Monday, April 2, 2012

Namaskaar eli ensitunnelmat Delhistä

Ensimmäinen päivä Delhissä alkaa olla takana ja väsymys painaa kovin. Lento oli perillä 5.30 paikallista aikaa (kolmelta Suomen aikaa) ja yllättävän sutjakasti sujuneiden lentokenttätoimenpiteiden jälkeen nappasin yllättävän sutjakasti taksin. Mikä yllättävintä, taksikuski pisti jopa mittarin päälle, heti kun olin sitä muutaman kerran vihaisesti osoitellut. Suomen taksit voisivat ottaa mallia paikallisesta hinnoittelupolitiikasta - taksi kentältä "majataloon" maksoi pari euroa.

Näkymää hotellihuoneesta
Naapurin hindutemppeli

No, kuten aiemmin kirjoitin, en ollut lainkaan varma varauksestani ks. guest housessa. Paikalle saavuttuani (eksyttyäni) minua pyydettiin ystävällisesti istumaan sohvalle ja odottamaan. No, eipä menny aikaakaan kun paikan omistaja tuli sanomaan että "eipä kuule mahu", ja näytti lappua jossa oli toisen hotellin nimi. Eli ennustukseni varauksen pitävyydestä piti paikkaansa. Ukko tilasi pihalta mulle moporiksan, ja sinne sitten survouduin kantamuksineni. Tällä lyhyellä matkalla tajusin että ei hemmetti, minähän olen Intiassa - kuskilla paloi suitsukkeet konepellillä ja ikkunaa koristi kymmenet hindu-jumalien kuvat. Jossain vaiheessa riksaan hyppäsi vielä 2 muuta paikallista ja kyyti oli jokseenkin ahdasta.

I used to be a koju

Toisella hotellilla sain viimeisen vapaana olevan huoneen. Tässä vaiheessa olin jo todella väsynyt, sillä en ollut nukkunut kuin pari tuntia lentomatkalla. Kello oli 7.30 ja toimistolla piti olla sovitusti klo 9.00 joten ajattelin että mulla on 45 minuuttia tehokasta uniaikaa. Herään kuitenkin puhelimen pirinään: pomohan se siellä soittelee että onko jotain tapahtunut kun minua ei näy vielä toimistolla. Oli soitellut sitten suosittelemaansa majapaikkaan josta oli annettu uuden hotellin nimi ja numero. Olin tietysti nukkunut pommiin, kun herätys oli asetettu seuraavan viikon lauantaille kello 8.15... Pomo kuitenkin sanoi olevansa jo matkalla hotellille ja pahoitteli kovasti ensimmäisen hotellin tilannetta. Minun huoneeseen oli kuulemma tullut edellisenä iltana joku virkamies, joille pitää aina tarjota majapaikka tai maine mennee.

Iltapäivän miniruuhka


Vilskettä

Hän sanoi myös että saisin edelleen huoneen ensimmäisestä hotellista joka oli lähempänä toimistoa, joten päätin muuttaa jälleen kerran. Siis, kolmannen kerran sille aamulle (muutaman tunnin sisään). Toisen hotellin virkailija kehtasi vielä periä 500 rupiaa huoneen vuokrasta, jossa olin siis viettänyt kokonaisen tunnin! No, sitten soiteltiin taas edestakaisin ja ensimmäisen hotellin omistaja lupasi vähentää tuon 500 rupiaa minun laskustani.

Paikallinen asfalttikone

Työpaikka oli ihan mukava, mutta en jaksa tarinoida siitä sen enempää. Työ on työtä, oli maa melkein mikä tahansa. Lähdin toimistolta melko ajoissa koska olin niin pirun väsynyt. Päätin kuitenkin käydä käveleskelämässä lähiympäristössä ennen nukkumaanmenoa, ja tällä kävelyllä tuli se toinen "ainiin, olen Intiassa"-elämys. Kulkukoiria, kulkulehmiä, roskaa, riksoja, tuuttailevia autoja, viiksekkäitä miehiä, hajumaailma jossa yhdistyvät virtsa, ulosteet, mausteet ja suitsukkeet sekä katukauppiaat.

Tämä "pikku"kaveri seurasi minua (lue: shawarman hajua) huoneen ovelle asti
Koska en jaksa kirjoittaa Tytti-tyylisesti, eli tooodella pitkästi ja yksityiskohtaisesti, sanon vain tämän: ensimmäisen päivän perusteella Intia on ääripäiden maa. Sitä vihaa ja rakastaa samanaikaisesti, mutta ainakin toistaiseksi kallistun vahvasti jälkimmäisen puoleen. Huomenna mieli voi olla toinen, sillä nyt alan nauttimaan katukeittiön antimia.

