Thursday, December 1, 2011

Sipadan

Sukellusurakkamme Borneolla lopettaa kolmen sukelluksen paiva yhdella maailman kauneimmista ja himotuimmista kohteista: Sipadan. Aikoinaan Jacques Cousteaun tunnetuksi tekema kohde on yksi suosituimpia sukelluspaikkoja maailmassa ja lahes joka sukellukselle luvataan mm. haita ja merikilpikonnia. Paatimme vuokrata myos kameran eraalta ohjaajalta, jonka piti alunperin tulla mukaan Sipadanille mutta ei kuitenkaan sairastumisen vuoksi paassyt paikalle.


Vene starttasi aamulla yhdeksan pintaan Mabulilta kohti Sipadania. Tassa vaiheessa jannitti jo ihan hemmetisti, olihan paikkaa hehkutettu oikealta ja vasemmalta. Mukana sukeltamassa meidan lisaksi oli yksi saksalainen, yksi ranskalainen ja yksi englantilainen seka paikallinen sukellusohjaajamme Wong. Aiemmista ohjaajista poiketen Wong oli todella niukkasanainen ja oletti etta osaamme sukeltaa ja selviamme pinnan alla. Myos sukellusaika maaritettiin tarkasti ja se olisi jokaisen sukelluksen kohdalla 45 minuuttia (riitti happea eli ei...).

Ensimmainen sukellus starttasi Turtle Patchilta ja valittomasti veteen paastyamme huomasin Sipadanin erikoislaatuisuuden - se oli pieni saari jonka reunoilta alkoi todella syva (600 metria) pudotus. Aivan kuin olisi leijunut vuoren reunamalla ja katsellut vuoren seinilla kasvavaa elamaa. Tilanne oli myos melko pelottava, silla sinun ja valtavan pudotuksen valilla ei ollut mitaan estamassa mahdollista uppoamista ja syva merenpohja ikaankuin 'imi' jatkuvasti syvemmalle. Alkujannityksesta selvittyani aloin ymmartaa myos ymparoivaa merenalaista maailmaa ja niita miljoonia kaloja joiden seassa uimme. Tytti toimi kuvaajana mika myos rokotti hieman sukellusaikoja kun piti keskittya seka hengittelemaan veden alla etta ottamaan loistavia kuvia joka taas kulutti huomattavasti normaalia nopeammin happea. Taman vuoksi Tytti lainaili happea seka minulta etta ohjaajaltamme Wongilta.


Ensimmaisen sukelluksen jalkeen kavimme kahvittelemassa Sipadan-saarella. Lepailimme aikamme (sukellusten jalkeen taytyy pitaa aina vahan taukoa ennen seuraavaa sukellusta) ja lahdimme vesisateessa kohti toista sukelluspaikkaa, Drop Offia. Tasta sukeltaisimme 'Turtle cavelle' eli vedenalaiseen luolaan ja siita edelleen seinaa pitkin. Talla sukelluksella kavimme myos huomattavasti syvemmalla kuin koskaan aiemmin, 25:ssa metrissa (Open Water-lisenssilla saisi sukeltaa vain 18:ssa metrissa mutta taalla se ei ole niin justiinsa). Ja nakyihan siella veden alla kaikenlaista: kilpikonnia, haita, barracuda-laumoja ja mina bongasin jopa yhden vasarahain!


Taman jalkeen palasimme jalleen Sipadanille syomaan lounaalle ja sade ja tuuli olivat yltyneet entisestaan ja talla kertaa sukellusten valilla ihan oikeasti paleli. Tama oli tietysti ainoa sukellus kun paatettiin jattaa pyyhkeet ja vaatteet hostellille ja otettiin mukaan ainoastaan aurinkorasvaa... Lounaalla kuuntelimme ranskalaisen sukellusohjaajan sukeltamisaiheisia kauhutarinoita. Vihdoin koitti viimeisen sukelluksen aika ja paikkana Barracuda Point. Nimensa mukaisesti alueella pyorii paljon barracudia ja luonnollisesti myos haita ja kilppareita. Viimeisella sukelluksella Tytti alkoi olla jo sujut kameran kanssa ja talla kertaa ei tarvinnut lainailla suukapuloita toisilta sukeltajilta. Sukelluksen loppuvaiheessa sain kehiteltya viela ilmataskun hampaaseen ja voi pojat etta se oli kivuliasta!

