Thursday, December 8, 2011

Orchard Road & Little India: Kuin kaksi eri maailmaa

Tana aamuna paatimme lahtea kappailemaan kohti Orchard Roadia, tuota kuuluisaa ostoskatua. Jo matka sinne oli kokemus, silla nyt oikeasti vasta aloimme tajuta miten suuri kaupunki Singapore on: korkeita rakennuksia korkeiden rakennusten peraan, ostoskeskuksia vieri vieressa ja ihmisia ja metelia joka puolella. Orchard Roadille paastyamme pystyimme vain aukomaan suutamme ja nauramaan samalla kun ohittelimme niita korkeita rakennuksia ja ostoskeskuksia joita sitten meinaan taalla riittaa! Koko katu, varsinkin nain joulun alla, on ihan overi. Joka puolella kimaltaa ja soi, ja mihin tahansa paasi kaannatkin, siella on joku haute couture-liike (Pradalla on laskujeni mukaan ainakin muutama kauppa kyseisella kadulla, samoin Diorilla, LV:lla ja niilla muilla okyliikkeilla)!

Tytti tavaroiden taikamaailmassa
Lahdimme liikkeelle kadun toisesta paasta siina kymmenen maissa jolloin oli viela mukavan rauhallista, tosin aika moni paikka oli viela kiinni. Aikamme talsittuamme puikahdimme sisalle johonkin monista ostoskeskuksista ja huomasimme etta ne eivat jatku pelkastaan monia kerroksia maanpinnan ylapuolelle vaan myos maan alle. Teiden alla ja niiden paalla luikertelee ostoskeskuksia yhdistavia kaytavia ja pari metroasemaa. Taalla ei tarvitsisi nahda paivanvaloa ollenkaan jos ei haluaisi! Aikamme niita kaytavia pitkin ostoskeskuksesta toiseen vaelleltuamme paasimme ulos silmiamme siristellen ja huomasimme etta silla valin koko kaupunki oli herannyt eloon ja kadut olivat yhtakkia taynna ihmisia. Aivan kuin joku olisi painanut nappia ja PUF! ihmiset olisivat vain ilmestyneet sinne. Saimme kulutettua melkein koko paivan vain siihen etta kavelimme kadun paasta paahan (ja kaytiin kaupoissa ihan vahan).


Panoraamaa yhdesta niista kymmenista ostoskeskuksista
Ilta meni ihmetellessa naapurustoamme Little Indiaa. Ihana paikka taynna vareja, valoja ja ihania, huumaavia hajuja! Ihmisia tulee ja menee puikkelehtien autojen ja polkupyorien valissa. Kadut taalla ovat enimmakseen kapeita yksisuuntaisia ja paasaantoisesti ihmiset kavelevat keskella katua, ja jos auto haluaa paasta ohitse, se toottaa merkiksi. Voin kuvitella etta talta Intiassa tuntuu, tosin tama taitaa olla siloiteltu versio ilman koyhia kerjalaislapsia, roskia ja koyhyytta. Mita nyt tuossa nurkilla kokoontuu paikalliset kaljaveikot, mutta ne ovat paljon suomalaisia vastineitaan rauhallisempia ja vaivattomampia. Kaytiin muuten taas syomassa intialaista ruokaa yhdessa paikallisten tayttamassa ravintolassa, oltiin ainoat lansimaalaiset siella ja ilmeisesti sen takia meita katsottiin pitkaan ja naurettiin. Tai sitten sen takia etta mentiin istumaan ainoaan vapaana olevaan poytaan ulos, ja ilmeisesti ulkona ei olisi saanut syoda. No, silti meille tarjoiltiin mahan taydelta herkkuja. Om nom.

Little India


Wednesday, December 7, 2011

Hei hei Borneo!

 Viimeinen aamu Borneolla. Rinkat pakaten ja viela viimeinen pyorahdys keskustassa etsimassa kadonnutta huiviani. Kyllahan se loytyi vanhasta hostellistamme, mutta lukkojen takaa ja avaimenhaltija ei ollut maisemissa. Lieko joku henkilokunnasta ottanut omakseen... Saali, se oli lempihuivini.


