Monday, November 7, 2011

Julma Paratiisi

Kuten aiemmin kirjoitin, vietin edellisyon kuumeessa sekoillen. Mulla ei oo ikina ollu kuumeesta isommin vaivaa, oikeestaan tykkaan siita tunteesta kun saa sekoilla ja lepailla hyvalla omallatunnolla. Aamulla olo oli kuitenkin melko kauhea, vatsaa vaansi ja muutenkin heikotti. Vahva ibprofeiini-maitohappo-cocktail auttoi kuitenkin sen verran etta sain itseni kuntoon klo 14.00 starttaavalle luolakiertueelle. N. klo 13.50 vatsa puheli mielenkiintoisesti ja sittenhan se kuumeilun syykin selvisi: turistiripuli eli vatsatauti.

No, reissuun lahdettiin silti ja luvassa oli kikkailua kahdessa luolassa. Ensiksi menimme Lang's Caveen, joka on pieni mutta erittain kivannakoinen valkoinen luola jossa on paljon stalagtiitteja, stalagmiitteja ja muita outoja muodostelmia. Luolissa on se ongelma (varsinkin huonolla kameralla) etta niista on todella vaikea ottaa kuvia, joten minulla on aika vahan tarjota kuvamateriaalia kyseiselta reissulta.

Seuraavaksi koimme jotain todella unohtumatonta: Deer's Cave, joka on maailman toiseksi suurin (suurin on Vietnamissa) luolatunneli (tjsp, englanniksi cave passage). Tama oli kaikista tahan asti nahdyista luolista hienoin ja mykistavin jo pelkan koonsa takia. Kuvista sita ei nae, mutta paikka on VALTAVA. Lisaksi siella asustaa miljoonia lepakoita, ja iso osa luolan lattiasta onkin guanon peitossa. Bongailimme taskulampulla guanon seasta koppakuoriaisia, torakoita ja muita otuksia ja voi etta ne oli sulosia! Luolassa oli myos paljon kuolleita lepakoita joista Tytin oli tietysti saatava kuva.

Olin todella heikossa kunnossa ja luolissa samoaminen alkoi toden teolla kayda kunnon paalle. Mutta eteenpain oli paastava, halusin nahda koko luolan ja sen tarjoamat upeat maisemat. Loppuvaiheessa piti kuitenkin laittaa juoksuksi silla lahimpiin saniteettitiloihin oli n. kilometrin matka. Tommi Lantisen Via Dolorosa pauhasi paassa kun holkkasin tassa yhdessa maailman kauneimmista paikoista koittaen epatoivosesti ehtia vessaan. Erittain, erittain outo kokemus.

Taman jalkeen aloimme valmistautua ns. Bat Exodukseen eli lepakkojen lentomatkalle saalistamaan otokoita. Lepakot lentavat luolasta joka paiva klo 16-18 luolista (paitsi sadepaivina jolloin niiden 'tutka' ei toimi odotetulla tavalla) ja kymmenet turistit keraantyvat seuraamaan kyseista tapahtumaa. N. puoli kuuden aikaan lepakot vihdoin lahtivat luolistaan ja jalleen olimme Tytin kanssa suut O:n muotoisina ja mykistyneina. Tuhannat ja taas tuhannet lepakot lensivat loputtomissa spiraalimaisissa muodostelmissa luolasta ja tata kesti n. 15 minuuttia. Aivan kuin Avaraa Luontoa olisi naytetty jattiscreenilta taivaalla.

Paluumatkalla (kolmisen kilometria suuntaansa) tauti ja heikotus taas muistuttivat itsestaan ja pian reissun jalkeen myos Tytti alkoi oirehtia. Tasta alkaa sitten tahanastisen matkamme tuskallisin osio. :)

Sunday, November 6, 2011

Luolakiipeilya ja puoliraakaa currykanaa

Tuolla me seikkailtiin
Rentouduimme aamupaivan ja teimme vain lyhyen reissun lintutorniin josta emme yllattaen bonganneet yhtaan lintua. Syy rentoutumiselle oli iltapaivalla starttaava luolaseikkailu Racer Cavessa. Kyseessa on siis ns. seikkailuluola johon sisaltyy kiipeilya ja liikkumista ahtaissa paikoissa. Reissu oli juuri niin hieno kun oletinkin sen olevan ja adrenaliini virtasi mukavasti koysilla avustetuissa kohdissa. Mitaan liian haastavia kohtia ei reitilla ollut mutta olemattomien turvatoimien vuoksi touhu jannitti sopivasti. Esimerkiksi eraan koydella laskeutumisen jalkeen opas naytti n. 10 metria syvaa rotkoa jonne olisi siis ilmeisesti tipahtanut jos homma olisi mennyt pahasti pieleen. Luolassa nakyi myos paljon otokoita ja jopa yksi kaarme. Luola oli ehdottomasti yksi reissun kohokohdista!