Wednesday, March 28, 2012

Säätöä ja intialaisten kanssa asioimista

Yksi seikka on selvinnyt minulle tässä viimepäivinä: intialaiset vihaavat sähköpostia ja rakastavat puhelimessa puhumista. Jos lähetät jollekin työkaverille sähköpostia niin voit n. 100 % varmuudella odottaa puhelua seuraavan puolen tunnin sisällä. Tämä on sikäli ärsyttävää että keskusteluista ei jää mitään "muistiota" josta voisit tarkastaa että mitähän se Himadri tai Annapurna taas tarkoittikaan. Lisäksi kaukopuheluiden laatu on jostain syystä aivan käsittämättömän huono ja ja puolet sanoista on epäselvää puuroutunutta mössöä. Koitappa siinä sitten hoitaa itsellesi työpaikkaa, majoitusta tai mitään muutakaan monimutkaisempaa dialogia vaativaa...

Punainen linnake, Delhi

Alla on translitterointi hotellihuoneen varaamisesta Intiasta:

P: Hello
I: Hello yes.
P: This is Pekka Kallioniemi calling from Finland, I would need a room for a week at your guest house.
I: Yes this is guest house.
P: Yes, I would need a room for a week.
I: Ok, yes sir. No problem, sir.
P: I'll be arriving early on Monday morning, will my room be ready by then.
I: ...
P: I arrive on Monday.
I: Yes... yes.. it is ok, sir.
P: Do you need any personal information or passport number or anything else..?
I: ...
P: Are you there?
I: Yes, no problem sir.
P: So if I come on Monday my room will be ready?
I: Yes, sir, no problem, sir.
P: Ok, bye
I: Bye, sir.

Eli otappa tässä nyt sitten selvää, että onko mulla huone vai ei. 

Tällä hetkellä eniten jännitystä kehossa aiheuttaa lentokentälle saapuminen - paljon kantamuksia, arvokasta elektroniikkaa, passi ja iso läjä paikallista rahaa houkuttelevat paikalle varmaan kaikennäköistä säätäjää. Myös ajankohta (klo 5.30 aamulla) voi aiheuttaa verenpaineen nousua ja tarkkaavaisuuden laskua. Toisaalta ei haluttais sijoittaa kusettavien taksikuskien toimintaan yhtään enempää rahaa kuin on tarvis.

Sunday, March 25, 2012

Taistelu Intiasta

Intian reissu nyt siis realisoituu, lentoliput on jo varattu ajalle 1.-30.4. Kaikki muu onkin edelleen epävarmaa ja näin luultavasti jatkuu vielä viime hetkille asti. Tällä hetkellä taistellaan viisumien kanssa: kohdemaasta sanottiin että en välttämättä pysty työskentelemään turistiviisumilla vaikka se on muille aiemmilla reissuilla onnistunut. Nyt sitten selvitellään, että joudunko hakemaan business-viisumia, joka minun täytyis hakea pikakäsittelyllä että ehdin saada sen ennen reissuun lähtöä.


Lisäksi kohdeyrityksen puolelta ei olla laitettu tikkua ristiin "integraation" puolelta. Kukaan ei ole halunnut suositella minulle mitään majoitusta ja itseasiassa jouduin etsimään työpaikan osoitteenkin verkosta itse. Toivottavasti tuo nyt on se oikea toimisto... Lisäksi koko työnhakuprosessi on ollut aivan helvetillinen läjä byrokratiaa ja lappujen täyttelyä. Mitä ihmettä se yritys tekee minun isän ja äidin tiedoilla? Miksi minun pitää ilmoittaa yläasteen päästötodistuksen keskiarvo? Nämä ovat mm. niitä asioita jotka ei oikein tähän perisuomalaiseen junttiajatteluun sovi. Kaiken lisäksi kuukauden asuminen hotellissa ei oikein houkuttele.

Mutta on tässä jotain positiivisiakin puolia ilmennyt. Töissä on vapaa asukoodi eli työskennellä saa shortseissa ja risassa t-paidassa. Työajat ovat liukuvia ja työpäivät ilmeisesti jopa hieman lyhyempiä kuin täällä minulla nyt. Lisäksi paikka sijaitsee Delhin valtavalla kampusalueella, eli meno on varmaan hieman rennompaa kuin vanhoillisessa ja köyhässä osassa kaupunkia.

No, tässä tuli nyt tätä valitusta, mutta olen silti todella innoissani kun pääsen tutustumaan uuteen kulttuuriin vähän pidemmäksi aikaa.

Thursday, March 15, 2012

Ja taas mennään!

Nyt kun kevään ja kesän matkat ja niiden ajankohdat alkavat pikkuhiljaa varmistua, on aika kirjoittaa hieman tulevasta. Edessä olisi siis seuraavat reissut:

Delhi, Intia - Pekka (1.-30.4.) ja ehkä myös Tytti (16.-30.4.)

