtiössä ja ainoa asia mitä voimme tehdä on odottaa. No, päätin hieman kikkailla ja otin yhteyden paikan langattomaan tukiasemaan, korjasin DSN-asetuksia ja boottasin boksin ja tadaa, netti toimii taas.

En ole muuten matkani aikana nähnyt yhtään kerjäläistä tai tyrkyttäjää. Riksakuskit saattavat joskus hidastaa kohdalla, mutta ymmärtävät kyllä heti kun sanoo ettei ole sellaisen tarpeessa. Kyse on kuulemma statuksesta - Intiassa sosiaalista statusta korostetaan kulkuneuvoilla. Kaikista rikkaimmat käyttävät hienoja (eurooppalaisia) autoja ja omia kuskeja. Ylempi keskiluokka ajelee japanilaisilla pikkuautoilla, keskiluokka käyttää julkisia kulkuneuvoja ja riksoja ja kaikista köyhimmät kulkevat jalan tai pyörillä. Monella turistilla on paikallisista varmaan melko vääristynyt kuva, sillä yleensä kerjäläiset ja huijarit ovat siellä missä turistitkin ovat, eli keskustassa. No, itsehän olen ollut täällä vasta 2 päivää, joten ehkä en vielä tässä vaiheessa tee tämän enempää yleistyksiä paikallisista...

Täällä on muuten kesä aluillaan - lämpötilat nousivat tänään lähelle neljääkymmentä ja keskellä päivää ei oikeasti kannata mennä pihalle. Onneksi on (yli)ilmastoitu toimisto jossa voi viilennellä.

Monday, April 2, 2012

Namaskaar eli ensitunnelmat Delhistä

Ensimmäinen päivä Delhissä alkaa olla takana ja väsymys painaa kovin. Lento oli perillä 5.30 paikallista aikaa (kolmelta Suomen aikaa) ja yllättävän sutjakasti sujuneiden lentokenttätoimenpiteiden jälkeen nappasin yllättävän sutjakasti taksin. Mikä yllättävintä, taksikuski pisti jopa mittarin päälle, heti kun olin sitä muutaman kerran vihaisesti osoitellut. Suomen taksit voisivat ottaa mallia paikallisesta hinnoittelupolitiikasta - taksi kentältä "majataloon" maksoi pari euroa.

Näkymää hotellihuoneesta
Naapurin hindutemppeli

No, kuten aiemmin kirjoitin, en ollut lainkaan varma varauksestani ks. guest housessa. Paikalle saavuttuani (eksyttyäni) minua pyydettiin ystävällisesti istumaan sohvalle ja odottamaan. No, eipä menny aikaakaan kun paikan omistaja tuli sanomaan että "eipä kuule mahu", ja näytti lappua jossa oli toisen hotellin nimi. Eli ennustukseni varauksen pitävyydestä piti paikkaansa. Ukko tilasi pihalta mulle moporiksan, ja sinne sitten survouduin kantamuksineni. Tällä lyhyellä matkalla tajusin että ei hemmetti, minähän olen Intiassa - kuskilla paloi suitsukkeet konepellillä ja ikkunaa koristi kymmenet hindu-jumalien kuvat. Jossain vaiheessa riksaan hyppäsi vielä 2 muuta paikallista ja kyyti oli jokseenkin ahdasta.

I used to be a koju

Toisella hotellilla sain viimeisen vapaana olevan huoneen. Tässä vaiheessa olin jo todella väsynyt, sillä en ollut nukkunut kuin pari tuntia lentomatkalla. Kello oli 7.30 ja toimistolla piti olla sovitusti klo 9.00 joten ajattelin että mulla on 45 minuuttia tehokasta uniaikaa. Herään kuitenkin puhelimen pirinään: pomohan se siellä soittelee että onko jotain tapahtunut kun minua ei näy vielä toimistolla. Oli soitellut sitten suosittelemaansa majapaikkaan josta oli annettu uuden hotellin nimi ja numero. Olin tietysti nukkunut pommiin, kun herätys oli asetettu seuraavan viikon lauantaille kello 8.15... Pomo kuitenkin sanoi olevansa jo matkalla hotellille ja pahoitteli kovasti ensimmäisen hotellin tilannetta. Minun huoneeseen oli kuulemma tullut edellisenä iltana joku virkamies, joille pitää aina tarjota majapaikka tai maine mennee.

