Wednesday, January 4, 2012

Loppufiilikset Borneolta ja kohti uusia seikkailuja

Nyt kun paluusta on kulunut kohta kuukausi, voin hieman kertoilla tunnelmista reissun jälkeen. Listaillaanpa tähän reissun parhaat ja huonoimmat hetket. Ensin ne paremmat:

1. Sukeltaminen - Mantabuan, Mabul, Kapalai, Sipadan... maailman parhaimpiin kuuluvat sukelluspaikat on nyt nähty ja koettu, mutta päällimmäisenä mieleen jäi kurssin suoritus ja itsensä voittaminen.

http://kallioniemetreissussa.blogspot.com/2011/11/sdi-open-water-sukelluskurssi-jonne.html
http://kallioniemetreissussa.blogspot.com/2011/11/mabul-kapalai.html
http://kallioniemetreissussa.blogspot.com/2011/12/sipadan.html

2. Tip of Borneo - Borneon pohjoiskärki on todellinen paratiisi - vain kourallinen muita turisteja, maailman kauneimmat auringonlaskut, mahdollisuus harrastaa mm. surffausta, snorklausta ja pyöräilyä sekä upea hostelli (Tampat Do Aman). Täällä vietettiin ehkä reissun paras päivä!

http://kallioniemetreissussa.blogspot.com/2011/11/paratiisi-luonnon-helmassa.html

3. Little India - Singaporen hienoin ja kiinnostavin kaupunginosa josta saa ehkä maailman parasta ruokaa.

http://kallioniemetreissussa.blogspot.com/2011/12/orchard-road-little-india.html

4. Mulun luolaseikkailut - Kauniita maisemia, luolista ulos purkautuvat lepakot ja luolakiipeilyt.

http://kallioniemetreissussa.blogspot.com/2011/11/julma-paratiisi.html

5. Singamata - Tämä paikka täyttää kaikki paratiisin kriteerit. Veden päälle rakennettu hotelli joka soveltuu erityisesti yhteen asiaan: täydelliseen rentoutumiseen.

http://kallioniemetreissussa.blogspot.com/2011/11/semporna-ja-singamata.html

Ja ne huonot jutut:

1. Lentomatka Mulu-Miri-KK vatsataudissa
2. Durian
3. Bussimatka Semporna-KK
4. 10 kilometrin viidakkovaellus ilman juomavettä
5. Venematka Pulau Labuanilta (merenkäynti + krapula)

Kaikenkaikkiaan siis plussan puolelle päästiin, ja noita huonoja juttujakin voi jo muistella hymysuin!

Seuraavan reissun ajankohta on luultavasti vasta huhtikuussa kun muutamme kesäksi Berliiniin. Tarkoituksena olisi viettää 4-5 kuukautta tässä upeassa kaupungissa ja tutustua niin paikalliseen työ- kuin juhlakulttuuriinkin. Ja tietysti blogata kaikesta mahdollisesta. Vi hörs!

Sunday, December 11, 2011

Loitering in Singapore

Taalla kaupungissa saattaa saada sakot jos "rotvaa" eli venyy ja vanuu, eli oleskelee turhaan sellaisilla alueilla jossa niin ei saa tehda. Taalla saa sakot myos jos polttaa tupakkaa vaarassa paikassa, jos syo tai juo julkisissa kulkuvalineissa, jos sylkee tai mita vain. Jossain paikoissa on durian-kielto, enka ihmettele miksi. Tanaan kuitenkin venyimme ja vanuimme emmeka saaneet sakkoja tai vankeustuomiota.

Tarkoituksenamme oli lahtea kiertamaan Singaporen hienompi turistiseutu, mutta saaherra oli meita vastaan ja paatti etta koko aamun, paivan ja iltapaivan sataa. Kavaisimme teatterilla ihastelemassa joelle aukeavia maisemia ja sielta lahdimme eksymaan kaupunkiin. Eksyimmekin kivasti, silla tormasimme kansalliseen kirjastoon joka on 14-kerroksinen rakennus. Meilta meni yli puoli tuntia ennen kuin loysimme ensimmaistakaan kirjaa, ja sita ennen loysimme itsemme 5. kerroksen ulkoilmapuutarhasta ja 13. kerroksesta ihastelemassa maisemia. Kun viimein loysimme kirjoja kirjastosta, huomasimme niiden kaikkien olevan paperikantisia ja hyvin luetun nakoisia. Pekalle tama oli pettymys ja taytyy sanoa etta en minakaan ole koskaan nahnyt kirjastoa jossa on pelkastaan paperikantisia kirjoja. Eikos se nyt olisi ekologisesti fiksumpaa ostaa kovakantisia, jotka sailyvat pidempaan ehjina?

