Täydellinen (pitkä) viikonloppu Berliinissä

Nyt kun tässä eletään näitä lopun aikoja niin voisin yrittää kirjoittaa jotain hyödyllistäkin. Blogihan on autioitunut lähiaikoina täysin, mikä on johtunut lähinnä nettiyhteyden hitaudesta ja meidän nopeudesta (menojen suhteen). Ja eihän sitä kesälomalla jaksa istua sisällä koneen äärellä (eipä!). Pyörittelin tuossa pari päivää sitten mielessäni täydellistä pidennettyä viikonloppua Berliinissä. Kyseessä olisi siis sellainen reissu johon tiivistäisin kaikki ne parhaat hetket jotka täällä on koettu ja tekisin niistä yhden muutamaan päivään sopivan paketin. Aloitetaas:

Majoitukseksi voisi valita halvemmasta luokasta vaikka Sunflower Hostelin tai Circus Hostelin, ja jos rahaa riittää vähän parempaan niin Michelberger Hotel Friedrichschainin ytimessä on parasta mitä koko kaupunki tarjoaa.

Perjantai:

Päätin siis mielivaltaisesti että matka alkaa perjantaina. Ensimmäiseksi kävelisin pitkin kohti Karl Marx Alleeta ja ihastelisin sen valtavia neuvostoaikaisia rakennuksia ja arkkitehtuuria. Välillä poikkeaisin 1-2 tunnin pikavisiitille tietokonepelimuseoon josta pamauttaisin metrolla Bernauer Strassen Schlemmerbuffetille syömään yhtä kaupungin parhaista dönereistä. Tästä jatkaisin pari pysäkkiä Weinmeister Strassen ulkoilmateatterin baariin juomaan kallista olutta ja ihastelemaan Berliinin katutaidetta ja hauskoja höyryrobotteja. Tämän jälkeen kävelisin pienessä nousuhumalassa Alexanderplatzille ja fiilistelisin kaikkia niitä leffakohtauksia jotka siellä on joskus kuvattu.

Jos jotain pitäisi ostaa, kävisin pikareissun Alexassa (tämä on siis mielikuvitusmatka, jossa Tyttikin tyytyy lyhyeen shoppailureissuun) ja nappaisin metron hotellille. Tästä jatkaisin jälleen kävelykierrosta Friedrichscheinin ravintolakaduille jossa lopulta päätyisin Il Ritrovoon syömään yhtä maailman parhaista pizzoista. Tästä voisi jatkaa iltaa esimerkiksi Michel Berger-hotellin sisäpihalle josta löytyisi hyvin ekslusiiviset hipster-pippalot ja hyvää (mutta kallista) ruokaa. Sitten tietysti ajoissa nukkumaan että aamulla jaksaa herätä...

Lauantai:

... Teufelsbergiin, joka on ehkä paras yksittäinen kohde koko Berliinissä. Sinne mennään tietysti polkupyörällä, joita saa näppärästi vuokrattua ympäri Berliiniä. Matkalla pysähdytään nauttimaan pitkä aamupalan/brunssi esimerkiksi Charlottenburgiin, jossa voi mietiskellä että missä vaiheessa lännestä tuli niin tylsä ja hiljainen verrattuna itään. Teufelsbergiin ostetaan lisäksi eväät joita voi sitten yhdessä sen upeista vakoilutorneista. Mukaan kannattaa ottaa myös taskulamppu, varsinkin jos hylätyt ja pimeät rakennukset kiinnostavat. Kun lopulta pääsen takaisin hotellille/hostellille, otan nokoset. Sellaiset ihan pienet vaan, puolituntiset jotka lopulta venähtävät tuntiin.