Iltapäivän miniruuhka


Vilskettä

Hän sanoi myös että saisin edelleen huoneen ensimmäisestä hotellista joka oli lähempänä toimistoa, joten päätin muuttaa jälleen kerran. Siis, kolmannen kerran sille aamulle (muutaman tunnin sisään). Toisen hotellin virkailija kehtasi vielä periä 500 rupiaa huoneen vuokrasta, jossa olin siis viettänyt kokonaisen tunnin! No, sitten soiteltiin taas edestakaisin ja ensimmäisen hotellin omistaja lupasi vähentää tuon 500 rupiaa minun laskustani.

Paikallinen asfalttikone

Työpaikka oli ihan mukava, mutta en jaksa tarinoida siitä sen enempää. Työ on työtä, oli maa melkein mikä tahansa. Lähdin toimistolta melko ajoissa koska olin niin pirun väsynyt. Päätin kuitenkin käydä käveleskelämässä lähiympäristössä ennen nukkumaanmenoa, ja tällä kävelyllä tuli se toinen "ainiin, olen Intiassa"-elämys. Kulkukoiria, kulkulehmiä, roskaa, riksoja, tuuttailevia autoja, viiksekkäitä miehiä, hajumaailma jossa yhdistyvät virtsa, ulosteet, mausteet ja suitsukkeet sekä katukauppiaat.

Tämä "pikku"kaveri seurasi minua (lue: shawarman hajua) huoneen ovelle asti
Koska en jaksa kirjoittaa Tytti-tyylisesti, eli tooodella pitkästi ja yksityiskohtaisesti, sanon vain tämän: ensimmäisen päivän perusteella Intia on ääripäiden maa. Sitä vihaa ja rakastaa samanaikaisesti, mutta ainakin toistaiseksi kallistun vahvasti jälkimmäisen puoleen. Huomenna mieli voi olla toinen, sillä nyt alan nauttimaan katukeittiön antimia.

Wednesday, March 28, 2012

Säätöä ja intialaisten kanssa asioimista

Yksi seikka on selvinnyt minulle tässä viimepäivinä: intialaiset vihaavat sähköpostia ja rakastavat puhelimessa puhumista. Jos lähetät jollekin työkaverille sähköpostia niin voit n. 100 % varmuudella odottaa puhelua seuraavan puolen tunnin sisällä. Tämä on sikäli ärsyttävää että keskusteluista ei jää mitään "muistiota" josta voisit tarkastaa että mitähän se Himadri tai Annapurna taas tarkoittikaan. Lisäksi kaukopuheluiden laatu on jostain syystä aivan käsittämättömän huono ja ja puolet sanoista on epäselvää puuroutunutta mössöä. Koitappa siinä sitten hoitaa itsellesi työpaikkaa, majoitusta tai mitään muutakaan monimutkaisempaa dialogia vaativaa...

Punainen linnake, Delhi

Alla on translitterointi hotellihuoneen varaamisesta Intiasta:

P: Hello
I: Hello yes.
P: This is Pekka Kallioniemi calling from Finland, I would need a room for a week at your guest house.
I: Yes this is guest house.
P: Yes, I would need a room for a week.
I: Ok, yes sir. No problem, sir.
P: I'll be arriving early on Monday morning, will my room be ready by then.
I: ...
P: I arrive on Monday.
I: Yes... yes.. it is ok, sir.
P: Do you need any personal information or passport number or anything else..?
I: ...
P: Are you there?
I: Yes, no problem sir.
P: So if I come on Monday my room will be ready?
I: Yes, sir, no problem, sir.
P: Ok, bye
I: Bye, sir.

Eli otappa tässä nyt sitten selvää, että onko mulla huone vai ei. 

Tällä hetkellä eniten jännitystä kehossa aiheuttaa lentokentälle saapuminen - paljon kantamuksia, arvokasta elektroniikkaa, passi ja iso läjä paikallista rahaa houkuttelevat paikalle varmaan kaikennäköistä säätäjää. Myös ajankohta (klo 5.30 aamulla) voi aiheuttaa verenpaineen nousua ja tarkkaavaisuuden laskua. Toisaalta ei haluttais sijoittaa kusettavien taksikuskien toimintaan yhtään enempää rahaa kuin on tarvis.