Minun aikoja sitten Berliinista ostamani kangaskassi, jonka hiiret (tai muurahaiset) taalla soivat  ja jota sukellusreissuilla kaytimme laukkuna, jai KKn roskaponttoon


Kiitokset ja kumarrukset, halit ja yhteiskuvat, suunta lentokentalle (bussi Wawasan Squarelta 2.terminaaliin RM1,5). Kentalla check-inin tehtyamme huomasimme etta ainoat siedettavat (ja halvat) ruokapaikat olivat passintarkastuksen tuolla puolen. Siispa tilasimme odotusterminaalin ainoasta ruokapaikasta ylihintaisen snack-lautasen (salaattia heilla ei tanaan ollut ollenkaan saatavilla, sorry) ja matkamme kalleimman pulloveden. Koneeseen boarding tapahtui myohassa tottakai, mutta silti perille saavuttiin yli 40 minuuttia etuajassa. AirAsia <3. Koska emme olleet maksaneet paikkalipuista, jouduimme istumaan eri puolilla konetta. Tuo pari tuntia onkin pisin aika jonka olemme olleet erossa viimeisen kuuden viikon aikana. Etta hyvaa haamatkaa vain. :)

Jules, Jinny, hippi ja tuplahippi. Iloista sakkia!

Perilla Singaporessa hyppasimme lentokentalta lahtevaan metroon eli MRT:hen, hurautimme Bugis-asemalle ja kuin vanhat tekijat konsanaan kavelimme Little Indiaan hostellillemme jossa meita odotti kaksi petia dormissa. Huutavan nalkaisina suuntasimme laheiseen intialaiseen ravintolaan, joita muuten tassa lahistolla riittaa syysta sattuneesta, soimme taivaallista ruokaa ja loppuillan vietimme ruokaa sulatellen talsien Bugis Streetilla, Singaporen ehka kyseenalaisimmalla kuuluisalla ostoskadulla. Tama kaupunki on kuin toinen maailma unisen, "pienen" Kota Kinabalun jalkeen. Ihanaa!

Jannittavaa intialaista ruokaa, Special Dinner, jonka paikalliseen tapaan soimme kasin. Hauskaa touhua! Oranssi avaimenperalta nayttava kasa oli jalkiruoka joka koostuu sokerista, rasvasta ja vahan jauhosta. Om nom!

Tuesday, December 6, 2011

Hyvaa itsenaisyyspaivaa Suomi!

Viimeista viedaan! Lomamme Borneo-osuus lahenee loppuaan ja sen kunniaksi Pekka hankki itselleen pienimuotoisen flunssan. Itsenaisyyspaivan kunniaksi nuhanena teki itselleen juhla-aamiaisen, janis-burger, juustosiivu ja paistettu muna. "Nam." Yritimme kayda aamulla leipomossa ostamassa burgeriin pohjan ja kannen, mutta eihan mikaan paikka ole auki viela yhdeksan maissa... Tuon kevyen aamiaisen jalkeen lahdimme kiertelemaan Kota Kinabalua ja ostamaan tuliaisia ja flunssalaaketta. Laakkeen osto olikin iloisen helppoa: kavelimme apteekkin, kerroimme vaivamme, annoimme nimemme ja asuinmaamme (myohemmin toisessa apteekissa ei kysytty mitaan henkilotietoja) ja kavelimme Suomessa reseptilla myytavan laakkeen kanssa ulos. Ei se niin tarkkaa taalla ole!