Sukelluksen paatyttya palasimme kevyessa myrskyssa ja melkoisessa merenkaynnissa Mabulille iloisina ja vasyneina. Tietysti Tytin kuvat olivat onnistuneet aivan loistavasti ja saimme paljon hyvia kuvia mm. kilppareista, haista, kivikaloista ja barracudista. Sukellusten verbaalinen selostaminen on mielestani aika turhaa joten annetaan niiden myohemmin lisattavien kuvien kertoa vahan kokemuksestamme. Pikaisen suihkun ja varusteiden pesun jalkeen hyppasimme veneeseen kohti Paradise Citya ja siita edelleen yobussilla kohti KK:ta. Tama oli reissun ei-niin-mukava osuus ja seuraava paiva piti selvita melko niukoilla younilla.

Tassa bongattuja otuksia:

stonefish
white tip reef shark
barracuda
hawksbill turtle

ja satoja muita joita sukellusohjaajamme ei jaksanut/halunnut nimeta :(


EDIT.

Se ranskalainen sukellusohjaaja kertoi mm. seuraavan tarinan:

Kaksi sukellusmestaria (eli todella osaavaa sukeltajaa) olivat sukeltamassa Sipadanilla. He olivat laskeutuneet reilu pariinkymmeneen metriin niinkuin nyt sukeltajat yleensa laskeutuvat. Yhtakkia toinen sukeltajista oli lumoutunut meren syvyydesta ja jatkanut, jatkanut, jatkanut laskeutumista. Toveri oli yrittanyt uida hanet kiinni, mutta oli liian myohaista: han paatti etta parempi menettaa yksi kuin kaksi henkea. Kaveri oli saanut typpinarkoosin (ts. syvyyshumala) joka tuottaa sanoinkuvaamatonta euforiaa tai vaihtoehtoisesti kauhutiloja. Tassa tapauksessa mita todennakoisimmin euforiaa. Miesta ei koskaan loydetty ja kukaan ei tieda paasiko han kenties pohjaan asti. Ainakin heitti veivit iloisena, ts. humalassa(?).

...ja taman jalkeen sitten lahdettiin sukeltamaan Sipadanille! :D

Tuesday, November 29, 2011

Mabul & Kapalai

Herasimme kuuden aikaan aamulla, tarkoituksena ehtia 6.45 lahtevaan veneeseen joka veisi meidat Sempornaan josta sitten jatkaisimme toisella veneella Mabul-saarelle. Mabul kuuluu Sempornan rannikon etelaisiin saariin joihin luetaan myos Kapalai ja Jacques Costeaun maailman parhaaksi sukelluspaikaksi kehuma Sipadan (josta kirjoittelen lisaa myohemmin). Seutua pidetaan ihan yleisesti yhtena maailman parhaista sukelluspaikoista ja sielta loytyy mukavasti melkein ne kaikki kalalajit joita on tullut joskus tuijoteltua akvaarioissa.

Mabulille saavuttuamme totesimme majoituksen ns. very basic-tasoiseksi, eli kyseessa oli veden paalle rakennettu homestay. Valittomat flashbackit Mulun kansallispuiston parhaista puolista tuli ulkona kiekuvista kukoista ja kylmasta suihkusta. Lyhyen orientaation jalkeen paatimme lahtea tutkimaan saarta. Tama tapahtui nopeasti, silla saaren toisesta paasta toiseen paahan kavelee 15 minuutissa. Tarkoituksena oli aluksi testailla hieman snorklailumahdollisuuksia ja loysimmekin todella roskaisen ja muutenkin epamiellyttavan rannan josta olisi mukava lahtea tutkimaan vedenalaista maailmaa.