Koska alkaa jo hämärtää, lähden taas vaeltelemaan pitkin Berliinin katuja ja päädyn lopulta syömään perinteistä berliiniläistä ruokaa Tiergarten Quelleen Tiergartenin S-bahn:n viereen. Samalla nautin ravintolan oman panimon Lemke-olutta. Tästä menen tietenkin (en oikeesti) kavereiden kanssa yökerhoon, jota on turha tässä ruveta nimeämään koska kaikki parhaat paikat ovat vain paikallisten tiedossa ja niihin pääsee vain tietynlaiset ihmiset. Enkä tarkoita tässä pelkästään trendikkäitä, muodikkaita ja kauniita ihmisiä, vaan sellaisia jotka sopivat paikan henkeen. Palaan majapaikkaan yön pikkutunneilla...

Sunnuntai:

... vain nukkuakseni pitkään sunnuntaina. Sunnuntai on Berliinissä kirppari- ja brunssipäivä, jolloin monesti suunnataan Prenzlauer Bergiin syömään piiiiitkää brunssia. Näitä löytyy moneen lähtöön joista jotkut ovat varsin edullisia ja jotkut todella kalliita. Näistä voi kokeilla vaikka Schwarze Pump, Morgenrot (vegaani) tai Circus Hostellin aamiaista. Itselläni on kokemusta ainoastaan mustasta pumpusta jossa brunssi oli varsin hyvä. Tästä voi siirtyä sitten Arkonaplatzin kirpparille etsimään 60- ja 70-luvun muotiesineitä ja edullisia vinyylejä. Lopuksi mennään tietysti Mauerparkin jättimäiselle kirpparille ja mahdollisesti myös seuraamaan karhu-karaokea viereiseen puistoon (emme ole valitettavasti nähneet kertaakaan...).

Mauerparkissa on mukava nauttia loipparia ja seurata ihmisten käyskentelyä. Iltapäivällä voipi sitten vaikka hypätä bussiin numero 100, jolla pääsee katselemaan useimmat Berliniin nähtävyydet mukavasti istuen ja pelkän bussilipun (2,40 e) hinnalla. Varakkaammat voivat hypätä näköalalaivaan ja katsella samat nähtävyydet vedestä käsin. Illalla metroillaan Mehringdammille ja jonotetaan Mustafan döneriä 30-45 minuuttia (en ole itse koskaan jaksanut jonottaa, mutta jonosta päätellen ruuan täytyy olla hyvää). Illalla kierrellään Kreuzbergiä/Friedrichschainia ja istutaan jokaiselle kutsuvalle (ehkä yhdelle, max kahdelle) terassille.

Maanantai:

Maanantaina kannattaa suunnata aikaisin aamusta Potsdamiin katselemaan linnoja. Varsinkin Sanssoucin linna on mykistävä näky, ja puutarha jossa se sijaitsee tarjoaa mukavan rauhallisen vaihtoehdon kaikelle aiemmalle hyörinälle. Mukaan kannattaa ottaa myös pyörät joilla pääsee kätevästi paikasta toiseen. Kannattaa tilata aurinkoinen, ei liian kuuma sää ja varata matkaan evästä. Potsdamista palataan ajoissa että ehditään vielä illan lennolle Suomeen. Lentokentän baarissa juodaan viimeinen saksalainen olut, hyviä esimerkkejä ovat mm. Schultheis, Rothaus, Jever ja Astra.

Olipa muuten helevetin hauska reissu! Kuvatkin tulee sitten joskus myöhemmin.

Laiskat bloggaajat (kuulumisia)

Blogin päivittely on jäänyt viime aikoina vähän vähemmälle, sillä jotenkin sitä on aina keksinyt jotakin tärkeämpää tekemistä, kuten sukka- ja alusvaatelaatikon järjestämistä tai kerättyjen flyereiden läpikäymistä. Ja tällä viikolla meillä oli sitäpaitsi vieraita, ystävä Suomesta.