Kirjaston jalkeen suuntasimme Arab Streetille, viimeiselle etniselle alueelle joka meilta on nakematta. Se oli taynna varikkaita kaksikerroksisia taloja joiden sisalla oli sikalaisia ravintoloita ja muodikkaita paikallisten pienten suunnittelijoiden putiikkeja jotka toivat mieleeni Tukholman hipster-kaupat.

Tama paiva oli sikali vahan jamapaiva, etta emme tehneet mitaan kirjoittamisen arvoista. Kiertelimme illan Little Indiassa, jonka kadut olivat taynna (todellakin!) paikallisia ihmisia. Poliisi oli kadun paassa ohjaamassa liikennetta, lahinna siis jalankulkijoita, silla kaikki ihmiset olivat lahteneet sunnuntain kunniaksi liikkeelle. Ihanaa hulinaa.

Lahtotunnelmia Singaporesta

Lomamatka alkaa olla lopuillaan ja lahtoa lasketaan jo tunneissa. Singapore on ollut loistava viimeinen kohde ennen Eurooppaan ja kotiin paluuta, silla kaupunki on huomattavasti lahempana koto-Suomea kuin esimerkiksi Borneo. Hyvina puolina kaupungista voisi mainita arkkitehtuurin, ruuan ja oikeasti toimivan monikulttuurisuuden (ehka pinnan alla kuplii, ei voi tietaa...). Huonoina puolina sanon ainoastaan ihmispaljouden joka alkaa pidemman paalle ahdistaa.

Colonial posh!

Todisteeksi etta oltiin tuolla
Omia suosikkeja ovat olleet jo Tytin mainitsema Little India ja myos ns. ydinkeskusta jossa on kokoelma pilvenpiirtajia, kutsuvia ravintoloita ja vanhempaa, siirtomaa-aikaista arkkitehtuuria. En ole (viela) kaynyt Intiassa, mutta uskon etta jos ottaisimme satunnaisen alueen mista vaan Intian kaupungista, poistaisimme roskat seka kerjalaiset ja copy-pasteisimme sen tanne niin lopputulos olisi aikalailla vastaava. Ruoka on taivaallista ja ennen kaikkea yksinkertaista - tama on jo toinen kaupunki jossa syon mieluummin kasvisruokaa kuin lihaisia vaihtoehtoja (se toinen on Rooma) ja ihan vaan pelkastaan loistavan maustamisen vuoksi. Lisaksi ihmiset ovat iloisia ja ystavallisia, tosin valilla sadat ja sadat vastaantulevat nuoret miehet intensiivine katseineen hairitsevat. Niita on vaan niin paljon ja ne kaikki nayttaa niin samalta (em. poitsut varmaan ajattelis samalla lailla Suomessa)!

Taloja


Pakollinen turistireitti kiersi ydinkeskustassa sijaitsevaa jokivartta pitkin ja 'ei hitto'-, 'ei oo totta'- ja 'ihan alyton'-elamyksilta ei voinut valttya. Minkalaiselle ihmiselle tulee mieleen rakentaa LAIVA kolmen pilvenpiirtajan paalle? Tai tehda kaksi durianin muotoista teatterirakennusta? Tai muuten vaan rakentaa pieni alue niin tayteen liian suuria rakennuksia? Tuntuu etta tanne on lainattu kaikista mahdollisista kulttuureista hienoimmat jutut (kuten aiemmin kirjoittelin jo copy-pasteilusta) ja luotu niiden valille taydellisesti toimiva, siisti yhteiskunta.


Laiva pilvenpiirtajien paalla. Niin, laiva pilvenpiirtajien paalla.

Mutta kyllahan taalla rahaa menee...

Saturday, December 10, 2011

Pekan painajainen: joululahjojen ostelua

Tama paiva ei ollut Pekan mieleen: joululahjojen ostelua (yksille ihmisille vaan) Orchard Roadilla. Kiertelimme ja kaartelimme niita monia ostoskeskuksia ja tyrmistelimme jarkyttavan kalliita design-liikkeiden hintoja. Laskimme etta tama koko matkamme lentoineen, majoituksineen ja ruokineen paivineen maksoi meilta molemmilta yhta paljon kuin viisi-kuusi Versacen mekkoa maksaa, ei edes mitaan haute couture vaan ihan perus. Hui. Kiva niita kauppoja on silti katsella, samaten niita hotelleja jotka on rakennettu ostoskeskuksiin, niiden edella mainittujen design-liikkeiden kylkeen. Yhdesta kalliista ostoskeskuksesta loysimme ihanan luomukaupan (suunnattu rikkaille ihmisille) jossa myytiin kaikkea ihanaa luomuhompotysta ja tuontituotteita. Joulukinkun olisi taalta saanut hintaan 85 SGD, eli jotain 50 euron luokkaa...