Olimme aiemmin lainanneet majapaikasta rapylat, silla vedessa oli paljon myrkyllisia organismeja kuten merisiilia, skorpionikaloja, leijonakaloja ja kivikaloja (nama voivat oikeasti tappaa...). Hyvin nopeasti veteenmenon jalkeen tajusimme erheemme - vesi oli TODELLA matalaa ja likaista, ja pikku hiljaa pohja tayttyi sopolta nayttavista merisiilista (joihin olin tehnyt jo aiemmin tuttavuutta KK:ssa). Tassa vaiheessa pohja oli viela hiekkaa mutta vahitellen se vaihtui varikkaaksi koralliksi. Snorklailut jai kuitenkin melko lyhyeksi silla tormasimme jalleen yhteen epamiellyttavaan merenelavaan - meduusaan. Vesi oli taynna minikokoisia, ilkeasti pistavia meduusoita ja lahdimme paniikissa sukeltelemaan kohti matalampia vesia. Meren vihamielisyys iski kovasti vasten kasvoja kun vaistelimme merisiileja ja mahdollisia kivikaloja.



Ei ollut siis mikaan ihanteellinen aloitus taalla maanpaallisessa paratiisissa (taas se sana...), mutta sitten keksimme kayttaa eraan sukellusyrityksen laituria lahtoalustana snorklailuille. Vaikka meduusat pistelivat edelleen kipeasti, paatimme tsekata Mabulin snorklaustarjonnan ja eihan se kylmaksi jattanyt: satoja varikkaita kaloja ja kaunista korallia silmankantamattomiin. Loppuilta meni aloe veraa levitellessa ja kirjoja lueskellessa (yleensa sen sosiaalisen vaiheen alkamiseen menee n. 1-2 paivaa). Painuimme aikaisin pehkuihin silla seuraavana paivana sukellukset jatkuisivat Kapalailla ja Mabulilla.

Aamulla kiirehdimme katsomaan taulua johon ilmoitetaan tulevan paivan sukellukset: 5 sukeltajaa ja 3 ohjaajaa. Todennakoisesti saisimme siis oman ohjaajan mika oli tietysti hyva uutinen. Vahan aikaa kikkailtuamme saimme selville etta sukeltaisimme ranskalaisen Freddien kanssa. Freddie oli sellainen harmiton husari jolla oli kova tarve esittaa ja olla esilla. Puoli kymmenen aikaan veneemme lahti Billabong Scuban laiturilta kohti Kapalai-saarta, joka ei kai kuitenkaan teknisesti ottaen ole saari vaan hietikko jonka paalle on rakennettu kyla.




Sukellus tapahtuisi aluksi korallilla josta siirtyisimme ns. artificial reef-alueelle. Veteen oli rakennettu puisia kehikoita joihin on kasvatettu kaloille ravinnoksia sopivaa tavaraa kuten kasveja. Ja voi etta siella veden alla oli mahtavaa. Naimme mureenoita, leijonakaloja, skorpionikaloja, lehtikaloja, kaikkea! Puukehikoissa sukeltelu oli aivan oma taiteenlajinsa ja jossain valissa piti viela ehtia katselemaan kaikkea ymparilla liikkuvaa. Ainoa hieman sukellusta haittaava tekija oli se, etta Freddie paatti keskittya kuvaamaan jokaisen kiinnostavan elion ja tahan tuhraantui ikavasti sukellusaikaa.

Sukelluksen loppuvaiheessa Freddie paatti viela etta olisimme veden alla hieman pitempaan ja tarjosi Tytille omaa varahengityskapulaa. Sukelluksen loppukesto: 61 minuuttia eli melkein puolet pitempaan kuin edellinen pisin sukellus!