Yksi niista monista kerroista kun teimme lettuja iltapalaksi, talla kertaa menossa mukana myos kaksi californialaista couchsurffaajaa

Aikamme KKn ilmapiiria nuuhkittuamme totesimme etta kyllahan tama jo riittaa. Kavaisimme lahikaupassamme Centre Pointin ostoskeskuksessa (jossa muuten on 7 kerrosta), ostimme tarvittavat aineet suomalaista illallista varten ja suuntasimme majapaikkaamme Julesin luokse. Pekka oli tassa vaiheessa kuin puulla paahan lyoty aiemmin ostamamme laakeen takia, ja hanen nukkuessaan mina yritin kaasuhellaa apuna kayttaen loihtia omenasosetta kiinalaisista tuontiomenoista. Eihan siita tulut niin hyvaa kuin aitin tekemasta, mutta sokerin ja muusinuijan avulla siita tuli ihan viihdyttavaa. Illansuussa Jinny tuli toista ja toi mukanaan ruotsalaisen couchsurffaajan Niclaksen. Mikas sen mukavampaa kuin kertoa ruotsalais- ja suomalaisvitseja itsenaisyyspaivana! :)
  
Ruotsalainen Henrik ikuisti ruskan KKn hylattyyn rakennukseen


Yritin kauan miettia etta mitas perinneruokia Suomessa onkaan, mutta kaikki mita mieleeni tuli oli joko valmistettava uunissa (Julesilla ei ole) tai vaativat kermaa tai jotain muuta mita taalta ei saa. Siispa sen keksin: pyttipannu! Kiinalaisia perunoita, sipulia, valkosipulia, tomaattia ja siitakeherkkusienia. Paalle kananmunaa ja viereen kananakkeja ja keitettya kukkakaalia. Jalkiruoaksi isantavakemme nykyista lempparia: lettuja ja sita minun tekemaa omenasosetta. Parempaa en pystynyt nailla resursseilla loihtimaan, mutta hyvinhan tamakin vaikutti kelpaavan: kattilat nuoltiin viimeista murua myoten.

(En muuten ehtinyt ottaa yhtaan kuvaa illallisesta ennen kuin se syotiin, sori)

Now playing: Finlandia.

Monday, December 5, 2011

Pulau Labuan: osa 2

Lauantai-iltana hostellille paastessamme siella tosiaankin oli jo iloinen tunnelma. Meita odotti hoyryavan kuuma padallinen herkullisia paistettuja nuudeleita ja hostellin omistaja, Uncle Jack lykkasi meille molemmille oluttolkit kateen. Siella soimme sitten illallista iloisessa, 12 hengen porukassamme ja hostellimme tuntui pikemminkin kaverin olohuoneelta kuin maksetulta yosijalta (naurettavan halvalta sellaiselta). Pekka opetti paikallisille suomalaisia juomapeleja verovapaan Finlandia Vodka-pullon kera, ja paikalliset puolestaan nayttivat meille takalaisia, vahintaan yhta hauskoja leikkeja. Vahan ennen yhdeksaa Uncle Jack alkoi touhottamaan lahtoa ja suuntasimme viereiseen (todellakin, matkaa oli noin 15 metria) karaokebaariin.
Eye of the tiger
Karaokebaarissa meita odotti kovalla olevan musiikin, savun (joka ei tullut koneesta vaan ihmisten tupakoista) ja hienojen, valkkyvien joulukoristeiden lisaksi monta baaripoytaa joiden paalla oli 'Reserved'-kyltit ja kolme amparia taynna jaita ja olutpulloja. "It's my Birthday, I'm 19 today!" oli Uncle Jackin illan motto ja tassa vaiheessa sanottakoon etta meidan, niinkuin koko muun poppoonkin baari-ilta oli ilmainen ja yltakyllainen. Vissiin hostelli kannattaa aika hyvin...
Paikalliset ilmeisesti laulavat karaokea aina, silla takalaiset kaverimme vetivat biisinsa:
a) ulkoa
b) tunteella
c) KOVAAN AANEEN