Vakoilupallot ja elämänmyönteinen graffiti

Toissalauantaina kävimme niin hienossa paikassa että se ansaitsee tulla kirjatuksi ylös, vaikkakin takautuvasti. Paikan nimi on Teufelsberg (http://en.wikipedia.org/wiki/Teufelsberg) ja se sijaitsee meidän kodistamme noin 8 kilometriä länteen, Grunewaldin metsän keskellä. Teufelsberg, eli paholaisen kukkula, on keinotekoisesti rakennettu 50-luvulla kuormaamalla sinne 2. maailmansodan jälkeisiä Berliinin raunioita ja roskia. Kukkulan kohdalla sijaitsi sitä ennen natsien teknillinen korkeakoulu, jota ei koskaan saatu valmiiksi ja joka sittemmin katsottiin parhaaksi haudata kuonan alle. Amerikkalaiset rakensivat kukkulalle vakoiluaseman 50-60-luvulla ja vakoilupallot tönöttävät kukkulan huipulla vieläkin yhdessä vakoiluaseman hylättyjen rakennusten keskellä. Siksi tuo paikka kiehtookin niin kovasti. Hylättyjä rakennuksia, hei!

Edellisen oven takaa löytyi huone, jonka seinällä oli tällainen maalaus. Ilmeisesti ihan aito.

Hyppäsimme pyöriemme selkään ja hurautimme Charlottenburgin läpi Grunewaldille, josta jatkoimme taluttamalla jyrkkää, mutkittelevaa metsätietä kohti noita jättimäisiä valkoisia palloja. Perille päästyämme törmäsimme aitoihin, lipunmyyntipisteeseen ja järjestysmieheen, joka kertoi alueella järjestettävän tänään bileet ja pääsymaksun olevan kohtuullinen. No, ostimme itsemme sisälle (vaikka sivummalla olevasta aidanraosta olisi päässyt laittomasti eli ilmaiseksi sisälle) ja lähdimme ällistelemään aavemaista aluetta.

Karvinen neuvoo.

Onneksi oli kirkas päivänvalo ja alueella muitakin ihmisiä (mm. "turistikierros"), sillä muuten olisi voinut vähän pelottaa. Alueella on paljon rakennuksia ja kaikki on hylätty kiireellä muurin kaaduttua. Luonnollisesti kaikki käyttökelpoinen tavara on lootattu jo ajat sitten ja seinät piirrelty täyteen taidokkaita graffiteja, mutta se vain lisäsi tuon alueen viehätysvoimaa.

Roskahuone

 

Hissikuilu joka on nykyään pelkkä kuilu

Joka paikka on täynnä lasinsiruja, ja kun sanon täynnä, tarkoitan sitä että jokainen sentti maasta on lasinsirujen peitossa. Meillä oli luonnollisesti sandaalit jalassa, joten olimme ekstravarovaisia askeltemme kanssa. Valonlähteenä meillä oli kännykän taskulamppu, joten hirveän syvälle säkkipimeisiin rakennuksiin emme uskaltautuneet, jo pelkästään sen takia että minä olen katsonut liikaa kauhuleffoja ja kiersin nurkkien taakse hengittämättä ja kädet hikoillen ja selkäpiitäni karmi kun annoin mielikuvitukseni päästä hetkellisesti valloilleen pimeissä huoneissa jotka ovat joskus olleet toimistoja, hissikuiluja, wc-tiloja, suuria suihkuhuoneita (ne olivat pelottavimpia!) tai vankiloita. Kyllä, kävimme myös kalterein varustetussa vankilassa!

Mene vankilaan, kulkematta lähtöruudun kautta! "Okei."

Vanha kylpyhuone salaman valossa. Pelotti katsoa pimeyteen ja vielä enemmän pelotti ottaa kuva!  :D

Kaikkialle emme päässeet, sillä osa rakennuksista on lukittu ja niihin pääsee ilmeisesti vain turistikierroksen kanssa (EDIT. ja muullonkin!), mutta joihinkin huoneisiin pääsimme keplottelemalla verkkoaidan välistä. Kaikista korkeimpaan vakoilupalloon pääsi vain jos maksoi tuolle turistioppaalle, mutta meitä ei tuona päivänä kiinnostanut maksaa paria kymppiä saksankielisestä selostuksesta...