Kyseessä siis työreissu IBM:n tutkimuslabralle Delhiin kuukaudeksi. Intialaiseen tyyliin tätä on nyt säädetty viikkojen ajan eikä meno vieläkään ole 100% varmaa. Kiirehän tässä tietysti tulee kun pitäisi vielä businessviisumikin hommata. Avoimeksi on jäänyt myös se, pääseekö Tytti mukaan "perheoptiolla" loppukuuksi. Eli tätä hommaa en vielä uskalla fiilistellä sen enempää...

Delhin aamuruuhkaa


Berliini, Saksa - 14.5.-31.8.

Tämä sen sijaan varmistui, jee! Eli reilu kolmisen kuukautta tuolla punkkareiden ja turkkilaisten luvatussa kaupungissa, jossa viina on halpaa ja naiset kuulantyöntäjiä. Sääli että joudun tekemään töitä niin kuin normaalit ihmiset, mutta Tytti sentään on vapaa kuin taivaan lintunen toteuttamaan taiteellisia ambitioitaan. Muutenkin tämän retken suunnitelmat menivät paremmin kuin osasin odottaa. Saatiin ilmainen kämppä ja vierailevan tutkijan "apuraha" minun tavallisen palkan lisäksi. Nyt jää siis mahdollisesti vähän rahaa tuhlattavaksikin asti.

Kesäiseltä Berliiniltä odotan terasseilla istumista, puistoissa käyskentelyä, keväisellä niityllä alasti juoksemista ja kukkien heittelyä, oluiden maistelua, döneriä, pitkä työpäiviä, työkavereiden halveksuvia katseita ja döneriä. Tytti odottaa keikkoja, punkkareita ja musikaalista valaistumista.

Kreuzberg

Wednesday, January 4, 2012

Loppufiilikset Borneolta ja kohti uusia seikkailuja

Nyt kun paluusta on kulunut kohta kuukausi, voin hieman kertoilla tunnelmista reissun jälkeen. Listaillaanpa tähän reissun parhaat ja huonoimmat hetket. Ensin ne paremmat:

1. Sukeltaminen - Mantabuan, Mabul, Kapalai, Sipadan... maailman parhaimpiin kuuluvat sukelluspaikat on nyt nähty ja koettu, mutta päällimmäisenä mieleen jäi kurssin suoritus ja itsensä voittaminen.

http://kallioniemetreissussa.blogspot.com/2011/11/sdi-open-water-sukelluskurssi-jonne.html
http://kallioniemetreissussa.blogspot.com/2011/11/mabul-kapalai.html
http://kallioniemetreissussa.blogspot.com/2011/12/sipadan.html

2. Tip of Borneo - Borneon pohjoiskärki on todellinen paratiisi - vain kourallinen muita turisteja, maailman kauneimmat auringonlaskut, mahdollisuus harrastaa mm. surffausta, snorklausta ja pyöräilyä sekä upea hostelli (Tampat Do Aman). Täällä vietettiin ehkä reissun paras päivä!

http://kallioniemetreissussa.blogspot.com/2011/11/paratiisi-luonnon-helmassa.html

3. Little India - Singaporen hienoin ja kiinnostavin kaupunginosa josta saa ehkä maailman parasta ruokaa.

http://kallioniemetreissussa.blogspot.com/2011/12/orchard-road-little-india.html

4. Mulun luolaseikkailut - Kauniita maisemia, luolista ulos purkautuvat lepakot ja luolakiipeilyt.

http://kallioniemetreissussa.blogspot.com/2011/11/julma-paratiisi.html

5. Singamata - Tämä paikka täyttää kaikki paratiisin kriteerit. Veden päälle rakennettu hotelli joka soveltuu erityisesti yhteen asiaan: täydelliseen rentoutumiseen.

http://kallioniemetreissussa.blogspot.com/2011/11/semporna-ja-singamata.html

Ja ne huonot jutut:

1. Lentomatka Mulu-Miri-KK vatsataudissa
2. Durian
3. Bussimatka Semporna-KK
4. 10 kilometrin viidakkovaellus ilman juomavettä
5. Venematka Pulau Labuanilta (merenkäynti + krapula)

Kaikenkaikkiaan siis plussan puolelle päästiin, ja noita huonoja juttujakin voi jo muistella hymysuin!

Seuraavan reissun ajankohta on luultavasti vasta huhtikuussa kun muutamme kesäksi Berliiniin. Tarkoituksena olisi viettää 4-5 kuukautta tässä upeassa kaupungissa ja tutustua niin paikalliseen työ- kuin juhlakulttuuriinkin. Ja tietysti blogata kaikesta mahdollisesta. Vi hörs!