Olimme jo ensimmaisena Singaporen paivana bonganneet ihanan kirjakaupan, Kinokuniya, joten menimme sinne pakoon kaupungin hulinaa. Tama kauppa oli vahan samanlainen kuin eilinen Mustafa Center: mita kirjaa taalta ei loydy, sita ei ihminen tarvitse. Englannin-, japanin-, kiinan-, saksan-, ja ranskankielisia kirjoja notkuvien hyllyrivistojen taydelta. Pekan verenpaine laski taalla taas normaaleihin lukemiin hanen tanssahdellessaan hyllyjen valissa. Mina keskityin lahinna sarjakuviin ja keittokirjoihin. Se tosin yllatti etta taalla myytavat kirjat olivat miltei kaikki paperikantisia, kovakantiset kirjat maksoivat tuplasti enemman.

Illalla jatkoimme luomu-teemaa sattumalta menemalla Little Indiassa sijaitsevaan City Square Malliin, joka on Singaporen ensimmainen eko-ostoskeskus. Se on omien sanojensa mukaan rakennettu mahdollisimman luonnonmukaisesti ja vahan luontoa rasittaen. Sen pihalla oli jattimainen Pokemon-joulukuusi (...) jonka led-jouluvaloihin lapset saivat polkea erikoispyorilla sahkoa. Mina kavin herkuttelemassa halvalla sushilla, ja talla valin Pekka kuorrutti ravintolan soijakastikkeella jota loytyy varmaan vielakin jokaisesta joulukoristeesta ja kattopalkeista. Kavimme myos ihastelemassa kahta taalla sijaitsevaa luomukauppaa ja oli mukavaa huomata etta ei sen luomun taydy aina olla ihan hirvean kallista.

Ai niin, lomamme lopun lahestymisen kunniaksi avasimme viinipullon ja maistuihan se vahan huonompikin punaviini hyvalta seitseman viikon tauon jalkeen. Ja mikas tassa ollessa, hostellin terassilla istuessa, katsellessa paikallisten hulinaa. :)

Friday, December 9, 2011

Chinatownin temppelit

Tanaan suuntasimme Little Indiasta Chinatowniin. Kansainvalista! Sita ennen kuitenkin kavimme sekoilemassa taalla kotikonnuillamme sijaitsevassa Mustafa Centerissa joka on 24/7 ostoskeskus josta saa KAIKKEA. Mita sielta ei saa, sita ei ihminen voi tarvita. Oikeasti, siella oli pelkastaan esim. kuulokkeita kymmenen hyllyllista. KYMMENEN. Kokonainen hylynmitta hiustenkuivaimia ja -kihartimia. Riisinkeittimia moneen lahtoon. Jokaisen kannykkamerkin oma tiski, ja taman lisaksi viela muutama tiski jossa myytiin kaikkia merkkeja. Kultakoruja niin monessa muodossa etta silmia haikaisi. Ja kelloja! Takalaiset rakastavat kelloja. Suklaata 25 hyllyllista. Apteekki-osasto joka jakautui moneen huoneeseen. Pelkastaan tiikeribalsamia kaksi hyllyllista. Ja deodorantteja LIIOTTELEMATTA 15 hyllyllista. Pekka todistaa taman! :D

Rullaportaat puistossa. Only in Singapore!
Sitten sinne Chnatowniin. Pekka bongasi hostellilta lainaamastamme Lonely Planet Singapore-oppaasta pari mielenkiintoiselta kuulostavaa temppelia, Sri Mariamman Temple ja Buddha Tooth Relic Temple. Kavelimme taas suut auki ohittaen kansallismuseon ja henkilokohtaisen suosikkini, postimerkkimuseon. Siella olisi ollut Tintti-nayttely, mutta paatimme olla menematta sinne ellei joku paiva satu olemaan tylsaa (pyh).