Kappaleet olivat enimmakseen paikallisia ikivihreita, mutta mahtuipa joukkoon muutama amerikkalainen vanha iskelmabiisikin. Me Pekan kanssa edustimme rokkikulttuuria 'Eye of the Tiger', 'I Love Rock'n'Roll', ja 'Song 2'-biiseillamme, ja saanen sanoa etta varsinkin meidan tulkintamme Blurin Song 2-biisista oli hieno!
Seuraavana aamuna Uncle Jack herasi epailyttavan pirteana ennen seitsemaa, haki torilta ja kattoi meille yltakyllaisen aamiaisen, kuten joka aamu: Leipaa, sen seitsemaa sorttia paallisia ja paikallisia jannittavyyksia joiden nimia oikein kukaan ei tiennyt, mutta joista useat maistuivat hyvalta. Aamu meni rotvatessa ja ohuita kanssaihmisia katsellessa. Puolenpaivan aikaan lahdimme kohti satamaa josta lauttamme lahtisi, hyvastelimme Uncle Jackin ja taman ystavat (jotka muuten olivat jo useamman tunnin pelanneet korttia rahasta) ja suuntasimme epaterveellisen pikaruokapaikan kautta evaat mukanamme laivaan.

Viisi minuuttia sen jalkeen kun laiva oli irrottautunut laiturista, tiesin etta tasta reissusta tulee liian pitka: Merenkaynti oli aivan KAUHEATA. Mieleeni palautui ne kaikki lapsuuden bussi-, laiva- ja lentomatkat jolloin en viela ollut loytanyt ystaviani matkapahoinvointilaakkeita. Tallakin kerralla olin varautunut laivan keinutukseen laakkeilla, mutta katin kontit ne mitaan auttaneet. Laiva keinui niin kovasti etta siella liikkuminen oli paikoitellen melkein mahdotonta, ihmiset miltei putoilivat penkeiltaan ja matkan kestosta (n.3,5 tuntia) suunnilleen kolme tuntia joka puolella ihmiset oksentelivat. Tilanne oli niin surrealistinen etta minua olisi naurattanut ellei jo aiempi hontelo oloni olisi noussut aivan uusiin sfaareihin matkapahoinvoinnin takia ja ellen olisi itse pitanyt pienta, hikista, likaista vessakoppia miltei puolet matkasta varattuna. Oli ehka elamani kauhein laivamatka, meinaan. O_o
  
Hengissa paastiin kuitenkin perille Kota Kinabaluun, mita nyt harmaina, tarisevina ja nestehukasta ja ylipaataan energiahukasta karsivina (tai ainakin lahinna mina, tai varjo minusta jonka vatsa oli aika tyhja tassa vaiheessa...). Onneksi pelastavat enkelit, isantapariskuntamme Jules ja Jinny paistoivat lattyja siina vaiheessa kun paasimme heidan luokseen ja nuo letut maistuivat ehka parhailta koskaan. Illalla kavimme Pekan kanssa viela laheisella night marketilla hakemassa tonnikalaa, maissia ja friteerattuja banaaneita (ne ovat muuten laihduttavia), ja yltapaalta markina, kaatosateen yllattamina palasimme Julesin luokse syomaan ja katsomaan jalkapalloa telkkarista. Olimme sen ansainneet.

Tana aamuna heratessamme tunsimme molemmat vielakin eilisen venematkan muiston, ja tama paiva onkin mennyt lepaillessa ja joululahjoja ja tuliaisia shoppaillessa. Keskiviikkona lahtee lento kohti Singaporea ja ensi viikolla nokka kohti Eurooppaa. Sita ei tosin mietita viela, silla lomaamme on viela jaljella keskiverto lomamatkan ajan. :)

Saturday, December 3, 2011

Pulau Labuan (Ruotsinlaiva meets Tallinna)

Eilen jo tapamme mukaisesti herasimme ennen kukonlaulua ja suuntasimme aamulaivalla kohti Labuan-saarta. Ja hyvanen aika etta oli hyvin ilmastoitu laiva (tai pikemminkin vesibussi, silla sielta ei paassyt kannelle ollenkaan ja muutenkin istuimet oli sijoiteltu kuin bussissa). Palelin saronkini alla koko kolmen tunnin reissun ajan, paikallisten lapsiperheiden katsoessa laivan televisiosta naytettavaa karskia vakivaltaelokuvaa (kello oli siis kahdeksan aamulla...). Perilla Labuanilla suuntasimme Lonely Planet-oppaamme ohjeilla hostellille jota ei koskaan loytynyt, ja jonka myohemmin kuulimme menneen nurin jo ajat sitten. Turistitoimiston tadit neuvoivat meille halvan hostellin, sinne siis. Kyseinen paikka sijaitsee hassulla kadulla jonka toinen paa on umpikuja ja joka on kylki kyljessa taynna ruokapaikkoja, turistimaisen nakoisia baareja ja varikkaita karaokepaikkoja. Ja ne ovat ilmeisen pitkaan auki, ainakin viime yona kuulimme huoneeseemme hivenen epavireista laulua myohaan yohon.