Pekan sormi ja jattietana.


EDIT. Minun (tytti) on nyt viela pakko lisata pari juttua tuosta Racer Cavesta. Jos sellainen seikkailu olisi mahdollista Suomessa (rakennetussa "luolassa" tietenkin), olisi siella monta hatauloskayntia, tarkasti rajatut kulkureitit joita merkkaisi ranteenpaksuiset koydet, turvamiehia ja jokaiselle seikkailijalle sellaiset vuorikiipeilijan valjaat ja niiden lisaksi viela varmistukseksi turvavaljaat. No, taallahan oli yksi opas joka yleensa meni edelta. Parissa kohdassa siimalla rajattu kulkureitti, ja sekin vain siksi etta kukaan ei ole koskaan jalallaan astunut niihin kohtiin, joten ei voida tietaa kestaako maa siina kohden. Yksi kulkureitti=yksi ulospaasy. Kaikki seikkailijat saivat otsalampuilla varustetut kyparat paahansa (tuli minulla YLLATTAEN tarpeeseen, nimim. Gaselli). Ei turvakoysia, vain se yksi koysi jota pitkin kiivettiin. Nousut/ laskut olivat tosin vain muutamia metreja, mutta silti laittoivat adrenaliinin virtaamaan kivasti. Ja ennen luolaan astumista luimme kaikki suuresta plakaatista saannot joidenka mukaan puisto ja sen henkilokunta vapauttaa itsensa taysin vastuusta jos meille jotain sattuisi luolassa. Etta turha tulla valittamaan jos sattuu!

Illalla menimme syomaan yhteen niista kolmesta paikallisesta baarista. Aiemman nuudelisotkun sijaan paatin tilata currykanaa joka osoittautui todella pahan makuiseksi, johtuen lahinna kanan kypsyysasteesta. Pian taman jalkeen alkoikin ensimmaiset kuumeaallot vallata kehoa ja seuraava yo meni mukavasti kuumeessa sekoillen.


Ei se taalla maaseudulla ole niin justiinsa

Saturday, November 5, 2011

Kukkojen kiekumista, ylihintaisia aamiaisia ja naytosluolia

Homestay ulkoa
Nukkuminen uudessa ymparistossa osoittautui varsin haasteelliseksi. Tahan eniten vaikutti ymparoiva fauna ja erityisesti aamuneljan aikaan laulunsa aloittavat kukot. Kie'unta jatkui pitkalle paivaan ja efekti oli vahan sama kuin olisi laittanut kannykasta heratyksen paalle vartin valein. No, enpa olis halunnutkaan nukkua! Aamulla halusimme lahtea ajoissa katselemaan ns. show caveja eli naytosluolia. Nama luolat olivat helppopaasyisia ja lahes kaikille sopivia ja eivat siis sisaltaneet esimerkiksi kiipeilya tai muuta arsyttavaa kikkailua.

Tata ennen taytyi kuitenkin syoda aamiaista ja valttaaksemme turhaa saatoa paatimme nauttia sen puiston sisalla sijaitsevassa Cafe Mulussa. Hinta oli luonnollisesti tahtitieteellinen - 15 RM (nelisen euroa) per larvi. Talla rahalla syo jo erittain hienosti missa tahansa muualla Borneossa. Aamiainen koostui kahdesta kuivasta pannukakusta tai pienesta kupillisesta myslia ja parista erittain nihkeasta hedelmanpalasta.

Taman jalkeen hyppasimme veneisiin jotka veivat meidat jokea pitkin kohti luolia. En nyt ala tassa kuvailemaan matkaa sen enempaa, mutta sen verran voin paljastaa etta se oli yksi elamani hienoimpia kokemuksia. Matkalla pysahdyimme paikallisen nomadiheimon tiluksille jossa myytiin 'autenttista' turistikraasaa. Pysahdyksen kohokohtana olivat lahinna paikkaa asuttavat ihmiset ja elaimet. Ja tietysti upeat maisemat.