Seuraavat pulahdukset tapahtuisivat 'kotisaarellamme' eli Mabulilla. Toisesta sukelluksesta en muista juurikaan muuta kuin etta mukavaa oli kaloja nakyi paljon. Taman jalkeen palasimme majapaikkaan lounaalle jossa Freddie kertoi viimeisen sukelluksen olevan ns. muck-dive, eli sukellus tapahtuisi hiekkapohjassa josta etsisimme kaikkea mielenkiintoista ja outoa elamaa. Tama oli henk. koht. paivan paras sukellus ja naimme mm. merihevosen, pienen mureenan ja jattimaisia merikilpikonnia. Lisaksi bongasimme mandariinikalan joka on todella harvinainen ja esiintyy vain Mabulin alueella ja jossain pain Indonesiaa.


Sukellusten jalkeen olimme erittain vasyneita ja energiaa ei riittanyt oikein mihinkaan. Sinnittelimme melkein yhdeksaan (Tytti taisi nukahtaa siina 20 vaille) jonka jalkeen nukuimme autuaasti kukkojen kie'untaan asti. Seuraavana paivana olisi luvassa sukellusmekka Sipadan!

Tassa jotain kaloja ja otuksia joita naimme, voitte tsekkailla vaikka Googlen kuvahaulla jos kiinnostaa:

giant green turtle
lion fish
common seahorse
mandarin fish
spotted snake-eel
leaf fish
scorpion fish

Lopuksi viela linkki yhteen maailman kovimpaan biisiin joka soi taalla koko ajan ja joka paikassa:


Kuvat lisaillaan sitten kun se on teknisesti mahdollista.

Monday, November 28, 2011

Semporna ja Singamata

Paivabusseilu KK:sta Sempornaan ei ollut maisemiltaan mikaan tavallisin retki. Reitti kulki Kinabalu-vuoren vieresta ja matkalla nakyi myos vehreita laaksoja ja kauniita teeviljelmia. Toisaalta reitti ei ollut myoskaan niita kaikkein lyhyimpia ja matka otti aikaa noin 10 tuntia (erinaiset lahteet sanoivat matkan kestoksi 7-9 tuntia, eli taas todistettiin tata borneolaista suurpiirteisyytta). Iltapimealla saavuimme Sempornaan joka myos Paradise Cityna tunnetaan (siis sen jalkeen kun eras ranskalainen sukellusohjaaja sita talla nimella kutsui). Semporna on oppikirjaesimerkki kaupungista jossa paikallinen koyhyys ja turismi kohtaavat. Kaupungin tunnelma oli koko ajan jotenkin painostava ja ihmiset epamiellyttavia.

Olin jo aiemmin lukenut matkaoppaasta ja kuullut monilta reissaajilta etta Semporna on epamiellyttava paikka joten osasin jollain tavalla varautua tulevaan, mutta silti paikan negatiivinen fiilis jotenkin yllatti. Ihmiset jotka ovat kayneet Kuusamon Karhunkierros-baarissa tietavat varmaan mita tarkoitan. No, saimme kuitenkin huoneen rannalle rakennetusta Dragon Inn-hotellista ja se olikin oikein mukava veden paalle kyhatty rakennelma. Lisaksi tama oli ensimmainen maksullinen majoitus jossa meilla oli oma kylpyhuone JA vessa. Tietysti kyseisena ajankohtana oli myos arkipyha jolloin kymmenet lapsiperheet olivat paattaneet majoittautua samaan hotelliin. Aanieristys oli mitaton ja aamulla n. kello 7 jokaisen perheen lapset paattivat kokeilla etta kuinka kovan aanen saa kun juoksee huoneemme edustalla olevalla laiturilla. Se oli aika kova se aani.