Tytti nauttii kahvia Bailey'silla
Labuan on verovapaa (sita hallinnoidaan Kuala Lumpurista) ja heti satamaterminaalissa saarelle saapuvia tervehtii varikkaat kyltit: "Duty-free!". Kauppojen ikkunassa toistuu sama varikas teema ja tunnelma on niinkuin ruotsinlaivalla tai Tallinnan turistikeskustassa: Hyllyt notkuvat halpaa viinaa, tupakkaa ja SUKLAATA! Verovapaiden hajuvesien tuoksu toivottaa tervetulleeksi niin paikalliset turistit kuin ulkomaalaisetkin ostajat ja vuodenajasta johtuen joka paikassa raikaa hilpeat joululaulut. Bongasimme tanaan Pekan kanssa suomalaisia tuotteita: Lapin Kulta (RM 3 = n.70 senttia), Koskenkorva 60% (RM 30 = n.7 euroa) ja yhdessa kaupassa oli kokonainen hyllyllinen Fazerin karkkeja! Emme tosin ostaneet niita, vain ruotsalaisia karkkeja. Siis ihan kuin ruotsinlaivalla! :D

Ruotsinlaiva-tunnelmaa korostaa se, etta meidat kutsuttiin tana iltana juomaan ja laulamaan karaokea hostellimme (omien sanojensa mukaan vahan alkoholisoituneen) omistajan ja taman Labuanille vain ja ainoastaan ryyppaamaan tulleiden kavereiden kanssa. Siella on talla hetkella jo vauhti paalla silla ensimmaiset oluttolkit aukesivat muutama tunti sitten, kolmen maissa. Hostellin omistaja, mukava tyyppi muuten, kertoi meille etta normaali-iltana han konttaa viereisesta karaokebaarista kotiin. Hui. Me suomalaiset taalla vain istumme sadetta pitamassa laheisessa nettikahvilassa ja juomme Sabah-teeta. Viela toistaiseksi ainakin.

Valaan luuranko Labuanin merimuseossa
Yhteista ruotsinlaivan kanssa on myos se etta taalla on suhteellisen vahan tekemista ellei halua shoppailla viinaa (paras loyto tahan mennessa on KOLMEN LITRAN pullo Russian Standard-vodkaa) tai tupakkaa (kartongeissa ja askeissa on kuvia keuhkosyopaan kuolleiden keuhkoista, nikotiinin syovyttamista ikenista, tupakan tappamista sikioista (?!?!?!) ja muita kivoja kuvia jotka suorastaan kutsuvat ostamaan...). Kaupunki on pieni, kaveltavissa paasta paahan. Oikeastaan koko saari on kaveltavissa paasta paahan. Parhaat nahtavyydet taalla on kellotorni (...) ja merimuseo. Merimuseossa kaytiin tanaan ja todettiin etta mehan olemme nahneet luonnossa miltei kaikki kalat ja korallit joita siella oli akvaarioissa. :)
Myos shipwreck-sukeltaminen olisi taalla periaatteessa mahdollista, tosin kuulemamme mukaan paikallisen sukelluskeskuksen moottoriveneet ovat vuodesta toiseen "epakunnossa". Mene, tieda.

Filippiinilaista San Miguelia (kuvan kaantaminen osoittautui mahdottomaksi tehtavaksi joten kaantakaa paata)
Seuraavaksi nuudeleita nassuun ja sitten suunta hostellille. Hostellin omistaja lupasi etta viereisessa karaokebaarissa olisi myos suomalaisia lauluja, joten saas nahda etta miten kovaa sita laulu tanaan raikaa! :)