Teufelsbergin oma sirkus!

Rikottuja ikkunoita, ehjiä sieluja?

"Hienoja nuo!"

Aikamme kierreltyämme (minä aloin olla tässä vaiheessa jo henkisesti aika väsynyt, sillä liian vilkas mielikuvitus... :D ) aloimme seurata etäältä pauhaavaa musiikkia ja löysimme itsemme suurelta piknik-alueelta jossa oli lava, dj, sohvia, katoksia ja jopa baari. Nautimme auringosta ja eväistämme hetken mukavilla sohvilla ja päätimme että palaamme illalla uudestaan bileisiin. Järjestysmies kertoi meille bileiden kestävän lauantaista sunnuntai-iltaan, joten aikaa meillä olisi reilusti! Illan jo hämärtäessä suuntasimme takaisin metsän keskelle parin paikallisen kaverimme kanssa, ihmetellen samalla miksi meitä vastaan tulee kymmenittäin pettyneen näköisiä ihmisiä. Kaikki sanoivat että bileet ovat ohi tai että sinne ei enää oteta ihmisiä sisälle, sillä paikka on liian täynnä. Underground-bileet eivät tainneetkaan olla ihan niin underground. Pirun sosiaalinen media ja tiedon leviäminen. Onneksi olimme näppärinä ja ovelina jäljentäneet käsissämme olevat leimat myös kavereillemme ja pääsimme pujahtamaan pitkän jonon ohi suoraan bilealueelle. Ja mikäs siellä oli ollessa, musiikkia kuunnellessa piknik-matolla istuessamme ja nauttiessamme mustikoita ja saksalaista kuohuviiniä.

Paikan päällä oli sohvia joissa löhötä. Tottakai.

Dj ja diskopallo

Bileet rakennuksen katolla 

Pallopäät

Ja koska Pekka lupasi minulle että menisimme käymään tuolla alueella vielä toistekin, tällä kertaa järkkärikameran ja taskulamppujen kera, päätimme viedä ystävämme Kimmon ihastelemaan tuota paikkaa tällä viikolla hänen käydessään kylässä meillä. Tälläkin kertaa meidän piti maksaa viiden euron "pakollinen lahjoitus" ja tällä rahalla saimme järjestää itse itsellemme turistikierroksen.

"Kallioniemet reissussa"

Pojat ihmettelee

Sad Parabola edustettuna

Kaikista korkein vakoilutorni oli tällä kertaa auki ihmisille ja voi veljet, se kyllä oli sen viiden euron arvoinen! Kiipesimme monta kerrosta portaita pitkin valkoiseen jättimäiseen palloon. Akustiikka siellä oli jotain uskomatonta: jopa neulan putoamisen lattialle saattoi kuulla. Puhuessaan kuuli oman äänensä reaaliaikaisena ja todella pitkänä kaikuna yhtä aikaa, ja jos taputti käsiään kerran, kaiku voimisti sen kunnon aplodeiksi. Mikäs sen parempi paikka pitää piknik ja juoda olutta!

Pallon katto ja epäilyttäviä johtoja

Pojat pallossa

"Voitko ottaa musta kuvan kun tää olis tässä?"

Tytti lauleskelee:




Aplodeja!




Mainitsemisen arvoisia olivat myös vanhat toimistorakennukset, jotka olisivat otollisia paikkoja kauhuelokuville. Onneksi meitä oli kolme tyyppiä taskulamppujen kanssa ettei minua pelottanut ihan liikaa. Vaikka olinhan minä koko ajan niskakarvat pystyssä. Ja pakkohan se itsensä on pelottaviin paikkoihin tunkea, sillä ne ovat niin mielenkiintoisia!

Olutta ja kaikua

Näkymä korkeimmasta pallosta

Aika korkealla oltiin

Piknikki

Vastamaalattuja graffiteja

Toimistorakennuksen kellarista

Pojat pistivät tanssiksi. Musta-valkoinen tanssilattian näköinen kutsui ilmeisesti tanssimaan.