Sunday, March 25, 2012

Taistelu Intiasta

Intian reissu nyt siis realisoituu, lentoliput on jo varattu ajalle 1.-30.4. Kaikki muu onkin edelleen epävarmaa ja näin luultavasti jatkuu vielä viime hetkille asti. Tällä hetkellä taistellaan viisumien kanssa: kohdemaasta sanottiin että en välttämättä pysty työskentelemään turistiviisumilla vaikka se on muille aiemmilla reissuilla onnistunut. Nyt sitten selvitellään, että joudunko hakemaan business-viisumia, joka minun täytyis hakea pikakäsittelyllä että ehdin saada sen ennen reissuun lähtöä.


Lisäksi kohdeyrityksen puolelta ei olla laitettu tikkua ristiin "integraation" puolelta. Kukaan ei ole halunnut suositella minulle mitään majoitusta ja itseasiassa jouduin etsimään työpaikan osoitteenkin verkosta itse. Toivottavasti tuo nyt on se oikea toimisto... Lisäksi koko työnhakuprosessi on ollut aivan helvetillinen läjä byrokratiaa ja lappujen täyttelyä. Mitä ihmettä se yritys tekee minun isän ja äidin tiedoilla? Miksi minun pitää ilmoittaa yläasteen päästötodistuksen keskiarvo? Nämä ovat mm. niitä asioita jotka ei oikein tähän perisuomalaiseen junttiajatteluun sovi. Kaiken lisäksi kuukauden asuminen hotellissa ei oikein houkuttele.

Mutta on tässä jotain positiivisiakin puolia ilmennyt. Töissä on vapaa asukoodi eli työskennellä saa shortseissa ja risassa t-paidassa. Työajat ovat liukuvia ja työpäivät ilmeisesti jopa hieman lyhyempiä kuin täällä minulla nyt. Lisäksi paikka sijaitsee Delhin valtavalla kampusalueella, eli meno on varmaan hieman rennompaa kuin vanhoillisessa ja köyhässä osassa kaupunkia.

No, tässä tuli nyt tätä valitusta, mutta olen silti todella innoissani kun pääsen tutustumaan uuteen kulttuuriin vähän pidemmäksi aikaa.

Thursday, March 15, 2012

Ja taas mennään!

Nyt kun kevään ja kesän matkat ja niiden ajankohdat alkavat pikkuhiljaa varmistua, on aika kirjoittaa hieman tulevasta. Edessä olisi siis seuraavat reissut:

Delhi, Intia - Pekka (1.-30.4.) ja ehkä myös Tytti (16.-30.4.)

Kyseessä siis työreissu IBM:n tutkimuslabralle Delhiin kuukaudeksi. Intialaiseen tyyliin tätä on nyt säädetty viikkojen ajan eikä meno vieläkään ole 100% varmaa. Kiirehän tässä tietysti tulee kun pitäisi vielä businessviisumikin hommata. Avoimeksi on jäänyt myös se, pääseekö Tytti mukaan "perheoptiolla" loppukuuksi. Eli tätä hommaa en vielä uskalla fiilistellä sen enempää...

Delhin aamuruuhkaa


Berliini, Saksa - 14.5.-31.8.

Tämä sen sijaan varmistui, jee! Eli reilu kolmisen kuukautta tuolla punkkareiden ja turkkilaisten luvatussa kaupungissa, jossa viina on halpaa ja naiset kuulantyöntäjiä. Sääli että joudun tekemään töitä niin kuin normaalit ihmiset, mutta Tytti sentään on vapaa kuin taivaan lintunen toteuttamaan taiteellisia ambitioitaan. Muutenkin tämän retken suunnitelmat menivät paremmin kuin osasin odottaa. Saatiin ilmainen kämppä ja vierailevan tutkijan "apuraha" minun tavallisen palkan lisäksi. Nyt jää siis mahdollisesti vähän rahaa tuhlattavaksikin asti.

Kesäiseltä Berliiniltä odotan terasseilla istumista, puistoissa käyskentelyä, keväisellä niityllä alasti juoksemista ja kukkien heittelyä, oluiden maistelua, döneriä, pitkä työpäiviä, työkavereiden halveksuvia katseita ja döneriä. Tytti odottaa keikkoja, punkkareita ja musikaalista valaistumista.

Kreuzberg