Chinatown oli kuin eri maailma. Yllattaen. Kauniita vanhoja taloja (niiden jattimaisten korkeiden toimistorakennusten lomassa), kaikenmaailman yrttikauppoja, syotavien linnunpesien-museo, taikauskoista hompotusta ja punaista ja kultaista varia kaikkialla. Paperilyhtyja, vilkuvaloja, viuhkoja, miekkoja, jadea, turistikraasaa ja niita temppeleita. Ensin menimme hindutemppeliin nimelta Sri Mariamman Temple, joka oli miltei puolen korttelin kokoinen. Sisalle mentaessa kengat piti luonnollisesti ottaa pois ja ovella perittiin (temppelin hyvaksi meneva) nimellinen maksu jos aikoo kayttaa kameraa. Satuimme paikalle haiden ja kastetilaisuuden aikaan. Ilmassa leijaili ihana suitsukkeiden tuoksu ja temppelin varikkaat eri alueet oli pyhitetty eri jumalille. Kaunista.

Hindujen haat

Hindujen kastetilaisuus

Yksi temppelin monista koristeista


Lounasaikaan suuntasimme Pekan Lonely Planetista bongaamaan intialaiseen ravintolaan (yllatys). Ravintola, Annalakshmi, tarjoilee ainoastaan kasvisruokaa jossa ei ole sipulia eika valkosipulia (hairitsevat ruoansulatusta ja nainollen meditointia), ja se toimii vapaaehtoisvoimin. Buffet-poyta notkui herkkuja, ja kylliksemme syotyamme kiitimme, maksoimme parhaaksi katsomamme summan (15 SGD) ja suuntasimme taas kerran tyytyvaisina seuraavaan temppeliin jonka olimme bonganneet matkan varrella, eli suunnitelmat muuttuvat taas!

Seng Wong Beo Temple on buddhalaistemppeli joka on omistettu Kaupungin Jumalalle, joka kaitsee ja huolehtii asukaiden hyvinvoinnista ja vie kuolleiden sielut manalaan. Se on myos ainoa temppeli Singaporessa joka viela nykyaan vihkii kuolleita (?).

http://en.wikipedia.org/wiki/Ghost_marriage_(Chinese)

Tamakin temppeli oli todella kaunis, rauhan tyyssija. Varikas, suitsukkeilta tuoksuva, taynna erilaisia Buddhan kuvia ja patsaita. On mohomahaista nauravaa Buddhaa ja kaveriansa vahan coolimpaa Buddhaa. Tamakin paikka oli kiinalaisen perinteen mukaan vahan kitsh, mutta silti hieno. Ostin sielta suitsukkeita ja sytytin ne tietamatta yhtaan miten minun olisi pitanyt menetella. No, tuskin mikaan maailmankaikkeuden voima minuun suuttui. Poislahtiessamme paasimme viela todistamaan kiinalaispariskunnan ilmeisesti ennustustuokiota. Rouva oli polvistunut pyhalle alueelle ja heitteli sielta punaisia puupalikoita lattialle, herran samalla hopistessa jotain, keraillessa palikoita ja kumarrellen Buddhalle. Rouva naytti nyrpealta, kenties ennustus ei mennyt ihan niinkuin han olisi halunnut?

Buddhan hammas-temppeli


Ulos paastyamme naky oli vahan absurdi: Olemme juuri olleet pienessa ja intiimissa temppelissa, mutta ulkona meita odotti taas huiman korkeat toimistorakennukset ja viiden tahden hotellit. Katseet ylospain suunnattuna, suut auki lahdimme kohti seuraavaa temppelia, sita Buddhan hammas-tsydeemia. Sekin oli todella suuri ja yltakyllainen. Ehka vahan jopa liikaakin. Jai vahan tyhma olo, silla siella myytiin, myytiin ja myytiin (lahinna turisteille) kaikkea mahdollista: koruja, kultakolikoita, pyhia kaaroja, kirjoja, teeta, lehtia, kannykkakoruja ja t-paitoja. Silti taallakin temppelissa ramppasi paikallista vakea rukoilemassa ja rauhoittumassa, niin nuoria bisnesmiehia kuin vanhoja muoreja. Lahteissamme satuimme viela nakemaan ja kuulemaan kun salintays ihmisia rukoilee hypnotisoivan monotonisesti parin tyypin rummuttaessa hiljalleen. Tassa temppelissa muuten oli varmaan yli 20000 Buddhan kuvaa!

Buddhahan se siina!
Ilta meni taas tuttuun tapaan omilla hoodeilla Little Indiassa ihmisia ihmetellen ja taivaallisen hyvaa KASVISruokaa syoden. Pekalta muuten lipsahti taas lausahdus "Kylla se nyt vaan niin on etta ruoka ei todellakaan tarvitse lihaa ollakseen hyvaa". Khihi. :)