Kyla-jonka-nimea-ei-saa-mainita (ei muisteta nimea)


Noin puolen tunnin veneretken jalkeen paasimme luolille, joista ensimmaisena oli Cave of the Winds. Luola oli taynna stalagtiitteja ja stalagmiitteja. Huonosta kamerasta johtuen emme saaneet kovin erikoisia kuvia, mutta alla olevasta linkista loytyy ihan mukava stoori + kuvia em. luolasta:

http://blog.malaysia-asia.my/2009/07/wind-cave-at-mulu-national-park-sarawak.html


Cave of the Windsin stalagmiitit


Taman jalkeen vuorossa oli Clearwater Cave. Kuten nimikin jo kertoo, taman luolan pohjalla virtasi joki. Naista luolista on hieman turha yrittaa kertoa mitaan tai nayttaa kuvia kun niista ei saa sita aitoa, mykistavan kaunista elamysta jonka luolat paikan paalla tarjoavat. Alkakaahan vaan saastaa rahaa omaa reissua varten. :)


Clearwater Cave


Myohemmin kavelimme viela muutaman kilometrin viidakkoreitin Moonmilk Cavelle, joka oli lyhyt, pimea ja ahdas luola. Tama oli yksi niista harvoista kohteista joihin opasta ei tarvittu ja oli taman vuoksi myos ilmainen. Ihan kiva kokemus, Tytilla pelotti ja mulla tietenkaan ei. Matkalla naimme jattimaisia etanoita ja perhosia (skandien puuttumisen johdosta osa lauseista voi vaikuttaa hieman... harskeilta).


Pikku-Tytti ja jattipuu (olis hyva lastenkirjan nimi!)

Illalla suuntasimme 'paikalliseen' 'parille' eli ohjelmassa oli singaporelaista Tiger-olutta ja valioliigaa screenilta ja ainakin mina (Pekka) huomasin olevani hieman riippuvainen satunnaisista lansimaisista ylellisyyksista.

Friday, November 4, 2011

Kansallispuistoja, taivaskavelyita ja vesiputouksia

Perjantaiaamuna sanoimme hyvastit Wo Jia Lodgen mukavalle omistajalle ja pikaisen yhteiskuvan jalkeen lahdimme taksilla kohti lentokenttaa, josta jatkaisimme lentskarilla edelleen Mulun kansallispuistoon. Gunung Mulu on monen mielesta Borneon kaunein kohde ja tama nakyi selvasti myos hinnoissa. Kuchingin halpojen hintojen jalkeen Mulun retket tuntuivat lahes ryostolta (eivathan ne Suomen hintatasoon verrattuna kalliita olleet, mutta silti...).

Majoitus tosin oli halpa, kokonainen huone omalla vessalla ja tuulettimella vain 40RM (8 euroa). Sahkoa oli tarjolla iltakuudesta iltakymmeneen ja pesuvetta tuli valilla melko satunnaisesti. Onneksi vieressa oli joki jossa tulikin uitua erittain ahkerasti. Majoitus oli ns. homestay eli paikalliset asukit majoittavat turisteja joko omiin taloihinsa tai viereen rakennettuihin lisarakennuksiin. Homestayn pitajat eivat meista hirveasti valittaneet vaan touhuilivat omiaan, mahdollisesti kielimuurin takia. Lamminta vetta saatiin sentaan kysyttaessa.

Melko nopeasti majoituksen saatuamme lahdimme kansallispuistoon joka oli muutaman minuutin kavelymatkan paassa. Varasimme saman tien ensimmaisen retkemme maailman pisimpaan riippusiltakavelyyn (480 metria), Canopy Skywalkiin joka eteni n. 20 metrin korkeudessa. Ylapuolelta sademetsa nayttaa taysin erilaiselta ja opas osasi kertoa mukavia faktoja ja tarjosi myos paikallisten nakokulman puiden kaatamisen syihin. Yksi yli satavuotias puu saattoi olla arvoltaan yli 10000 dollaria joka vastaa n. 3 vuoden palkkaa! Skywalkin jalkeen paatimme tehda nopean patikoinnin Paku-vesiputoukselle. Oppaat olivat varoitelleet matkalla vaijyvista iilimadoista mutta (valitettavasti) emme tormanneet yhteenkaan. Paastyamme vesiputoukselle paatimme pulahtaa hetkeksi uimaan. Alla muutama kuva skywalkilta ja vesiputoukselta.













(huomatkaa kaljamaha)







Illalla ja yolla meita pitivat viela hereilla lahibaarissa bailaavat hollantilaiset (kuinka pitkaan ihminen jaksaa huutaa WUU?) ja talon valikattoon pesiytynyt lintu.