Pekka yritti kiipeillä

Frankfurt, Darmstradt ja Saarbrücken

Tehdääs tällainen pikapäivitys viime viikon työreissulta Frankfurtiin, Darmstradtiin ja Saarbrückeniin. Junailin Berliinistä Frankfurtiin ja täytyy sanoa, että saksalainen junajärjestelmä on varsin tehokas ja näppärä. Jostain syystä jopa penkit tuntuivat mukavammilta kuin VR:n, tosin tähän voi olla syynä myös pitkäaikaiset antipatiat kaikkea VR:n tekemää kohtaan. Reitti oli sinällään melko tylsä, sillä loppumatka on lähinnä tunnelia, mutta alkumatkasta oli kiva katsella saksalaisia pikkukyliä kirkkoineen.

Frankfurtin juna-aseman seutua

Frankfurt

Frankfurtissa majailin hotelli Victoriassa aivan juna-aseman tuntumassa. Hotellissa ei sinällään ollut mitään vikaa - se oli tavallinen business hotelli ilman mitään turhia kikkailuja. Alue oli vaan jokseenkin epäilyttävä, sillä kadun vastakkaisella puolella oli huumeklinikka josta jaettiin huumeita korvaushoitopotilaille. Lisäksi alueella oli paljon pornokauppoja ja epäilemättä myös iloisia katutyttösiä. Iltaruuat söimme paikallisessa pienpanimossa. Koska alan olla jo melko kyllästynyt raskaaseen saksalaiseen ruokaan, päätin syödä pelkästään tomaattikeiton (ja juoda tietysti olutta).

Seuraavana aamuna kohteena oli Darmstadt, mutta valitettavasti kaupunki jäi melko tuntemattomaksi reissun luonteen ja kiireyden vuoksi. Mieleen jäivät lähinnä teknisen yliopiston takapihalla olleet valtavat puut. Ajoimme vielä illaksi parisataa kilometriä Saarbrückeniin, jossa paikallinen kolleega esitteli meille paikallisia ruoka- ja anniskeluravintoloita. Koska olin illalla TODELLA nälkäinen, päätin nauttia ns. "kaivosmiesten evään" joka koostui perunamuussipallerosta jonka sisällä oli jauhelihaa. Päälle vielä pekonikastike ja puoli kiloa hapankaalia ja täysi vatsa (ja väsymys) oli taattu. Saarbrücken vaikutti mukavalta kaupungilta eikä paikallisissa baareissakaan mitään valittamista ollut.

Puu

Mainarin eväs

Saarbrückenin keskustan sykkeessä

 Lisäksi täytyy kehua hotelli Leidingeriä mahtavasta palvelusta: olin vahingossa varannut huoneen edelliselle päivälle, mutta ystävälliset virkailijat eivät kuitenkaan veloittaneet minulta kuin yhdestä yöstä. Lisäksi sain kahden hengen huoneen. En ehkä kuitenkaan ollut aivan huoneen kohderyhmää, kuten allaolevista kuvista näkyy... Myös aamupala oli aivan taivaallinen ja kokki paistoi herkkuja siinä nenän edessä. Lisäksi noutopöydästä löytyi mm. ranskasta tuotua pastöroimatonta juustoa ja tuorepuristettua appelsiinimehua.

4 tähden aamiainen

Seuraavana päivänä tutustuimme Saarbrückenin yliopistoon joka oli kukkulalla 10 kilometrin päässä kaupungista. Itse ainakin tykästyin paikkaan ja voisi kuvitella, että opiskelukin sujuu mukavasti luonnon keskellä. Illalla lensinkin jo Berliiniin. Varsinkin Saarbrücken ja Frankfurt jäivät vielä vähän kutkuttamaan, joten eiköhän näille alueille tule vielä joskus matkattua...

Saarbrückenin yliopisto