Dragon Inn

Singamata veneesta kuvattuna

Aamulla kavimme varaamassa sukellusmatkat tuleville paiville. Ostimme myos evasta kun nokkelasti aavistelimme etta tulevista majapaikoista loytyy niukasti hedelmia ja muuta tuoretta ja terveellista naposteltavaa (kuten sipsia). 11 aikaan menimme Singamatan toimistolle josta lahdimme pikaveneella kohti SEURAAVAA paratiisia. Naita paratiiseja nyt vaan tulee ja tulee ja ymmarran kylla jos ette jaksa enaa lukea. Eli lyhyesti Singamatasta: kyseessa on parin kilometrin paahan Sempornasta matalaan veteen rakennettu 'water village' ja paikka on todella mykistavan kaunis. Jos joskus saan hommia Aurinkomatkojen kuvaajana niin tiedan ensimmaiseksi kohteekseni taman paikan.
Huoneen ikkuna
Olimme varanneet hieman kalliimman (230 RM per yo, eli n. 55 euroa kahdelta, sisaltaa kaikki ateriat) huoneen terassilla. Terassilta ja itseasiassa myos huoneen ikkunasta oli suorat nakymat alas mereen jossa oli myos paljon erilaista merenalaista elamaa. Lisaksi Singamatalla on oma 'akvaario' eli aidattu alue jossa on paljon erilaisia suuria ja pienia kaloja joiden seassa voi sukellella ja snorklailla. Aiemmin olimme sopineet ettemme sukeltaisi viela Singamatalla mutta tavattuamme mukavan sukellusohjaajan Keithin, paatimme varata kolmen sukelluksen retken ei-niin-laheiselle Mantabuan-saarelle.

Nakyma huoneen terassilta

Auringonlasku terassilta
Ja kylla, myos tama paikka oli paratiisi ja kuin suoraan matkaesitteista. Pieni trooppinen saari jota ymparoi kultahietikko ja taydellinen koralli. Erityisesti minua jannitti tulevat sukellukset mutta oppaamme osasi rauhoitella sen verran etta uskaltauduin veteen. Sinne sita sitten mentiin, 18 metrin syvyyteen hengittelemaan ilmaa pullosta. Minulle tama koko konsepti oli kovin tuntematon, olinhan elanyt tahanastisen elamani kuvitellen etta veden alla taytyy pidatella hengitysta, mutta pikku hiljaa hommaan tottui ja kykenin keskittymaan ymparille avautuvaan merenalaiseen maailmaan. Loputtomat koralliriutat, kalaparvet, jattikilpikonnat ja oudot merenelavat saivat isonkin miehen herkistymaan. Yhtakkia kesken sukelluksen jostain kuului valtava pamahdus. Pulssi nousi kahteensataan ja me molemmat Tytin kanssa alamme tarkastella happipullojen tilannetta. Olimme siis edelleen reilussa kymmenessa metrissa ja paniikki oli enemman kuin lahella. Ilmeisesti rajahdys johtui lahiseudulla tapahtuvasta dynamiittikalastuksesta, ja paineaallosta paatellen se ei voinut olla kovin kaukana.
Tytti ja kookos
Toinen sukellus sujuikin jo rauhallisemmin ja aloimme tottua veden alla toimimiseen. Myos sukellusten kestot pitenivat ja toiminta muuttui rennommaksi. Taman jalkeen veneilimme saarelle jossa nautimme lounaasta ja super-kuumasta auringosta. Tytti bongaili myos simpukoita joiden asukkaat mina tietysti jouduin myohemmin poistamaan. Viimeisen sukelluksen jalkeen olo oli helpottunut, onnellinen ja vasynyt. Olimme sukellusten jalkeen todella unisia ja taisimme painua pehkuihin siina yhdeksan pintaan. Seuraavana aamuna siirrymme sitten Sempornan kautta Mabulin saarelle joka on hyvin suurella todennakoisyydella myos sellainen paratiisimainen paikka jossa viihtyy kovin.

Wednesday, November 23, 2011

Ladyboys' night out

Meidan isanta ja hanen mielitiettynsa ovat kovasti mieltyneet noihin meidan suomalaisiin lattyihin. Niita onkin tullut paisteltua joka ilta ja aamu, toisinsanoen lahes yhta paljon kuin kotona Suomessa. Testattiin myos paikallinen hillo, joka kuitenkin koostui lahinna sokerista seka vari- ja sailontaaineista ja maistui niille laakkeille joita lapsena syotiin korvatulehdukseen tai angiinaan. Lattytarvikkeiden hintakin lahentelee Suomen vastaavia, taalla kun ei oikein noita maitotuotteita nautita. Ranskalainen isantamme Jules on ollut todella ystavallinen ja reilu, ja olemme saaneet asua taalla ihan vapaasti niin pitkaan kuin haluamme.