Thursday, November 3, 2011

(Ruoka)kulttuurit kohtaavat


Taidekuva Kuchingin sivukujalla

Yleensa luotettava oppaamme ja minun (tytti) pekalle tekema matkasormus


Tanaan oli ihan naurettavan tukalan kuuma paiva. Lahdimme hyvissa ajoin aamusta kavelemaan kohti kaupungin uima-allasta, joka sijaitsee noin kolmen kilometrin paassa hostelliltamme. Matka sinne oli todella hiostava, ja perilla huomasimme altaan olevan avoinna 2pm-5pm & 6pm-8.30pm... No, kaannyimme takaisin hermot hiukan kirealla ja paatimme tulla takaisin iltapaivalla. Hmph.

Uima-altaan aukeamista odotellessamme kavimme ostamassa evaita huomista Mulun reissua varten: pahkinoita, rusinoita ja tietysti nuudeleita. Taalla porukka RAKASTAA nuudeleita. Ostimme myos hilloa ja lettutarvikkeet, silla Cetanin aiti oli kutsunut meidat luoksensa syomaan illalla.

Uima-altaan auettua suuntasimme tikkana sinne! Pekka loysi heti yhteisen savelen paikallisten pikkupoikien kanssa intoutuessaan hyppelemaan voltteja veteen, ja pian uima-allas tayttyi parskahdyksista ja riemunkiljahduksista. Talla valin mina pistin merkille olevani ainoa nainen vedessa, altaan reunalla istui kiinalaisnainen markapuvussansa. Tunsin olevani alipukeutunut bikineissani, mutta ei minulle toisaalta tultu valittamaankaan. Jokainen tavallaan, kai.

Illansuussa Cetani tuli hakemaan meidat hostellilta ja ajelimme vahan matkan paahan keskustasta. Han kertoi etta hanelle aiemmin antamamme salmiakkikarkit olivat herattaneet koomisen ristiriitaisia tunteita hanen tyopaikallaan. Perilla meita vastassa oli Cetanin aiti, hyvin ulospain suuntautunut kiinalaisrouva, Cetanin veli ja taman tyttoystava, seka perheen hullunkurinen koira. Heidan kotinsa oli meidan mittapuullamme hassu: pitkulainen (mutta suuri) asunto, matalat huoneet, olohuone oli lattiasta kattoon kaakeloitu, ja keittion yhteydessa oli vessa ja kylpyhuone. Keittiossa meita odotti ruokaa notkuva poyta ja poydan keskella keittolevy jonka paalla oli laakea kattila jossa porisi kuulemma 'Tom Yam'-liemi. Tarjolla oli kaikkea: Kalaa, kalapalloja, jattikatkarapuja, mustekalaa, monia eri sienia, vihanneksia, riisinuudeleita, tofua ja kuivattua kalaa. Porisevaan liemeen alettiin nakella kaikkea mita kukin halusi syoda, annettiin kiehahtaa hetken aikaa ja syotiin (tikuilla ja lusikalla, luonnollisesti). Ja voi etta, parasta ruokaa koko tahanastisen reissumme aikana! Vesi herahtaa kielelle kun vain mietinkin sita. Nam! Cetanin aidin tarjoama olut viilensi mukavasti sopan pienta tulisuutta. Jalkiruoaksi oli paikallisia hedelmia ja vahan myohemmin minun paistamiani LETTUJA. Kansainvalisia kun ollaan, tein letut malesialaisiin jauhoihin, australialaiseen maitoon ja paikallisiin ankanmuniin. Ne ankanmunat taisivat olla se taikasana, silla letuista tuli herkullisia (vaikka itse sanonkin) ja ne tekivat nopeasti kauppansa. Viihdytimme perhetta letunheittotaidoillani, naytimme kuvia Suomesta, Freddiesta ja haistamme (naytin kuulemma Barbie-nukelta), ja pitkan illan paatteeksi Cetanin aiti lahjoitti minulle omatekemansa perinnekaulakorun joka on tehty paikallisen hedelman siemenista. Sain muuten myos satay-kastikkeen ohjeen, toivottavasti muistan sen viela kotiin palattuani.

Herkkusoppaa Cetanin luona
Vauhdikas letunkaantaja!
Thanks for all, Cetani! :)

Olipa mukava ilta! Nyt pakkailua ja huomenna Muluun.

Tuossa on kaksi variaatiota niista monista uusista nimistani, jotka Wo Jia Lodgen mukava henkilokunta meidan kuitteihimme kirjoitti. Hehe.