Kuten aiemmin kirjoitin, paatimme menna katsomaan ystavamme Jinnyn tuomaroimaa ladyboy-kilpailua laheiseen Chocolate-yokerhoon (nomen est omen...). Paikka oli ihan mukava pieni baari jossa tarjoiltiin 12RM:n (kolmisen euroa) colaa ja 10RM:n olutta (pari euroa). Musiikki soi luonnollisesti liian kovalla niin kuin kaikissa Borneon (ja varmasti myos Malesian) baareissa. Olin aiemmin ilmoittanut etta voisin mahdollisesti esitella illan aikana ylimaallisia tanssitaitojani, mutta nahtyani tanssilattian koon - 1x1 metria - kieltaydyin kohteliaasti.

Kilpailijoita ja viihdyttava juontajapimu
Lopulta kauan odotettu kilpailu alkoi ja lavalle nousi juontamaan ilmeisesti joku aiemmin menestynyt tyttopoika. Ilmeisesti joku oli vihjaissut kansainvalisten supertahtien (eli meidan) paikallaolosta silla juontokielena oli kehno englanti. Pikaisen tuomariesittelyn jalkeen lavalle kutsuttiin myos illan tahdet eli kymmenkunta ladyboyta joista muutama naytti aataminomenaa ja luonnottoman suuria kasia lukuunottamatta ihan oikeasti naiselta. Osa oli selvasti viela prosessin harjoitteluvaiheessa. Niin kuin jokaiseen kauneuskilpailuun kuuluu, niin myos naissa skaboissa jarjestettiin talent-osuus jossa tytot saivat esitella taitojaan tanssin, laulun ja kokkauksen saralla.

Ensimmainen tytto aukoi suuta jonkun tylsan poppibiisin tahtiin ja esityksen viihdearvo oli lahinna sekunnin myohassa oleva lipsync ja ylidramaattiset otteet. Taman jalkeen kilpailija numero 3 (niissa numeroissa ei ollut mitaan logiikkaa...) paatti tehda lavalla 20 minuuttia fuusiopastaa. Niin, me siis katselimme kun ladyboy valmistaa lavalla pastaa. 20 minuuttia. Kolmas esiintyja 'lauloi' ihan kivasti Celine Dionin 'I Surrender'-biisin. Tasta ei jaanyt oikein sen tuksumaisen vihrean paljettimekon lisaksi mitaan mieleen, eli aika tasapaksu esitys. Neljas esiintyja tanssi varsin vauhdikkaasti Flashdance-tyylisen koreografian ja taipui napparan nakoisesti jopa spagaattiin!

Kilpailijoita


Neljannen esityksen jalkeen alkoikin sitten tapahtua. Tallaisissa tapahtumissa on aina pari poliisia seuraamassa taustalla etta mitaan siveettomyyksia ei esiinny. Malesiassa ja muualla suuressa osassa Kaakkois-Aasiaa ladyboyt hyvaksytaan osaksi yhteiskuntaa, mutta joissain tapauksissa poliisi (ja muslimihallitsijat) haluavat nayttaa valtansa ja ilmeisesti tasta tapahtumasta haluttiin tehda varoittava esimerkki. Kymmenkunta poliisia ja muutama maahanmuuttoviranomainen ryntasi sisalle baariin ja alkoivat kerata jokaisen kilpailuun osallistujan henkilotietoja. Ilmeisesti osa kilpailijoista olivat laittomia maahanmuuttajia Filippiineilta ja henkilollisyyspapereita syynattiin lapi huolella.

Loppujen lopuksi kaikki kilpailijat rahdattiin maijaan ja vietiin asemalle jatkokuulusteluita varten. Ystavamme Jules kerjasi viela verta nenastaan huutamalla poliiseille Malesian olemattomasta demokratiasta, mutta onneksi tasta ei tullut kuitenkaan mitaan jatkoseuraamuksia. Myohemmin saimme tietaa etta osa kilpailijoista oli muslimeita, joille 'ristiinpukeutuminen' on syntia. Jokaiselle osallistujalle annettiin sakot ja ohjaus Suomestakin tuttuihin 'eheytystilaisuuksiin'. Poliisien poistuttua saimme kuulla etta yksi kilpailija oli jaanyt baariin - ilmeisesti tama naytti niin kovasti naiselta etta poliisit eivat uskoneet tyttoa pojaksi.

Kaljamahainen siviilikytta salakuvattuna




Kaikenkaikkiaan erittain mielenkiintoinen ilta, siis.

Tuesday, November 22, 2011

Couchsurffausta ja tunnelmia Kota Kinabalusta

Nyt kun taalla KK:ssa on tullut vietettya paiva jos toinenkin, voisimme hieman kirjoittaa tunnelmia kaupungista. Kaupunki on ainakin minun mielestani (Pekka) sopivan kokoinen ja Kuchingin jalkeen on ihan mukava asua suuremmassa ja ei-niin-uneliaassa kaupungissa. Reilun kuukauden oleskelun jalkeen voisi listata mista malesialaiset erityisesti pitavat:

- muovipussit
- pillit
- nuudelit ja riisi
- natriumglutamaatti
- sokeri
- KFC
- ostoskeskukset

Naista taalla ei ihan hirveasti pideta:

- maitotuotteet (loytyy mutta ovat kalliita)
- alkoholi (kts. ed.)
- tummaa leipaa
- kuitupitoista ruokaa
Poseerausta KK:ssa

Vasyneet matkalaiset
Torstaina palattuamme pohjois-Sabahista saimme Couchsurfingin kautta kutsun KK-tapaamiseen. Paatimme menna katsomaan menoa ja tapasimme paikan paalla ranskalaisen Julesin ja paikallisen Jinnyn. Mukana menossa oli myos 10 vuotta maanpaossa elanyt hieman erikoinen amerikkalainen joka oli kiintynyt salaliittoteorioihin. Myohemmin illalla lahdimme Julesin ja Jinnyn kanssa syomaan. Syotyamme Jules kysyi josko haluisimme menna hanen luokse asustelemaan maarittelemattomaksi ajaksi ja luonnollisesti hyvaksyimme tarjouksen. Sukelluskurssin jalkeen sunnuntaina jatimme hostellin ja kavelimme taydella pakkauksella toiselle puolen kaupunkia. Julesin asunto oli TODELLA hieno. 4 huonetta, keittio, 2 kylpyhuonetta, 2 uima-allasta(!) ja ilmastointi joka huoneessa. Kampassa majoittui myos ruotsalainen Henrik joka on kiertanyt maailmaa minibudjetilla jo kaksi vuotta!
Couchsurffaajia ja muuta porukkaa

Yomarkkinoiden tarjontaa
KK:ssa on myos mukavasti tekemista. Eilen kavimme couchsurfing-porukan kanssa syomassa ns. yomarkkinoilla, eli suurella torilla joka kasataan paivittain viiden aikaan ja hajotetaan kymmenelta. Tori on taynna tuoretta kalaa, lihaa, hedelmia ja (ei aina niin tuoreita) kasviksia. Tilasimme jarjettomat maarat merenelavia, riisia ja kasviksia. Ruoka oli erikoisen makuista mutta suurin osa maistui oikein hyvalta. Jalkiruoaksi mina soin satay-kanaa ja kananpakaraa(!) ja Tytti friteerattuja banaaneja. Tana iltana menemme katsomaan ladyboy-kisaa enka rehellisesti sanottuna osaa sanoa aiheesta oikein mitaan, mutta Tytti on kovin innoissaan.

Meilla on siis kaynyt todella hyva tuuri kun saimme ilmaisen majoituksen mahtavassa kampassa ja mahtavassa seurassa. Olemme istuneet porukalla iltaa ja keskustelleet matkustamisesta, kotimaistamme ja kaikesta muusta maan ja taivaan valilla. Good times!